Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
exä lähi-isäksi nyxän lapsille, biolog. lapsen tunteet?
21.10.2014 |
Kysyisin onko teillä kokemusta seuraavasta tilanteesta eron jälkeisessä elämässä. Haen siis keskustelua lapsen näkökulmasta.
Eli tilanteessa, jossa ollaan erottu ja lasten isällä on uusi suhde, uusi perhe, ja uudella naisella omasta ex-liitosta lapsia joiden "lähi-isä", "arki-isä" tämä exäsi ja lastesi isä on.. miten oma lapsesi suhtautuu tilanteeseen, jossa tapaa isäänsä harvoin (isä vetoaa työaikoihin ym ym) mutta samaan aikaan isä on koko ajan tekemisissä , isänä, toisille lapsille? Kun oma lapsesi sitten kohtaa oman isänsä jossain olemassa kiva ja mukava, kantavan sylissä ja huomioivan näitä uuden suhteen lapsia, miten oma lapsesi on reagoinut?
Tarkoitan tässä tilannetta, että isä tapaa omaa biologista lastaan harvoin, asuu ja elää uuden naisensa kanssa, jolla on lapsia ja joille on arjessa toinen aikuinen. Lapsesi tietää tämän, ja on tapaamisella tässä uudessa perheessä. Tai sitten kun tapaa isän sattumalta jossain julkisessa paikassa, kauppakeskuksessa, uimahallissa, kaupungilla, missä oma isä menee naisen ja tämän lasten kanssa, huolehtii niistä lapsista - ja oma lapsesi näkee isänsä tässä.
Meillä tulee olemaan tämä edessäpäin. Pelkään oman poikani itkua ja suuttumusta, jonka purkaa minuun, koska isä ei kovin usein häntä ja pikkusisarusta tapaa, eikä poika koe olevansa tärkeä isälleen. Esim.e i enää halaa eikä ota syliin. Poika on koululainen.
Miten teillä on tilanteista selvitty?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:40"]
Itsensä syyllistäminen ei tuossa tilanteessa auta. Kuten ei sekään, että itse ajattelee kaikkia mahdollisia pahoja asioita mitä tuosta voi lapsille aiheutua.
Tuolla joku sanoikin, että lapsi ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole. Tämä on ehkä se ajatusmaailma jonka suuntaan lapsia kannattaisi tavallaan ohjata.
Minun sydämessäni ei ole isän kokoista aukkoa vaikka isää ei käytännössä ikinä näkynytkään. Vanhempana ymmärrän asioiden taustoja enemmän ja paremmin, mutta lapsena en näitä asioita edes ajatellut.
Lisäksi tavallaan auttaa sekin, että valitettavati eroperheiden lapsia on koko ajan enemmän eli ei välttämättä tule edes ulkopuolista oloa vaikka koulussa vain siksi, että isä ei nyt tullut johonkin tapahtumaan tms.
Itselleni tuo isättömyys ja hänen kyvyttömyytensä hoitaa suhteensa minuun kunnolla on vaikuttanut siinä mielessä, että teen kaikkeni, jotta oma lapseni ei joudu vastaavaan tilanteeseen.
Tämä tarkoittaa jo ihan sitä perusasiaa, että ennen lasten hankintaa olen nykyisestä puolisostani täysin varma, että hän on ja pysyy. Tietenkin, kun lapsi tulee, niin ei voi tietää mitä käy, mutta olen ainakin parhaani yrittänyt jo ennen lapsen hankintaa.
Omasta mielestäni lapsia tehdään usein liian aikaisin uuden kumppanin kanssa ja sitten joudutaankin elämään mitä kummallisimmissa perhe kuvioissa.
[/quote]
Ap:n lapsi lienee jo niin iso että muistaa isänsä ja siten myös kaipaa tätä. Muistaa ajan kun perhe asui yhdessä. Miten nämä muistot pyyhitän lapsen mielestä, miten pyyhitään pois se lapsen kokema hylkääminen isän taholta? Sanotaan lapselle että unohda? Ei puhuta isästä, ei lapsen ikävästä jne? Lakaistaan koko asia maton alle ja siinä se. Mitä ei ole niin sitä ei muista eikä kaipaa. Tuo on isomman lapsen kohdalla ihan paskapuhetta. Älkää nyt pitäkö lapsia ihan tyhminä.
