Ajattelen muuttoa takaisin vanhempien luo 29-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten aijot hoitaa nus sintahommat?

Olen sinkku eikä mulla ole poikaystävää. Eli ei niitä hommia paljon ole.

Tuleeko sinusta siis peräkammarintyttö, joka muuttaa takaisin omaan lapsuuden ja nuoruuden aikaiseen huoneeseensa? Onko siellä vielä vanhat julisteet seinällä tallessa? Toivottavasti olet päättänyt aikuisena ihmisenä osallistua ruuanlaittoon ja siivoukseen etkä vain odota niitä hyöryäviä lihapatoja ruokapöydässä.

Vaikka vanhempien kanssa olisi hyvät välit eikä olisi kiinnostunut mistään bailaamisesta, niin kyllähän siinä se oma yksityisyys kärsisi. Kun asuu omissa oloissaaan, ei tarvitse selitellä kenellekään omaa vuorokausirytmiään tai muitakaan tapoja ja tottumuksia.

Muistat vaan sitten, että edelleen heidän kodissaan on heidän säännöt.

Ja ajattelitko yhtään osallistua kuluihin? Käydä esim kaupassa?

Meidän 20-vuotias asuu vielä kotona ja käy jo töissä. Häneltä en vielä odota osallistumista kuluihin, koska idea on tosiaan kerätä pesämunaa, jotta on varaa mm. huonekaluihin, takuuvuokraan jne. Mutta sinun tilanteessa olisi jo kohtuullista maksaa vanhemmille asumisesta.

Itse sain noottia ulkopuolisilta ihmisiltä, kun saivat tietää minun asuvan vanhemmillani.

Osa sanoi jopa sairaaksi ihmiseksi.

Vanhempani olivat ihan mielissään, että asuin heidän luonaan, kun siten saisi rahaa säästettyä ja saisi vakaammalle pohjalle elämää rakennettua, kun ei hätäile pois muutossa.

Nyt asun omillani ja elän vakaata elämää lähellä työpaikkaani ja omistus-asunnossa.

Mielestäni olen hyvin saanut elämääni rakennettua ja iso kiitos tuesta kuuluu vanhemmilleni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on koska tahansa tervetullut "hengähtämään" kotiin vaikka pidemmäksikin aikaa. Ihmettelen niitä vanhempia jotka kammoksuvat ajatusta siitä, että lapsi voisi aikuisena jonkin aikaa asua taas lapsuudenkodissaan.

Itsenäistyminen on hyvä, mutta ethän sinä ole pysyvästi takaisin lapsuudenkotiin muuttamassakaan. Minusta on järkevä ajatus muuttaa tilapäisesti kotiin asunnon käsirahan säästääkseen.

Tilapäisenä tuo menee, mutta ei pysyväisratkaisuna. Suurin ongelma tuosta tulee lapselle itselleen, koska itsenäisyys oman elämän suhteen kärsii. Moni vanhempansa tai vanhempiensa kanssa elävä löytää parisuhteen vasta, kun muuttaa omilleen tai vanhemmista jättää aika. En tarkoita, että parisuhde olisi mikään vaatimus hyvälle elämälle, vaan sitä, että vanhempien kanssa asumisessa on isompi vaikutus aikuisen lapsen elämään kuin mitä tulee ajatelleeksi.