Kun ihmiset sanovat, että tekevät lapsia sen takia, että olisi joku joka huolehtii heistä vanhana

Vierailija kirjoitti:

Naisystäväni isä sanoi kerran että hankkivat lapsia vanhuuden hoidon takia. On nyt 80v ja manipuloidut ja pelotellut tyttäret hyysäävät

Kerro lisää? Miten ovat manipuloituja? Uhkailevat jättävänsä perinnöttömäksi vai miten?

Älkää unta nähkö kirjoitti:

Parasta vaan huolehtia itsestään ja hoitaa niin että pystyy maksamaan palvelutalon hoidot vanhuksena . Lapset kun tekee omia lapsia ei ehdi hoitaa vanhuksia.

Ei maksuista tartte huolehtia. Jos itsellä ei riitä rahat, niin maksut menee yhteiskunnan pussista.

Vierailija kirjoitti:

Nythän saa onneksi valita, lapsia ei pidä tehdä jos ei halua.

Lapsi antaa niin paljon, hänen kehitystään seuratessa unohtuu kaikki turha ja lapsen aurinkoinen hymy saa väsymyksen haihtumaan. Lapsi palkitsee, kun hellit ja puhut hänelle hän vastaa ensin jokeltelullaan, heti kohta ensimäisellä sanalla.

  Lapsi on lahja, ei mitään oimaisuutta johon satsataan ja odotetaan osinkoja.

 Joskus käy niinkin onnellisesti, että osat vaihtuvat ja lapsi nostaakin sinut ylös jos kaadut, vastaa sinulle,  jos kysyt tai  olet neuvoton. 

Lapsi antaa anteeksi, vaikka et ole maailman täydellisin ihminen.

 Minulle rakkaus lapseeni on suurinta ikinä, suurin aihe kiitollisuuteen.

 Lisään vielä, että tässäpä Vauvapalstan  hirvein ja  surullisin  aihe, kertoo tästä päivästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se raha rakasta sinua eikä soita muistihoitajalle siinä vaiheessa kun alat olla itsellesi riski ymmärtämättä sitä itse. 

Sinulla ei kuitenkaan ole rahaa palkata sihteeriä huolehtimaan itsestäsi niiden tilanteiden varalta, joissa et itse pärjää. Ja vaikka olisi tai sinua on siunattu huolehtivaisella ystäväpiirillä, todennäköisemmin nämä pettävät kuin oma suku Palkollinen häipyy kun muutaman kerran syytät varkaaksi ja ikätoverit ovat itsekin vähemmän voimissaan. Tuskin olet ystävien lapsiin niin läheisissä suhteissa että he sinuakin ymmärtäisivät vahtia. 

Mistä ne lapset voi tietää, että vanhat vanhemmat ei pärjää kun asuvat ihan muualla ja heillä on oma, kiireinen elämä?  Eikä lapset välttämättä edes rakasta omia vanhempiaan.

Miten kukaan muu sen sitten voi tietää? Kenelle olisi soittanut taksikuski jos äiti ei olisi osannut vastata, onko hänellä lapsia ja mikä hänen tyttärensä nimi on? 

On paksua sanoa että rakastaisin äitiäni, hän on tehnyt minulle paljon pahaa ja jättänyt tärkeitä juttuja hoitamatta. Mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi hänen elämänsä erityisasiantuntija ja vastuuntuntoinen ihminen. Emme olleet juurikaan tekemisissä tuohon aikaan, mutta äidin laaja ystäväpiiri oli täysin tietämätön hänen tilanteestaan. Siinä vaiheessa kun sain äidin hoidon piiriin, nämä ystävät soittelivat minulle järkyttyneinä ja närkästyneinä, mikä roistolapsi minä oikein olen kun tervettä äitiä kyörään sairaalaan. Sitten kun selvitin tilannetta, olivat huuli pyöreänä. Äiti pystyi pitkälle skarppaamaan niin, että vaati pidempää keskustelua ja epäluuloista kuulijaa sen havaitseminen, että asiat ovat todella vialla jo. 

On kyllä itsekästä loppujen lopuksi. Kiva tietää lapsena, että on vain olemassa jotta pääsee piikomaan.