[/quote]
En suinkaan tarkoittanut, että lapsi on tyhmä ja ei ymmärrä. Tarkoitin lähinnä sitä, että läsnä olevan vanhemman ajattelutavalla voidaan edes auttaa "ylipääsemistä".
Lapsi huomaa sen, jos äidillä on negatiivisia tuntemuksia siitä, että isä ei niin sanotusti hoida osuuttaan. Jos tätä negatiivisuutta vähentää, niin lapsikin osaa käsitellä asian varmasti paremmin. Ei ainakaan tietoisesti tee numeroa siitä isän puuttumisesta.
AP:n tapauksessa tuntuu kerrotun perusteella olevan jotenkin melkein mahdotonta saada ns. hyvää tilannetta lapsen kannalta, jolloin kannattaa itse sitkeästi tehdä siiä olevasta tilanteesta paras mahdollinen.
Varmasti ikävä vaivaa, mutta ajan kanssa sekin menee ohi.
Lapsi ei ole tyhmä, mutta lapsi ei myöskään ole lasista tehty, jota tulisi käsitellä varovasti silkki hansikkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:54"]
Ette te siis alunperinkään olleet mikään oikea ydinperhe, vaan uusperhe? Ei tämä sitten niin iso vahinko ole. Sinun lapsistasi tuntuu varmaan samalta kuin isän alkuperäisen ydinperheen lapsista tuntui, kun te aloitte pullautella omia rakkausrusinoitanne hankalaan kuvioon. Et varmaan heidän tunteitaan siinä tilanteessa ajatellut, kun piti saada miehen kanssa se oma "perhe". Olisi ehkä kantsinut harkita. Uussuhteet eivät tilastollisestikaan kestä.
[/quote]
Kiitos vaan kauheasti.
Minun lapseni on täysin syyttömiä siihen, että heidän isänsä erosi ex-vaimostan aivan kuten ovat syyttomiä siihen, että me erottiin.
Miehen ex-lapset kävivät meillä tapaamisilla, asuivat äitinsä luona. Joten sen muun ajan me kyllä ydinperheenä toimittiin. Miehen ensimmäisen liiton lapset kyllä jaksoivat muistuttaa siitä, että lapsi on veli PUOLI, ei veli. Ja siihen ei mies puuttunut.
Minä en myöskään rikkonut miehen ex-perhettä, kuten ei tämä uusikaan meidän perhettä.
Miksi minun lapseni pitäisi ajatella, että joku muukin on isää ikävöinyt, joten hänen ikävällään ei ole merkitystä?? ei kukaan ole koskaan miehen ekaliiton lasten ikävää vähätellyt. He kuitenkn tapasivat isäänsä säännöllisesti ja olivat ykkösasemassa aina, He myös tapasivat isovanhempia, joiden luona viettivät välillä osan tapaamisviikonlopuista. He viettivät meillä kesälomia ja olivat lomamatkoilla mukana.
Samaa ei näille kakkoslapsille ole.
Mutta kiitos kovasti.
[/quote]
Anteeksi nyt vaan, mutta et voi luoda lapsille mitään ihanne maailmaan, koska sellaista ei ole. Surullisia asiota tapahtuu, mutta niiden kanssa pitää oppia elämään. Jos ette siihen perheenä pysty teidän pitää hakea siihen ulkopuolista apua!
[/quote]
Voi vittu. En ole mitään ihannemaailmaa luomassakaan.
Kysyin, miten teidän muiden lapset ovat kestäneet ja miten ovat kokeneet ne tilanteet, kun oma biologinen isä ei tapaa heitä, mutta on aktiivisesti ja läsnäolevasti uuden kumppaninsa lasten elämässä, näille joille ei ole biologinen isä.
Kun isä ei ota yhteyttä, ei jouda tapaamaan jne ja sitten lapsi näkee miten isä on mukavasti ja kivasti "isä" joillekin toisille lapille, joille ei ole biologista vanhemmuutta. Miten on teidän lapsenne suhtautunut.
Minä kysyn lapsen ikävästä. Pettymyksestä. Kun sitä jo nyt on, ja kun se kasvaa, onko kellään kohtalotovereita.
Sitä minä kysyin. En pohtinut meidän arjen hallintakykyä tai muutakaan.
Joten älä oleta.
Meidän lapset kestivät tilanteen oikein hyvin. Kuinka monta kertaa pitää kirjoittaa, että hyviin asioihin keskittyminen auttaa. Lapset saa itkeä ikäväänsä ja siitä puhutaan! Mutta ilman, että lapsista tehdään se pahin marttyyri ja uhri sitten jeesuksen. Ikävä ja itku käännetään positiivisten asioiden kautta voitoksi.
