Jos joku on menettänyt kaiken tulipalossa, miksi hänelle ei saa antaa tavaraa tai vaatteita, vaan pitää antaa rahaa?

Ei tulipalo mutta kerronpa kokemukseni. Lähdin töihin ulkomaille ja hankkiuduin eroon lähes kaikesta omaisuudesta, muutama laatikko rakkaimpia tavaroita meni vanhempien kellariin. Lähtö vei rahaa, eikä säästöön jäänyt suuria summia. Valitettavasti lähdin tammikuussa 2020 ja voitte varmaan arvata että työt lähti nopeasti alta, en saanut mitään sosiaaliturvaa jne. Palasin siis Suomeen ja piti aloittaa aika lailla alusta. Olin ihan äärimmäisen kiitollinen siitä, että tutuilta sain perustavaroita esim keittiöön, liinavaattetta jne, ihan tarpeeksi oli säätämistä kaiken muun kanssa. Iso helpotus ettei jokaista juttua tarvinnut lähteä ostamaan.

Mutta joo, ihmiset on erilaisia ja joku muu olisi varmasti halunnut ostaa kaiken itse.

Tutulla perheellä paloi omakotitalo. Saivat alkushokkiin kyllä vaatteita SPR:ltä. Eli lahjoita vaan ehjiä, hyviä ja puhtaita vaatteita SPR:lle, kyllä ne voivat mennä esimerkiksi tulipalojen uhreille. Eiköhän ne vaatteet tarpeen mukaan jaeta sinne, missä tarvetta on. Kirpputorille myyntiin, vastaanottokeskukseen, lastenkotiin, ulkomaillekin ehkä.

Myöhemmin toki vakuutus korvasi ja saivat ostaa uudet, omaan maun mukaiset vaatteet ja muutkin tavarat.

Varmasti tavara kelpaisi useimmille, jos tavara on hyvää. Se vain ei ole. Ihmiset haluaa eroon rojuistaan. Ei kukaan sellaista anna mikä on hyvää.

Minusta on vähän eri asia ottaa käytettyä vastaan omilta tutuilta kuin täysin tuntemattomilta. Ja moni varmaan ottaisi käytettyä tuntemattomaltakin vastaan jos vaikka kuvan kanssa tarjottaisiin ja olisi mahdollisuus myös kieltäytyä jos tavara ei olisi tarpeellinen tai mieleinen. Jotkut ehkä siksi kieltäytyy suoraan ottamasta tavaraa vastaan ettei käy niin että kysymättä vain sitten kannettaan kaikenlaista vanhaa rojua kotinsa juuri menettäneelle jolla ei heti välttämättä edes ole kunnon säilytystilaa ja loukkaannutaan jos ei ihan kaikki kelpaa.

Kyllä raha auttaa parhaiten alkuun ja kun sen pahimman yli on päässyt ja uusi koti löytynyt jne. niin voi ehkä alkaa tarkemmin miettiä että mitä vielä puuttuu ja tosiaan ottaa enemmän käytettyäkin vastaan.

Koska sillä rahalla voi ostaa sen käytetynkin ja valita itse mitä tarvitsee, oikeaa kokoa ja varmistua, että ei tule samaa paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tavara kelpaisi useimmille, jos tavara on hyvää. Se vain ei ole. Ihmiset haluaa eroon rojuistaan. Ei kukaan sellaista anna mikä on hyvää.

Kyllä minulle annettiin hyvää tavaraa.

T. 21

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tavara kelpaisi useimmille, jos tavara on hyvää. Se vain ei ole. Ihmiset haluaa eroon rojuistaan. Ei kukaan sellaista anna mikä on hyvää.

Höpsis. Toki osa antaa roskaa, mutta esim minä en koskaan anna pois tavaraa jota pidän vähänkin kyseenalaisessa kunnossa olevana, paitsi jos joku sitä erikseen pyytää (esim tuttava halusi matonkuteiksi hajonneitakin lakanoita ja kauluspaitoja).

Kun seuraa tätä ketjua ja jos "peukuista" voi jotain päätellä, niin väitän, että osa ei pysy ajuamaan sitä, etä on ihmisä, jotka eivät erota mikä on enempi käyttökelvotona ja mikä vielä käyttökelpoitsa. Mutta tokihan ässä näkyy myös yleisemmin elintason nousukin. Ennen vaurautena pidetiin sitä, että tavaraa oli paljon ja kaikki haluttiin sääsää ja jemmata, niin kuin sanottiin pahan päivän varalle. Nykyään saatetaan ohjeistaa, että jos jotain ei tarvitse vuoteen, niin uosta tavarasta on jo syytä luopua. Tai kuinka ennen korjattiin ja parsittiin toseenkin keraan. Ny oseaan mieluummuin kaupasa uudet valmiiksi "rikkinäinen" housu ja heitetään menemään vanha. Otetaan mieluummin kallishinatien pikavippi tai kulutusluotto kuin säästettäisiin yhtään, etä saatettaisiin maksa, edes osa tuotteen hinnasta.      

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tavara kelpaisi useimmille, jos tavara on hyvää. Se vain ei ole. Ihmiset haluaa eroon rojuistaan. Ei kukaan sellaista anna mikä on hyvää.

