Erityislapsi tekee perhe-elämästä helvettiä

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen, ymmärrys ja turhien vaatimusten lopettaminen. Meillä rauhoittui tilanne, kun koulun puolelta ei tullut enää paineita läksyjen ja kokeiden takia. Yläasteella erityislapsia ymmärrettiin enemmän, koulussa tehtiin kaikii tehtävät, kokeita ei oikeastaan ollut ja kun oli, niin sai käyttää tiedonhakuvälineitä apuna, ns. ulkoa opettelu ja pänttaminen loppui, mitä taas oli ala-asteella. Mitä hyötyä on pakottaa opettelemaan kertotaulut ulkoa, jos se tuottaa äärimmäisiä ongelmia, laskimetkin on keksitty. Pitäisi opettaa ennemmin se logiikka laskutoimitusten takana, tiedonhakutaitoa, apuvälineiden käyttöä yms.

Ja kun itse ymmärsin, että lapsen kanssa on turha käydä väittelyä, kun hän on siinä tilassa, että ei ota mitään vastaan, niin elämä helpottui ja kotona ai ollut enää niin paljon konflikteja. Liian pitkälle viety jankkaaminen meillä ainakin laittoi lapsen siiten tilaan, että raivostui vaan enemmän ja enemmän ja sitten oli helvetti irti. Kun sitten en taas itse jatkanut tätä jankkamista esim. kun joku asia piti tehdä, vaan annoin lapselle omaa aikaa miettiä asiaa omassa huoneessaan, niin tuli monesti alta kymmenen minuutin kuluttua yhteistyökykyisenä tekemään sen mitä piti tai oli ainakin taas kykenevä neuvottelemaan asiasta. Meillä ei poika ikinä lopettanut jankkaamista, jos hänelle sanoi sanankin vastaan. Eli tahdon sanoa, että kaikki jyrkät periaatteet kasvatuksessa kannattaa unohtaa.

Iso halaus sinulle!!! Kiitos! Olemme matkalla juuri tähän suuntaan ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Lapselle ja minulle tuli eilen konfliktia kun pidin jääräpäisesti kiinni ihan turhasta asiasta - helpommalla olisi päässyt jos olisin tehnyt juuri kuten kirjoitit (antanut lapselle aikaa jne)

Otankin kirjoituksesi talteen ja palaan siihen aina tarvittaessa.

Terv. Ap

Kysymys erityislasten vanhemmille (add/autisti): annatteko lapselle paljon ruutuaikaa? Vaikuttaako negatiivisesti? Miten toimitte pelikoneiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys erityislasten vanhemmille (add/autisti): annatteko lapselle paljon ruutuaikaa? Vaikuttaako negatiivisesti? Miten toimitte pelikoneiden kanssa?

Kyllä. Eniten pelit tuo nopeutta, ne ei anna aikaa jahkailuun.

Tarvitset lastenhoitoapua! Babysits on loistava palvelu, näyttää lähialueen lastenvahtikeikkaa tekevät nuoret eivätkä yleensä veloita kuin 7-10 €/tunti. Kaksi tuntia hoitoapua pari kertaa viikossa voi jo tehdä ihmeitä. Muista myös että mikään ei kestä ikuisesti ja kaikella on aikansa. Lapsesi kasvaa ja kaikki helpottuu. Yksi hujaus ja hän on jo nuori aikuinen. Jumalan siunausta perheellenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen, ymmärrys ja turhien vaatimusten lopettaminen. Meillä rauhoittui tilanne, kun koulun puolelta ei tullut enää paineita läksyjen ja kokeiden takia. Yläasteella erityislapsia ymmärrettiin enemmän, koulussa tehtiin kaikii tehtävät, kokeita ei oikeastaan ollut ja kun oli, niin sai käyttää tiedonhakuvälineitä apuna, ns. ulkoa opettelu ja pänttaminen loppui, mitä taas oli ala-asteella. Mitä hyötyä on pakottaa opettelemaan kertotaulut ulkoa, jos se tuottaa äärimmäisiä ongelmia, laskimetkin on keksitty. Pitäisi opettaa ennemmin se logiikka laskutoimitusten takana, tiedonhakutaitoa, apuvälineiden käyttöä yms.