MEIDÄN PERHE ON PARAS PERHE! Tembore diem!
Lainaus: Läsnäoleva vanhempi luo sen perheen ilmapiirin!
Et voi kirjoittaa itsestäsi elämäkerrassasi sankaria ja muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Jos lapset ei kestä tilannetta sinun pitää nostaa se katse omasta navasta sinne peiliin ja käydä siellä näkyvän henkilön kanssa keskustelua mitä voisit tehdä toisin! Sinä et voi antaa lapsillesi isää, etkä olla isä ja sinun pitää se aukko täyttää!
Kyllä te pärjäätte, jos ette jää velvomaan tilanteeseen. Ei pidä jäädä tulee makaan vaan muuttaa ne asiat jotka voi!
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:54"]
Ette te siis alunperinkään olleet mikään oikea ydinperhe, vaan uusperhe? Ei tämä sitten niin iso vahinko ole. Sinun lapsistasi tuntuu varmaan samalta kuin isän alkuperäisen ydinperheen lapsista tuntui, kun te aloitte pullautella omia rakkausrusinoitanne hankalaan kuvioon. Et varmaan heidän tunteitaan siinä tilanteessa ajatellut, kun piti saada miehen kanssa se oma "perhe". Olisi ehkä kantsinut harkita. Uussuhteet eivät tilastollisestikaan kestä.
[/quote]
Kiitos vaan kauheasti.
Minun lapseni on täysin syyttömiä siihen, että heidän isänsä erosi ex-vaimostan aivan kuten ovat syyttomiä siihen, että me erottiin.
Miehen ex-lapset kävivät meillä tapaamisilla, asuivat äitinsä luona. Joten sen muun ajan me kyllä ydinperheenä toimittiin. Miehen ensimmäisen liiton lapset kyllä jaksoivat muistuttaa siitä, että lapsi on veli PUOLI, ei veli. Ja siihen ei mies puuttunut.
Minä en myöskään rikkonut miehen ex-perhettä, kuten ei tämä uusikaan meidän perhettä.
Miksi minun lapseni pitäisi ajatella, että joku muukin on isää ikävöinyt, joten hänen ikävällään ei ole merkitystä?? ei kukaan ole koskaan miehen ekaliiton lasten ikävää vähätellyt. He kuitenkn tapasivat isäänsä säännöllisesti ja olivat ykkösasemassa aina, He myös tapasivat isovanhempia, joiden luona viettivät välillä osan tapaamisviikonlopuista. He viettivät meillä kesälomia ja olivat lomamatkoilla mukana.
Samaa ei näille kakkoslapsille ole.
Mutta kiitos kovasti.
[/quote]
Mitkä helkkarin "ex-lapset"? Ei miehellä ole mitään ex-lapsia, vaan kaikki lapset ovat ihan nykyisiä. Huh huh sentään, teitä uusioäitejä. Ja ette te olleet ydinperhe tai sellaisena edes toimineet, jos miehellä oli lapsia entisestä liitosta. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:12"]
Meidän lapset kestivät tilanteen oikein hyvin. Kuinka monta kertaa pitää kirjoittaa, että hyviin asioihin keskittyminen auttaa. Lapset saa itkeä ikäväänsä ja siitä puhutaan! Mutta ilman, että lapsista tehdään se pahin marttyyri ja uhri sitten jeesuksen. Ikävä ja itku käännetään positiivisten asioiden kautta voitoksi.
MEIDÄN PERHE ON PARAS PERHE! Tembore diem!
[/quote]
Hyvät viestit tahtoo hukkua näiden olettamusten joukkoon. Tottakai me tehdään meidän perheestä hyvä perhe. On tämä isäosio tähän asti puhuttu ja itketty ja siihen liittyy just se, että elämme meidän elämää, emmekä istu odottamassa, milloin isä tapaamisen ehdottaa, emme myöskään peru suunnitelmia, matkoja, asioita jos menee päällekkäin isän tapaamisehdotuksen kanssa,
tämä on isällekin informoitu.
