Lue keskustelun säännöt.
Innostuisiko miehesi tästä?
17.10.2014 |
Tilanne: Poikaystävä, 24 vuotta. Ongelmia haluttomuuden kanssa. Olen yrittänyt ymmärtää, olla painostamatta, painostanut, suuttunut, en suuttunut, kysynyt, paijannut, lohduttanut.. kaikkea on kokeiltu. Olen kysynyt, mitä hän haluaa minun tekevän - ei ole mitään mielipidettä. Kaikki kuulemma kelpaa mutta mikään ei kuitenkaan ole hyvä. Seksi jää usein kesken, koska miehestä "ei tunnu miltään".
Tapahtui toissapäivänä: Meillä oli aikaiset Halloween-juhlat ja olin pukeutunut seksikkäästi nahkahameeseen, jonka alle vedin stay up-sukat, mustat pitsirintsikat ja mustat stringit yms. Olin laittautunut huolellisesti sytyttääkseni miehen halut ja olin todella tyytyväinen lopputulokseen (ymmärrän, ettei miestä välttämättä aina haluta silloin, kun meitsi meikittömänä yrittää saada jotain aikaiseksi, joten päätin panostaa kunnolla). Illan aikana useilta täysin tuntemattomiltakin miehiltä tuli paljon kehuja ja tunsin oloni todella seksikkääksi.
No, kuinkas kävikään. Mies ei sanonut sanaakaan ja hieman vaivaantuneita kehuja sain irti vasta, kun menin kysymään, onko hän huomannut minua ollenkaan (emme asu yhdessä). En tästä lannistunut, vaan kun pääsimme kotiin, aloin riisutua ajatuksena kiusoitella miestä ja nostattaa tunnelmaa. Minä todella halusin häntä, mutta hän ei minua. Hän alkoi vain naureskella ja painui kylpyhuoneeseen, mistä tietenkin pahastuin. Jälleen kerran hommat jäi siihen, eikä mies ottanut mitään kontaktia edes mennessäni nukkumaan. Hän näki, että pahastuin, mutta ei tehnyt elettäkään korjatakseen tilannetta.
Alan väsyä tähän. Eikö noin nuoren miehen pitäisi kokea normaaleja haluja? Olen yrittänyt saada häntä kertomaan, mistä hän pitää, mutta sellaista ei kuulemma ole (ts. kaikki käy-mies) ja minä olen hänen mielestään aina haluttava yms yms. lässynläätä. Tällaista tämä kuitenkin aina on. Koko elämäni on kuin Härkösen Ei kiitos-kirjasta.
Olen itse 23-vuotias, urheilullinen, huoliteltu ja pidän itsestäni hyvää huolta. Saan paljon huomiota muilta miehiltä, mutta elän vain omalle rakkaalleni. Alan kuitenkin miettiä, tuhlaanko elämäni parhaita vuosia tähän.
Kommentit (118)
En innostuisi tuollaisesta asusta. Tulee yliyrittämisen maku. Miksei voida vain olla normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlaat, mies on kaappihomo, ja olet kulissityttöystävä. :(
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 12:09"]
Mulla aviomies, joka on kärsinyt koko suhteemme ajan ongelmista tuolla alakerrassa. Ja on tosiaan myöntänyt vasta nyt monen vuoden jälkeen, että tykkääkin tosi rivoista jutuista! Muuten kiltti ja huomaavainen mies, mutta kiihottuu vaan vähän rajuimmista asioista kuin minä. Ei kuitenkaan mitään älytöntä/mautonta, mutta ei järin romanttistakaan :) Välillä asia tietty ärsyttää, kun ei olla seksin suhteen samanlaisia ja roisit puheet ottavat päähän, mutta näillä mennään...
