Lapsuudessa omaksuttu työttömän identiteetti

Monesti ihmiset sanoo perineensä yrittäjähenkisyyden tai kovan työnteon mallun ji lapsuudesta. Tai korkeasti koulutetun mallin. Itse olen perinyt työttömyyden mallin, enkä millään pääse siitä irti vaikka olen niin lukion, amkn, yliopiston ja nyt amiksenkin käynyt, 25-vuotiaasta töissä käynyt kuysinumeroisen osakesalkun omistava nelikymppinen täti. Tällä hetkellä siis opiskelen amiksessa, koska tylsistyin työssäni, mutta vaikka olen ihan huippuopiskelija, en koe työllistyväni valmistumisen jälkeen (ja tämän vuoksi pihistelen ja säästän ja sijoitan kaikki liikenevät eurot ja sentit). Onko muita samanlaisia?

Mulla asenne pohjaa lapsuuteen. Isäni kävi töissä mutta teiniäitini oli kotiäiti ja pitkäaikaistyötön, valmistui 90-luvun lamaan ja lapsuuteni täyttyi hänen työtöntyötön-lapuista, rahapulasta, alkoholin huuruisesta surluttelusta ja itsesäälistä. Kotona halveksuttiin koulun käyntiä ja hyviä arvosanojani (hikipinko, mikä kuvittelet olevasi, ota kaljaa, hankkiudu raskaaksi ja joku mies elättämään sut). Olin aikamoinen nösdö, en uskaltanut kyseenalaistaa kodin opetuksia. Uskoin kun sanoin ettei minusta ole mihinkään, vain parempien perheiden pennut saa kesätöitä yms. Hienona esimerkkinä tästä lukion jälkeen en hakenut kesätöitä, vaan menin työmarkkinatukiharjoitteluun siivoojaksi äitini määräämänä. Kun ei musta muuhun ole. Pääsin lukiosta suoraan amkiin, evästys kotoa oli säälinkatkuinen ruikutus "muista sitten ettei ole mikään häpeä keskeyttää"... Se oli tuomio nössölle, koulu meni kesken. Sen jäljeen pari työmarkkinatukiharjoittelya, koska enhän minä nyt oikeasti töihin kelpaa. Kunnes menin työkkärin kurssille, jossa vetäjä avasi mun silmät. Olen fiksu ja pystyn kyllä kun yritän! Menin uuteen amk kouluun, valmistuin hyvin arvosanoin, töihin, ja sitten yliopistoon, menestyin hyvin, kävin töissä. Nyt taas opiskelen hyvin arvosanoin. Mutta silti koko ajan tuo kurjaliston identiteetti hiipii taka-alalla. Olen huono, en kelpaa, kyllä mulle pitäs välttää huonompikin, bare minimum, äitini väheksyvä, ivallinen nauru. Miten tästä pääsee eroon? Joku muu vastustaisi ja menestyisi, minä vaan nössönä roikun!!!?