Elokuiset vielä syyskuulle!

Tulkaahan tekin tuonne sähköpostilistalle!



Teitä kaipailee mm.

M@dicken ja tyttö

ihanan ihmeen saamisesta!



Tulehan kertomaan tarkemmin kuulumisia, kunhan jaksat ja ehdit! Nautiskelkaa ja voikaa mainiosti!



M@dicken

Meillä vasta reilun viikon verran kotioloa takana ja vielä ollaan pienoisessa alkusumussa kuljettu. Mutta kyllä tämä tästä alkaa vähitellen hahmottua... Alkaa jotain rytmiäkin olla aavistettavissa. Masuvaivoja on meilläkin ollut ja iltakitinöitä.



Hyvin on tyttö kasvanut, on jo ylittänyt syntymäpainonsa. Eli rintamaito näyttää riittävän hyvin kasvuun. Oma painokin on palaillut hyvin alaspäin:)



Pirteää syyskuuta kaikille!

Pikkuisen myöhässä tämä megastoori mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Aika samalla tavalla meni meidän synnytys kuin Klovnilla (muistinkohan nicin oikein?):





Perjantaina alkuillasta oli vähän semmoinen olo että tekisi mieli jotain hyvää. No en jaksanut lähteä mihinkään kiskalle joten ajattelin että leivonpa tuosta pari peltiä voisilmäpullia. Pullat tuli valmiiksi ja menin makaamaan sohvalle ja odottelemaan niiden jäähtymistä¿.klo:8.55 katselin sohvalla kaikessa rauhassa töllöä kun mahasta kuului tosi kova napsahdus: POKS! Arvasin heti että nyt meni lapsivedet ja nousin pystyyn ja kiiruhdin alapäästä pidellen pöntölle. Sinne pötölle kun istuin niin tuli oikein kunnon tulva¿No siitä sitten paniikissa etsimään puhelinta ja soitto miehelle ja porukoille (että tulevat hakemaan koiran hoitoon) ja viimeiseksi sitten aloin etsimään sitä synnärin numeroa. Mies kaahasi tuhatta ja sataa kotiin (jarrut kirskui etupihalla vaan kun auto tuli pihaan). Pakattiin siinä rauhassa sitten koiran kamat, pullat pakkaseen, mies suihkuun ja minäkin siinä vielä kerkisin suihkuttelemaan ennen kuin lähdettiin sairaalalle. Tämä kaikki tosin tapahtui alle ½h koska sairaalalla oltiin sitten 9.30.



Päästiin sisään, vaihdettiin komiat sairaala kamat ja tehtiin sisätutkimus + KTG. Noin ½cm sormenkärjelle oltiin auki eli ¿hyvää yötä vaan¿ ja tarkkailuhuoneen 120cm sängylle nukkumaan. Arvatkaahan vaan saako siinä nukuttua? Käytävän ikkunoista paistoi valo, 183cm pitkä kuorsaava ukko köllii vieressä vieden kaiken tilan ja supparit kovenee kokoajan. No 2h välein kävin (itse!!!) lämmittämässä kaurapussia ja 02.00 aloin kellottamaan suppareita. Siinä vaiheessa niitä tuli alle 5min välein ja ne oli jo aika kivuliaita. 04.00 asti jaksoin valvoa ja sitten oli pakko pyytää jotain että saisin edes vähän nukuttua. Sain petidiiniä (olin eka päättänyt että sitä en missään nimessä ota kun se kuulemma oksetuttaa¿HMMM-( no siinä kivussa olisin syönyt vaikka vihreitä miehiä-jos olis tarjottu) Kätilö sanoi että siitä EI tule paha olo jos vaan maltan maata sängyssä hiljaa paikallani ja oikeassa oli. Se oli ihan TAIVAALLISTA kamaa. Siis kamaa sanan varsinaisessa merkityksessä kun pää meni ihan pim pom. Hyvin lähti kivulta terä -tunsin kuitenkin kivun kokoajan. No 05.00 suljin silmät ja kun ne seur.kerran avasin oli klo:06.00 ja supparit POISSA!???



Aamupäivä meni heräillessä. Ajantaju oli vähän kadoksissa. En tiedä mitä siinä aamulla duunailin mutta 11.00 lähdettiin ulos kiertämään sairaalaa. Kävely ei tuonut suppareita takasin joten lekurin tuli tutkimaan 16.00. Päätettiin että yötä vasten ei käynnistetä ja että saan kunnon kipulääkkeet + jotain nukkumattikamaa, jotta pääsen nukkumaan. No se lekuri teki kuitenkin sisätutkimuksen VAIN auki¿No sen verran kovaa ronklasi että 19.00 alkoi ihan sairaat supparit. Vesi tirskui silmistä ja kipu oli ihan hirvee. 22.00 asti jouduin kärvistelemään KTG käyrässä ilman lääkettä ja itkin jo että eikö sinne saliin helv*** koskaan pääse (kaikki salit oli tyhjillään ja tätit vaan veti taukohuoneessa kahvetta ja pullaa¿) 22.00 vaihtui taas vuoro ja uusi kätilö päästi meidät saliin ja opetti ilokaasun.



AHHH! Se kaasu oli hyvää. Olin käyrässä kiinni kokoajan ja näin aina kun suppari alkoi menemään yli 40 niin aloin vetämään maskista. Alussa ne supparit meni vaan johonkin 40 asti¿sitten ne nousi jo 60 asti ja pikkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs. 24.00 aikoihin aloin olla niin kipeä että en pystynyt olemaan missään asennossa eli pallot, kauratyynyt, säkkituolit yms ei auttaneet mitään. Ainoa mitä pystyin tekemään oli seisominen ja roikkuminen kaksin käsin maskin päässä. En ollut avautunut kuin 3cm. Jossain vaiheessa kävin ½h suihkussakin mutta se vaan kovensi supistuksia. Oksutkin tuli siinä 00.30 kun olin jo aika lailla pönttö sekaisin. 01.30 aloin olemaan jossain ¿out of space¿ tilassa eli kaikki puhe kuulosti kaiulta ja itse kuulostin siltä ¿kolmas kivi auringosta¿ näyttelijättäreltä. Sovittiin kätilön kansa että 4cm asti odotetaan ja sitten saan epiduraalin. No anestesialekuri herätettiin 02.00. Siinä vaiheessa suppparit sahasivat 60-120 välillä ja mitään taukoa ei niiden välissä ollut. Hengitin taukoamatta ilokaasua ja huusin vaan että piikkii piikkiii!!!! Anestesialekuri alkoi pitää luentoa epiduraalista ja siinä vaiheessa vaan kiljuin ¿että mä tiedän kaiken epiduraalista eli oon lukenut netistä kaiken joten iske se s**** piikki sinne selkään nyt heti ja AAAH¿Autuus. Kaikki kivut katos sen siliän tien.



Epiduraalin jälkeen mulle laitettiin jotain härveleitä tonne alapäähän( tai siis vauvan päähän ¿pinni tms) ja sovittiin että nukutaan 2h. Tunnin kerittiin köllimään - tosin en nukkunut mutta aika meni sika nopeesti. Klo 3.15 saliin säntäsi lekuri ja pari kätilöä ja alkoi härdelli. Vauvan päästä otettiin verinäytteitä. Pinni vaihdettiin johonkin toiseen (STAN seuranta?) ja saliin tuotiin tietskareita ja näyttöjä. Vauvalta alettiin ottaa verinäytteitä päästä (tällöin arvasin että tästä ei hyvää seuraa) Kohtuun laitettiin joku paineanturi yms¿ 3.15-5.55. väli meni tosi nopeesti. Multa otettiin verinäytteitä, vauvalta otettiin näytteitä ja härdelli oli kova. Jossain välissä kerkisin vessassakin käydä (ensin piti irrottaa sadoista eri letkuista). Oksitoniinia lisättiin ja mitään ei tapahtunut¿Sitten alkoi HORKKA. Sain ihan järkyt horkkakohtaukset¿Tärisin holtittomasti. Jalat ja kädet vapisi¿ihan kuin olisi ollut kylmä vaikka ei ollut. Pyysin miestä pakkaamaan kamat koska tiesin että siinä kunnossa ei vauvaa ulos ponnisteta.



Lekuri tutki kohdunsuun. Vaivaset 5cm auki. Vauvalla pahkaa 2cm eli ei mahtunut tulemaan ulos. Supparit alkoi tuntuun uudelleen ja sain uuden annoksen lääkettä. Vauvan sydänäänet dippasivat joka kerta supparin jälkeen eli löi ihan nollille¿ Horkka jatkui. Siinä vaiheessa aloin olemaan valmista kamaa alakertaan leikkuriin ja eipä paljoa tarvinnut asiasta keskustella lekurin kanssa. Tiesin jo aikasemmin että sektioon mennään ja niinhän siinä kävi. (Tosin niin oli tiennyt lekuri ja kätilökin pari tuntia aikasemmin koska sänky oli kuulemma odottanut oven ulkopuolella jo 2h.)



