Joutuuko muut vanhemmat käymään peruskoulun uudelleen kun pitää vahtia lapsen läksyjen tekoa?

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että voisin eläkkeelle jäätyäni perustaa läksymummopalvelun. Vanhalla opettajalla olisi silloin aikaa yksilöllisesti ohjata muutamaa oppilasta kaikessa rauhassa. Harmi, että vanhemmilla harvoin on halua panostaa taloudellisesti tällaiseen apuun peruskoulun puolella.

Mitäpä, jos perustaisit läksykerhon? Tällöin summa ei tulisi yksittäiselle perheelle niin kalliiksi ja omatkin tulosi kasvaisivat.

Mä putosin matikassa kärryiltä jossain kohtaa yläastetta, kun olisi tosissaan joutunut alkaa opiskella. Lukiossa kirjoitin lyhyen matikan. Jälkeenpäin on vähän kaduttanut, etten tehnyt enempää hommia sen eteen.

Lapsi on nyt tokalla, ja minusta on tosi jännää miten eri tavalla nykyään opetetaan. En tiedä, ehkä mulla on erilainen asenne, tai sitten vaan viiraa päässä, mutta mä odotan oikeasti innolla että matikka menee vaikeammaksi ja voin siinä sivussa toivottavasti paikata omia aukkojani matikassa. :-)

Aina surettaa, kun joltain on pilattu matematiikan oppimismahdollisuudet jo pienenä. Sä oot todennäköisesti laittanut itsellesi jo lapsena ajatuksia: "Mä en osaa matikkaa", "En oo tarpeeksi fiksu osaamaan matikkaa" tai "Matikka on mahdoton oppia". Tuollaisilla ajatuksilla oot estää itseään oppimasta. Totuus on, että kaikki (poikkeuksena ehkä älyllisesti kehitysvammaiset) kykenevät oppimaan matematiikkaa melko pitkälle. Vielä koko lukionkin matematiikka vaatii vain toistoa ja niitä kuuluisia takapuolilihaksia eikä mitään erityistä matemaattista älykkyyttä.

Mutta ymmärrän, että joissakin ihmisissä matematiikka aiheuttaa kauhua ja muistoja kyyneleistä valumassa poskia pitkin, kun ei ymmärrä. Itselläni samoja tunteita aiheuttaa moni muu asia, esimerkiksi kärrynpyörän heittäminen ja käsillä seisominen. Tiedostan samalla, että voisin näitä asioita oppia, jos lakkaisin hokemasta: "En osaa, en voi koskaan oppia" ja alkaisin vain harjoittelemaan. Helpommin sanottu kuin tehty.

Lähinnä harmittaa tämä matematiikan kauhistelu, se on asia, jonka voi oppia siinä missä muutakin. Ei sitä tarvi välttämättä ymmärtää syvällisemmin, ei monikaan ymmärrä, opettelee vaan tekemään tarvittavat temput oikeassa järjestyksessä.

Vanhemmalla on velvollisuus valvoa ja ohjata läksyjen tekoa. Yläasteella ja etenkään jatko-opinnoissa ei pärjää jos ei osaa tehdä kotona töitä. Oppimaan ja opiskelemaan ei opita vain tunnilla istumalla.

Mä menin peruskoulun ja lukion hyvillä arvosanoilla tekemättä yhtään mitään, kun vanhempia ei kiinnostanut valvoa. Lukiossa sitten alisuoriuduin ja jatko-opinnoissa olin ihan kujalla kun en osannut tehdä luentojen ulkopuolella mitään, en siis ymmärtänyt edes miten lukea tentteihin. Lopetin kouöun kesken ja seuraavissa sitten kantapään kautta opin sen, mitä normaalien vanhempien lapset ala-asteella.

Mut näköjään näitten omatoimisuushuutelijiden mielestä joko koulun pitäs vahtia läksyjen tekoa kotona tai sitten jo ala-asteikäisten pitäisi tajuta itse läksyjen teon tarkoitus. Tokihan sitä jotain niinkin nohevia on.

Vierailija kirjoitti:

Pojat useimmiten kaipaavat ohjeita, semmoista se on. Kypsyvät itseohjautuvuuteen tyttöjä myöhemmin - tosin sillä itseohjautuvuudella ohjataan helposti sitten muitakin.

Tällainen trade off. Jaksa jaksa ja tsemppiä. Matikkaa kannattaa opiskella.

Täällä poikia ei koskaan tarvinnut neuvoa ja olivat hyvin itsenäisiä opiskelijoita alusta lähtien. Pärjäsivät myös erinomaisesti. Tytöt vaativat ohjausta ja neuvomista harva se kerta. Ehkä siitä vähän tuli tapakin ja halusivat sitten apua, vaikkeivät olisi tarvinneetkaan.

Kannattaa hankkia lapsia, jotka eivät tarvitse tukiopetusta.

Omat eivät tarvinneet koskaan apua läksyihinsä, tosin helposti olisin voinut auttaakin, kun oma yleissivistys ja koulutus muutenkin ylittää moninkertaisesti peruskoulun oppimäärän.

