Lue keskustelun säännöt.
Ystävä suuttui. Kumpi oikeassa?
20.10.2014 |
Sanoin hänelle että poikamme 4v tappelevat niin rajusti yhdessä ollessaan että emme voi antaa heidän enää leikkiä kahden kesken. Ystävä heti sähisi takaisin, että oma lapseni ei ole hyvä jakamaan tavaroita, kun taas hänen poikansa lyö ja kuristaa omaani.
Ehdotin että näkisimme kahden kesken ja juttelisimme asiasta. Ei ole kuulunut mitään koko ihmisestä. En saanut tilaisuutta edes selittää, että poikani on kertonut pelkäävänsä hänen lastaan.
Hän siis ehdotti tapaamista puistossa, missä me yleensä juomne kahvit ja pojat leikkivät etäämmällä ja omani saa köniin. Ei olisi saanut sanoa?
Kommentit (28)
Sano hyvästit kaveruudelle. Ette pysty tästä eteenpäin selvittämään mitään lastenne väleihin liittyviä asioita. Hän ei näe poikansa käytöksen väkivaltaisuudessa mitään, mitä pitäisi korjata tai ohjata. Sinulle jää valinta altistatko lapsesi tuolle seuralle vai et. Tietty siitä tavaroiden jakamisesta on hyvä puhua omalle lapsellesi, sekin on asia jossa vaaditaan vanhempien johdonmukaista ohjaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan moni äiti ei suostu ottamaan negatiivista palautetta lapsestaan vastaan vaikka tiedostaisivat jo itse ongelman.
Itse jätin äitikaverin kutsumatta uudestaan meille kun ihan pokkana vaihto lapsensa jöötivaipan meidän vessanmaton päällä ja otti vielä käsipyhkeen
peppepun kuivausta varten, lähtiessään meiltä vaan ilmotti että ainii sori vessanmatossa ja käsipyyhkeessä on paskaa, ei siis ees ite pessyt niitä eikä niissä ollut vähän paskaa vaan niin paljon että suoraan roskiin lensi.
Tämä nyt ei ollut verrattavissa sun tilanteeseen mutta olen huomannut että välillä menee kyllä omat toimintatavat niin ristiin toisten äitien kanssa että ihmetyttää...
Näistä ei yleensä selviä naarmuitta, valitettavasti. Molemmat puolustaa omiaan, ja niin se tietysti pitääkin olla. Kun kyseessä on neljävuotiaat, niin on ihan tavallista ettei neljävuotias haluaisi välttämättä millään antaa lelujaan toiselle ja ottaa vielä kädestä. Ja toisaalta ei neljävuotias osaa vielä tunteitaan käsitellä etteikö se tilanteen käsittely olisi nyrkkien ottamista avuksi. Mutta. Vanhempien pitää puuttua molempien käytökseen ja ohjata oikeaan suuntaan. Harmillisen usein näin ei kuitenkaan tapahdu.
Ehkä ystäväsi tiedostaa poikansa tavan käyttäytyä ja siksi suuttui kun se turhauttaa häntäkin?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 17:33"]Sano hyvästit kaveruudelle. Ette pysty tästä eteenpäin selvittämään mitään lastenne väleihin liittyviä asioita. Hän ei näe poikansa käytöksen väkivaltaisuudessa mitään, mitä pitäisi korjata tai ohjata. Sinulle jää valinta altistatko lapsesi tuolle seuralle vai et. Tietty siitä tavaroiden jakamisesta on hyvä puhua omalle lapsellesi, sekin on asia jossa vaaditaan vanhempien johdonmukaista ohjaamista.
[/quote]
Tavaroiden jakaminen on vanha [quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 17:17"]Taitaa olla parempikin pitää kanssakäymisessa taukoa.
Mutta... Ap, ymmärrät varmaan, että sinäkin puolustat omaasi ja syytät pelkästään toista osapuolta. Entä, jos sinun lapsesi omii tavaroita tai ottaa jopa niitä sen toisen lapsen kädestä? Ei niin, että silti saisi ketään lyödä sen takia, mutta oikeastikin voi molemmilla lapsilla olla leikkitaidoissa ja riitelytaidoissa puutteita. Mutta sinä toimit kuin tuo ystäväsi, eli käytät "hyökkäys on paras puolustus" -menetelmä...
Nämä ovat vaikeita juttuja. Monen äidin on kovin vaikea ottaa vastaan negatiivista palautetta lapsestaan, koska lapsi on maailman rakkain jakaikki kielteinen palaute koetaan samalla oman äitiyden arvosteluksi - vaikka siitä ei yleensä olekaan kysymys.
Ja juuri tuon takia aikuisten pitäisi vahtia vielä aika vierestä noin pienten lasten leikkejä, eikä luulotella, että nelivuotiaat osaavat ratkoa ristiriidat sivistyneesti ilman aikuisia. Tilanteisiin voi silloin puuttua heti lempeästi niin, ettei kummallekaan tule oloa, että hänen lastaan ja hänen äitiyttään arvostellaan.
[/quote]
Minä sanoin äidille, että he tappelevat vaikka todellisuudessa toinen poika lyö poikaani ihan puskista. Molemmilla on jakamisen kanssa ongelmia, mutta ehkä mun pojalla enemmän.
Mun mielestä lyöminen on kuitenkin asia erikseen. Meillä ei kaveripiirissä ole yhtään lasta, jolla ei olisi 4-vuotiaana jakamisen kanssa ongelmia? Lyömistä ei esiinny.