[/quote]voi kun oliskin näin helppo ja kiihottava asia miksi mies ei syty!! En ole ap, mutta kärsin kovasti miehen haluttomuudesta, mies on, kuten ap;kin mies, aviomies ainesta, hyvä isä, ei petä, tekee oman osuutensa kotitöistä jne.. Mutta seksielämä ei vaan toimi... :(
Kiitos teille 46&47. Fiksuja naisia olette. Eräs ongelmani on myös se, että haikailen jatkuvasti muiden miesten perään. :( En haluaisi tehdä niin, koska tiedän sen loukkaavan miestäni. Jotenkin alitajuisestikin sitä vain yrittää etsiä hyväksyntää flirtillä. Olen melko onnellinen suhteessa muuten. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
!78 jatkaa hieman: Hieman tuossa jo uumoilin miehesi yläpään tilannetta. Sanoit, että stressaa asioita. Se kulosta hieman siltä, että olisi ihan oikeasti taipumusta masennukseen - tai oikeastaan masennus olisi jo jonkin asteisena olemassa. Oireistoon kuuluu yleensä äkäisyys, saamattomuus ja seksuaalisten halujen kaikkoaminen. Vielä ei olla kovin vakavassa vaiheessa, mutta jonkin asian pitäisi laukaista tilanne ja saada miehesi zuhtautumaan asioihin rennommin ja rauhallissemmin. Nukkuko hän tarpeeksi? Heräileekö öisin? Valvooko aamuöisin?
Jotkut meistä on taipuvaisia ottamaan asiat liiankin vakavasti. Seurauksena on usein em. äksyilyä yms. Tästä perusluonteesta eroon pääsy on tosi vaikeaa. Usein siihen ei auta kuin psykiatri tai psykoterapeutti pitkällisen keskustelujakson avulla. Toki riittävä elämänkokemuskin auttaa - 20-30 vuoden kuluttua.
Vaikka kielsitkin tuon fetissivaihtoehdon, en silti sitäkään mahdolisuutta sulkisi pois. Jos tyttöystäväni/vaimoni kysyisi asiasta, en varmasti myöntäisi. Asiasta kertominen voisi tapahtua vain omasta aloitteestani pitkällisen harkinnan jälkeen, kun olen vakuuttunut tyttöystäväni täydellisestä sitoutumisesta itseeni. Fetissit usein tunnustetaan vasta monen avioliittovuoden jälkeen.
Edelleen tsemppiä! Kirjoitustesi perusteelle olet sekä älykäs, fiksu että sanotaan nyt suoraan, että upea nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeudu oikein miehekkäästi/miesmäisesti ja tarjoa kakkosta, niin saattaa homppeli miehesikin innostua.
Harmittaa että noin ihastuttava tapaus on jounkun homon/aseksuaalin varaamana ja joku meistä naisista pitävä ja naisten vartaloa jumaloiva mies jää ilman. 41vm
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 10:11"]
!78 jatkaa hieman: Hieman tuossa jo uumoilin miehesi yläpään tilannetta. Sanoit, että stressaa asioita. Se kulosta hieman siltä, että olisi ihan oikeasti taipumusta masennukseen - tai oikeastaan masennus olisi jo jonkin asteisena olemassa. Oireistoon kuuluu yleensä äkäisyys, saamattomuus ja seksuaalisten halujen kaikkoaminen. Vielä ei olla kovin vakavassa vaiheessa, mutta jonkin asian pitäisi laukaista tilanne ja saada miehesi zuhtautumaan asioihin rennommin ja rauhallissemmin. Nukkuko hän tarpeeksi? Heräileekö öisin? Valvooko aamuöisin?
Jotkut meistä on taipuvaisia ottamaan asiat liiankin vakavasti. Seurauksena on usein em. äksyilyä yms. Tästä perusluonteesta eroon pääsy on tosi vaikeaa. Usein siihen ei auta kuin psykiatri tai psykoterapeutti pitkällisen keskustelujakson avulla. Toki riittävä elämänkokemuskin auttaa - 20-30 vuoden kuluttua.
Vaikka kielsitkin tuon fetissivaihtoehdon, en silti sitäkään mahdolisuutta sulkisi pois. Jos tyttöystäväni/vaimoni kysyisi asiasta, en varmasti myöntäisi. Asiasta kertominen voisi tapahtua vain omasta aloitteestani pitkällisen harkinnan jälkeen, kun olen vakuuttunut tyttöystäväni täydellisestä sitoutumisesta itseeni. Fetissit usein tunnustetaan vasta monen avioliittovuoden jälkeen.
Edelleen tsemppiä! Kirjoitustesi perusteelle olet sekä älykäs, fiksu että sanotaan nyt suoraan, että upea nainen.
