Ilman masennuslääkkeitä vtuttaa koko ajan..
Muita? Ei ole masennusta vaan kaikki vaan ottaa päähän ja raskaasti, tekisi mieli vaan läimiä lättyyn kanssaihmisiä. Olen tällainen aina jos en syö masennuslääkkeitä, siksi niitä kiskonut vuosikaudet että pysyn hyvällä tuulella. Yritän nyt olla ilman ja näin pms-aikana etenkin tää on ihan sietämätöntä! Muita joilla tällaiset vialliset aivokemiat?
Kommentit (25)
Mulla sama. Oon pahalla päällä ja vitutus jatkuvaa jos en syö masennuslääkkeitä.
Mikä teitä vaivaa? Miten voi vituttaa koko ajan? Nimim. Entinen masentunut
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa? Miten voi vituttaa koko ajan? Nimim. Entinen masentunut
Enpä osaa sanoa. Eikä kyllä psykiatrikaan. Ei ole diagnoosia niin hänen mielestään ei pitäisi lääkkeitä syödä. Mutta kun ilman niitä olo on sietämätön ja jokainen pienikin juttu ärsyttää.
Luin jutun, jossa joku psykologi itki miten miesten depressiota ei tunnisteta kun se oireilee ärtymyksenä ja himourheiluna. No eipä kyllä meidän naistenkaan sitten, tunnistin oireeni. t. Nainen
Mua vituttaa koko ajan jos en saa piriä. Se on ollut tosin ennen käytössä masennuslääkkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Mua vituttaa koko ajan jos en saa piriä. Se on ollut tosin ennen käytössä masennuslääkkeenä.
Minua taas ilman pajaa.
Minulla kanssa sama! Aloitin nyt taas uudestaan, olen ollut kevään ja kesän ilman. En kestä esim. työelämää ja niitä tyyppejä jos en syö lääkkeitä. Mutta perhe- elämää kestän ilman lääkkeitä. Kumma juttu mutta tää on ollut tätä jo monta vuotta.
Tuo "viallinen aivokemia" on täysin yksinkertaistettu selitys koska ihmiset haluavat helppoja ratkaisuja. Tosiasiassa suurin osa mielenterveyden häiriöistä on monisyisempiä kuin "välittäjäaineiden epätasapaino" - mutta tuo on suosittu narratiivi koska se on mahdollista hoitaa lääkkeillä.
Sitten kannattaa syödä niitä lääkkeitä. Pienempi paha ne lääkkeet on kuin jatkuva v*tutus.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kanssa sama! Aloitin nyt taas uudestaan, olen ollut kevään ja kesän ilman. En kestä esim. työelämää ja niitä tyyppejä jos en syö lääkkeitä. Mutta perhe- elämää kestän ilman lääkkeitä. Kumma juttu mutta tää on ollut tätä jo monta vuotta.
Sama. Työelämä pahin. Mutta myös ihan arkipäiväiset tilanteet joita ei lääkkeiden kanssa edes noteeraisi.
No jos masislääke auttaa ja siitä ei tule tolkuttomia sivuvaikutuksia niin miksi et saa masennusdiagnoosia ja syö lääkettäsi, koska selkeästi olet masentunut? Ei kukaan ole koko ajan raivona normaalisti. Hormonit toki vaikuttaa tosi paljon myös. Omaiseni lopetti ominpäin lääkkeen syömisen ja makaa nyt haudassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "viallinen aivokemia" on täysin yksinkertaistettu selitys koska ihmiset haluavat helppoja ratkaisuja. Tosiasiassa suurin osa mielenterveyden häiriöistä on monisyisempiä kuin "välittäjäaineiden epätasapaino" - mutta tuo on suosittu narratiivi koska se on mahdollista hoitaa lääkkeillä.
Olen käynyt myös terapiassa, mutta siitä ei kyllä ole ollut yhtään mitään hyötyä. Mutta heti kun pienen annoksen lääkettä ottaa, on kuin koko aivokemia korjaantuisi tai muuttuisi semmoiseksi kuin muillla ihmisillä. Mutta lääkkeitä demonisoidaan ja käsketään mennä terapiaan jonka hyötyä omiin oireisiini en pysty kuvittelemaan. t. ap
Kyllä ottaa päähän vähän väliä ettei ole tarpeeksi hyvää seksiä.
Lääkkeistä en osaa sanoa, kun en noita lääkkeitä ole koskaan syönyt.
Jos lääke auttaa niin miksi et sitä sitten käytä? Miksi väkisin tehdä elämästä vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Tuo "viallinen aivokemia" on täysin yksinkertaistettu selitys koska ihmiset haluavat helppoja ratkaisuja. Tosiasiassa suurin osa mielenterveyden häiriöistä on monisyisempiä kuin "välittäjäaineiden epätasapaino" - mutta tuo on suosittu narratiivi koska se on mahdollista hoitaa lääkkeillä.
Ihmiset haluaa ratkaisuja, jotka auttaa. Mulla on auttanut parhaiten lääkkeet+terapia. En tiedä, onko toi liian yksinkertainen selitys mutta olen onnellinen, koska sain sen avulla elämäni takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lääke auttaa niin miksi et sitä sitten käytä? Miksi väkisin tehdä elämästä vaikeaa
Koitan toimia kuten psykiatri käski, kun häne mukaansa ei ole tarvetta syödä. Ja kuulemma niistä voi pitkässä käytössä tulla jotain sivuvaikutuksia. Ja osaksi siksi, että lääkkeet vievät kiinnostuksen parisuhteisiin ja seksiin ja haluaisin ehkä jonkun kumppanin. Toisaalta, ei sitä kyllä tässä mielentilassakaan onnnistu löytämään
Päätin vähentää masennuslääkkeiden käyttöä. Tosin tämä on vuosien projekti. Mutta pikkuhiljaa. Ehkäpä jossain vaiheessa tulee ne omat aidot tunteet esille. Myös elämäntilanne sallii tämän. Voi olla, että olen loppuelämän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lääke auttaa niin miksi et sitä sitten käytä? Miksi väkisin tehdä elämästä vaikeaa
Koitan toimia kuten psykiatri käski, kun häne mukaansa ei ole tarvetta syödä. Ja kuulemma niistä voi pitkässä käytössä tulla jotain sivuvaikutuksia. Ja osaksi siksi, että lääkkeet vievät kiinnostuksen parisuhteisiin ja seksiin ja haluaisin ehkä jonkun kumppanin. Toisaalta, ei sitä kyllä tässä mielentilassakaan onnnistu löytämään
Minulla taas saavat kiinnostumaan vääristä kumppaneista. Pitää palsta siihen vanhaan, että olen sen kanssa, kenen kanssa tuntuu hyvältä. Ei siis minkään lääkittyjen aivokemioiden ohjaamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lääke auttaa niin miksi et sitä sitten käytä? Miksi väkisin tehdä elämästä vaikeaa
Koitan toimia kuten psykiatri käski, kun häne mukaansa ei ole tarvetta syödä. Ja kuulemma niistä voi pitkässä käytössä tulla jotain sivuvaikutuksia. Ja osaksi siksi, että lääkkeet vievät kiinnostuksen parisuhteisiin ja seksiin ja haluaisin ehkä jonkun kumppanin. Toisaalta, ei sitä kyllä tässä mielentilassakaan onnnistu löytämään
Jos koet, että tarvitset lääkityksen, voit kertoa siitä lääkärillesi ja kysyä, onko jotain toista lääkevaihtoehtoa, jos tämä nykyinen aiheuttaa sivuoireita.
Juu mulla se on että itkettää kokoaika , jos en syö lääkkeitä.