Pärjääkö koulussa, jos on kova kyseenalaistamaan annettua tietoa?

Pärjää, jos on hyvät kognitiiviset taidot, ja hyväksyy sen että kokeissa ja muissa koulutehtävissä pitää antaa opetusohjelman mukaiset tiedot, vaikka itsellä olisikin niistä eri näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan hyvä asia postgrad/postdoc-vaiheessa. Sitä ennen ei oppilaalla ole minkäänlaista kompetenssia oikein kyseenalaistaa mitään.

Kyllä jo pienikin koululainen on voinut lukea itseään kiinnostavista asioista muualtakin kuin koulukirjoista, joten huomaa jos opettaja sanookin eri tavalla. Etenkin nykypäivänä kun on netit ja kaikki. Helposti voi tietystä aihealueesta superkiinnostunut ala-astelainen tietää siitä asiasta opettajaa enemmän. Opettajasta riippuu tosi paljon, miten tällaiseen suhtautuu. Lapsellahan ei välttämättä vielä ole sellaisia "suodattimia", että osaisi arvioida onko asia niin keskeinen, että siihen kannattaa puuttua.

Opetussuunnitelmassa on paljon asiaa ja tuntimäärät ovat pieniä. Opettajan tehtävä on käydä opiskelijoiden kanssa läpi opiskeltavat sisällöt ja pyrittävä varmsitamaan, että mahdollisimman moni oppii. Ryhmätöissä on hyvä kyseenalaistaa ja etsiä ydessä tietoa. Opettajan kanssa käytävät kahdenkeskiset väittelyt eivät voi olla osa oppituntia, koska niihin ei yksinkertaisesti ole varattu aikaa. Terveisin eläkkeellä oleva ammattikoulun opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä onko aidosti utelias, vai sellainen rasittava periaatteesta vastaanvänkääjä. Meillä oli luokalla tällainen vastaanvänkääjä ja voi luoja miten rasittavaa kaikille. Harvemmin edes osasi perustella asiaansa mitenkään, kunhan pyrki nolaamaan opettajan. Omasta mielestään (ja varmasti äitinsäkin mielestä) oli tolkuttoman kypsä ja nerokas. Muiden mielestä rasittava pelle. Ja todella saattoi kuviksessa vängätä siitä onko banaani hedelmä vai ei. Muut olisivat jo halunneet piirtämään sitä banaania.

Ei välttämättä pyri nolaamaan opettajaa, vaan voi olla vain hirveän vähän toleranssia sille, että joku opettaa väärin. Siitä menee niin pahasti konseptit sekaisin, kun maailmassa on virhe ja se pitää korjata heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä onko aidosti utelias, vai sellainen rasittava periaatteesta vastaanvänkääjä. Meillä oli luokalla tällainen vastaanvänkääjä ja voi luoja miten rasittavaa kaikille. Harvemmin edes osasi perustella asiaansa mitenkään, kunhan pyrki nolaamaan opettajan. Omasta mielestään (ja varmasti äitinsäkin mielestä) oli tolkuttoman kypsä ja nerokas. Muiden mielestä rasittava pelle. Ja todella saattoi kuviksessa vängätä siitä onko banaani hedelmä vai ei. Muut olisivat jo halunneet piirtämään sitä banaania.

Ei välttämättä pyri nolaamaan opettajaa, vaan voi olla vain hirveän vähän toleranssia sille, että joku opettaa väärin. Siitä menee niin pahasti konseptit sekaisin, kun maailmassa on virhe ja se pitää korjata heti.

No tämän kaverin tapauksessa oli kyllä juurikin kyse nolaamisesta. Harvemmin onnistui, koska harvoin hänellä oli mitään oikeaa tietoa.

Ja meillä oli luokassa myös pari kunnon lukutoukkaa, joilla oli sitä tietoa. Heillä oli vain täysin erilainen ote siihen asiansa esittämiseen, eivätkä jääneet haastamaan opettajaa asiasta lopputunnin ajaksi. Esittivät asiansa perustellen ja opettaja vastasi omien perusteidensa kanssa. Siinä se.

Opettajana pidän yleensä kyllä opiskelijoista, jotka kyseenalaistavat asioita. Tulee tomutettua omaa pääkoppaa ja mietittyä, että voihan asian noinkin nähdä. Mutta kaikesta nillittävät näsäviisaat ovat jotain sietämätöntä. Lopettavat kyllä, kun eivät saa vastakaikua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä onko aidosti utelias, vai sellainen rasittava periaatteesta vastaanvänkääjä. Meillä oli luokalla tällainen vastaanvänkääjä ja voi luoja miten rasittavaa kaikille. Harvemmin edes osasi perustella asiaansa mitenkään, kunhan pyrki nolaamaan opettajan. Omasta mielestään (ja varmasti äitinsäkin mielestä) oli tolkuttoman kypsä ja nerokas. Muiden mielestä rasittava pelle. Ja todella saattoi kuviksessa vängätä siitä onko banaani hedelmä vai ei. Muut olisivat jo halunneet piirtämään sitä banaania.