Tasoryhmät olisi järkevä ratkaisu, nyt kärsivät molemmat ääripäät. Nopeat kyllästyvät nopeasti ja oppivat huonoja tapoja, kun kaikki onnistuu sormia napsauttamalla ja taas ne kiviriipat tappelevat yksinkertaisten asioiden kanssa ikuisuuksia. Kaikki lopulta häviävät.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Arvaatte varmaan, kumpi hoitaa omatoimisesti ja kumman kanssa on kaikki keinot käytössä.

Mutta olisko lähipiirissä ketään kaveria, jolla matikka sujuu, ja joka voisi tehdä niitä läksyjä lasten kanssa? Joku vanhempi sukulainen esim? Mä varmaan yrittäisin löytää jonkun sellaisen, ja tietysti pientä palkkaa vastaan. Joku lukioikäinen olisi ehkä paras.

Sitten tietysti ne vanhat toimivat (joskus ainakin) uhkailu, lahjonta ja kiristys. Niitä mä oman poikani kanssa käytän.

Aika törkeää toisen sukupuolen halventamista, varsinkin kun tiedetään, että varsinkin mainitsemasi matematiikka sujuu pojilta yleensä tyttöjä paremmin ja vaivaa näkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Arvaatte varmaan, kumpi hoitaa omatoimisesti ja kumman kanssa on kaikki keinot käytössä.

Mutta olisko lähipiirissä ketään kaveria, jolla matikka sujuu, ja joka voisi tehdä niitä läksyjä lasten kanssa? Joku vanhempi sukulainen esim? Mä varmaan yrittäisin löytää jonkun sellaisen, ja tietysti pientä palkkaa vastaan. Joku lukioikäinen olisi ehkä paras.

Sitten tietysti ne vanhat toimivat (joskus ainakin) uhkailu, lahjonta ja kiristys. Niitä mä oman poikani kanssa käytän.

Aika törkeää toisen sukupuolen halventamista, varsinkin kun tiedetään, että varsinkin mainitsemasi matematiikka sujuu pojilta yleensä tyttöjä paremmin ja vaivaa näkemättä.

Miksi tuota stereotypiaa vieläkin toistellaan, vaikka monet tutkimukset, esimpisa osoittaa, ettei poikien ylivertaisuus matikassa todellakaan pidä paikkaansa.

Tuo poikien enempi ohjeistaminen liittynee taas enemmän niinikään stereotypiseen pojat on poikia -kulttuuriin kuin mihinkään sisäsyntyiseen pippelillisten ominaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Arvaatte varmaan, kumpi hoitaa omatoimisesti ja kumman kanssa on kaikki keinot käytössä.

Mutta olisko lähipiirissä ketään kaveria, jolla matikka sujuu, ja joka voisi tehdä niitä läksyjä lasten kanssa? Joku vanhempi sukulainen esim? Mä varmaan yrittäisin löytää jonkun sellaisen, ja tietysti pientä palkkaa vastaan. Joku lukioikäinen olisi ehkä paras.

Sitten tietysti ne vanhat toimivat (joskus ainakin) uhkailu, lahjonta ja kiristys. Niitä mä oman poikani kanssa käytän.

Aika törkeää toisen sukupuolen halventamista, varsinkin kun tiedetään, että varsinkin mainitsemasi matematiikka sujuu pojilta yleensä tyttöjä paremmin ja vaivaa näkemättä.

Ei kysymys ole osaamisesta vaan tekemisestä. Osaamisessa ei ole oman poikanikaan kohdalla mitään vikaa. Osaa kyllä, kunhan tekee. Siihen tekemiseen tarvitsee kaikenlaisia toimenpiteitä.

Ja puhuin omista lapsistani, olkoonkin että kieltämättä stereotyyppisesti yleistäen. Tyttöni oman toiminnan ohjaus on parempi kuin poikani, joka on impulsiivisempi ja alttiimpi kaikille häiriötekijöille kuten pelikone.

Meillä kaksi tyttöä. Esikoisen kanssa olen käynyt koulua oikein urakalla alakoulussa ja yläkoulussakin usein auttanut kokeisiin valmistautumisessa. Nyt on mennyt lukioon, kstsotaan, miten käy... Toivotaan, että jaksaa lukea ja pärjää (ja ihan itse tyttö lukioon halusi, ei siis meidän toiveestamme).

Kuopuksen kanssa taas en ole varmaan kertaakaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin, vaan hän on hoitanut kaiken aina itse ja on pärjännyt loistavasti. Hän on nyt ysillä.

Juu, kyllä. Olen käynyt peruskoulun kolmesti. Nykyään lapset opiskelevat yliopistossa, joten koen, että opiskelun alun satsaus kannatti vaikka välille kävikin voimille.

Ota yhteys opettajaan. Kerro, millainen tilanne teillä on ja ehdota kokeilua, jossa parin viikon ajan et tee kotona läksyjen eteen mitään muuta kuin kysyt, onko läksyt tehty. Opettaja kontrolloi läksyt tietenkin koulussa ja toivottavasti jättää oppilaan koulun jälkeen niitä tekemään.