[/quote]
Kiitos kovasti lämpimistä sanoistasi, ne tsemppaavat kovasti. Mies kärsii jatkuvista uniongelmista, heräilee, on aakuisin ja päivisin väsynyt ja ärtyinen. Tästähän toki seksikin sitten kärsii aivan valtavasti. Terapiaan ei suostu, ei yksin eikä yhdessä, koska ei kuulemma usko koko instituutioon. Ei edes meidän suhteen vuoksi.
Nauroin ihan hirveästi tuolle 102:lle, jotenkin itsekin pelkään, että tämän kaiken taustalla on joku ihan hullu fetissi, jota en saa koskaan tietää. Ero pelottaa silti aivan järkyttävästi, koska pelkään, että jään ikuisiksi ajoiksi yksin hylättyäni ns hyvän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut kirjoitusvirheistä, kännykällä ei aina ihan luonnistu tämä kirjoittaminen.
Viime yönä näin unta, että petin miestä, eikä harmittanut siinä unessa yhtään, vaikka tapasinkin episodin jälkeen mieheni. Käyttäydyin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja nautin pikku salaisuudestani. Ihan sairasta, toivottavasti ei sentään enneuni. -ap
Mulla aviomies, joka on kärsinyt koko suhteemme ajan ongelmista tuolla alakerrassa. Ja on tosiaan myöntänyt vasta nyt monen vuoden jälkeen, että tykkääkin tosi rivoista jutuista! Muuten kiltti ja huomaavainen mies, mutta kiihottuu vaan vähän rajuimmista asioista kuin minä. Ei kuitenkaan mitään älytöntä/mautonta, mutta ei järin romanttistakaan :) Välillä asia tietty ärsyttää, kun ei olla seksin suhteen samanlaisia ja roisit puheet ottavat päähän, mutta näillä mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 12:09"]
Mulla aviomies, joka on kärsinyt koko suhteemme ajan ongelmista tuolla alakerrassa. Ja on tosiaan myöntänyt vasta nyt monen vuoden jälkeen, että tykkääkin tosi rivoista jutuista! Muuten kiltti ja huomaavainen mies, mutta kiihottuu vaan vähän rajuimmista asioista kuin minä. Ei kuitenkaan mitään älytöntä/mautonta, mutta ei järin romanttistakaan :) Välillä asia tietty ärsyttää, kun ei olla seksin suhteen samanlaisia ja roisit puheet ottavat päähän, mutta näillä mennään...
[/quote]
Hmm, miten sait miehen myöntämään tuon? Upeaa, että asianne on jo paremmin. Miten mies oirehti aiemmin? -Ap
Jännästi tällä palstalla jälleen kerran ääni kellossa on erilainen, kun "syyllinen" on mies. Vaimon pihtaamista koskevissa langoissa riittää loputtomasti ymmärtäjiä vaimolle, minkä lisäksi useat syyllistävät keskustelun aloittanutta miestä vaimon ja kotitöiden laiminlyönnistä. Lopuksi keskusteluun eksyy muutama naisen jättämiseen kehottavaa viestiä, jotka saavat melkoisen vyöryn alapeukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:45"]
Olin kanssa aiemmin suhteessa, jossa miestä ei kiinnostanut seksi sitten yhtään. Aluksi kyllä vaikka vuorokauden ympäri, mutta pikkuhiljaa alkoi vähentyä kunnes n. 2 vuoden kohdalla sain ehkä kerran kuussa ja sekin vain mun mieliksi... Kaikkeni yritin, ja yritin myös olla välittämättä asiasta, mutta ei vaan hänellä ollut haluja ikinä. Kyllä kävi itsetunnolle! Oltiin kihloissa ja aikeissa mennä naimisiin, mutta seksittömyys ajoi meidät loppujen lopuksi eroamaan. Kun toinen joutuu olemaan koko ajan epävarma kelpaamisestaan ja toinen taas tuntee syyllisyyttä haluttomuudestaan, se alkaa hiertää välejä ja etäännyttää. Syynä hänellä oli ilmeisesti se, että oli niin tottunut minuun että ei saanut enää kiksejä yhtään mistään mitä tein. (Lue: piti itsestäänselvyytenä)
Suosittelen etsimään miehen, joka haluaa. (Niitä riittää :D) Voin kertoa, että vaikka luulin hänen olleen Se Oikea minulle, niin nykyään olen todella TODELLA paljon onnellisempi, kun olen suhteessa jossa seksiä on molempia tyydyttävä määrä. Ei kannata haaskata elämäänsä, oli sitten nuori tai vanha.