Ja kun itse ymmärsin, että lapsen kanssa on turha käydä väittelyä, kun hän on siinä tilassa, että ei ota mitään vastaan, niin elämä helpottui ja kotona ai ollut enää niin paljon konflikteja. Liian pitkälle viety jankkaaminen meillä ainakin laittoi lapsen siiten tilaan, että raivostui vaan enemmän ja enemmän ja sitten oli helvetti irti. Kun sitten en taas itse jatkanut tätä jankkamista esim. kun joku asia piti tehdä, vaan annoin lapselle omaa aikaa miettiä asiaa omassa huoneessaan, niin tuli monesti alta kymmenen minuutin kuluttua yhteistyökykyisenä tekemään sen mitä piti tai oli ainakin taas kykenevä neuvottelemaan asiasta. Meillä ei poika ikinä lopettanut jankkaamista, jos hänelle sanoi sanankin vastaan. Eli tahdon sanoa, että kaikki jyrkät periaatteet kasvatuksessa kannattaa unohtaa.

Iso halaus sinulle!!! Kiitos! Olemme matkalla juuri tähän suuntaan ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Lapselle ja minulle tuli eilen konfliktia kun pidin jääräpäisesti kiinni ihan turhasta asiasta - helpommalla olisi päässyt jos olisin tehnyt juuri kuten kirjoitit (antanut lapselle aikaa jne)

Otankin kirjoituksesi talteen ja palaan siihen aina tarvittaessa.

Terv. Ap

Älä kuitenkaan soimaa itseäsi. Aina unohtaa välillä, missä menee raja ja sortuu siihen jankkaamiseen. Lopettaa vaan heti, kun tajuaa, ettei se johda mihinkään. Ja sitä kun ei koskaan tiedä, milloin se räyhä-petteri taas iskee ja jokainen sana on myrkkyä. Eihän aina voi olla kokonaan sanomattakaan ja vaatimatta lapselta asioita. Pikkuhiljaa oppii ymmärtämään, mitkä on oikeudet ja velvollisuudet, ikävä kyllä näillä erityislapsilla se vaan on monesti hankalampaa. -sama-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ihan itse määrität sen millaista sun perhe-elämä on, ei ole lapsen vika, jos hän ei sun ajatukseen sovi. Pyydä lasua sijoittamaan lapsesi niin pääset hänestä eroon.

On todella typerää nillittää siitä, että on saanut erityistä tukea tarvitsevan lapsen. Sä olet vastuussa ihan itse siitä pilaatko elämäsi yrittäessäsi saada häntä ”sopimaan palettiin” vai otatko järjen käteen ja kasvatat häntä lapsenasi.

Apuakin saa, kun ottaa vastaan.

Pakko olla tästä samaa mieltä, vaikka totuus sattuukin. Erityislapsen ongelmia ei ap voi millään taikatempuilla korjata, mutta sijoituksella voi vaikuttaa millaista nuoremman lapsen elämä tulee olemaan.

Eiköhän lapsen sijoitukseen saaminen ole käytännössä lähes mahdotonta? Tukitoimia mieluummin tarjotaan perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyminen, ymmärrys ja turhien vaatimusten lopettaminen. Meillä rauhoittui tilanne, kun koulun puolelta ei tullut enää paineita läksyjen ja kokeiden takia. Yläasteella erityislapsia ymmärrettiin enemmän, koulussa tehtiin kaikii tehtävät, kokeita ei oikeastaan ollut ja kun oli, niin sai käyttää tiedonhakuvälineitä apuna, ns. ulkoa opettelu ja pänttaminen loppui, mitä taas oli ala-asteella. Mitä hyötyä on pakottaa opettelemaan kertotaulut ulkoa, jos se tuottaa äärimmäisiä ongelmia, laskimetkin on keksitty. Pitäisi opettaa ennemmin se logiikka laskutoimitusten takana, tiedonhakutaitoa, apuvälineiden käyttöä yms.

Ja kun itse ymmärsin, että lapsen kanssa on turha käydä väittelyä, kun hän on siinä tilassa, että ei ota mitään vastaan, niin elämä helpottui ja kotona ai ollut enää niin paljon konflikteja. Liian pitkälle viety jankkaaminen meillä ainakin laittoi lapsen siiten tilaan, että raivostui vaan enemmän ja enemmän ja sitten oli helvetti irti. Kun sitten en taas itse jatkanut tätä jankkamista esim. kun joku asia piti tehdä, vaan annoin lapselle omaa aikaa miettiä asiaa omassa huoneessaan, niin tuli monesti alta kymmenen minuutin kuluttua yhteistyökykyisenä tekemään sen mitä piti tai oli ainakin taas kykenevä neuvottelemaan asiasta. Meillä ei poika ikinä lopettanut jankkaamista, jos hänelle sanoi sanankin vastaan. Eli tahdon sanoa, että kaikki jyrkät periaatteet kasvatuksessa kannattaa unohtaa.

