Minne opiskelemaan boheemi nuori, kun..

Äitinä sinun tehtäväsi on saada 15-vuotias ymmärtämään, että elämässä on joskus tehtävä myös epämieluisia ratkaisuja. Tuonikäisen täytyy alkaa ymmärtää, että aikuisena hänen täytyy pystyä elättämään itsensä, ja siihen vaikuttaa juuri nyt tehtävät ratkaisut opintojen suhteen.

Sinä et voi sitä ratkaisua tehdä. Nuoren on itse valittava, meneekö lukioon vai ammattikouluun. Lukiossa voi tosiaan paljon yläastetta vapaammin valita opintoja, opinnot voi myös rytmittää esim. 4 vuodelle ja näin keventää opiskelua. Ammattikouluissa myös on paljon vaihtoehtoja. Ei voi sanoa ettei kiinnosta jollei ole kokeillut! 

oppisopimukseen pitää olla työpaikka, suurin osa aikuisia ammatinvaihtajia. joko amis tai lukio. onko oposta apua?

Kyllä lukiota myös itse suosittelisin. On aikaa kasvaa ja kypsyä ja voi kuitenkin myös valita aineita, jotka itseä kiinnostaa. Antaa myös enemmän mahdollisuuksia jatkossa (yliopistoissa on hyvät bileet), jos koulumenestys on kuitenkin hyvä, on toki mahdollisuuksia päästä opiskelemaan yliopistoonkin/ammattikorkeaan, siellä on monenlaisia aloja, ei pelkästään huippukunnianhimoa vaativia aloja. 

Hei Ap. Meillä oli ihan samanlainen tilanne paitsi että keskiarvo oli lähempänä seiskaa kuin kasia. Ja musiikki ammattina aivan epärealistinen haave. Kävimme läpi kaikki ammattikoulutusvaihtoehdot, mutta mikään ei oikein tuntunut omalta.

Lopulta puhuimme kovasti lukion puolesta, kannustimme ja pakotimme. Me vanhemmat jouduimme tekemään kovasti työtä, jotta keskiarvo nousi sen verran, että lukiopaikka aukeni.  Meitä auttoi nuoren lievä kiinnostuminen ammatista, johon tarvitaan lukio pohjaksi. Maalailin ammatista kiinnostavia haavekuvia ja olemme keskustelleet siitä useasti. Nuori voi puolestamme ihan hyvin päätyä mille tahansa haluamalleen alalle, mutta luultavasti tällaisen näköalan avaaminen kumminkin toi jonkinlaista motivaatiota. Löytyisikö teille vastaavaa haavekuvaa/näköalaa, tyyliin Sibelius-akatemia, opinnot ulkomailla tms tms.

Vielä nytkin nuori välillä syyttää meitä lukioon pakottamisesta, mutta sitten taas toisinaan on selvästi tyytyväinen siitä ollessaan lukio-opiskelija. Aika näyttää, pystyykö suorittamaan lukiota, meilläkin on jouduttu tukemaan valtavat määrät koulutehtävissä. Toivoisin, että ainakin jonkinlaista aikuistumista ja itsenäistymistä pääsisi tapahtumaan.

Ne jotka ovat niin onnekkaita ettei lapsilla ole oppimisen tai elämänhallinnan ongelmatiikkaa (esim. juurikin autismin kirjoa),  eivät mitä ilmeisemmin voi ymmärtää vanhempien huolta ja työn määrää nuoren kanssa. Jos lapsella ei esim neurologisista syistä ole oma-aloitteisuus ns normaalia, tai hänellä on epärealistinen käsitys taitojensa tasosta tai erittäin vaikeaa pystyä suunnittelemaan ja suoriutumaan pitkäjänteisyyttä vaativista ikävistä koulutehtävistä, siinä tarvitaan vanhemmilta hirveät määrät tukea. Ihan turhaa tulla syyttämään kaverivanhemmuudesta tms. Ja haasteiden kanssa elävä nuorikin ansaitsee tukea ja kannustusta sekä oikeiden koulutusväylien löytymisen. Tällaisellakin nuorella on paljon annettavaa yhteskunnalle.

Toivotan ap:lle tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 12:18"]

Kyllä lukiota myös itse suosittelisin. On aikaa kasvaa ja kypsyä ja voi kuitenkin myös valita aineita, jotka itseä kiinnostaa. Antaa myös enemmän mahdollisuuksia jatkossa (yliopistoissa on hyvät bileet), jos koulumenestys on kuitenkin hyvä, on toki mahdollisuuksia päästä opiskelemaan yliopistoonkin/ammattikorkeaan, siellä on monenlaisia aloja, ei pelkästään huippukunnianhimoa vaativia aloja. 