Jospa tuon kokemuksen jälkeen lapsi ottaisi ainakin apua vastaan valittamatta, tai oppisi itse ottamaan vastuuta.

Joo pitää patistaa ja vahtia että tekee, osaa kyllä tehdä itse ne, mutta patisteltava on. Kolmasluokkalainen. Ja kokeet, ei lue itsenäisesti vaikka kuinka käskee. Kyseltävä saniksen sanoja ja patisteltava lukemaan. Onneksi oppii hyvin, mutta saisi kyllä itsenäisesti alkaa opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat useimmiten kaipaavat ohjeita, semmoista se on. Kypsyvät itseohjautuvuuteen tyttöjä myöhemmin - tosin sillä itseohjautuvuudella ohjataan helposti sitten muitakin.

Tällainen trade off. Jaksa jaksa ja tsemppiä. Matikkaa kannattaa opiskella.

Täällä poikia ei koskaan tarvinnut neuvoa ja olivat hyvin itsenäisiä opiskelijoita alusta lähtien. Pärjäsivät myös erinomaisesti. Tytöt vaativat ohjausta ja neuvomista harva se kerta. Ehkä siitä vähän tuli tapakin ja halusivat sitten apua, vaikkeivät olisi tarvinneetkaan.

Joo, unohdin tosta viestistäni 2 oleellista, eli ”oman kokemukseni mukaan” ja ”keskimäärin”.

Luonteestahan se on kiinni, ja meitä on muutamaa erilaista shakkinappulaa öbaut kahdessa erilaisessa nahkapuvussa.

Joutui käymään peruskoulun lisäksi lukionkin. Meillä on 3 lasta niin vuoroteltiin koulunkäynnit miehen kanssa. Ite huomasin että olisin helposti läpäissyt aikoinaan pitkänkin matikan ja ihan turhaan tyydyin laiskuuttani lyhyeen matikkaan.

Ja just ite en tehnyt ikinä läksyjä tai lukenut kokeisiin, veikkaan että mullakin olis ollu päätä lukea muttei intoa. Joten siksi pakotan kyllä lapsen opiskelemaan, kun on sen työ tällä hetkellä ja vielä kumminkin uskoo ja opiskelee. Yläasteikäisistä en sit tiiä tottelevatko kun äiti käskee.

Minulla neljää lasta jotka onneksi ovat hyvin itseohjautuvia koulunsa suhteen ja ovat pärjänneet loistavasti mutta tiedän että paljon vanhempia jotka ovat samassa tilanteessa kanssasi ja se on hyvin raskasta. Luulen että meidän tilanteessa lasten kova kilpailuvietti ja ajatus siitä että ei missään nimessä halua olla se luokan huonoin osittain auttoi siihen että läksyt tehtiin ja kokeisiin luettiin hyvin. Myös se että  esikoinen on aina suoriutunut hyvin koulusta antoi nuoremmille sisaruksille mallin siitä että koulussa on hyvin pärjättävä. Lapset tällä hetkellä iältään 10-21v

Mä jouduin käymään 5. luokan pojan kanssa. Varsinkin ainekirjoitus oli tuskaa. Luokan opena oli hysteerinen sijainen, joka tuuttasi lippua ja lappua kotiin siitä mitä läksyä milloinkin oli tekemättä. Yläasteelle ostettiin pojalle uusi reppu ja niitä lippusia löytyi vielä vanhan repun ratkenneista saumoistakin. Oli aika rankkaa, mutta poika alkoi sittemmin tehdä itse läksynsä. Kirjoittaa nyt ylioppilaaksi.

Olisi hyvä saada läksyjen tekoon rutiini. Meillä on sääntö, ettei koulun jälkeen tehdä omia juttuja (paitsi syödään välipala) ennen kuin läksyt on tehty. Minulla on suunnilleen samanikäiset lapset kuin ap:llä, ja tämä on ollut toimiva tapa.

Juttelemme usein muutenkin vaikkapa historiaan tai vaikka kasveihin liittyvistä asioista ulkona kävellessä tai esim. uutisten taustatietona. Niinpä lasten kouluasiat liittyvät johonkin jo kotona keskusteltuun ja kiinnostavat enemmän. Nyt viime päivinä on puhuttu esim. WTC:n iskuista ja miten maailma sen seurauksena muuttui.

Samoin laskemme usein asioita kotona: mitä tarkoittaa korko, miten paljon rahaa menisi vuodessa jos joka päivä ostaisit tämän herkun jne. En siis tee näin minkään suorituksen takia, minua ja lapsia vain kiinnostavat maailmassa monenlaiset asiat. Siinä sivussa koulunkäynti helpottuu.

Teet arvokasta työtä. Koulumenestys riippuu paljon kodin asenteista. Voisiko vielä löytää lisää keinoja liittää koulujuttuihin myönteisiä mielikuvia?