KLO:5.55. hälytettin leikkurit kotoaan sairaalalle. Multa vikat verikokeet, leikkauspaita päälle, esilääkitys ja pikavauhtia hissille ja alakertaan. Selän pesu, koneisiin kiinni, puudutus ja kallistelua hetken pöydän päällä ja sitten alkoi leikkaus. Aika haipakkaa ne siellä salissa pitivät. Siinä ei paljoa kerinnyt kummempia miettimään kun maha oli jo auki. Mitään en tuntenut. Sitten anestesialekuri sanoi miehelle että nyt voit ottaa kuvia jos et pyörry ja siitä sermin yli se sai jotain räpsastyäkin. Sitten alkoi hirveä käninä ja Hippu oli ulkona. Hengitystiet putsattiin ja nostettiin sivupöydälle mistä minäkin sen näin. Kätilö putsasi vauvan ja lekuri tutki hengitystiet ja leikkasi napanuoran. Sitten pääsin näkemään vauvan lähietäisyydeltä. Vauva lähti isin kanssa yläkertaan pesulle ja minä jäin ommeltavaksi. ½h päästä pääsin heräämöön ja siellä olin about 1h. Tärisin vieläkin horkassa ja vasta kun sain toisen annoksen petidiiniä alkoi horkka hellittämään.



Isi oli joutunut odottamaan about 1h yläkerrassa vauvan kanssa (oli kuulemma ollut vähän orpo olo kun ei ole koskaan hoitanut noin pientä nyyttiä) kunnes pääsin huoneeseeni. Sitten alkoi eka imetys joka meni ihan ok. Ekana päivänä sitten mut nostettiinkin jo ylös ja se onkin sitten ihan eri stoori (järkyttävää kipua!) ja eka yö meni niin että vauva oli hoitolassa kun en päässyt ilman apua sängystä ylös. Muut yöt vauva oli vierellä¿Huonekaverina oli idiootti maalaistollo joka huudatti omaa vauvaansa kaikki yöt. Sainkin sitten tarpeekseni ja pyysin päästä kotiin jo kolmen yön jälkeen kun olin niin loppu. Ei siinä mitään jos siellä sairaalassa olisi saanut nukkua mutta kun ei saanut. Vauva kyllä olisi nukkunut 3-4h unia mutta muut ei¿



Eli¿Miksi synnytys meni niin kuin meni: 1. En auennut tarpeeksi 2.KTG käyrässä laskuja 3. ja lapsivesi meni sen johdosta vihreäksi puuroksi, 4.Vesien menosta toista vuorokautta 5.Horkkakohtaus.6.Äiti ihan loppu valvottuaan 2 yötä¿ Lekurin arvio:mahdollinen epäsuhta eli mun lantio ei aukene tarpeeksi jotta sieltä tuon kokoinen mahtuisi ulos. Napanuora oli ok ja tarjonta oli oikea. Vauva vaan oli kuulemma vielä leikkurissakin aika ylhäällä eli se sahas alas ja ylös takas synnytyksen aikana.



Ohjeet tulevaisuuden varalle oli että suoraan suunniteltuun sektioon ja magneettipelvimetria jos lapsen odotettu koko sama tai isompi kuin nyt.



Kotona on nyt mennyt ihan kivasti. Maito nousi kolmantena päivänä ja sitä kuulkaas riittää! 220ml yhdellä pumppauksella imetyksen jälkeen. Olen vähän hukassa tämän maidontuotantolaitoksen kanssa. Kerääjä ei riitä alkuunkaan kun se on ihan täynnä kun imetän toisesta tissistä. Siis sieltä heruu itsekseen sen kerääjän verran. En tiedä miten pystyn imettämään missään julkisilla paikoilla kun paidat ja housut on ihan märkinä kokoajan¿?!!!! No ei voi valittaa ¿hyvä kun riittää.



Yöt vaihtelee. Joskus nukutaan 4h putkeen ja joskus kuten viime yö syötiin, puklattiin ja paskottiin 4h eli ei olla juurikaan nukuttu. Yöpuvut loppui kesken kun kaikki oli pissassa, paskassa tai puklussa. (niitä yökkäreitä on siis 5kpl!) isikin oli jo aika väsynyt kun oli yltä päältä siinä ittessään¿No nyt täällä kirjuutellaan 1½h päiväunien voimalla. Kohta tarttee vissiin taas syöttää ja sitten nukkumaan about 3h unille.



Kädet ristiin että ens yö olis vähän iisimpi bdbdbdb ;) Tänään olin ekaa kertaa koiran kanssa kaksin 1h ulkolenkillä ja ah kyllä oli ihanaa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kärryttelemään ekaa kertaa kaupungille. Olen ottanut aika varovaisesti vielä kun tuo haava ei ole vielä oikein parantunut.



T:piippuli ja poju 2vkoa

Drömmare: Ihanaa alkuhumua ja -sumua siis siellä! Meillä tyttö nyt 4-viikkoinen ja tuntuu toisaalta, että hän olisi ollut meillä aina ja toisaalta ihan kuin hän olisi syntynyt vasta eilen.



Piippuli: Tsempit sinne puuhailuun, vaippojen vaihtoon ja pyykin pesuun! Meitä yllätti myös tuo pyykin määrä, pesukone pyörii useasti ja lisäksi vauva pissailee iloisesti isin tai äitin syliin juuri, kun puhtaat vaihdettu :) Ja kakkaa tulee, kiesus sentään! Vaipat falskaa vaikka kuinka ne yrittäisi sääntöjen mukaan kiinnittää.



Täällä hiljalleen haeskellaan rytmiä. Nyt kun masuvaivat ovat taasen hellittäneet *koputtaa puuta kop kop* niin päivät ja yöt alkavat kulkea toisensa kaltaisina. Illalla tyttö menee yöunille n. 20-21-22 tienoilla, nukkuu sitten neljä-viisi tuntia, jonka jälkeen herää syö ja jatkaa unia. Syö yleensä aikaisin aamulla taas, ottaa ehkä pienet torkut tai sitten menemme jo aamupesulle. Riippuen heräämisajasta tyttö ottaa ennen puolta päivää yhdet tai kahdet pienet torkut. Päivällä nukkuu pitkät unet noin 12-13 alkaen tuonne 15 saakka. Loppupäivä meneekin sitten syöden noin kahden tunnin välein, jaksaa olla vajaan tunnin hereillä ja taas tankataan unta.



Olipa sekavasti selitetty päivärytmi :) Noin nyrkkisääntönä kuitenkin tällä hetkellä, että päivisin syö parin tunnin välein ja yöllä noin kolmen-neljän-viiden tunnin välein.



Mukavasti täällä siis arki rullaa. Mies tekee kolme päivän työputkia ja jää sitten kahden päivän vapaalle. Viikon lomalle jää parin viikon kuluttua, ihanaa.



Mites teillä äideillä toipuminen? Täällä ihan ok kunnossa, jälkivuoto loppunut ja eppari-tikit sulaneet. Pidempi kävelylenkki vie kyllä puhdin pois eli huoma, ettei ihan entisessä kunnossa ole vielä :) Niska ja selkä kolottelevat ja muistuttelevat olemassaolostaan, salille haaveilenkin pääseväni jossain vaiheessa. Kevyt kuntosalitreeni olis varmaan hyvä startti liikunnan pariin. Ja spinninigiin tekisi mieli, mutta taidan odottaa vielä hetken. Mies pääsee onneksi urheilemaan työajalla, joten vain mun urheilun järjestäminen sisältyy tulevaisuudessa arkirytmiin. Tyttö pärjäilee isin kanssa sitten syöttövälin tutteli varmuuden varalla.



Saa nähdä tuleeko tänään sade. Ostin katu-uskottavan ulkoilutakin ja mageet hai-saappaat, onneksi saappaat kuuminta hottia nyt :) Uffista hain muutaman mukavat farkut, kun äippähousut taaksejäänyttä elämää ja omat lempifarkut ei vielä mahdu päälle. Ois mukava päästä vaa`alle, ihan mielenkiinnosta. Masua kyllä on vielä ja saa tietty ollakin. Oma realistinen tavoitteeni on ensi keväänä mahtua vanhoihin vaatteisiin.



Tulihan tekstiä. Laittakaahan kuulumisia ja mietteitä luettavaksi!