Ei välttämättä pyri nolaamaan opettajaa, vaan voi olla vain hirveän vähän toleranssia sille, että joku opettaa väärin. Siitä menee niin pahasti konseptit sekaisin, kun maailmassa on virhe ja se pitää korjata heti.

Joku diagnoosi?

Valviran kaikki toimet pitäisi ottaa syyniin. Monet muutkin virkamiehet ovat tahtomattaan ns. suojatyöpaikassa. Heillä on asenteessa korjattavaa. On virkamiehissä aivan loistaviakin yksilöitä, kuten ulkoministeriössä. Kaikki eivät kuitenkaan kehity työssään, koska heidän ei ole pakko. Heiltä ei vaadita kehitystä. Yritysmaailmassa tällainen työnteko ei tulisi kuuloonkaan. Se on tulos tai ulos. Jos et kehity, eikä sinulla ole ideoita, sinua ei tarvita.

Kyseenalaistaminen on avain oppimiseen ja kehittymiseen.

Pitää kuitenkin hallita rakentavat kommunikointi taidot.

Tiedonhalu on hieno juttu.

Aineenopettajalla kuitenkin on niin valtavan laajat tiedot aineestaan, että peruskoululaisella tai edes lukiolaisella on aika harvoin muuta kyseenalaistettavaa tai tarjottavaa kuin nippelitietoja. Oppilas, joka on edellisiltana löytänyt netin kolkasta uuden tiedonhippusen, ei "tiedä enemmän kuin opettaja", vaikka omastaan ja äitinsä mielestä varmasti tietääkin.

Kaikkein turhauttavinta "kyseenalaistamista" oppilaalta tai keneltä tahansa muulta on se, että tarjotaan ensin virheellistä tiedonmurua ja sitten kysytään, miksei näin muka voisi olla. Kun vastauksen ymmärtämiseen tarvittaisiin approbaturin verran tietoa - jota koululaisella ei ole - ei selvää vastausta voi antaa, ja sitten on vastassa ai sinä et osaa vastata. On olemassa massoittain sääntökirjoja, mutta ei ole olemassa kirjoja, joiden aiheena olisi miksi näin ei muka voisi olla.

Kysymyksiin vastaaminen on taitolaji, ja sitä on kysyminenkin. Kyseenalaistaminen vasta sitä onkin, ja rakentavaan kyseenalaistamiseem eivät kovin nuorten taidot riitä.

Kyseenalaistaminen on hyvä juttu, jos se on sellaista aitoa kiinnostusta perehtyä asioihin ja päämääränä on nimenomaan itsensä tai vaikkapa työpaikan prosessien kehittäminen eikä toisen henkilön voittaminen tai oman osaamisen esilletuonti.

Lähdekritiikki on hyvä ja tärkeä piirre, mutta omat motiivit kannattaa pitää puhtaina. Muita ihmisiä alkaa helposti ärsyttää, jos terveestä kriittisyydestä valahdetaan näsäviisastelun puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Eli ihminen, joka ei ime kaikkea tietoa suoraan opettajalta, vaan tarkistaa kaiken, tuo esille ristiriidat ja väärän tai vanhentuneen tiedon?

Kokeile vaan että kauan uskonnon ope jaksaa kiemurrella kun ei sillä ole mitään todisteita yhtään mihinkään opetukseen. Muista aina kysyä että missä on todisteet että Jeesus on oikeasti elänyt ja tehnyt yhtään mitään. Myös hyvä kysyä että miksi Suomessa kristinusko on oikeassa, mutta muualla onkin ihan muita uskontoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että tuo on hyvä piirre, että tarkistaa ja ottaa asioista selvää. Sillä tavalla varmasti oppii enemmän. Riippuu opettajasta, että ei välttämättä kaikkien kanssa kannata alkaa väittelemään, että onko opettaja oikeassa vai väärässä.

Meillä opettaja opetti vain sen mikä luki kirjassa ja suuttui, jos joku toi eteen tietoa, mikä poikkesi siitä. Hän myös hermostui, jos joku halusi tietää asioista enemmän tai syyn sille miksi jokin toimii niin kuin se toimii. Hän saattoi kirjoittaa taululle, vaikka "banaani on keltainen hedelmä, joka kasvaa puussa". Jos tuon painoi mieleen ja kirjoitti kokeeseen, niin sai täydet pisteet, vaikka ei tuo ei todellisuudessa pidä paikkaansa.