Tsemppiä. :) Vika ei varmastikaan ole sinussa!
[/quote]
Valtavasti kiitoksia tästä kommentista. Tiivistit hyvin se, mitä itse käyn tällä hetkellä läpi. Luopumisen tuska pelottaa ja vieläpä kun olen todella mustasukkainen, pelkään, etten varmaan selviäisi erosta ihan helposti. -ap
[/quote]
Luopumisen tuska oli mullakin suuri, en todellakaan ollut varma että olinko tehnyt oikean valinnan. Myöhemmin (ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua) onneksi osoittautui, että olin. :) Varaudu siihen, että miehellä on sitten laastarina joku toinen nainen hyvin pian; mun ex oli NAIMISISSA toisen kanssa alle vuoden kuluttua meidän erosta. Kyllä sain aika huolella hampaita kiristellä!! Joskus olen kuullut nyrkkisäännön, että exästä yli pääsemiseen menee n. puolet siitä ajasta, jonka on ollut suhteessa. Mun kohdalla ainakin piti paikkansa, ja reilu vuosi meni haavoja nuollessa. Mutta kyllä se helpottaa, ja kliseinen sanonta aika parantaa pitää paikkansa. Jos aikoo elämässään olla onnellinen niin pakko vaan kunnioittaa itseään, eikä uhrautua elämään huonossa parisuhteessa. (Kaikilla ei ehkä johda seksittömyys huonoon parisuhteeseen, mutta sulla kyllä kovasti kuulostaa samalta kuin mulla, se alkaa syödä sisältäpäin ja tuhoa itsearvostuksen ja arvostuksen toista kohtaan.)
[/quote]
Vautsi, upeasti sanottu. Kiitos sinulle! <3 Tunnen itseni jotenkin tyranniksi, jos eroan seksin vuoksi. Näkisin kuitenkin tämän miehen jonain päivänä lasteni isänä. -Ap
Mun eksä oli tommonen johtuen pilven poltosta.. etsi sen bongi, riko se ja anna monoa niinkuin minä tein. Kumma juttu että nyt sinkkuna saa huomattavasti enemmän seksiä kuin siinä parisuhteessa..
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:45"]
Olin kanssa aiemmin suhteessa, jossa miestä ei kiinnostanut seksi sitten yhtään. Aluksi kyllä vaikka vuorokauden ympäri, mutta pikkuhiljaa alkoi vähentyä kunnes n. 2 vuoden kohdalla sain ehkä kerran kuussa ja sekin vain mun mieliksi... Kaikkeni yritin, ja yritin myös olla välittämättä asiasta, mutta ei vaan hänellä ollut haluja ikinä. Kyllä kävi itsetunnolle! Oltiin kihloissa ja aikeissa mennä naimisiin, mutta seksittömyys ajoi meidät loppujen lopuksi eroamaan. Kun toinen joutuu olemaan koko ajan epävarma kelpaamisestaan ja toinen taas tuntee syyllisyyttä haluttomuudestaan, se alkaa hiertää välejä ja etäännyttää. Syynä hänellä oli ilmeisesti se, että oli niin tottunut minuun että ei saanut enää kiksejä yhtään mistään mitä tein. (Lue: piti itsestäänselvyytenä)
Suosittelen etsimään miehen, joka haluaa. (Niitä riittää :D) Voin kertoa, että vaikka luulin hänen olleen Se Oikea minulle, niin nykyään olen todella TODELLA paljon onnellisempi, kun olen suhteessa jossa seksiä on molempia tyydyttävä määrä. Ei kannata haaskata elämäänsä, oli sitten nuori tai vanha.
Tsemppiä. :) Vika ei varmastikaan ole sinussa!