Iloista mieltä toivotellen,



M@dicken ja " iso" tyttö 4 viikkoa jo

Taas pitkästä aikaa jaksan kirjoitella jotakin. Heti aluksi onnittelut klovnille, drömmarelle ja Wishfulille nyyttien johdosta! Jokohan Hetulallakin alkaa olla kerrottavaa?



Täällä ollaan oltu nyt reilu viikko kotona, torstaina 24.8. päästiin pois sairaalasta. Toi sairaala-aika oli tosi stressaavaa, kotiin tullessa mulla oli 39 kuumetta ja rintatulehdus. Onneksi se meni kotiin päästyä parissa päivässä ohi ilman antibiootteja, ennen imetystä aina kuumia kääreitä ja punavalohoitoa ja imetyksen jälkeen kylmäpakkaus rinnoille. Lisäksi kätilöltä sain jotain imetysöljyä, jota hieroin koviin kohtiin. Nyt viimeisen viikon ajan olo on jo ollut hyvä, ja tiistaista asti ollaan prinsessan kanssa harjoiteltu vauva-arkea kahdestaan, kun miehellä alkoi jo työt. Ihan kivasti menee, ja erityisen iloinen olen siitä, että imetys sujuu ilman mitään ongelmia siitä huolimatta, että sairaalassa joi lähinnä pullosta. Tyttö tankkaa tosi kovasti, viimeisen viikon aikana painoa on tullut lisää 360 g. Päivisin syö tunnin parin välein, ottaa parit kahden-kolmen tunnin nokoset siinä välillä, ja öisin syö yleensä kolmen-neljän tunnin välein. Tuttia meillä ei ole voitu ottaa käyttöön, kun tyttö sylkee sen heti pois suustaan ja näyttää ihan loukkaantuneelta, että mitä siinä yritätte mulle antaa. Kantoliinan käyttöä on harjoiteltu nyt viimeisen viikon aikana päivittäin, ja nyt tyttö nukkuu siinä jo tunnin tai puolitoista kerrallaan, ja mä saan kotitöitä tehtyä.

Meille tulee huomenna talo täyteen vieraita viikoksi, Suomesta mummo ja pappa, täti, molemmat serkut ja eno. Saas nähdä kuinka sujuu... Mies on tiistaista perjantaihin työmatkalla, joten sikäli on kivaa, että apuvoimia on saatavilla.

M@dicken kyseli ristiäisistä. Me kerrottiin tytön nimi kaikille jo syntymän yhteydessä, mutta lauantaina pidetään sitten vauvan siunaustilaisuus, kun mun perhe on yhtä veljeä lukuunottamatta kaikki täällä. Miehen vanhemmat ja veli tulee myös Pohjois-Saksasta, ja lisäksi meidän lähimpiä ystäviä täältä.

Mulla on välilihan repeämä parantunut tosi hyvin. Vuotoa on vielä jonkin verran, ja välillä tosi pahoja alavatsakipuja. Ajattelin mennä ensi viikolla käymään lääkärissä ultrassa tarkistuttamassa, että kaikki on ok. Pikkuhiljaa pitäisi varmaan ilmoittautua lantionpohjajumppaankin, täällä sairauskassa maksaa kaikille äideille sellaisen 10 kerran kurssin synnytyksen jälkeen. Lokakuussa aloittelen prinsessan kanssa vauvahierontaa, ja marraskuussa PEKiP:iä (jossa lasten motorista ja sosiaalista kehitystä tuetaan leikin varjolla) ja vauvauintia. Tän kuun lopussa aloitan jo työt, eli opetan muutaman kerran viikossa, yhteensä 8 h/vko. Ohjelmaa siis riittää.



Ok, nyt taidan lähteä nukkumaan, että jaksan aamulla mennä lentokentälle sukua vastaan.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille prinssien ja prinsessojenne kanssa!



Ai niin, mitäs olette mieltä, jatketaanko pinoutumista näillä palstoilla, vai tehdäänkö oma sähköpostilista? Olisi kiva lukea teidän kuulumisia silloin tällöin jatkossakin, kun lähes koko raskausaika on koettu yhdessä!

Wishful ja Piippuli: Onnea kovasti vauvojen syntymän johdosta!!!



Piippulin synnytys kuulosti aika hurjalta! Tuntuu, että oma synnytykseni meni loppujen lopuksi tosi helposti. Supistukset oli kyllä rajuja mutta synnytyshän kesti mulla oikeastaan vain 2.5h.



Synnytyksestä olen palautunut tosi hyvin; mistään en enää huomaa, että olen synnyttänyt kuukausi sitten. Painokin palautui ennalleen kahdessa viikossa; tosin painoa oli mulla valmiiksi jo liikaa...



m@dicken kyseli ristiäisistä. Meillä on ristiäiset syyskuun lopulla. Kummit (5 kpl) on valittu mutta nimi on vielä hakusessa. Vaikeata tuo nimen valinta!



m@dickenin tapaan on minullakin ollut vähän niska- ja selkävaivoja. Onneksi mies osti minulle synttärilahjaksi 5 x 45 min hierontalahjakortin eli hierojalle olisi tarkoitus mennä lähiaikoina.



Piippuli ja m@dicken kirjoittelivat kakan määrästä. Meillä poitsu kakkasi ekoina viikkoina 4-5 kertaa päivässä mutta nyt onneksi enää kerran päivässä ja vaipatkaan eivät ole vielä falskanneet :) Meidän poitsu pissaa aika usein hoitopöydällä (myös kaikilla kolmella neuvolakerralla...) mutta siinä ei onneksi mene vaatteet pissaan ja pysyypähän vaippa sen jälkeen pidempään kuivana :) Poitsu myös puklailee jonkin verran mutta itse olen oikeastaan yllättynyt miten vähän sitä pyykkiä tulee!



Favolina: sinulla on kyllä ollut rankkaa kun ensin jouduitte takaisin sairaalaan ja sitten iski vielä rintatulehdus. Mutta onneksi teillä on nyt kaikki ok!



Olisi tosiaankin kiva kuulla teidän kuulumisianne myös jatkossa. Favolinan ehdotus sähköpostilistasta kuulostaa hyvälle mutta myös pinoutuminen tällä palstalla jatkossakin sopii, ihan kuinka vaan.



Olin muuten ensimmäistä kertaa pidempään erossa poitsusta viime perjantaina. Osallistuin työpaikan syysjuhliin ja mies hoiti poitsua kotona. Poitsu oli ollut ihan mahdoton ja huutanut paljon. Liekö tullut äitiä ikävä :)



Nyt kuuluukin itkuhälyttimestä jo itkua; poitsu se siellä ulkona heräilee ja vaatii varmaankin heti ruokaa - niinkuin aina :)



Terkuin

Marina ja " Antero" - huomenna 5 viikkoa vanha

Elikä viime perjantai-iltana syntyi ihana tummatukkainen " kympin" tyttömme ja eilen kotiuduttiin. Strategiset mitat tyttelillä on 3600gr ja 51cm.

Nyt alkaa sitten tutustuminen neidin rytmiin ja kotioloon. Palailen myöhemmin kertoilemaan lisää! Koko perhe on onnensa kukkuloilla.



Terkuin, Hetula ja tytsy 4pvä

Hetulalle onnea ihanasta tytöstä! Nautiskelkaa nyt onnesta ja arjesta!



Favolina: Mukava kuulla, että olette kotiutuneet! Mietinkin jo useasti, mitä teille kuuluu. Hienoa, että kaikki jees rintatulehduksestakin huolimatta.



Favolina ehdotti tuota sähköpostilistaa. Mun mielestä se olisi kiva idea! Kukakohan semmosen osaisi kasata alkuun? Favolinan perheen vapaa-ajan suunnitelmat kuulostivat hauskoilta. Tsemit työhön, olet aikamoinen pakkaus kun jaksat aloittaa opettamisen jo nyt. Mulla ei ois varmaankaan asiakkaille mitään tarjottavaa, sen verran vauvanpehmeäpää ja imetysdementia :)



Sateet ovat nyt sitten saapuneet, vaikka ilma onkin lämmin. Ulos ollaan menty, ei nyt ihan kauhealla kaatosateeella mutta pikkukuuroilla kuitenkin. Seikkailin seurakunnan sivuilla ja bongasin lokakuussa alkavan esikoisvauvakerhon. Sinne ajattelin mennä tytön kanssa, jos vaikka tapais mukavia samalla alueella asuvia äitejä. Vaikkakin muutto meillä on edessä jossakin vaiheessa, ehkä ensi vuoden alkupuolella.



Hyvältä kuulostaa Marinan palautuminen synnytyksestä! Mä en ole vieläkään päässyt vaa`alle, mutta peili kertoo että vyötärön ympärys kapenee tasaista tahtia. Ihanaa, kun mahtuu jo vanhat farkkutakit yms syysjutut päälle.