Tämä oli syy miksi en oppinut paljoakaan koulussa. Tarvitsen ominaisuuksieni vuoksi laajemman kokonaisuuden, mutta sitä ei kyetty antamaan, joten oli vaikea seurata opetusta, kun se keskittyi vain muutamiin irrallisiin lauseisiin ja vuosilukuihin. Aivoni eivät toimi vuosiluvuilla ja ulkoa opetelluilla pääkaupunkien nimilistoilla, vaan niin että saan oikeasti haluaman ja tarvitsemani tiedon asiasta, ja sen ympäriltä niine osineen että pystyn saamaan jonkinlaisen kokonaisuuden aiheesta. 

Pelkkä banaani on keltainen hedelmä on pelkkä kuvailu. Olen valmis menemään banaanin kanssa vaikka molekyylitasolle, mikäli minulle selitetään (tämän pitäisi kuulua opettajien tehtäviin) asia asialta yhä syvemmälle tajuttavassa muodossa baanaanin syvin olemus, mutta mikäli opettajalla ei ole tätä tietoa, vaan hän hermostuu, ja nolaa minut (yleensä minua opettajat sanoivat kaikkien kuullen näsäviisaaksi ja oppetuksen häiritsijäksi) muiden edessä, ei liene minun syyni että tietoni baanaanista jäivät vajavaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että tuo on hyvä piirre, että tarkistaa ja ottaa asioista selvää. Sillä tavalla varmasti oppii enemmän. Riippuu opettajasta, että ei välttämättä kaikkien kanssa kannata alkaa väittelemään, että onko opettaja oikeassa vai väärässä.

Meillä opettaja opetti vain sen mikä luki kirjassa ja suuttui, jos joku toi eteen tietoa, mikä poikkesi siitä. Hän myös hermostui, jos joku halusi tietää asioista enemmän tai syyn sille miksi jokin toimii niin kuin se toimii. Hän saattoi kirjoittaa taululle, vaikka "banaani on keltainen hedelmä, joka kasvaa puussa". Jos tuon painoi mieleen ja kirjoitti kokeeseen, niin sai täydet pisteet, vaikka ei tuo ei todellisuudessa pidä paikkaansa.

Tämä oli syy miksi en oppinut paljoakaan koulussa. Tarvitsen ominaisuuksieni vuoksi laajemman kokonaisuuden, mutta sitä ei kyetty antamaan, joten oli vaikea seurata opetusta, kun se keskittyi vain muutamiin irrallisiin lauseisiin ja vuosilukuihin. Aivoni eivät toimi vuosiluvuilla ja ulkoa opetelluilla pääkaupunkien nimilistoilla, vaan niin että saan oikeasti haluaman ja tarvitsemani tiedon asiasta, ja sen ympäriltä niine osineen että pystyn saamaan jonkinlaisen kokonaisuuden aiheesta. 

Pelkkä banaani on keltainen hedelmä on pelkkä kuvailu. Olen valmis menemään banaanin kanssa vaikka molekyylitasolle, mikäli minulle selitetään (tämän pitäisi kuulua opettajien tehtäviin) asia asialta yhä syvemmälle tajuttavassa muodossa baanaanin syvin olemus, mutta mikäli opettajalla ei ole tätä tietoa, vaan hän hermostuu, ja nolaa minut (yleensä minua opettajat sanoivat kaikkien kuullen näsäviisaaksi ja oppetuksen häiritsijäksi) muiden edessä, ei liene minun syyni että tietoni baanaanista jäivät vajavaisiksi.

Ymmärräthän sinä kuitenkin sen, että kahdenkymmenenviiden oppilaan luokassa ei voida antaa yksityisopetusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ihminen, joka ei ime kaikkea tietoa suoraan opettajalta, vaan tarkistaa kaiken, tuo esille ristiriidat ja väärän tai vanhentuneen tiedon?

Kokeile vaan että kauan uskonnon ope jaksaa kiemurrella kun ei sillä ole mitään todisteita yhtään mihinkään opetukseen. Muista aina kysyä että missä on todisteet että Jeesus on oikeasti elänyt ja tehnyt yhtään mitään. Myös hyvä kysyä että miksi Suomessa kristinusko on oikeassa, mutta muualla onkin ihan muita uskontoja.

Älykäs ihminen toki ymmärtää olevansa uskonnon- eikä historian tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Tiedonhalu on hieno juttu.

Aineenopettajalla kuitenkin on niin valtavan laajat tiedot aineestaan, että peruskoululaisella tai edes lukiolaisella on aika harvoin muuta kyseenalaistettavaa tai tarjottavaa kuin nippelitietoja. Oppilas, joka on edellisiltana löytänyt netin kolkasta uuden tiedonhippusen, ei "tiedä enemmän kuin opettaja", vaikka omastaan ja äitinsä mielestä varmasti tietääkin.

