Teini on super ärsyttävä
Ei muuta, jotenkin menee hermo taas tohon itsekkääseen käytökseen ja ylimieliseen tiuskimiseen.
Kommentit (16)
Onko oman huoneen rauhaa? Jos ei pääse rauhassa itsetyydyttämään, niin kyllähän siinä teini tiuskii..
Kestä! Selkeät rajat: paskapuheista viikkoraha pois, tavaroiden tiputtelusta sinne minne sattuvat puhelin pois. Sinua ei ole synnytetty tänne kuuntelmasn minkään teinin kuttuilua!
Millaisia teinejä itse olette olleet?
Vierailija kirjoitti:
Onko oman huoneen rauhaa? Jos ei pääse rauhassa itsetyydyttämään, niin kyllähän siinä teini tiuskii..
Tai parittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kestä! Selkeät rajat: paskapuheista viikkoraha pois, tavaroiden tiputtelusta sinne minne sattuvat puhelin pois. Sinua ei ole synnytetty tänne kuuntelmasn minkään teinin kuttuilua!
Entä jos ei saa viikkorahaa?
Entä jos ei ole puhelinta?
Entä jos teinin päätös ei ollut syntyä tänne?
Varmaan niin, mutta yhdyssanavirhe jo pelkässä aloituksessa ärsyttää enemmän kuin koko yläkoulullunen teinejä!
.
.
.
T: kouluköksä
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kaikilla ei ole tässä maailmassa omaa huonetta, ei mullakaan ole. Teini saa olla joka viikko useita tunteja yksin kotona mutta mikään ei kelpaa. Itse olen rauhallinen ja koetan tähänastiseen malliin olla johdonmukainen. Olen 14 vuotta opettanut että likaiset vaatteet pyykkiin, roskat roskiin, jäljet siivotaan, tavaroista huolehditaan. Aika pieni osa ohjeista ja kasvatuksesta tällä hetkellä tuntuu vaikuttaneen mitenkään. 15v teini joka vaan aukoo päätä, tiuskii tai tuijottaa tonnin setelinä.
Lattialla lojuvat vaatteet, kengät, meikit ym olen kesän ajan keräillyt kaapissa olevaan jätesäkkiin. Ei ole ihmetellyt minkään perään. Puhelimen otan pois ehkä kerran viikossa kun perseily menee itsellä yli, se on ainoa asia jolla teiniä voi ohjata, isänsä antaa taskurahaa eikä itsekään välitä mistään joten rahoja en voi evätä. Puhelimen ottaminenkin on hankalaa koska ihmisen viestinnän rajoittaminen on rankka teko. Joka kerta itkee ja anelee parkana että anna äiti se puhelin edes yöksi. Kysyn joka kerta että olisiko kannattanut vaan kerätä ne romppeet paikoilleen ja tehdä muut sovitut hommat ajoissa, olisi vienyt vartin. Joka kerta valitsee silti sen että ei tee mitä on sovittu/pyydetty ja puhelin lähtee ja itkien tekee ne hommansa. Olisi tuhat kertaa helpompaa tehdä puhelin taskussa ajoissa ne jutut ja puuhata sit mitä mielii. Mut ei ole kai sit helpon perässä hän.
No voivoi, sellaisia ne teinit on. Ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Kyllä niistä kunnon ihmisiä tulee. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meillä kolme teiniä jo omillaan asumassa, enää pahnan pohjimmainen kotona ja vähän jo itkettää ajatus, että muutaman vuoden päästä tuokin lähtee muualle opiskelemaan. Ei se niin helppoa nuorellakaan ole keskellä tunnemyllerrystä, kun ei tiedä, onko tässä nyt iso vai pieni, vai mikä. Kyllä itsellänikin menee hermo useinkin, mutta silloin ajattelen, että tämäkin menee ohi. Kaikki menee aina ohi, vaikka tilanne olisi kuinka paha. Että kun vähän aikaa pinnistelee, niin kohta taas helpottaa. Ainakin vähäksi aikaa ennen uutta kriisiä. Olen itse todennut, että huumori auttaa: kun teinillä menee oikein lujaa, joku pieni lause tai ele voi muuttaa koko sodan nauruksi. Näin ainakin meillä. Tsemppiä sinne, ei tätä vaihetta montaa vuotta kestä 😅
Usein ihmettelen ettei vanhemmat muista omia tai kavereiden teiniaikoja. Pidetään jotenkin kummallisena itsenäistyvän nuoren käytöstä ja omien mielipiteiden julkituomista.
Itse kyllä muistan ja olen pyrkinytkin siihen, mitä itse vanhemmiltani toivoin. Hyvin on mennyt. Lapset jo 20 v, 18v ja 16v. Vanhimman kans oli aikoinaan pientä vääntöä 15-18 v, mutta annoin tilaa ja asia rauhoittui. Nykyisin on tosi hyvät välit. Pikkuasioista ei pidä nipottaa.
Tällaiset ihmiset ovat juuri niitä, jotka valittavat hoitokodissa, kun kukaan ei tule tapaamaan.
Odota kolmekymmentä vuotta, niin nuoriso-ongelma on vaihtunut keski-iän kriisiin.
Joo. Rankkaa on kun poika aukoo päätä, sotkee, hukkaa tavaroita, kiroilee, nimittelee, vaihtaa jatkuvasti vaatteita ja ripottelee vaatekasoja ympäri kämppää, unohtelee, nukkuu pommiin, hoitaa vasemmalla kädellä koulun..
Ja sitten tulee kainaloon ja pyytää äitiä mukaan uimahalliin. Tämmöistä tää on. Kohta jo 18-vuotiaan mukana eläminen.
Se kuuluu ikään. Parin vuoden kuluttua nuori on kuin toinen ihminen.
Onhan se totta, että monet teinit ovat todella ärsyttäviä itsekeskeisyydessään ja röyhdeydessään. Onneksi se menee suurimmalta osalta ohi parista vuodessa.
En usko että on erityisen ylimielinen välttämättä, jos hänet tulkitaan vahingossa väärin ja ylimielisyys kuuluu nuoruuteen jossain vaiheessa, kehitysvaiheita. Ei ainakaan nöyristellä ja etsitään omaa suuntaa. Vanhempi on teinin mielestä superärsyttävä myös ja haluaisi asua muualla. Se on irroittautumisvaihe ja itsenäistymisvaihe. Vanhempi voi mennä vaikka raketilla avaruuteen. :s
Katsohan peiliin.