Missä vaiheessa alkaa helpottaa?
Kaikki sanovat, että vauvan kitinään auttaa kun hän lähtee liikkeelle. Meillä on liikuttu jo monta viikkoa, vaikka kaksosilla vasta 7kk ikää. Tyttö konttaa ja yrittää nousta seisomaan, poika ryömii. Kokoajan pitäisi keksiä jotain viihdykettä tai tulee hirveä parku.
Aamulla klo 5.30 poika paukutti tutilla pinnasänkyä ja potki pinnoja. Nukahti kyllä uudelleen mutta sisko heräsi klo 6 ja ryskytti sänkyään. Vaipanvaihto on hankalaa, koska eivät olisi sekuntiakaan paikoillaan.
Tyttö kiipeää pojan selän päälle pomppimaan, roikkuvat verhoissa ja repivät viherkasvia. Päivä- ja iltaunille meno on hulinaa. Poika kääntyy puoliunisena mahalleen ja alkaa parkua, tyttö nousee istumaan tai polviseisontaan. Käännän pojan ja rauhoitan, sillävälin tyttö nousee. Lasken tytön, poika kääntyy. Olen koíttanut antaa vaan olla ja että nukahtaisivat itse, mutta huuto ja mekastus alkaa ja kohta parkuvat molmmat ihan väsyneinä. Eivät millään nuku samaan aikaan, kaikkea on kokeiltu.
Ovat hirvittävän lyhytjänteisiä, mikään ei kiinnosta viittä minuuttia kauempaa. On laulettu ja leikitty, tutkittu äidin käsilaukkua tai keittiön esineitä. Hampaita pukkaa ja kaikkea järsivät ja kuolaavat. Pojalla vielä refluksitauti,eli yrjöilee ympäriinsä ja pyykkiä ja siivoamista riittää. Ruoka pitäisi saada samantien tai huutavat niin että koko talo kuulee. Rattaissa joskus nukkuvat, toisinaan tyttö kiusaa veljeään koko matkan. Mies käy työmatkoilla ja nyt vielä jotkut hemmetin elonkorjuujuhlat hänellä tiedossa.
Tässä tuli taas täyslaidallinen purnausta. T: Jänös ja poikue
Kommentit (5)
Meillä tytöt on nyt vähän päälle 1v., ja tuntuu, että elämä muuttuu koko ajan vaan rankemmaksi. Tytöt ovat kuin kaksi Duracell-pupua, jatkuvasti liikkellä ja äänessä. Toinen jaksaa leikkiä vähän aikaa itsekseenkin, mutta toiselle pitää ihan koko ajan keksiä uutta tekemistä, tai hän joko a) roikkuu äidin puntissa tai b) kiertää tekemässä kaikki kielletyt asiat, kuten tunkee käsiä videoihin, laittaa astianpesukoneen päälle jnejne.
Vielä pari kuukautta sitten saatoin esim. lukea lehteä kun tytöt oli leikkimässä, mutta nyt se ei tule kuuloonkaan. Omaa aikaa on siis käytännössä vain päiväuniaikaan. Kotitöitäkään meillä ei juurikaan tehdä, koska päivällä se on mahdotonta, ja illalla kun mies olisi tyttöjen kanssa, en kauheasti enää jaksa muuta kuin pakolliset ruoanlaitot ja pyykinpesut.
Meillä on nyt alettu myös kilpailla äidin huomiosta todenteolla. Jos toinen on sylissä, toinen tulee välittömästi paikalle ja työntää toisen pois. Varsinkin tämä lyhytpinnaisempi yksilö on todellinen äidin vauva, eikä siedä hetkeäkään sitä, että äiti paijaa siskoa. Siitä alkaa itku ja pahojen teko. Tasapuolisuudesta huolehtiminen on rankkaa, varsinkin kun poden usein huonoa omaatuntoa tämän " vähemmän vaativan" lapsen suhteen.
Leikkipuistossa yritän käydä, mutta sielläkin saa koko ajan juosta kahden konttaajan perässä, ja poimia maasta tavaraa, joka ei saa mennä suuhun. Paikallaan ei sielläkään saa paljoa olla.
Ihanaahan tämä on edelleen, mutta ei tätä hyvällä tahdollakaan voi kevyeksi hommaksi enää sanoa. ;) Seuraavana etappina odotan sitä, että tytöt alkavat oikeasti leikkiä keskenään, silloin voi jo vähän helpottaa. Tai sitten on taas uudet ongelmat edessä...