Kaikkein turhauttavinta "kyseenalaistamista" oppilaalta tai keneltä tahansa muulta on se, että tarjotaan ensin virheellistä tiedonmurua ja sitten kysytään, miksei näin muka voisi olla. Kun vastauksen ymmärtämiseen tarvittaisiin approbaturin verran tietoa - jota koululaisella ei ole - ei selvää vastausta voi antaa, ja sitten on vastassa ai sinä et osaa vastata. On olemassa massoittain sääntökirjoja, mutta ei ole olemassa kirjoja, joiden aiheena olisi miksi näin ei muka voisi olla.

Kysymyksiin vastaaminen on taitolaji, ja sitä on kysyminenkin. Kyseenalaistaminen vasta sitä onkin, ja rakentavaan kyseenalaistamiseem eivät kovin nuorten taidot riitä.

Loppupelissä on hyvin vähän varsinaista tietoa - on vain  eri näkökulmia tietoon. 

Riippuu siitä, miten kyseenalaistaa. Jos vain jankuttamisen ilosta jankuttaa, sillä ei saa muuta kuin raskaan ihmisen maineen. Jos asiallisesti kysyy, se voidaan katsoa innokkuudeksi oppia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä onko aidosti utelias, vai sellainen rasittava periaatteesta vastaanvänkääjä. Meillä oli luokalla tällainen vastaanvänkääjä ja voi luoja miten rasittavaa kaikille. Harvemmin edes osasi perustella asiaansa mitenkään, kunhan pyrki nolaamaan opettajan. Omasta mielestään (ja varmasti äitinsäkin mielestä) oli tolkuttoman kypsä ja nerokas. Muiden mielestä rasittava pelle. Ja todella saattoi kuviksessa vängätä siitä onko banaani hedelmä vai ei. Muut olisivat jo halunneet piirtämään sitä banaania.

Ei välttämättä pyri nolaamaan opettajaa, vaan voi olla vain hirveän vähän toleranssia sille, että joku opettaa väärin. Siitä menee niin pahasti konseptit sekaisin, kun maailmassa on virhe ja se pitää korjata heti.

Tuollaisen oppilaan paikka on erityisopetuksessa. Ei ole ns. tavallisen lapsen ominaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ihminen, joka ei ime kaikkea tietoa suoraan opettajalta, vaan tarkistaa kaiken, tuo esille ristiriidat ja väärän tai vanhentuneen tiedon?

Kokeile vaan että kauan uskonnon ope jaksaa kiemurrella kun ei sillä ole mitään todisteita yhtään mihinkään opetukseen. Muista aina kysyä että missä on todisteet että Jeesus on oikeasti elänyt ja tehnyt yhtään mitään. Myös hyvä kysyä että miksi Suomessa kristinusko on oikeassa, mutta muualla onkin ihan muita uskontoja.

Opettaja voi sitten esittää oppilaalle kysymyksen, mitä oppilaan mielestä sana USKO sanan uskonto kantasanana merkitsee. Menee nokkavalla pennulla todennäköisesti jauhot suuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedonhalu on hieno juttu.

Aineenopettajalla kuitenkin on niin valtavan laajat tiedot aineestaan, että peruskoululaisella tai edes lukiolaisella on aika harvoin muuta kyseenalaistettavaa tai tarjottavaa kuin nippelitietoja. Oppilas, joka on edellisiltana löytänyt netin kolkasta uuden tiedonhippusen, ei "tiedä enemmän kuin opettaja", vaikka omastaan ja äitinsä mielestä varmasti tietääkin.

Kaikkein turhauttavinta "kyseenalaistamista" oppilaalta tai keneltä tahansa muulta on se, että tarjotaan ensin virheellistä tiedonmurua ja sitten kysytään, miksei näin muka voisi olla. Kun vastauksen ymmärtämiseen tarvittaisiin approbaturin verran tietoa - jota koululaisella ei ole - ei selvää vastausta voi antaa, ja sitten on vastassa ai sinä et osaa vastata. On olemassa massoittain sääntökirjoja, mutta ei ole olemassa kirjoja, joiden aiheena olisi miksi näin ei muka voisi olla.

Kysymyksiin vastaaminen on taitolaji, ja sitä on kysyminenkin. Kyseenalaistaminen vasta sitä onkin, ja rakentavaan kyseenalaistamiseem eivät kovin nuorten taidot riitä.

Loppupelissä on hyvin vähän varsinaista tietoa - on vain  eri näkökulmia tietoon. 

Siinäpä eteerinen väite. On kuitenkin olemassa oppiaineita, joissa tieto ei muutu näkökulman mukaan.