Enpä ole eläessäni vastaavaa kullut että pitää lapsia tehdä jotta hoitava vanhempiaan vanhana. Kyllä se niin on että on itsestä huolehdittava ikään katsomatta.Oli lapsia tai ei.Kyllä se niin on kun ihminen vanhenee,raha lähtee talosta ja sairaudet astuu kuvaan .Katoaa kaikki kiireen taakse.Onneksi on hyvä kotihoito ja myöhemmin laitoshoito .

Valtaosa ihmisistä haluaa elää perheen kanssa. On kiva, kun on puoliso ja lapsia. On kiva, kun.on sukua ja perhettä vanhuudessa ympärillä. Valtaosa ihmisistä pystyy tarjoamaan lapsilleen ihan kivan lapsuuden ja valtaosa ihmisistä on tekemisissä omien vanhempiensa kanssa ja hoitaakin heitä. Se on sitä läheisverkostoa. Jos sinä et halua lapsia, ok, varmaan hyvä valinta,muille kyse on elämäntavasta.

 Mikään ei ole hirveämpi kuin nämä lapsia palvelijoikseen tekevät ihmiset. Semmoisesta lapsesta ei tule henkisesti terve.

Mua ärsyttää näissä tilanteissa eniten aina se, että ne vanhemmat jotka ovat ensimmäisenä vaatimassa hoitoa lapsiltaan, eivät juuri koskaan ole kuitenkaan itse hoitaneet omia vanhempiaan aikoinaan: omat vanhukset kyllä tungettiin vanhainkotiin ja dementia-osastoille, mutta heidät silti pitäisi pitäisi hoitaa ihan kotona...

Minun äitini sanoi aina että minä en sitten ala häntä hoivaamaan vanhana. Oma elämä pitää elää. Samoin olen sanonut omille aikuisille lapsille että meitä ette ala sitten hoitamaan vaikka vanhana ja höpöröinä mitä vaadittaisiin. Auttaminen on eri asia. Ketään ei saa hylätä oman onnen nojaan. Mutta lapsia teimme kaksi koska aidosti niitä lapsia halusimme ja halusimme elää lapsiperhe-elämää. Pikkulapsiaika oli oikeasti aivan ihanaa. Toki meillä on 2 rauhallista ja perustervettä lasta niin mikäs siinä oli olla ja elää. Molemmat lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois ja opiskelevat. Jos hyvä säkä käy niin saamme joskus lapsenlapsia mutta sehän ei ole meidän päätettävissä. Ensin olimme kaksin, sitten oli lapset 24 vuotta (lapsilla 4v ikäero) ja nyt olemme taas 50+ kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Mistäs niitä hoitajia tulee jos kaikki on vanhuksia kun kukaan ei ole tehnyt lapsia.

Lasten hankkiminen huoltosuhteen takia on melko älytön idea.

Jos maailman meno on niin hanurista, etteivät ihmiset halua lisääntyä, on täysin OK jättää lapset tekemättä.

Meillä on riittänyt rahat kolmeen lapseen, mukavaan asumiseen ja jatkossa myös mukavaan seniorielämään. Lisäksi meillä on lapset ja lastenlapset, jotka välittävät meistä oikeasti. Jos vaihtoehto olisi että meillä olisi enemmän rahaa eikä lapsia, se olis aika kurja ja köyhä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa ihmisistä haluaa elää perheen kanssa. On kiva, kun on puoliso ja lapsia. On kiva, kun.on sukua ja perhettä vanhuudessa ympärillä. Valtaosa ihmisistä pystyy tarjoamaan lapsilleen ihan kivan lapsuuden ja valtaosa ihmisistä on tekemisissä omien vanhempiensa kanssa ja hoitaakin heitä. Se on sitä läheisverkostoa. Jos sinä et halua lapsia, ok, varmaan hyvä valinta,muille kyse on elämäntavasta.

Lapsia joutuu tekemään aika hiton monta, että niistä on "sukua ja perhettä" ympärille.