Iso halaus sinulle!!! Kiitos! Olemme matkalla juuri tähän suuntaan ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Lapselle ja minulle tuli eilen konfliktia kun pidin jääräpäisesti kiinni ihan turhasta asiasta - helpommalla olisi päässyt jos olisin tehnyt juuri kuten kirjoitit (antanut lapselle aikaa jne)

Otankin kirjoituksesi talteen ja palaan siihen aina tarvittaessa.

Terv. Ap

   Jos vain mahdollista niin olisi hyvä että toinen vanhempi voisi mennä jonnekin lapsen kanssa kahdestaan vaikka päiväksi ja silloin muu perhe saisi kerätä voimia jatkoon . Tuota voisi vuorotella kuten sitäkin että vanhemmat saisivat kokonaan "lomaa" hankalasta tilanteesta . Tiedän että sen järjestäminen on todella vaikeaa jos ei armollisia ja  osaavia sukulaisia tai muita henkilöitä ole. E-lapsi ei itse tilanteelleen mitään varmaan voi eikä tee tekojaan kiusatakseen vaan juuri siksi että hän on erityinen. On ymmärrettävä myös että kaikki lapset ovat erilaisia ja heitä ei pidä kasvattaa yhdellä sapluunalla koska yksi tarvitsee tukea ehkä enemmän , omaa eri lahjakkuuksia  ja toinen tarvitsee jämäkkäämpää rajaa . Myös oppiminen tapahtuu yleensä lapsilla eri tavalla . Tätä ei edes Suomen koulumaailma halua kaikkialla hyväksyä. Positiivisuus , jos sitä vain jaksaa ylläpitää tuottaa tuloksia ja jankkaaminen ja omasta suunnasta kiinipitäminen ei tuo helpotusta ellei sitten ole kyse asioista joissa ei ole vaihtoehtoja jotta onnettomuuksilta vältyttäisiin ym. Kannataa selvittää ja vaatia kaikki yhteiskunnan lakiin määrätyt erityislapsille kuuluvat tue ja hakea niitä . Niistäkään ei kerrota joka paikassa jostain kumman syystä, vaan ne ikäänkuin halutaan salata.

Liity ihmeessä autismiliittoon! Kaverilla on 30v kokemus,saanut tukea ja apua,kursseja,ohjeita neuvoja,ja vieläpä nuorelle aikuiselle joka ei....jnejne!

Suosittelen.

Noi sopeutumisvalmennukset,olen oman nuoreni kanssa ollut niissä ja ne on aivan mainiot,huomaa ettei ole asian kanssa yksin! Ennen koronaa oli kursseja,koko perhe sai olla mukana!

https://www.autismiliitto.fi/

https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea

https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea/kokemusasiantuntija

https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea/sopeutumisvalmennus

https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea/neuvontapalvelu

https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea/vertaistuki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko saada apua lapsiperheiden sosiaalityöstä? Perhetyötä, tukiperhettä tms?

Joo, vaikea lapsi välillä tukiperheeseen, että muut saa sit olla perheenä rauhassa. Tukiperheet on tarkoitettu lapsen eduksi, ei äidin. Tukiperheen saa lapsi, joka ei omassa perheessään saa riittävästi tukea, ei toisinpäin. Apn tilanteessa vain huostaanotto on mahdollinen.

Perhetyö tulee toki kyseeseen, mutta sekin on vain lisäkäsi arkeen, ei mikään ”mä nyt hoidan sun lapsen, että sä saat hengähtää”. Ap tekee nyt lasun lapsestaan , siitä se lähtee etenemään.

Mitä v€#&@ sää sönkötät?! Ei lapsesta tarvi lasua tehdä! Ja kyllä, erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen vanhemmilla on oikeus vapaaseen lapsestaan. Ei kukaan ulkopuolinen voi määrittää jaksamista. AP, ota rohkeasti yhteyttä kuntasi sosiaalityöntekijään, teillä on oikeus tukiperheeseen. Se ei tarkoita lastensuojelu asiakkuutta vaan sosiaalihuollon asiakkuutta.

T. Perhehoitaja, tukivanhempi

Lapsen tekoon tarvitaan kaksi, lapsen hyvinvoinnin takaamiseksi tarvitaan kaksi, joskus myös ulkopuolista apua.

Riippuu varmaan siitä mitä asiaa tuolla sievistelevällä sanahirviöllä peitellään.

Esim. absoluuttinen sävelkorva on erityistä, harvinaista, mutta jotain ikäväähän "erityislapsi" yleensä meinaa.

Voihan se olla että isällä on samoja piirteitä ja ei osaa auttaa, tai esimerkiksi huomioida äidin tunteita ja tukea. Näin meillä, mies diagnosoitiin vasta lapsen diagnoosin jälkeen. Aikuisena usein näitä piirteitä on oppinut jo peittämään ekkä ne niin näy ulospäin.