Vauvan pukeutuminen aiheuttaa päänvaivaa, ilmat toisaalta kesäisen kosteita vielä, mutta tuuli on väliin aikas hyinen. Miehen mielestä puen ihan liikaa ja olenkin sitten ulkoilun aikanakin tsekannut vauvan niskasta, miten on äidin vaatevalinnat osunneet kohdalleen :)



Tuolta makkarista kuuluu tasainen tuhina, tyttö nukkuu päiväunta ja mies tankkaa voimia yövuoroaan varten. Jos menis itsekin hetkeksi..





Palataan kuulumisin ja hei, toi sähköpostilista ois tosi jees juttu! Tunnutte kaikki mukavilta juttukumppaneilta!



Iloa ja onnea kaikille! Vieläkö joku meistä masun kanssa.. en pysty palauttamaan nyt mieleen.



M@dicken

Heti ekaksi onnittelut Piippulille, Drömmarelle ja Hetulalle pienokaisten saapumisen johdosta! Piippulilla olikin vallan vauhdikkaan tuntuinen synnytys, mutta kovasti löysin myös yhtymäkohtia omaan tarinaani.



Tosi kivaa kyllä lueskella teidän kaikkien kuulumisia ja vaihtaa kokemuksia sekä saada vertaistukea - toivottavasti jatketaan tätä kirjoittelua tavalla tai toisella jatkossakin! Sähköpostilista tai täällä - kumpi vaan käy, kunhan jotain keksitään! =)



Meidän poika oli tänään " napavarren irtoamisen kunniaksi" ekaa kertaa parvekkeella nukkumassa. Olipa hankalaa miettiä, mitä laittaa pojalle päälle!! Mutta taisi olla ihan hyvä varustus, kun poika nukkui tyytyväisenä pari tuntia ja ei ollut herätessä hikinen.



Joku täällä kirjoitteli vauvan kakkaamisesta... Meidän pikkumies kakkaa semmoiset balttiarallaa 5 kertaa päivässä ja aina tosi isot lastit. Siitä on kehkeytynyt jo isän kanssa kieroa huumoria, kun jännitetään, pitääkö vaippa lastin sisällään vai ei... Se ollaan havaittu, että Pampers ei meidän pojan eritteitä pidä - sänky kastui pari kertaa kunnolla. Mutta Libero on pitänyt 100%:sti. Ainakin vielä...



Marina kertoi omasta palautumisesta. Olen kanssa yllättynyt, kuinka nopeasti maha hävisi, mutta onhan tuossa vyötäröllä tuota hyllyvää massaa aika lailla vielä. Ensi viikolla pojalla on neuvola ja siellä ajattelin käydä vaa´alla. Sektiohaava on parantunut hyvin ja sitä en oikeastaan enää edes muista. Kivut jäi sinne sairaalaan ja kotona olen pystynyt touhuilemaan ihan normaalisti. Vain kantohommia pitää muistaa olla tekemättä.



Ristiäisiä on meilläkin mietitty. Lähisukua on sen verran paljon, että kotona niitä ei varmaankaan pystytä pitämään. Olen ajatellut kysyä seurakunnalta tiloja. tai sitten olisi mun vanhempien koti, mutta sinne on reilut 100km matkaa ja miehen suku on täällä... Vaikeaa on. Ja se nimi!!! Ei ole vieläkään tullut suurta välähdystä. Sitä odotellaan.



Onko teillä käynyt paljon vieraita nyt kotiuduttuanne? Meillä on ovi käynty tasaiseen tahtiin, mutta ei liiaksi. Ihan joka päivä ei ole ollut vieraita, mutta useampana päivänä viikossa kuitenkin. Olen nauttinut, kun väkeä on käynyt ja ollaan saatu vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Tää on kuitenkin väliaikainen vaihe - kohta väkivirta hiljenee ja saadaan olla pojan kanssa kahdestaan aika paljon isän ollessa töissä.



Nyt poika alkaa heräilemään - täytyy mennä ennenkuin huuto yltyy ihan mahdottomaksi. Heippa ja voikaa hyvin!



Klovni ja poika 2vko3pv

Hei!



Pikkupupuliini on nyt ollut kotona äitin ja isin ja vahtikoiran luona melkein viikon, ja asiat on vallan mainiosti. Vauva on oikein kiltti pakkaus, ei juuri turhia itkeskele, nukkuu paljon, syö unien välissä ja kakkaa usein. Ja pissii hoitopöydälle tai äitin sukille, aina kun mahdollista!:) Yöt on menny tosi hyvin, parilla heräämisellä ilta-yhdentoista ja aamukahdeksan välillä. Aivan suloinen pieni ihminen! Hymyjä heittää kun syliin pääsee; osaa jo vaunuissa sen verran vinkaista että pääsee isin tai äitin syliin, ja siinä onkin sitten hyvä jatkaa unosia. :)



Äitillä tuntuu maitoa riittävän, monesti pitää lypsää vähän ennen syöttöä, kun vauva ei meinaa saada täydestä rinnasta kunnolla otetta. Käsin ja käsipumpulla olen lypsänyt.



Synnytys meni silleesti, että lauantaina 26.8. illalla lähti limatulppa ja alkoi pikkuhiljaa supistella (supistukset ei vastannu mitään niistä kuvauksista, mitä ihmiset kertoivat). Aamuyöllä kolmen jälkeen supparit olivat tulleet säännöllisesti 5 min välein, joten jätimme vierailulla olevat vanhempani ja siskoni koisimaan, pakkasimme kamat ja lähdimme ajelemaan sairaalalle.



Supistukset jatkuivat aamuun, kätilö antoi kipuihin geelipusseja ja hetken istuin suihkussa. Söin siinä vähän aamupalaa, mutta nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Aloin olla aika väsynyt, kun koko yönä en ollut nukkunut, kellottanut vain supistuksia. Viimein sain luvan ottaa ilokaasua, joka vei kivulta terävimmän kärjen. Aukenin pikkuhiljaa, mutta kalvot piti lääkärin puhkaista kun eivät itsekseen menneet. Puudutukseksi valitsin parakervikaalin, kun minua epiduraali vähän kammotti. Ei se puudutus kipua ihan kyllä vienyt, ilokaasulla oli edelleen käyttöä. Sitten taisin saada tipan kautta jotain rentoutuslääkettä, joka auttaisi lantionpohjalihaksia löysäämään. Taisin olla niin ilohuuruissa, että tämän tarkempia juttuja on turha odottaa. ;) Lopulta sitten päästiin ponnistusvaiheeseen. Kalvojen reunat pisti edelleen hanttiin ja kätilö leikkasi välilihaa, joka vielä kaupan päälle repesi lisää. Julmien ponnistelujen tuloksena maailmaan sitten lopulta pyörähti (no, ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta kuitenkin) suloinen tyttövauva klo 14.43. Istukkaa sain ponnistaa melkein yhtä kovasti ulos, ei meinannu tulla, ja olikin reilusti yli 800 g painava. Menetin tohinoissa verta 9 dl, joten hutera oli olo. Siinä sitten yritin mupeltaa vähän murua rinnan alle, kun isi kylvetti vauvaa ja täti suoritti asiaankuuluvat mittaukset. Ai niin, vauva oli kakannut lapsiveteen, joten lääkäri kävi imemässä hengitystiet puhtaiksi. Sitten vauva saikin jo rääkäistä, se kuulosti mukavalta!



Osastolle päästyämme tuoreet isovanhemmat ja täti pääsivät katsomaan uunituoretta perheenjäsentä, tosi kiva juttu, kun asuvat parinsadan kilometrin päässä. Ensimmäiseksi yöksi annoin vauvan kansliaan hoitajille, kun oli aivan kertakaikkisen rättiväsynyt ja kipeä, en olisi varmaan jaksanut opetella vauvanhoitoa sinä yönä. Se oli hyvä valinta, sain nukkua ja seuraavana päivänä jaksoin jo ihan eri tavalla alkaa tutustua pieneen ihmeeseen.



Osastolla olimme neljä päivää. Oli kyllä jännää tulla kotiin: kaikki tuntui ihan erilaiselta kun talossa oli vauva. Nyt hän alkaa jo kuulua kalustoon keskeisimpänä osasena. :) Vauvan tahtiin tämä elämä menee. Kummasti sitä kuitenkin kerkiää hoidella päivittäisiä askareita vauveliinin nukkuessa.



Nyt taitaa vaunusta kuulua semmoista pörinää ja pientä ikinää, että kohta taitaa olla aika vaipanvaihdon ja mammattelun.



Kiitokset onnitteluista kaikille! Ja onnea niille tuoreille vanhemmille, joita en ole onnitellut palstatauon takia.