Esim kaksi lasta ei mitenkään riitä, he voivat jäädä sinkuiksi tai lapsettomiksi, ja esim vain toisen lisääntyessä on ympärillä luokkaa 5 ihmistä maksimissaan (sinkku lapsi, toinen puolison kanssa plus kaksi lastenlasta). En tuota nyt vielä kovin suureksi suvuksi laskisi, ja nykyään moni myös muuttaa kauas. Jos haluaa olla varma siitä että on niitä joulupöydän ympärillä istuvia, pitää tehdä luokkaa 10-15 lasta ja siinäpä se oma elämä sitten olikin.

Omalla mummollani oli 10 lasta, ja samaan kylään jäi vain kaksi. Lapsenlapsiakin taisi olla 20+ mutta niin hän vain viime vuodet valitteli kun on yksinäistä (itsekin asuin 400km päässä). Nykyään ihmiset ovat vielä liikkuvaisempia joten 10 ei riittäisi kyllä mihinkään...

Eiköhän tuo "suku ja perhe ympärillä vanhana" ole lähinnä Hollywoodin fantasia joka tulee jostain perhe-elokuvista. Hyvin harvalla sellaista elämää oikeasti on, edes niistä paljon lisääntyneistä. Että eipä sellaisen fantasian takia kannata omaa elämäänsä uhrata.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole eläessäni vastaavaa kullut että pitää lapsia tehdä jotta hoitava vanhempiaan vanhana. Kyllä se niin on että on itsestä huolehdittava ikään katsomatta.Oli lapsia tai ei.Kyllä se niin on kun ihminen vanhenee,raha lähtee talosta ja sairaudet astuu kuvaan .Katoaa kaikki kiireen taakse.Onneksi on hyvä kotihoito ja myöhemmin laitoshoito .

Et juu ole tainnut kuulla monesta muustakaan asiasta. Älä kuuntelekaan, mielenrauha on arvokas asia. 

Toinen vanhemmista jäi eläkkeelle. Särähti pahasti korvaan kun valitti että mitä minä nyt teen, melkein vihaksi pisti. Nyt maakuu jälkikasvuaan pihatalkoisiin, aivan kuin aikuisilla ei olisi omiakin syyskiireitä. Miten ihmisestä tulee tuommoinen?

Ihmisiä, jotka sanovat tehneensä lapsia sen takia, että olisi joku joka huolehtii vanhana eikä sitten mitään muuta, on vähän.  Lasten saamisessa on paljon hyviä puolia ja tuo, että on tukiverkostoa tarpeen vaatiessa, on vain yksi osa sitä.  Sillä kyllähän normaalit toisistaan tykkäävät ihmiset auttavat toisiaan puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on riittänyt rahat kolmeen lapseen, mukavaan asumiseen ja jatkossa myös mukavaan seniorielämään. Lisäksi meillä on lapset ja lastenlapset, jotka välittävät meistä oikeasti. Jos vaihtoehto olisi että meillä olisi enemmän rahaa eikä lapsia, se olis aika kurja ja köyhä vaihtoehto.

Te varmaan olitte lastenlasten elämässä mukana koska ne välittää teistä. Kaikki isovanhemmat ei ole. Mun vanhemmat - narsistiset boomerikäluokan edustajat - hoiti omat lapsensa väkivallalla ja pelolla, ja käytännössä hylkäsivät lapsensa kun lapsi täytti 18. Lapsenlapsistaan eivät ole kiinnostuneet, yksiinkään ristiäsiin eivät viitsineet tulla. Missään eivät ole koskaan auttaneet ja tukeneet eikä ole edes yhteyttä viitsineet pitää lapsenlapsiin.

Nyt ovat sit vanhuksia - joskin vielä pärjäävät itse - mutta saakelinmoinen syyllistys ja marttyrointi miten heitä ei auteta ja miten heihin ei pidetä yhteyytä, miten on kiittämättömät aikuiset lapset!

Jännä unohdus kävi siinä että itse hylkäsivät lapsensa ja lastensa perheet vuosikymmeniksi. Ei niitä nyt noin vaan sit saa takas kun mieli muuttui.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on riittänyt rahat kolmeen lapseen, mukavaan asumiseen ja jatkossa myös mukavaan seniorielämään. Lisäksi meillä on lapset ja lastenlapset, jotka välittävät meistä oikeasti. Jos vaihtoehto olisi että meillä olisi enemmän rahaa eikä lapsia, se olis aika kurja ja köyhä vaihtoehto.