[/quote]
Valtavasti kiitoksia tästä kommentista. Tiivistit hyvin se, mitä itse käyn tällä hetkellä läpi. Luopumisen tuska pelottaa ja vieläpä kun olen todella mustasukkainen, pelkään, etten varmaan selviäisi erosta ihan helposti. -ap
[/quote]
Luopumisen tuska oli mullakin suuri, en todellakaan ollut varma että olinko tehnyt oikean valinnan. Myöhemmin (ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua) onneksi osoittautui, että olin. :) Varaudu siihen, että miehellä on sitten laastarina joku toinen nainen hyvin pian; mun ex oli NAIMISISSA toisen kanssa alle vuoden kuluttua meidän erosta. Kyllä sain aika huolella hampaita kiristellä!! Joskus olen kuullut nyrkkisäännön, että exästä yli pääsemiseen menee n. puolet siitä ajasta, jonka on ollut suhteessa. Mun kohdalla ainakin piti paikkansa, ja reilu vuosi meni haavoja nuollessa. Mutta kyllä se helpottaa, ja kliseinen sanonta aika parantaa pitää paikkansa. Jos aikoo elämässään olla onnellinen niin pakko vaan kunnioittaa itseään, eikä uhrautua elämään huonossa parisuhteessa. (Kaikilla ei ehkä johda seksittömyys huonoon parisuhteeseen, mutta sulla kyllä kovasti kuulostaa samalta kuin mulla, se alkaa syödä sisältäpäin ja tuhoa itsearvostuksen ja arvostuksen toista kohtaan.)
[/quote]
Vautsi, upeasti sanottu. Kiitos sinulle! <3 Tunnen itseni jotenkin tyranniksi, jos eroan seksin vuoksi. Näkisin kuitenkin tämän miehen jonain päivänä lasteni isänä. -Ap
[/quote]
Jos teillä ei ala asiat ratketa puhumalla, niin sun on sitten valittava joko seksitön loppuelämä (näin kärjistäen) tai uuden kumppanin etsintä. Mulle ainakin oli mahdoton ajatus jäädä suhteeseen, jossa en ollut paljon kämppistä kummempi. Ei mun mielestä mitenkään tyrannimaista huolehtia omasta onnestaan... Kuka muu siitä huolehtisi? Uskoisin myös, että toinenkin osapuoli olisi sitten myöhemmin onnellisempi naisen kanssa, jonka kanssa rakastelu jaksaa kiinnostaa, niin ikävältä kuin sitä tuntuukin ajatella. Aina ei vaan kaikki toisilleen muuten yhteensopivat sovi seksin suhteen yhteen, vaikka muuten rakkautta olisikin, en uskonut tätä ennen kuin itse koin.
Hei ap, kun siihen lasten saamiseenkin tarvitaan seksiä.
Enkä oikeasti tahdo pilkata. Minulla on samanlainen kokemus suhteesta kuin sinulla. Päätin sitten, etten välitä, kun mies halusi kuitenkin jatkaa. Voin kertoa, että kärsin.
Yksi lapsi saatiin jotenkin aikaan, tulin raskaaksi vuoden ainoasta seksikerrasta... Enemmistä lapsista oliturha haaveilla, seksisuurinpiirtein loppui siihen. Vaikka itse olsiin ollut halukas mm. raskausaikana ja sitten myöh. taas.
Asiasta keskusteltiin useaan otteisiin, mutta tulosta ei tullut. Lopulta en tuntenut miestä kohtaan enää mitään. Ei se turhaan ole englanniksi MAKE LOVE. Pysyin suhteessa lapsen takia vielä muutaman vuoden, sitten tajusin että se on liian suuriuhraus. Kyse eienää ollut vain seksistä, vaikka siitä se alunperin lähti.
Ero oli helpotus. Sinnittelin liian kauan, mutta lapsen takia en halunnut erota syystä seksi. Vasta lähdettyäni tajusin, miten paljon olin uhrannut muutenkin. Miehen mieliksi ja lapsen takia. Erosta kärsin lähinnä vain sen takia, että hajotin lapsen perheen. Kaikki järjestyi kuitenkin paremmin kuin ennen. En kadu, vaikka sattui. Hauskempaa on lapsenkin kanssa nyt.
Miehelläolieron jälkeen heti kiikarissa uusi naine, jota ei kuitenkaan saanut. Sitten heti seuraava, joka lähti todella pian. Nykyään mies taitaa pyöriä seksuaalisesti poikkeavien seurassa, enempääen tiedäkään. Mutta vuosia lupaili minulle kaikenlaista eikämyöntänyt homouttakaan. Homoja vastaan mulla ei ole mitään, mutta itse olen hetero. Pidän miehistä enkä olisiikinä alkanut suhteeseen homon / aseksuaalin kanssa!