Viime kesänä yksi kuukausi jäi tapaamiset väliin tästä syystä. Ja kysyin lapilsta: xx.xx. olisi isi-tapaaminen mutta silloin on teidän zzzzz- kerho. Kumpikin ilmoitti menevänsä kerhoon.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:54"]
Ette te siis alunperinkään olleet mikään oikea ydinperhe, vaan uusperhe? Ei tämä sitten niin iso vahinko ole. Sinun lapsistasi tuntuu varmaan samalta kuin isän alkuperäisen ydinperheen lapsista tuntui, kun te aloitte pullautella omia rakkausrusinoitanne hankalaan kuvioon. Et varmaan heidän tunteitaan siinä tilanteessa ajatellut, kun piti saada miehen kanssa se oma "perhe". Olisi ehkä kantsinut harkita. Uussuhteet eivät tilastollisestikaan kestä.
[/quote]
Kiitos vaan kauheasti.
Minun lapseni on täysin syyttömiä siihen, että heidän isänsä erosi ex-vaimostan aivan kuten ovat syyttomiä siihen, että me erottiin.
Miehen ex-lapset kävivät meillä tapaamisilla, asuivat äitinsä luona. Joten sen muun ajan me kyllä ydinperheenä toimittiin. Miehen ensimmäisen liiton lapset kyllä jaksoivat muistuttaa siitä, että lapsi on veli PUOLI, ei veli. Ja siihen ei mies puuttunut.
Minä en myöskään rikkonut miehen ex-perhettä, kuten ei tämä uusikaan meidän perhettä.
Miksi minun lapseni pitäisi ajatella, että joku muukin on isää ikävöinyt, joten hänen ikävällään ei ole merkitystä?? ei kukaan ole koskaan miehen ekaliiton lasten ikävää vähätellyt. He kuitenkn tapasivat isäänsä säännöllisesti ja olivat ykkösasemassa aina, He myös tapasivat isovanhempia, joiden luona viettivät välillä osan tapaamisviikonlopuista. He viettivät meillä kesälomia ja olivat lomamatkoilla mukana.
Samaa ei näille kakkoslapsille ole.
Mutta kiitos kovasti.
[/quote]
Mitkä helkkarin "ex-lapset"? Ei miehellä ole mitään ex-lapsia, vaan kaikki lapset ovat ihan nykyisiä. Huh huh sentään, teitä uusioäitejä. Ja ette te olleet ydinperhe tai sellaisena edes toimineet, jos miehellä oli lapsia entisestä liitosta. Sori.
[/quote]
Tahallaanko väännät?
Lapsilla, kuten ihmisillä yleensäkin, on vain yksi koti. Se on se, josta käsin käyvät koulunsa. En puhu nyt viikko-viikko -systeemista, vaan siitä, kun lapsi asuu yhdessä osoitteessa ja käy sieltä koulunsa ja sitten tapaa isää isän omassakodissa.
Minun lapseni eivät ole eläneet uusperheessä, vaan ydinperheessä, jossa kävi viikonloppuisin isän ensimmäisen liiton lapset. Se, että nimitän heitä ex-lapsiksi liittyy vain kirjoitustekniseen, että asia tulee nopeasti selittelemättä ymmärretyksi, niinkuin se sullekin on tullut, mutta haluat vääntää koska olet itse jostain erosta traumatisoitunut tai jotain.
Jos anoppi tai mummo tulee sinun kotiisi kerran kuukaudessa, ei hän silti sinun luonasi asu. Miehen ex-liiton lasten kyläilut meillä on verratatvissa samaa. Eivät he meidän viikonloppuarkeen tulleet, vaan aina oli erillinen ohjelma ja koko perhekuvio muuttui kun he tulivat.
En vähättele miehen ed. liiton lasten ikävää enkä erokokemusta enkä tapaamisten merkitystä. Se on eri asia kuin se, mikä oli käytännön totuus tapaamis ja asumisjärjestelyjen suhteen.
Ei näillä lapsilla ole muistoja, että meilä oli uusperhe, vaan heillä oli perhe, joka hajosi, päättyi ja loppui.
Ja tiedätkö, he menettivät kodin, perheen, isän mutta he menettivät myös ne isän ensimmäisen liiton lapset. Ne sisaret, ne isän ekaliiton lapset, jotka itse ilmoittivat, että eivät ole kokonaisia, vaan puolikkaita suhteessa näihin lapsiin, joiden kanssa heillä on yhteinen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:40"]Itsensä syyllistäminen ei tuossa tilanteessa auta. Kuten ei sekään, että itse ajattelee kaikkia mahdollisia pahoja asioita mitä tuosta voi lapsille aiheutua.
Tuolla joku sanoikin, että lapsi ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole. Tämä on ehkä se ajatusmaailma jonka suuntaan lapsia kannattaisi tavallaan ohjata.