Jos lapseni tappelee muiden kavereiden kanssa tavarasta, on se puolin ja toisin repimistä, tähän puututaan. Tämän pojan kanssa se on vain kirkumista, sillä fyysiseen repimiseen poika ei uskalla ryhtyä hänen kanssaan.
Mä en syytä ja etsi syyllistä. Tämä poika vain on väkivaltainen enkä tunne toista lasta joka lyö ja kuristaa! Jos mun lapsi tekee muuta kuten ei jaa, otan kritiikin vastaan ja juttelen pojan kanssa. Joskus lähdetään kylästä pois. Olen jutellut tästä kaveriäitien kanssa ja pahoitellut. Kotona ollaan sina juteltu pojan kanssa miksi jakaminen on tärkeää.
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 17:39"]Näistä ei yleensä selviä naarmuitta, valitettavasti. Molemmat puolustaa omiaan, ja niin se tietysti pitääkin olla. Kun kyseessä on neljävuotiaat, niin on ihan tavallista ettei neljävuotias haluaisi välttämättä millään antaa lelujaan toiselle ja ottaa vielä kädestä. Ja toisaalta ei neljävuotias osaa vielä tunteitaan käsitellä etteikö se tilanteen käsittely olisi nyrkkien ottamista avuksi. Mutta. Vanhempien pitää puuttua molempien käytökseen ja ohjata oikeaan suuntaan. Harmillisen usein näin ei kuitenkaan tapahdu.
Ehkä ystäväsi tiedostaa poikansa tavan käyttäytyä ja siksi suuttui kun se turhauttaa häntäkin?
[/quote]
Ei kun hän sanoo että se on normaali vaihe, että kyllä munkin pojalla oli se ( viittasi kun poika 1,5-vuotiaana kävi ihmisten naamavärkkiin kiinni n 2 kk ajan). Ei musta ihan sama asia kuitenkaan. Niin ja sitten toivotti hyvää päivänjatkoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistiäiti jonka lapsi on sellanen herkkä kiusaaja, jota ei saa rangaista. 4-vuotias osaa jo kiusata ja satuttaa tahallaan. Touhu ei lopu ellette lopeta seurustelua. Ei voi olla hyväksi poikasi itsetunnolle.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 17:17"]Taitaa olla parempikin pitää kanssakäymisessa taukoa.
Mutta... Ap, ymmärrät varmaan, että sinäkin puolustat omaasi ja syytät pelkästään toista osapuolta. Entä, jos sinun lapsesi omii tavaroita tai ottaa jopa niitä sen toisen lapsen kädestä? Ei niin, että silti saisi ketään lyödä sen takia, mutta oikeastikin voi molemmilla lapsilla olla leikkitaidoissa ja riitelytaidoissa puutteita. Mutta sinä toimit kuin tuo ystäväsi, eli käytät "hyökkäys on paras puolustus" -menetelmä...
Nämä ovat vaikeita juttuja. Monen äidin on kovin vaikea ottaa vastaan negatiivista palautetta lapsestaan, koska lapsi on maailman rakkain jakaikki kielteinen palaute koetaan samalla oman äitiyden arvosteluksi - vaikka siitä ei yleensä olekaan kysymys.
Ja juuri tuon takia aikuisten pitäisi vahtia vielä aika vierestä noin pienten lasten leikkejä, eikä luulotella, että nelivuotiaat osaavat ratkoa ristiriidat sivistyneesti ilman aikuisia. Tilanteisiin voi silloin puuttua heti lempeästi niin, ettei kummallekaan tule oloa, että hänen lastaan ja hänen äitiyttään arvostellaan.
[/quote]
Mä en hyökännyt vaan sanoin että he tappelevat, molemmat. Kaveri siihen, että sunkin pojalla oli se vaihe. Johon minä että niin oli eikä vieläkään ole täydellinen, mutta jutellaan kasvotusten lisää, että vaikea ikävaihe pojilla.
Kovaa syytelyä mun puolelta?!:) ap
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 17:17"]
Taitaa olla parempikin pitää kanssakäymisessa taukoa.
Mutta... Ap, ymmärrät varmaan, että sinäkin puolustat omaasi ja syytät pelkästään toista osapuolta. Entä, jos sinun lapsesi omii tavaroita tai ottaa jopa niitä sen toisen lapsen kädestä? Ei niin, että silti saisi ketään lyödä sen takia, mutta oikeastikin voi molemmilla lapsilla olla leikkitaidoissa ja riitelytaidoissa puutteita. Mutta sinä toimit kuin tuo ystäväsi, eli käytät "hyökkäys on paras puolustus" -menetelmä...
Nämä ovat vaikeita juttuja. Monen äidin on kovin vaikea ottaa vastaan negatiivista palautetta lapsestaan, koska lapsi on maailman rakkain jakaikki kielteinen palaute koetaan samalla oman äitiyden arvosteluksi - vaikka siitä ei yleensä olekaan kysymys.
Ja juuri tuon takia aikuisten pitäisi vahtia vielä aika vierestä noin pienten lasten leikkejä, eikä luulotella, että nelivuotiaat osaavat ratkoa ristiriidat sivistyneesti ilman aikuisia. Tilanteisiin voi silloin puuttua heti lempeästi niin, ettei kummallekaan tule oloa, että hänen lastaan ja hänen äitiyttään arvostellaan.
[/quote]Mä en ainakaan näe ap:n käytöstä/sanomista hyökkäävänä, vaan nimenomaan asiallisena.