Höpsis. Toki osa antaa roskaa, mutta esim minä en koskaan anna pois tavaraa jota pidän vähänkin kyseenalaisessa kunnossa olevana, paitsi jos joku sitä erikseen pyytää (esim tuttava halusi matonkuteiksi hajonneitakin lakanoita ja kauluspaitoja).

Hyvä että toimit noin, mutta valitettavasti moni muu tekee ihan eri tavalla. Itsellä ei onneksi ole tulipalosta kokemusta mutta muuten on ollut hetkiä kun tutut on kohdelleet kuin olisin joku kaatopaikka. Nuorempana varsinkaan ei oikein kehdannut sanoa ei jos joku oli jo ovella tavaroiden kanssa joten myönnän että omaa tyhmyyttä myös oli mukana.

Joku tulipalon kohdannut sai pakettiautollisia huonokuntoista tavaraa. Ei osannut sanoa ei.

Lahjoittaa voi vaikka lahjakortin kierrätyskeskukseen/kirpputorille.

Nykyään kirpputorilta saa mitä tahansa.

Ja lahjansaajan ei tarvitse vastaanottaa rojua, jora ei tarvitse.

Kysy helsingin keskustan kerjä.. eiku eu-turisteilta.

Kovasti ovat hädänalaisia, on vilu ja nälkä, mutta ainoa mikä kelpaa on kylmä käteinen.

Outoa tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

On vaikea ajatella, mitä sitä tarvitsisi heti, jos kaikki ns. menisi.  Mietin tätä hirveästi silloin, kun paikkakunnallani tapahtui iso rivitalopalo, ja moni perhe menetti tosiaan ihan kaiken.  Silloin järjestettiin lahjoituskeräys, johon sai osallistua joko tavaralla tai rahalla.

Kun ei voi tietää, mihin nämä ihmiset sitten sijoittuvat.  Jotkut majoittuu varmaan ensi hätään sukulaisten tai ystävien luo, tai heille järjestetään joku tilapäismajoitus.  

Ajattelin juuri tuota, että toisten vanhat tavarat ei ehkä tunnu kivoilta, toisaalta jotkut tarvitsevat kuitenkin jotain.  Esim. vaatteitahan on ihan turha lahjoittaa, vaikka onhan se niin, että jos menee kaikki, menee ne vaatteetkin.

Kotivakuutus saattaa monilla korvata tosi hyvinkin, joten pitäisi ajatella sellaista, mitä heti tarvitsee, ennen kuin mitään vakuutusta voidaan maksaa.  No mitä se sitten olisi?

Päädyin ostamaan muutamia liinavaatteita ja pari peittoa, myös yhdet itselläni vielä pakkauksessa olevat verhot laitoin mukaan.  Uskoisin, että ne varmasti ainakin jollekin kelpasi.  Kun vein ne keräyspaikalle, niin näin, kuinka yksi ihminen kiikutti sinne kamalan vanhan ja likaisen näköisen kahvinkeittimen.  Vähän tuntui ikävältä.

Joskus silloin kun seurakunta toimitti vaatteita ja muuta tavaraa Venäjälle, olin mukana lajittelemassa ja viemässäkin niitä lasten- ja vanhainkoteihin ja yksityisille ihmisillekin.  Kyllä sai tosi paljon pistää sitä vaatetta ja tavaraa ihan jätteisiin, ihmiset toi sinne kaiken maailman ikivanhoja rytkyjään ja rikkinäistä tavaraa.  Riittihän siellä perillä toki tarvitsevia, mutta ei kukaan halua kärjestä rikki olevia likaisia tennareita ja venyneitä ja haalistuneita, kainalosta rikki olevia teepaitoja.  Jotkut oli vielä likaisiakin, vaikka nimenomaan pyydettiin tuomaan puhtaita ja ehjiä vaatteita.

Ehkä se paras tapa auttaa esim. juuri tulipalossa kotinsa menettäneitä olisi juuri se raha.  Eihän sen tarvitse edes olla suuri summa yhdeltä lahjoittajalta.  Kun ei voi tietää niitä ihmisten ensisijaisia tarpeita.  

Vakuutusyhtiö majoittaa, hotelliin yleensä ens hätään. Pankkitili ei pala, kortti tosin voi, mutta arkena saanee omat rahansa käyttöön. Eli mitä muuta tarvii kuin paidan ja verkkarit jotta pääsee ostoksille, jos on pyjamassa tarvinnut löhteä kotoa.

Jos oikeasti olisi tilanteessa jossa on menettänyt kirjaimellisesti kaiken omaisuutensa, luulisi että olisi oltava aika nöyrä. Tietenkään käyttökelvotonta roskaa ei kenenkään tarvitse ottaa, mutta jos tavara olisi ehjää ja käyttökelpoista ja sen saisi ilmaiseksi lahjoitettuna, niin sitten niillä mentäisiin mitä on saatu kunnes olisi varaa hankkia oman maun mukaista tilalle. Ja oikesti, olisko edes varaa sanoa ei kiitos muka? Mistä sitten saisi yhtään mitään? No varmaan jokaisella on kotivakuutus, joten sen puitteissa sitten hankkisi sen mihin ne rahat riittäisi.