Vieläkin jälkeenpäin inhottaa pelkkä ajatus haluttomasta miehestä, joka ei innostu mistään. En voi antaa anteeksi vuosien välinpitämätöntä kohtelua, mutta ei ole pyydettykään. Sillä sitähän se oli muussakin mielessä: toisen ja hänen tarpeittensa huomiotta jättämistä ja omilla ehdoilla elämistä parisuhteessa.
Onneksi se on nyt ohi!
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:45"]
Olin kanssa aiemmin suhteessa, jossa miestä ei kiinnostanut seksi sitten yhtään. Aluksi kyllä vaikka vuorokauden ympäri, mutta pikkuhiljaa alkoi vähentyä kunnes n. 2 vuoden kohdalla sain ehkä kerran kuussa ja sekin vain mun mieliksi... Kaikkeni yritin, ja yritin myös olla välittämättä asiasta, mutta ei vaan hänellä ollut haluja ikinä. Kyllä kävi itsetunnolle! Oltiin kihloissa ja aikeissa mennä naimisiin, mutta seksittömyys ajoi meidät loppujen lopuksi eroamaan. Kun toinen joutuu olemaan koko ajan epävarma kelpaamisestaan ja toinen taas tuntee syyllisyyttä haluttomuudestaan, se alkaa hiertää välejä ja etäännyttää. Syynä hänellä oli ilmeisesti se, että oli niin tottunut minuun että ei saanut enää kiksejä yhtään mistään mitä tein. (Lue: piti itsestäänselvyytenä)
Suosittelen etsimään miehen, joka haluaa. (Niitä riittää :D) Voin kertoa, että vaikka luulin hänen olleen Se Oikea minulle, niin nykyään olen todella TODELLA paljon onnellisempi, kun olen suhteessa jossa seksiä on molempia tyydyttävä määrä. Ei kannata haaskata elämäänsä, oli sitten nuori tai vanha.
Tsemppiä. :) Vika ei varmastikaan ole sinussa!
[/quote]
Valtavasti kiitoksia tästä kommentista. Tiivistit hyvin se, mitä itse käyn tällä hetkellä läpi. Luopumisen tuska pelottaa ja vieläpä kun olen todella mustasukkainen, pelkään, etten varmaan selviäisi erosta ihan helposti. -ap
[/quote]
Luopumisen tuska oli mullakin suuri, en todellakaan ollut varma että olinko tehnyt oikean valinnan. Myöhemmin (ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua) onneksi osoittautui, että olin. :) Varaudu siihen, että miehellä on sitten laastarina joku toinen nainen hyvin pian; mun ex oli NAIMISISSA toisen kanssa alle vuoden kuluttua meidän erosta. Kyllä sain aika huolella hampaita kiristellä!! Joskus olen kuullut nyrkkisäännön, että exästä yli pääsemiseen menee n. puolet siitä ajasta, jonka on ollut suhteessa. Mun kohdalla ainakin piti paikkansa, ja reilu vuosi meni haavoja nuollessa. Mutta kyllä se helpottaa, ja kliseinen sanonta aika parantaa pitää paikkansa. Jos aikoo elämässään olla onnellinen niin pakko vaan kunnioittaa itseään, eikä uhrautua elämään huonossa parisuhteessa. (Kaikilla ei ehkä johda seksittömyys huonoon parisuhteeseen, mutta sulla kyllä kovasti kuulostaa samalta kuin mulla, se alkaa syödä sisältäpäin ja tuhoa itsearvostuksen ja arvostuksen toista kohtaan.)
[/quote]
Vautsi, upeasti sanottu. Kiitos sinulle! <3 Tunnen itseni jotenkin tyranniksi, jos eroan seksin vuoksi. Näkisin kuitenkin tämän miehen jonain päivänä lasteni isänä. -Ap
[/quote]
Mä sanoin tänään miehelle, että lopetan nyt asiasta painostamisen vuodeksi ja sen jälkeen menen vaikka yksin terapeutille, jos yhä olen tyytymätön. Mies siihen, että emmekö sitten vuoteen harrasta..? Ja enkö enää tee aloitteita? Sanoin että voin spontaanisti tehdä, jos sopiva hetki tulee, mutta en suunnitellusti enkä puoliväkisin kuten tähän asti. T ällölättäpylly