Herkistytkö kun mietit sukupolvien ketjua?
Vanhempasi vanhenevat ja kuolevat, sinä olet seuraava ja lapsesi savat lapsia. Yhtäkkiä elämä vain meni, vaikka parikymppisenä sitä luuli olevansa täällä iäti näin kärjistäen.
Kommentit (6)
En herkisty. Minulla ei ole lapsiakaan ja olen aina tajunnut elämän rajallisuuden. Olen silti yrittänyt nauttia tästä ainutertaisesta elämästäni mahdollisimman paljon.
Omasta mielestäni olen onnistunut yli odotusten.
No tavallaan: pitkä ketju lisääntymistä, joka päättyy aikanaan tyhjiin, kun elämä maapallolla loppuu.
Haikeus ehkä päällimmäisenä.
Ihmettelen vain miten nopeasti sukupolvet unohtuvat.
En tiedä kuka on äitini äidin äidin äiti. Äidin äidin äidistäkin olen nähnyt vain yhden valokuvan.
Ehkä jatkossa ei unohdu niin nopeasti, kun valokuvia on enemmän ja kaikkea digitaalista jää jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vain miten nopeasti sukupolvet unohtuvat.
En tiedä kuka on äitini äidin äidin äiti. Äidin äidin äidistäkin olen nähnyt vain yhden valokuvan.
Ehkä jatkossa ei unohdu niin nopeasti, kun valokuvia on enemmän ja kaikkea digitaalista jää jälkeen.
Tämäkin on totta. Mietin myös mikä järki elämässä oikeastaan on? Kuin muurahaiset me työskentelemme, hetken ehkä ehtii olla eläkkeellä ja sitten jo krempat iskee ja on raihnainen ja kuolee pois. Sukupolvesta toiseen sama. Ap
En nyt muista omalla kohdallani ja omaan sukuuni liittyen tuollaista herkistymistä, varmaan sellaisiakin hetkiä on ollut joskus.
Viimeksi herkistyin tähän aiheeseen liittyen viime huhtikuussa katsellessani joltain iltapäivälehden nettisivuilta videokoostetta juuri kuolleen prinssi Philipin elämästä. Kooste alkoi mustavalkopätkästä, jossa vietettiin nuoren Philipin ja Elisabetin häitä, ja kansa oli kaduilla juhlimassa. Lopussa oli pätkiä lähes satavuotiaan Philipin julkisista esiintymisistä. Herkistyin ajatellessani, miten paljon maailma on muuttunut hänen elämänsä aikana.
Eihän tuo tarkemmin ajatellen vastaa ap:n kysymykseen, mutta jostain syystä se tuli mieleeni :D
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Joskus tulin ajatelleeksi sitä äitien ketjua, joka on johtanut historian hämäristä minuun ja tyttäreeni. ❤️ Milloin missäkin olosuhteissa on huolehdittu pienet hengissä pesästä ja annettu eteenpäin sitä, mitä on saatu edeltäjältä, hyvin tai huonosti, kukin sen hetkisen kykynsä mukaan. Ihan sanoin kuvaamaton kiitollisuuden tunne nousi rintaan.