Etpä voi tietää millaista elämä olisi ilman lapsia, voisit vaikka olla paljon onnellisempikin.

Lisäksi kolme tervettä lasta on erittäin hyvä onni, nykyään on niin paljon "erikois"lapsia että niitä tuntuu olevan lähes jokaisella lisääntyneella. Itsellä on kolme tuttavaa joilla lapsia, ja jokaikisellä on vähintään yksi erityinen jonka kanssa eläminen on enemmän tai vähemmän haasteellista ja jokapäiväistä taistelua joko lapsen tai viranomaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

 Mikään ei ole hirveämpi kuin nämä lapsia palvelijoikseen tekevät ihmiset. Semmoisesta lapsesta ei tule henkisesti terve.

Mihin te olette jämähtäneet, viimevuosisadalle. Lapsia tehdään Afrikassa laumoittain, että edes yksi selviää kantamaan risuja nuotioon vesipadan alle. Tässä maassa on jo pidemmän aikaa ollut eläkkeet, joiden avulla vanhukset tulevat toimeen. Syytinkivaihe oli ilkeä, mutta sekin on poistettu jo aikapäiviä sitten.

 Meillä ei kukaan kohta suostu vanhuksia ja sairaita hoitamaan,  hoitajia rahdataan Afrikasta ja Filippiineiltä. Tekevät kuulemma halvalla ja pyyteettömästi työtä, hoitavat siinä samalla toisella puolella palloa olevat vanhempansa.  Iäkkään leskirouvan luona käy kotihoito, ensin nainen hätkähti kun afrikkalainen nuori mies tuli pesemään, mutta hänelle sanottiin että ota tai jätä. Hän otti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa ihmisistä haluaa elää perheen kanssa. On kiva, kun on puoliso ja lapsia. On kiva, kun.on sukua ja perhettä vanhuudessa ympärillä. Valtaosa ihmisistä pystyy tarjoamaan lapsilleen ihan kivan lapsuuden ja valtaosa ihmisistä on tekemisissä omien vanhempiensa kanssa ja hoitaakin heitä. Se on sitä läheisverkostoa. Jos sinä et halua lapsia, ok, varmaan hyvä valinta,muille kyse on elämäntavasta.

Lapsia joutuu tekemään aika hiton monta, että niistä on "sukua ja perhettä" ympärille.

Esim kaksi lasta ei mitenkään riitä, he voivat jäädä sinkuiksi tai lapsettomiksi, ja esim vain toisen lisääntyessä on ympärillä luokkaa 5 ihmistä maksimissaan (sinkku lapsi, toinen puolison kanssa plus kaksi lastenlasta). En tuota nyt vielä kovin suureksi suvuksi laskisi, ja nykyään moni myös muuttaa kauas. Jos haluaa olla varma siitä että on niitä joulupöydän ympärillä istuvia, pitää tehdä luokkaa 10-15 lasta ja siinäpä se oma elämä sitten olikin.

Omalla mummollani oli 10 lasta, ja samaan kylään jäi vain kaksi. Lapsenlapsiakin taisi olla 20+ mutta niin hän vain viime vuodet valitteli kun on yksinäistä (itsekin asuin 400km päässä). Nykyään ihmiset ovat vielä liikkuvaisempia joten 10 ei riittäisi kyllä mihinkään...

Eiköhän tuo "suku ja perhe ympärillä vanhana" ole lähinnä Hollywoodin fantasia joka tulee jostain perhe-elokuvista. Hyvin harvalla sellaista elämää oikeasti on, edes niistä paljon lisääntyneistä. Että eipä sellaisen fantasian takia kannata omaa elämäänsä uhrata.

Voit toki teoretisoida ihan niin paljon kuin huvittaa,  voin itte puhua kokemuksesta. Lapsia kolme, heillä kaikilla puolisot,  kolme lastenlasta ja lisää tulossa, ja kaikki asutaan Helsingissä ja naapurikaupungeissa - näin se lähiperhe kasvaa ja on mukavaa.