Mutta todellakin, mukava olisi jatkossakin teidän kanssa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia! Miten ois jo mentäis tuonne vauva-puolelle pinoutumaan samalla tavalla kuin täälläkin on pinouduttu? Vaikka elokuisina edelleen? Minä en ole siellä puolella kerinnyt käydä vielä ollenkaan, että en tiedä mikä siellä on meininki.



Vauvantuoksuisin terveisin,



Wishful ja tytöntyllerö 1 vk ja 4 pv

Uusi koti löytyi ihan tuosta parin korttelin päästä, pikkuinenkin saa oman tyttöhuoneensa! Lokakuun puolessa välissä muutetaan. En kyllä tiedä, miten kaikki muuttorutiinit sujuu pikkuisen kanssa mutta onneksi ystävät ovat lupautuneet jo apuun. Uudessa kodissa on parveke ja sauna, mitkä täällä kantakaupungin taloissa ovat ihan ekstraa. Sisäpihalta löytyy leikkipaikka ja katoksen alta pöydät, että voi sateellakin nauttia vaunujen kanssa raittiista ilmasta (jos täällä kivikaupungissa pakokaasuilta raitista ilmaa saa :)



Klovni kyseli vieraista. Me alkuun käytiin ystävien luona, täällä kotona oli niin kuuma että oli pakko lähteä päivisin täältä jonnekin. Nyt on jonkun verran käynyt vieraita kotonakin, sopivasti. Ollaan suoraan sanottu, jos jonakin hetkenä ei sovi, hyvin ovat läheiset ymmärtäneet. Enimmäkseen ollaan oltu kolmisin nyt, kun mies tekee pitkää päivää. Jää sitten hänelle aikaa nautiskella rauhassa pikkutytöstään. Meillä on työnjakona, että mies saa vapaahetkinään olla tytön kanssa ja silloin minä hoidan kaikki kodin askareet. Luennollakin kävin jo kerran, hienosti isi ja tyttö olivat täällä pärjäilleet.



Oli mukava lukea Wishfulin kuulumisia! On se vaan niin ihmeellistä, kun kotona onkin joku uusi pikkuihminen ihan koko ajan. Mä nautiskelen kyllä täysillä hänen seurastaan, ei ainakaan vielä ole tullut yksinäinen tai mökkihöperö olo.



Tyttö on ruvennut rytmin löytymisen myötä aamuvirkuksi. Herää seitsemältä kuin kello. Sitten aamupesut ja syönnit ja hetki seurustellaan. Noin puolentoistatunnin valveilla olon jälkeen taas uni maistuu.



Miten teillä on omat askareet ja arkihommat sujuneet vauvan kanssa? Täällä vaihdellen, joskus jää aamulla rauhassa aikaa puuhastella omat aamujutut, joskus ne joutuu tekemään vähän vikkelämmin :) Iltapäiväunien aikaan sitten ehtii hyvin tekemään ruoan ja puuhailla, joskus maltan itsekin nukkua. Tyttö vetelee hyvinä päivinä 3,5 tunnin päikkärit, jos vaan masu antaa rauhassa nukkua. Olen nyt jättänyt pois kahvin, paprikan, herneet, pavut yms ja uskoisin sen helpottaneen noita vatsapuruja. Ilmaa siellä kuitenkin on hurjasti, paukuttelee mojovasti!



Palataan taas kuulumisin!



Raikkaita syyskuisia päiviä kaikkien kotiin!



M

Kirjoittelinpa itselleni pidempää stooria synnytyksen kulusta, joten tässä teillekin ;-)

Torstaina 31.8.06 iltapäivällä noin klo 15 aikaan alkoivat lievästi kivuliaat supistukset, joita tuli iltaan asti vartin ¿ puolen tunnin välein. Supistuksia oli tullut myös edellisenä aamuyönä, joten pelkäsin että nämäkin laantuvat ja loppuvat kokonaan kuten yöllä oli tapahtunut. Illalla TV:tä katsellessa noin klo 23 aikaan tuli ensimmäinen puuskuttamaan saava supistus joka kesti noin minuutin ja väli tihentyi 4-10minuuttiin. Alkuyö meni suihkussa ollessa ja menin myös ammeeseen makoilemaan mutta suihku tuntui tehokkaammalta joten jatkoin kylpytakki päällä kylpyhuoneessa istuskelua ja supistuksen tullessa suihkuttelin mahaa ja selkää kuumalla vedellä. Yö meni nukkumatta ja aamuyöllä noin klo puoli neljä, lähdimme ajamaan Jorviin ja supistukset tulivat säännöllisesti 3-6 minuutin välein ja olivat todella kipeitä. Jo automatkalla supistusten väli laantui 7 minuuttiin ja pystyin kävelemään sairaalan oville parkkipaikalta ilman supistusta. Olo oli todella typerä (kun mentiin turhaan) mutta päätettiin kuitenkin käydä näyttäytymässä kun oltiin kerran paikan päällä. Kätilö otti meidät vastaan ja laitettiin käyrille. Kun kävin makuulleni, supistukset loppuivat kuin seinään. Selällään siinä maaten puolen tunnin aikana saatiin käyrälle yksi ainoa supistus joka sekin aika tehottoman tuntuinen. Kohdunsuu oli auki väljästi yhdelle sormelle ja kohdunkaulaa jäljellä paksu reuna. Päätettiin että jään sisälle nukkumaan ja keräämään voimia ja aamulla katsotaan tilanne uudestaan. Sain petidiinipistoksen ja menin nukkumaan. Mies lähti kotiin odottamaan tilannetietoja.

Supistuksia tuli petidiinistä huolimatta noin 15-20 minuutin välein ja olivat petidiinin ansiosta tuntuvia mutta eivät kovin kipeitä. En kylläkään nukkunut mitenkään hyvin..

Aamulla 10 aikaan tilanne sama kuin yöllä ja paikalle kutsuttiin lääkäri tekemään yliaikaiskontrolli joka minulle oli varattu samaksi aamuksi. Vauvalla oli kaikki hyvin ja minut lähetettiin kotiin keräämään supistuksiin tehoa. Lääkäri totesi vain että todennäköisesti päästään tositoimiin samana päivänä.

Kun pääsimme kotiin, supistukset alkoivat taas säännöllisinä ja kipeinä 3-5 minuutin välein ja en pystynyt makoilemaan enkä istumaan. Supistuksen tullessa piti vain keskittyä hengittämään, suihkussa olo helpotti. Kärvistelin kotona muutaman tunnin ja iltapäivällä sanoin miehelle että nyt mennään ja että en kestä enää hetkeäkään. Klo 14 aikoihin olimme taas käyrällä. Nyt supistuksia piirtyi käyrälle 8 minuutin välein, kohdunkaula tiukasti kahdelle sormelle auki! Olin aivan epätoivoinen että en jaksa enää hetkeäkään jos tämä etenee näin. En ollut nukkunut edellisyönä yhtään ja lepäämisestä supistuksien kanssa ei tulisi yhtään mitään. Kätilö laittoi meidät parin tunnin kävelylle ja kutsui uudestaan tilannekatsaukseen klo 16.30. Kävellessä supistukset olivat kipeitä ja piti viiden minuutin välein puuskutella miehen olkapäähän tai puuhun jne. Epätoivo meinasi iskeä kun mietti että entä jos nämäkään eivät aja tilannetta eteenpäin¿

Puoli viideltä käyrälle piirtyi jo mojovia supistuksia noin 7 minuutin välein ja kohdunsuu oli edelleenkin vain reilusti kahdelle sormelle auki. Kun kätilö ehdotti edelleen kotiin lähtemistä, totesin että nyt en enää lähde mihinkään vaan voisin vaikka kokeilla ammetta jos sellainen vapaana olisi. Kätilönkin mielestä ajatus oli hyvä ja lähdettiin ammeeseen makoilemaan. Mies suihkutteli hierovalla suihkulla aina supistuksen tullessa joko alamahaa tai alaselkää ja tämä auttoi ihanasti supistusten terävimpään kärkeen. Ammeessa ollessa supistuksien teho kasvoi selvästi ja väli tiheni uudestaan 3-5 minuuttiin. Ammeessa pystyin olemaan reilun tunnin ja noin puoli seitsemän aikaa siirryttiin synnytyssaliin ja tutustuin ilokaasun käyttöön. Kätilö tunnusteli kohdunsuun ja kanava hävinnyt ja kaula 3-4 cm auki. Keinuttelin keinutuolissa ja imeskelin ilokaasua aina supistuksen tullessa ja seurasin supistusten tehoa piirturista. Tässä vaiheessa supistukset nousivat jo 100 tai jopa 120 ajoittain ja olo oli todella kipeä. Kätilö vaihtui kahdeksan aikaan illalla ja kun hän tuli saliin, pyysin epiduraalia. Hän olikin jo seurannut tilannetta ja olikin synnytyssuunnitelmaani tutustuen jo valmistellut sitä ja päätettiin kutsua anestesialääkäri heti kun kätilö oli puhkaissut kalvot. Kalvot puhkaistiiin klo 20.40 ja supistukset muuttuivat TODELLA kipeiksi. en pystynyt muuta kuin makaamaan ja imemään ilokaasua naama maskiin puristuen ja keskittyen hengittämään. Aika anestesialääkärin tuloon tuntui kestävän ikuisuuden. Hän saapui ehkä noin vartin yli yhdeksän ja juuri puudutusta laitettaessa imin ilokaasua niin että taju tuntui menevän. Kätilö joutui irrottamaan minut maskista koska supistus vain jatkui ja jatkui.