Minun sydämessäni ei ole isän kokoista aukkoa vaikka isää ei käytännössä ikinä näkynytkään. Vanhempana ymmärrän asioiden taustoja enemmän ja paremmin, mutta lapsena en näitä asioita edes ajatellut.
Lisäksi tavallaan auttaa sekin, että valitettavati eroperheiden lapsia on koko ajan enemmän eli ei välttämättä tule edes ulkopuolista oloa vaikka koulussa vain siksi, että isä ei nyt tullut johonkin tapahtumaan tms.
Itselleni tuo isättömyys ja hänen kyvyttömyytensä hoitaa suhteensa minuun kunnolla on vaikuttanut siinä mielessä, että teen kaikkeni, jotta oma lapseni ei joudu vastaavaan tilanteeseen.
Tämä tarkoittaa jo ihan sitä perusasiaa, että ennen lasten hankintaa olen nykyisestä puolisostani täysin varma, että hän on ja pysyy. Tietenkin, kun lapsi tulee, niin ei voi tietää mitä käy, mutta olen ainakin parhaani yrittänyt jo ennen lapsen hankintaa.
Omasta mielestäni lapsia tehdään usein liian aikaisin uuden kumppanin kanssa ja sitten joudutaankin elämään mitä kummallisimmissa perhe kuvioissa.
[/quote]
Luulisi, että ymmärrät että elämässä voi käydä mitä vaan. Vaikkapa sinä.päättäisit mitä, voi puoliso päättää toisin. Kenenkään kanssa ei voi olla väkisin.
Opettele ottamaan vastaan lapsen suru, kateus ja viha. Puhu asioista niinkuin ne ovat. Jos kuvailemasi tilanne on todellisuus, niiin keskustele siitä todellisuudesta lapsesi kanssa silloin kun hän sen esille ottaa. Ehkä lapsen kehitykselle on hyväksi, että tunnistaa ja hyväksyy tunteensa tuollaisessa varmasti tunteita herättävässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:24"]
Lainaus: Läsnäoleva vanhempi luo sen perheen ilmapiirin!
Et voi kirjoittaa itsestäsi elämäkerrassasi sankaria ja muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Jos lapset ei kestä tilannetta sinun pitää nostaa se katse omasta navasta sinne peiliin ja käydä siellä näkyvän henkilön kanssa keskustelua mitä voisit tehdä toisin! Sinä et voi antaa lapsillesi isää, etkä olla isä ja sinun pitää se aukko täyttää!
Kyllä te pärjäätte, jos ette jää velvomaan tilanteeseen. Ei pidä jäädä tulee makaan vaan muuttaa ne asiat jotka voi!
[/quote]
No niin, minähän kysyin vertaitukea.
En vellonut, en ole marttyyri, ja ja ja.. kysyin vinkkejä, miten muilla, onko muilla vastaavaa, palikoita että miten sitten ja miten siitä.
En kertonut, että jäämme märehtimään ja parkumaan jotain, mikä on menetetty ja mitä ei ole, tai suruasiaa. vaan .. ...
Isän puute ei ole mikään vähäpätöinen asia pojan elämässä. He kuolevat nuorempina, tekevät enemmän rikoksia ja sortuvat päihteisiin. Ja pojat viettävät pääosan valveilla oloajan naisten kanssa äidin, päiväkodeissa ja kouluissa jne...Kun ei ole auktoriteettiä, jota vastaan kapinoida seurauksena on itsekyys ja vahvin voittaa. Lisää päänsilitystä ja muuta lässytystä ap. niin kyllä se siitä!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:58"]
Tehkää virallinen tapaamissopimus ja noudattakaa sitä. Myös viikko-viikko asumista kannattaa harkita niin isäkin saa vastuuta.
[/quote]
Lasten koulun takia viikko-viikko ei onnistu. Isä asuu sen verran kaukana. Virallinen tapaamissopimus ei ratkaise mitään. Se velvoittaa minut että on annettava lapset mutta ei isän tarvitse ottaa. jos lapsilla on leiri silloin, en voi laittaa leirille, tai jotain muuta kivaa, en voi ottaa sitä, koska on tapaaminen. ja sitten isä ei otakaan? ja sitten ollaan kotona ja kaikilla on ikävää. Siksi joustava tapaaminen olisi hyvä, ei tommonen, mikä valvottaa minut, mutta ei häntä.