[/quote]

Jos keskiarvo on "vajaa kasi" eli seiskalla alkava, niin en pitäisi ainakaan yliopistoa kovin realistisena tavoitteena. Lukiokin voi olla siinä ja siinä. Toisaalta jos vaatimaton koulumenestys johtuu vain laiskuudesta, niin ehkä se vuosi-pari amista tekisi hyvää lukumotivaatiolle, kun joutuisi käytännössä toteamaan, millaista se elämä fyysisemmissä töissä on.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 12:07"]

Tutkikaapa, löytyisikö kansanopistoista sopivaa opintolinjaa? Tarjontahan on monipuolista nykyään. Arvelisin, että sieltä voisi löytyä myös musiikkipainotteinen koulutus. Siellä asuvat ovat valvonnan alaisia, joten nuori ei putoa ihan yksinäisyyteen.

[/quote]Mäkin oon ton kansanopiston kannalla. Vaikka ois kauempanakin, niin asuminen ja eläminen kuitenkin turvallista ja valvottua, ja ruokailut arkipäivien ajalta järjestetty. Linjoja on vaikka mitä, sen jälkeenkin pystyy käymään lukion jos kiinnostaa, onhan aikuislukiot keksitty. Parempi ehkä ainakin siirtää lukioon menoa jos ei yhtään kiinnosta, myöhemmin voi asenne olla toinen ja tulokset sen mukaisia.

Olen itse aikoinani peruskoulun jälkeen mennyt kansanopistoon peruskoululinjalle, ts kymppiluokalle. Se oli niin mahtavaa että jatkoin samassa opistossa ammattiinvalmistavalla tutkinnolla - kuten jotkut muutkin, suosittelen :)

Lukioon ja sieltä korkeakouluun opiskelemaan taidealaa.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:15"]

Omasta mielestään varmasti pystyisi, mutta todellisuus on se, että ei muista tehdä edes läksyjä ellei joku komenna moneen kertaan, rasitteena vielä autismin kirjon oireita. Lukiota minäkin olen suositellut, mutta ei ole kovin innostunut yleissivistyksen hankkimisestakaan... Miten saisi 15-vuotiaan fiksun mutta hieman laiskan nuoren arvostamaan yleissivistystä??

ap

[/quote]

Ootko varma ettei tekisi läksyjä jos olisi oikeasti kiinnostavalla alalla? Minä luulin aina koko peruskoulun olevani vaan tosi idiootti ja tyhmä, koska en pärjännyt tuossa koulusysteemissä ja se ei vaan kiinnostanut yhtään. Kun pääsin opiskelemaan luovaa, oikeasti kiinnostavaa alaa, olen panostanut kouluun enemmän kuin koskaan ja tykkään siitä. Yleissivistystä saa muualtakin kuin koulusta, ja se jää päähän paljon paremmin kun sen saa itseään kiinnostavia reittejä ja itseään kiinnostavalla tavalla.

Kyseessä on myös sinun lapsesi elämä, ei sinun elämäsi. Se, että sinä haluat hänen oppivan yleissivistystä koulussa, ei tarkoita että se olisi se, mitä hän haluaa. Kuuntele lastasi ja tue häntä siinä, mitä hän haluaa tehdä ja olla -vaikka se poikkeasi sinun haluistasi ja toiveistasi. Se on tärkeintä mitä vanhempi voi tehdä.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:04"]

opiskelu ei juurikaan innosta, keskiarvo vajaa 8 ja mikään käytännönläheinen ei kiinnosta, vain taiteet, etenkin musiikki.

Itsenäiseen asumiseen ei takuulla 15-16 -vuotiaana kykene, ja bussimatkan päästä kotoa ei ole muuta kuin lukio, perus amis metalli- ja sähkölinjoineen sekä kauppis. Mikään näistä ei kiinnosta, kaikki motivoivat linjat sijaitsevat yli sadan km:n päässä kotoa. Ja ihan kohta pitäisi olla suunnitelmat selvillä.

[/quote]

laita se kadulle soittamaan ja piirtämään...  hattu eteen.   

joko onnistuu tai ei... ja oppii jotain tai ei 

[/quote]

En, vaan yritän miettiä hänelle sopivia koulutuspaikkoja. Ei hän koulupudokkaaksi halua, tarkoitin että opiskelu ei kiinnosta niin paljoa että olisi kunnianhimoa kovin vaativiin opintoihin, yliopistoon tms..

ap

[/quote]

Kyllä, no sitä juuri.  Jos kadulla pärjää niin tehköön sitä. Jos ei pärjää niin voi joku opiskelupaikka alkaa motivoimaan.  

Mitä soittaa? Jos bändissä sähkökitaraa tms, silloin ei tuo lähiamiksen sähköpuoli ole ollenkaan huono idea. KOita myydä sitä siten! Että isona sitte kovan tason roudariksi tai vastaavaksi kun sähköhommat on hallussa. Siitä voi jatkaa myös ääni- tai valoteknikoksi. Molemmille riittää töitä.