Puudutuksen vaikutus oli mielestäni kohtuullinen, edelleen supistukset tuntuivat niin että ilokaasu oli edelleen apuna, mutta ne olivat taas siedettäviä. Ainoa haittavaikutus oli tolkuton vapina.

Mies lähti hakemaan syötävää heti epiduraalin laittamisen jälkeen (noin klo 21.35) koska kätilö sanoi että todennnäköisesti ainakin pari tuntia menisi vielä ponnistuvaiheen alkuun. Heti kun mies hävisi ovesta, sanoin kätilölle että tuli ponnistustarvetta. Kätilö katsoi kohdunsuun ja se oli 8 senttiä auki. Kehotti ponnistelemaan hyvin kevyesti jotta vauva laskeutuisi hieman alaspäin. Klo 22 ponnistustarve lisääntyi rajusti ja sanoin siitä kätilölle. Hän oli juuri lähdössä soittamaan miehelleni kun hän tulikin ovesta synnytyssaliin. Kätilö lähti samantien käymään toisessa salissa ja sanoi tulevansa pian takaisin. Klo 22.10 sanoin miehelle että nyt soitat kelloa koska tämä lapsi syntyy nyt. Kätilö tuli paikalle ja totesi tilanteen ja alettiin ponnistaa. Ponnistusvaihe oli nopea, jopa raju. Vauva laskeutui lantion ala-aukeamasta rytinällä ilman ponnistusta alas ja loppu tulikin kuudella ponnistuksella. Ponnistusvaiheen pituudeksi kirjattiin 15minuuttia ja klo 22.25 syntyi kaunis tummatukkainen kymmenen pisteen tyttö jonka strategiset mitat olivat 3600gr ja 51cm.

Vauhdikkaan lopun takia häntäluu murtui, emättimeen tuli repeämä ja välilihaan pieni nirhauma joka tikattiin. Lisäksi kohtu alkoi vuotamaan ja menetin samalla kertaa 2,2litraa verta, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä eikä leikkuriin tarvinnut lähteä. Runsailla nesteillä ja Hemohesillä olo saatiin hieman vakaammaksi ja nyt syödään rautaa hemoglobiinin nostamiseksi.



Tyttönen on todella rauhallinen tapaus; päivällä syö ja nukkuu ja kakkaa ainakin kymmenen kertaa. Illalla alkaa kränäaika (jolloin roikutaan tissillä ja kakataan vuorotellen) noin klo 22 ja jatkuu klo 24-01 jonka jälkeen nukahtaa ja syö kerran siinä 4-5 aikaan ja heräämme sitten noin klo 7-8 uudestaan syömään.

Tänään olimme ensi kertaa vaunuilemassa kun en ole itse jakanut lähteä huteran oloni kanssa ulkoilemaan. Pikkulenkki meni loistavasti ja neiti jatkoi unia vaunuissa kotiintultuakin.

Maitoa alkoi tulemaan vasta toissapäivänä ja nyt maito tuntuu riittävän pääsääntöisesti hyvin. Iltaisin kränäaikaan olen antanut joskus 40-50ml vastiketta kun tuntuu että tyyntyy sillä ja nukahtaa paremmin. Päivisin en ole vastiketta joutunut antamaan.



Mutta kaikenkaikkiaan pieni tyttönen on hurmannut vanhempansa tyystin ja kaikki aika menee tuota pientä ihmettä tuijotellessa.



Kiitokset onnitteluista ja tulen mielelläni pinoutumaan myös vauvapuolelle!



Terkuin Hetula ja Hulivili-tyttönen tänään 1vko

Landelaisena oman kaivon omistajana sitä riemastuu jokaisesta sateisesta päivästä.... Vettä kun menee nyt nyytin kanssa hieman enemmän kuin ennen hänen syntymäänsä!



Olipas mielenkiintoista lukea Piippulin ja Hetulan megastoorit synnytyksen kulusta. Hurjilta kuulostivat, oma kokemus alkaa tuntua suorastaan " piece of cakelta" ! Hienoa, että nyt on kaikki hyvin elokuisilla, ja vauva-arki alkaa hahmottua! Onnittelut myös Drömmarelle, en nyt muista joko olen onnitellut. :)



M@dicken, onnea uuden kodin löytymisen johdosta! Muuttohan on tunnetusti tosi leppoisaa hommaa (hih, ironiaa), mutta sittenpä onkin ihanaa teillä siellä! Ja oikein oma huone tytölle, wau! Kiitos muuten sinulle ihanan positiivisista jutuista, ne saavat aina hyvälle tuulelle. Tusen takk!



Meidän murunen on valloittanut isin ja äitin sydämet ihan tykkänään. Sylistä ei ole puutetta, vuorotellen häntä sylitellään ja höpöstellään ja tillotellaan toisiamme silmiin. Kerta kaikkisen valloittavia ovat ne ihanat hymyt, joita hän isin tai äidin sylissä nukkuessaan väläyttelee... ai että pitää olla suloista! Yöt on menneet vähän hassuiksi siinä mielessä, että äiti ei jaksa nostaa vauvelia omaan sänkyyn yösyötön jälkeen. Tai siis kun vauva irrottaa rinnasta, tarkoitus on aina odottaa jonkin aikaa, että pienoinen saapi kunnolla unen päästä kiinni, mutta siinä simahtaa mammakin ja muutaman tunnin päästä herätään vierekkäin seuraavalle aterialle. Tyttö ei ole valittanut, ja isistäkin on kuulemma kiva kun vauva nukkuu vieressä! :) Tänä aamuna just puheltiin, että ei se nyt pikkuvauvana haittaa, jos vauveli onkin meidän keskellä. Saa nähdä miten meidän jatkossa käy... mitenkäs teillä muilla? Nukkuuko vauva syöttövälit aina kuuliaisesti omassa sängyssä?



Eilen neuvolantäti kävi " rotinoilla" meillä kotona. Tyttö on jo hurahtanut ohi syntymäpainonsa, ja täyttää kaksi viikkoa vasta huomenna. Eli hyvin nähtävästi sapuskaa riittää. Napakorukin irtosi sopivasti samana päivänä, täti laittoi siihen vähän laapista että kunnolla kuivaa. Sievä napa tulee! :)



Noniin, jatkanpa vauvakuvien tulostusta ystäville ja sukulaisille.



Niin ja ristiäiset me pidetään jo parin viikon päästä lauantaina, jotta hirvenmetsästäjäsukulaisetkin pääsevät tulemaan. ;) Ja kun nimi on kerran jo valmiina, niin mitäpä tuota viivyttämään. Kotona pidetään juhlat, kutsutaan vain lähisuku ja kummit. (Silti tarkoittaa meidän tapauksessa reilusti pariakymmentä ihmistä.)



Mukavaa viikonloppua!



t. Wishful ja Ihanaprinsessaruusunen 1 vk ja 6 pv

Hetulalle kiitos pitkästä kertomuksesta! En ole itse jaksanut kirjoittaa kunnon stooria, välillä pitää muutenkin palautella mieleen, miten se kaikki oikein tapahtuikaan :)



Wishful kirjoitti vauvan nukkumispaikasta. Muutaman kerran olen itsekin herännyt, kun pikkuinen tuhisee suoraan nenän edessä! Suloista kertakaikkiaan! Mies vaan on sellainen yöliikkuja ja kauhu-unien näkijä, ettei tyttöä oikein uskalla meidän sängyssä nukuttaa.



Mietin tuota nukkumispaikka-asiaa, kun päästään sinne uuteen kotiin. Nukkuuko jonkun elokuinen jo ihan omassa huoneessaan? Tämä meidän tyttö on aikas kovaääninen nukkuja, pihisee puhisee murisee ja kurluttaa! Monesti valvottaa minua syöttöjen välilläkin, kun pitää sellaista meteliä. Niinpä ollaankin ajateltu, että tyttö voisi siirtyä omaan huoneeseen sitten kun sellainen on. Onkohan vaan liian pieni nukkumaan " omillaan" ? Täytyy tietysti neuvolasta sitä kysäistä, mutta ajattelin jos jollakulla teistä on jo siirrytty omaan boxiin.