Jaksamista kuitenkin! :)
Ai niin, siitä nukkumisesta vielä: suosittelen, että yritätte vaan sitkeästi jättää lapsia nukahtamana yksin. Käytte vaan välillä (aina harvemmin ja harvemmin) antamassa tuttia ja laskemassa alas, ja sitten poistutte paikalta. Hermoja raastavaa puuhaa, mutta se kannattaa! Meilläkin oli aikaisemmin ihan järkyttävää hulinointia iltaisin, ja me miehen kanssa lopulta aina pelättiin iltoja tyyliin " voi ei, kohta se taas alkaa" . Mutta nyt kelloa katsotaan ihan toisella silmällä, ja ajatellaan, että " jee, kohta ne voi viedä sänkyyn" . ;) Nykyään meillä siis laitetaan vaan tytöt sänkyihin, unilelut kainaloon, sanotaan hyvää yötä, ja sinne he jäävät. Vähän aikaa saattavat ähistä tai jutella, mutta aika nopeasti nukahtavat. Ja se on ihanaa!!
Meillä kaksoset ovat nyt kuukauden päälle vuoden ja perheemme kaksosarki on ollut jotenkin helpompaa kuin alussa ajattelin. Lapset ovat olleet terveinä ja isosisko 3-v on ollut aivan mielettömän suuri apulainen. Mustasukkaisuutta ei ole ollut ollenkaan ja on yhtenä silmäparina lisää tässä arjessa. Tietysti kaksosissa on paljon hommaa, kokoajan täytyy olla hoitamassa tai ainakin valppaana, mitä lapset puuhaavat. Meillä tyttö oppi kävelemään 11 kk iässä, poika harjoittelee kovasti ja muutama askel jo onnistuukin. Minun mielestäni nyt on helpompi vaihe menossa kun ymmärtävät asioita jo niinkin paljon ja ymmärryshän vaan kasvaa iän myötä. Muistissani on 6-10 kuukauden vaihe oli raskain, kun piti olla niin fyysisesti kiinni, kantaa, nostaa, nukuttaa yms. Siinä vaiheessa kysyttiin hermoja. Esim. nukuttamisen rutiinit päätettiin silloin, ja pidettiin kiinni vaikka kuinka oli parkua. Vauvat söivätkin tuolloin jotenkin tosi usein!
Nyt tietysti arki on aktiivisempaa, kun liikutaan ja touhutaan koko ajan, tulee kuhmuja ja mustelmia yms. Jo sekin pieni sana, " odota" tai " hetki" kun ymmärretään, alkaa olla jo helpompaa. Itse olen järkeillyt tämän lapsiarjen niin, ettei se " helpota" koskaan. Pitää yrittää poimia ne kivat hetket kustakin ikäkaudesta muistoihin ja jättää se arki unohduksiin. Lapset kasvaa ja uusia vaikeuksia tulee eteen. Ymmärryksen kasvaessa niitä on helpompi käsitellä. Huomaan itse, että olen siirtynyt sellaiseen " off" tilaan, jos voi sanoa. Elän tällä hetkellä todella paljon lasten ehdoilla. Esikoisen ollessa nyt reilu kolme vuotta, huomaan, että se on kannattanut. Meillä ei ole tarkkoja kellonaikarutiineja, mutta tietty säännöllisyys päivissämme on. Hyvin pitkälle ruokailut määrävät päivän rytmin.
Olin raskauksien välissä töissä, koska esikoisen jälkeen halusin pian töihin. Nyt tuntuu, että nautin tästä ainutlaatuisesta ajasta, (vaikkei aina niin ihanasta) rauhassa ja menen sitten töihin kun todella tuntuu siltä. Tiettävästi tämä kun on viimeinen äitiysloma, mitä viettelen. Sen verran tuo palkallinen työrytmi on houkuttelevampi.