Täällä pikkuisen unirytmi on heittänyt kahden päivän ajan häränpyllyä. Yleensä pitkät iltapäiväunet otetaan nyt heti aamupäivällä ja sitten loppupäivä mennään pienillä torkuilla. Aamuisin pyrkii jäämään hereille jo viiden-kuuden aikaan, huh. Eihän siinä muu auta kuin aamupesuille mars!



Tällä viikolla on mun jälkitarkastus. Eiköhän tuolla alakerrassa ole kaikki ihan ok :) Yllättävän nopeasti tuo epparihaavakin parantui, tikkien kiristys jo historiaa onneksi!



Iloista aurinkoista syksyä!



M@dicken kera tyttösen

Moikka!

Kyllä aika kiitää nykyään - huh huh! Vaikka ollaan " vaan" ihan kotosalla, niin päivät menee hurjaa vauhtia ilman mitään kummempaa ohjelmaakaan. Mies on vielä kesälomalla ja olen häneltä välillä huolissani kysellyt, että onko tylsää kun ollaan vaan kotosalla, mutta ei kuulemma ole. Kyllähän tuo pikkupoika pitää mielen ihan vireänä ja järjestää sopivasti ohjelmaa... =)



Onnea M@dickenin perheelle uuden kodin johdosta! Milloin pääsette muuttamaan? Ei ole varmaan ihan se helpoin muutto tytön kanssa, mutta eiköhän se mene ihan hienosti. Pikkulapset on onneksi niin hyvin sopeutuvaisia vielä tässä vaiheessa.



Kyselit, onko kukaan elokuinen lapsukainen vielä omassa huoneessa. Me ollaan ajateltu siirtää poika omaan huoneeseen vuodenvaihteen tienoilla, kun pitää palauttaa tuo vuokrasänky ja siirtää poika pinnikseen. Pinnis on niin iso, ettei sitä viitsittäisi ahtaa makkariin. Meidänkin poika on aika äänekäs nukkuja välillä - pitää semmosia ihme korhteluja ja pärinöitä. Nyt ollaan jo niihin totuttu ja kummasti minäkin herkkäunisena saan kuitenkin nukuttua ja havahdun kunnolla hereille vasta kun desibelit nousee riittävälle tasolle.



Nyt on varattu kirkolta seurakuntasali kastetta varten 14.10. Päädyimme salin vuokraukseen, kun kotona on kuitenkin sen verran ahdasta ja etenkin miehellä on paljon lähisukua. Ja eipähän tarvitse puunata kotia sitä varten. Nyt pitäisi sitten löytää joku järkevän hintainen pitopalvelu, josta voisi tilata tarjottavat. Ettei tarvitssisi kenenkään viettää ristiäisiä keittiössä. Onko kenelläkään teistä hyviä vinkkejä?



Torstaina meillä on neuvolakäynti edessä. Mua jotenkin jännittää aika tavalla, että miten men onnistutaan ehtimään sinne sovittuna aikana. Jos pojan aikataulu onkin just epäsopiva ja kaikki menee lyttyyn - poika on nälkäinen ja uninen ja äiti ei ehtinyt suihkuun ja... Miten teillä muilla on onnistunut tuo aikataulujen kanssa pelaaminen? Pitää varmaan vaan itse herätä riittävän aikaisin ja olla ainakin itse ajoissa valmiina.



Tänäänkin oli ihan ihmeellisen lämmin päivä! Hieno syksy! Tuottaa vain himpun ongelmia, kun ei koskaan tiedä, mitä lapselle pitäisi laittaa päälle. Yleensä menee vähän ylipukemisen puolelle.



Lisää hienoja syyspäiviä ja mukavia hetkiä kullannuppujen seurassa,

toivoopi Klovni ja poikanen

Tänään oltiin neuvolassa ja paino oli mennyt nyt ohi syntymäpainon, joten ihan hyvin neiti kasvaa. Rintamaito riittää päivän ihan hyvin, rauhoittuu nukkumaan imetyksen jälkeen, mutta illalla olen edelleen antanut yhden annoksen vastiketta (tai lypsettyä rintamaitoa) kun tuntuu siltä että tankkaa ja tankkaa vartin välein klo 10-01 eikä siltikään ole tyytyväinen. Yleensä nukahtaa heti kun saa pullosta annoksensa. Ehkä rintamaito ei kuitenkaan riitä hänen yön tarpeisiinsa.

Yöt menee mukavasti niin että kun nukahtaa klo 11-01 niin nukkuu nelisen tuntia ja syö sitten ja sen jälkeen nukkuu vielä pari tuntia. Sitten onkin jo aika herätä aamutohinoihin.

Napavarsi irtosi meillä tasan viikon ikäisenä ja sen kunniaksi kylvettiin ensimmäisen kerran. Se oli neidistä tosi mukavaa, tykkää myös pyllyn pesusta ja polskuttelee jaloillaan lavuaarissa pesun ajan. Täytynee miettiä vauvauinnin aloittamista sitten parin kuukauden kuluttua. ;-)



Joku kyseli vauvan nukkumapaikasta: meillä vauva nukkuu kehdossa meidän makuuhuoneessa. Tähän asti olen ainakin ollut tyytyväinen koska neiti on hiljaa juuri siihen asti kun pitää syödä ja nukahtaa nopeasti heti syönnin jälkeen. Täytyy katsoa nukkumapaikkaa sitten uudestaan kun yörytmi löytää paikkansa (tai kehto jää pieneksi). Siihen asti mennään tällä kaavalla.



Klovni mainitsi näistä aikatauluista... ne ovat meilläkin aina ihan hakusessa kun neiti syö miten sattuu ja nukkuu miten sattuu. Asioille ja neuvolaan yms. täytyy ruveta varustautumaan jo hyvissä ajoin että saa syötettyä ja vaihdettua vaipat jotta matkat edes menisivät jouhevasti. Onneksi neuvolassa ainakin voi imettää jos ruoka-aika ja neuvola-aika menevät hieman päällekkäin.



Tänään varattiin ristiäispäiväkin. Ristiäiset ovat 29.10. täällä meidän kotona ja pappikin saatiin. Onpahan ainakin laitettu asioita vireille senkin suhteen.



Mutta ei muuta kuin aurinkoisia syyspäiviä kaikille ja nautitaan olostamme ja pienokaisistamme!



Terveisin, Hetula & tytär 1vko 4pvä

Olipa tänään lämmintä, aivan ihanaa! Ulkoillessa piti vähentää tytöltä vaatetta kun on tosi vaikee arvioida, mikä tuolla vaunuissa on lämpötila. Olen yrittänyt joka päivä tehdä kunnon kävelylenkin, oman mielen ja kropankin virkistykseksi. Tänään sain ekaa kertaa seuraa ystävästä, joka jäi juuri äitiyslomalle. Kiva, kun tietää että on seuraa tarjolla. Onko teillä muilla lähellä asuvia ystäviä tai tuttavia, joiden kanssa tapailette tai aiotte tapailla? Mulla on nyt neljä ystävää joko saanut jo vauvan tai juuri saamassa, ainakin noiden kahden lähimpänä asuvan kanssa tulee varmaan vietettyä enemmänkin aikaa. Silloin kun mies on vapaalla niin ollaan kyllä aika tiiviisti kolmisin " oman perheen kesken" , ei raaski hukata hetkeäkään näistä yhteisistä hetkistä!



Klovni kyseli aikatauluista. Meillä onnistuttu niin ja näin, pääasiassa ollaan ehditty sinne minne on pitänytkin. Miehen ollessa vapaapäivällä tai ilta-tai yövuorossa on aamut tietty helpompia, kun voi rauhassa käydä suihkussa ja jakaa muutenkin hommia. Yksin ollessani ja johonkin tiettyyn kellon aikaan tähdätessä täytyy melkein kello laittaa herättämään ja yrittää tehdä aamupuuhat ennen tytön heräämistä tai sitten aamutorkkujen välillä. Olen yrittänyt pakollisia menoja sopia aina iltapäivälle niin startti päivään on huomattavasti mukavampi ja leppoisampi niin äidille kuin tytöllekin :) Aikatauluttomina päivinä pötkötellään sitten ihan rauhassa ja nautiskellaan yhdessä olosta. Tänään kyllä ylitimme itsemme, kun olimme jo klo 10 aikaan aamulla tuota läheistä lahtea kiertämässä!!



Hetula; hienoa, että pikkuisen paino on noussut niin hyvin! Myös meillä on oikea " vesipeto" eli kylpeminen ja pyllyn pesu on ratkiriemukasta hommaa! Vauvauintia ollaan aateltu, täytyy talven aikana miettiä ja tsekata tarjontaa.



Täällä tyttö tarjoilee vanhemmilleen ihania hymyjä! Se on kyllä ehdottomasti paras palkinto, unohtuu hetkessä univelat!



Onko teillä jäänyt miehen kanssa yhteistä aikaa? Tuleeko höpöteltyä vaan vauvajuttuja vai pidättekö yllä myös aikuisten maailmaakin? Täällä kyllä enimmäkseen menee kommenteilla " näitkö mitä tyttö teki" , " eikö olekin ihanaa" tms tai kilvan selitetään toiselle, mitä kaikkea toinen on missannut poissaollessaan. Pitää kyllä muistutella itseään, että huomiosi puolison miehenäkin, ehkä tämäkin tasaantuu tässä ajan kanssa. Nyt on vaan niin mainiota mussutella ja nautiskella ja höpsötellä. Ollaan kyllä suunniteltu, että lokakuun puolen välin muuton jälkeen ja tavaroiden asetettua paikoilleen voisimme mennä esim leffaan tms jonakin iltana. Jos raaskii :) Tuleva kummitäti asuu ihan lähellä niin lastenhoitokin järjestyisi muutaman tunnin ajaksi hyvin. Isovanhemmathan meillä asuu usean sadan kilometrin päässä eli he eivät ikävä kyllä ole paljoakaan pikkuisen tyttömme arjessa mukana ainakaan näin vauvavaiheessa.



Nyt ajattelin hetkeksi pötkähtää telkkarin ääreen. Harvinaista herkkua nykyään :)



Mukavia syyskuun hetkiä!



M

Terveiset täältä kesäisestä Keski-Euroopasta! Tän kuun alusta täällä on ollut 25-30 astetta lämmintä, tosi kivaa viileämmän elokuun jälkeen.



Heti aluksi: onnittelut Hetualalle ja Piippulille perheenlisäyksen johdosta ja m@dickenille uuden kodin johdosta!



Täällä toivutaan vauhdikkaasta viikosta. Meillä oli viime viikon Suomesta isovanhemmat, täti, serkut ja eno kylässä, ja viikonloppuna tytön siunaustilaisuuteen tulivat vielä Saksan isovanhemmat, setä tyttöystävineen sekä ystäviä Pohjois-Saksasta. Hulinaa siis riitti. Mutta oli tosi kiva viikko, tyttö lahjoitti ensimmäiset hymynsä ja alkoi " jutella" , eli hänelle puhuessa katsoo suoraan silmiin, rypistää otsaansa ja päästää pieniä ääniä. Myös tuo siunaustilaisuus oli tosi lämminhenkinen tapahtuma, siitä huolimatta, että se oli kolmikielinen (suomi, saksa, englanti). Nyt tällä viikolla on otettu aika rauhallisesti, siitäkin syystä, että ollaan kaikki kolme vähän vilustuneita. Kätilön vinkistä olen ruiskuttanut äidinmaitoa tytön sieraimiin ja näyttää tepsivän: nuha on jo paljon parempi.



M@dicken kyseli nukkumisista. Meillä tyttö nukkuu vielä kehdossa meidän sängyn vieressä, mutta parin kuukauden päästä viimeistään kehto on auttamatta liian pieni ja tyttö siirtyy pinnikseen. Se taas ei mahdu meidän huoneeseen, joten sitten olisi tarkoitus siirtyä omaan huoneeseen (ihan meidän vieressä) nukkumaan. Olen nyt pikkuhiljaa päässyt sisustamaan tytön huonetta. Ostettiin sinne Ikeasta Diktad- sarjan hoitopöytä, vaatekaappi ja pinnis ja mummo ompeli meille verhot ja koristetyynynpäällisiä. Vielä olis tarkoitus ostaa nurkkaan mukava nojatuoli, jossa voin istuskella öisin ja imettää niin kauan kuin yösyömisiä vielä tarvitaan.



Klovni kyseli aikatauluista. Meillä ei vielä ole mitään ihan selviä rutiineja, vaan jokainen päivä on vielä ihan omanlaisensa. Välillä neiti nukkuu koko päivänä yhteensä pari tuntia ja toisina päivinä nukkuu lähes koko ajan. Yleensä aamupäivällä nukutaan reilun kahden tunnin unet ja toiset iltapäivällä. Ilta on yleensä " cluster feedingin" aikaa, eli tyttö on lähes tauotta tissillä. Hän nukahtaa yleensä klo 20-21 ja herää vielä kerran ennen puoltayötä syömään. Mun täytyy yleensä käydä suihkussa ja syödä aamupala ennen kahdeksaa, ellen tahdo sitten odottaa yhteentoista :-)



Piippuli, toivottavasti olet saanut maidontuotannon kuriin! Yksi vinkki: ei kannata pumpata maitoa koskaan imetyksen jälkeen, koska se vain lisää maidontuotantoa. Jos tarvitsee pumppailla, paras aika on juuri ennen imetystä, ja sitten n. 30 ml per rinta kerralla, jotta vauvalle jää tarpeeksi syötävää. Tällä taktiikalla ei aiheuta lisätuotantoa.



Nyt täytyy lähteä nukkumaan, huomenna tulee taas vieraita Suomesta, tällä kertaa mun toinen veli tyttöystävänsä kanssa. He tuovat mukanaan suomenkielisen vauvakirjan, odotan jo innolla, että pääsen sitä täyttelemään!



Mukavaa loppuviikkoa sinne Suomeen!

Hetula: Paljon onnea tyttösen syntymän johdosta! Syntyihän se Hulis viimeinkin :) Aika rajulta kuulosti tuo sinunkin synnytyksesi!



Wishful: En muista olenko sinua jo onnitellut mutta onnea nyt vielä!

Ja kiitokset myös sinulle synnytyskertomuksesta. Aika hurjalta sekin kuulosti :)



Wishful kirjoitteli myös, että vauveli nukkuu yösyöttöjen välissä äidin ja iskän välissä. Meillä vauveli nukkuu omassa kehdossaan minun sänkyni vieressä. En osaa oikein imettää makuullaan, joten menen aina olohuoneen sohvalle istualleen imettämään...

Ajateltiin, josko siirrettäisiin poitsu tänä viikonloppuna jo pinnikseen nukkumaan, saas nähdä. Pinnis on pyörillä, joten tuotaisiin se aluksi minun sänkyni viereen.



Klovni kyseli, että onko käynyt paljon vieraita. Laskeskelin tuossa juuri huvikseni, että meillä on käynyt 37 aikuista + liuta lapsia jo kylässä. Ja osa vieraista on käynyt jo useammankin kerran. Lisäksi olemme itse käyneet jo kaksilla 7 v. synttäreillä sekä vanhemmillamme useammankin kerran.



Klovni kirjoitteli myös aikatauluista vauvelin kanssa. Meillä on aikataulut menneet suht nappiin neuvolakäyntien osalta. Poitsu on syönyt aina juuri ennen sinne menoa ja siellä ollessaan aina nukkunut. Tosin vähän on välillä kiukustunut on kun joutunut heräämään kesken unien. Pari kertaa ollaan oltu poitsun kanssa jo bussilla liikenteessä ja se kyllä aina jänskättää ettei siellä saa raivareita :)



M@dickenille onnea uuden kodin johdosta!



Minulla oli jälkitarkastus tällä viikolla ja kaikki ok. Poitsulla tosin on alkava napatyrä sekä vesikives :( Onneksi molemmat voivat mennä itsestään ohi ja toivottavasti menevätkin... Muuten oli poitsu kovasti taas kasvanut, painoi jo 4780 gr ja oli 55.5 cm pitkä.



Ristiäiset meillä on 23.9. Päätettiin pitää ne kotona kun on mielestämme helpompaa kun ei tarvitse raahata poitsua tarvikkeineen muualle. Tosin koti pitää puunata mutta anoppi on luvannut auttaa siinä tarvittaessa :) ja myös leipomisapua on luvassa.



Pukeminen tuottaa täälläkin päänvaivaa. Päivät ovat tosi lämpimiä mutta tänäkin aamuna oli vain 9 astetta lämmintä.



Favolina: teillä oli tytön siunaustilaisuus. Saako kysyä mikä tuli nimeksi?

Siellä Keski-Euroopassa tuntuu kätilöillä olevan kaikenlaisia " jänniä" vinkkejä kuten tuo maidon ruiskuttaminen nuhasen lapsen sieraimiin. Hyvä, että on tepsinyt :)



Mitähän muuta piti vielä kirjoitella... Onnistuin nimittäin tuhoamaan ensiksi kirjoittamani tekstin...



Aurinkoista viikonloppua!



Terkuin Marina ja Antero