Tulipas tekstiä, mutta toivottavasti joku saa kokemastani jotain
T. 3x mukava muksu ja niiden äittä
ja mielestäni on jo helpompaa. Välillä minä olin niin kovilla, että oli pakko palkata MLL:n hoitaja muutamaksi tunniksi päivässä. Kyllähän meillä menoa nykyäänkin piisaa, milloin kaksikko tappelee rajusti juuri siitä yhdestä lelusta, milloin painellaan tv:n ja stereon näppyjä oikein urakalla, milloin tyhjennetään keittiön kaapit, milloin olohuoneen, milloin otetaan yhteen kissojen kanssa, milloin kiivetään ties minne ja pudotaan jne.
Eli kyllähän sitä hommaa on ja tuplasti, mutta jotenkin nyt on helpottanut kun pääsevät kävelemään, ymmärtävät puhetta ja nii päin pois.
Mutta juuri tuo ikä mikä teillä on menossa oli minunkin mielestäni raskasta, ehkä puoli vuotiaasta reilun vuoden ikään asti. Toivottavasti teilläkin pian rauhoittuu tilanne.
Tänään mies tuli aikaisin töistä ja saimme lapset nukkumaan yhtäaikaa päiväunia :) Itsekin ehdin ottaa pienet torkut ja nyt taas tuntuu helpommalta. Ehkä raskainta on se, että mikään ei tunnu riittävän. Tottakai pieni lapsi elää vain tässä hetkessä, mutta kun tuntitolkulla on koittanut leikkiä, halia ja viihdyttää lapsia ja silti on vain kiukuttelua ja parkua niin väsyneenä sitä ei oikein jaksaisi.
Isän kanssa leikkivät ja telmivät lattialla ja nyt nukahtivat kohtuullisen helposti. Olen kyllä kokeillut sitä, että jätän itsekseen nukahtamaan, mutta tytöllä on liikkuminen niin mennyt hermoon että unissaan nousee istumaan tai seisomaan ja herää siihen. Jos annan vaan olla niin uni menee ohi ja sitten vasta tyttö onkin kiukkuinen. Aamupäivisin ovat aina nukkuneet lounaan jälkeen. Tyttö melkein nukahti syödessä mutta sängyssä taas hillui puoli tuntia, kunnes otin pois sieltä huutelemasta. Ehkä hän haluaa viettää äidin kanssa aikaa kahdestaan, kun veli nukkuu. Kapalointi auttoi ennen kun tyttö oli levoton, mutta nyt riuhtoo siitä itsensä irti. Tassuhoito on ainoa mikä rauhoittaa, mutta kun välillä pitää laittaa veljen tutti takaisin niin tassu irtoaa selän päältä ja pitää taas aloittaa rauhoittelu uudestaan.
Olen kyllä huomannut, että nukahtamisessa on erilaisia kausia ollut heillä ennenkin. Uskon että tämäkin on ohimenevää. Jokaiselle ajalle riittää omat murheensa, mitäpä etukeäteen murehtimaan. Kyllä minä silti heistä nautin ja iloitsen, onneksi ovat terveitä ja tosi suloisia!
Aika härdelliltä kuulostaa. En kyllä osaa sanoa, milloin helpottaa. Itse tässä juuri toivon, että pojat viihtyvät sitten paremmin, kun alkavat liikkumaan. Näin ei ilmeisesti välttämättä käy... :-)
Meillä juuri nyt huudetaan sängyssä. Päiväunilla pitäisi olla ja molemmat heräsivät kesken unien. Nyt sitten pyöritään ja veuhdotaan. Toivottavasti nukahtavat vielä, muuten kitistään kahta kauheammin kun väsyttää.
Meillä onneksi mies kotona illat. Ja yöt nukutaan hyvin. Illalla pyöritään sängyssä jonkun verran, mutta aika hyvin jäävät nukkumaaan. Päiväunet ei aina onnistu ihan niin hyvin.
Sun vaavelit ovatkin jo hyvässä vauhdissa liikkumisen suhteen. Minun pojat eivät vielä ryömi. Pylly nousee, mutta mihinkään ei kulje. Taaksepäin korkeintaan. Mites siellä syöttäminen sujuu? Meillä päät pyörii kokoajan, että välillä lusikka osuu silmään välillä poskeen, vaikka kuinka yrittää tähdätä. Aikamoista sotkemista. Istuminenkaan kun ei vielä ole niin varmaa.
Koitahan jaksaa siellä. Kyllä varmaan jossain vaiheessa helpottaa.
Nyt lentää tutit makkarissa... Ei taideta nukkua enää.
-Vatukka ja pojat