Miehelläni on suhde :(

Skarppaa vähän ap, ettei ukkos lähde pysyvästi. Järjestä vaikka, joku kiva yllätys miehellesi, joka lyö virtaa keppiin.. ;) T: Mies

Käännän sivua

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:24"]

Mieheltä tuli viesti että ei ole ollut tosissaan eikä tunne ole ollut kuin ihastusta ja jännittävää arjen piristystä. Eikä ole koskaan halunnu satuttaa minua tai vaarantaa perhettämme.

En vaan voi hyväksyä miehen käytöstä enkä olisi koskaan uskonut että voi satuttaa minua näin. Itse en nää muuta ratkaisua kuin eron, en usko pystyväni koskaan antamaan anteeksi...

Joku naljaili lorvikatarri-päivällä, vaatteiden pakkaamisella ja miehen ulosheittämisellä... ja toivoi käytökseeni johdonlukaisuutta... a) meillä on töissä käytössä työaikapankki ja saldotunteja saa käyttää kun tarve vaatii ja työt on tehty.  b) en todellakaan halua miestä samaan makuuhuoneeseen kanssani ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan c) tiedän kaiken tarvittavan; molemminpuolinen vahva ihastuminen, nainen rakastunut,  salaista yhteydenpitoa ja kahvitteluja ja syömässä käyntejä parin kk.n ajan.Kaikki tarvittava tieto minulle...

[/quote]

ap, anna aikaa talle. Itsellani sama kokemus! Mieheni petti ystavamme kanssa, tunnepuolella. Tekstailivat, viettivat aikaa yhdessa, mutta ei fyysista. Tama oli kaikki pois kuitenkin omasta avioliitostani... Ja se tuntui todella pahalta. Nyt 2 vuotta sen jalkeen olemme yha naimisissa, selvittelimme asioita, ja menee paremmin. "Ystavaan" katkaisin valit, niin kuin miehenikin. Se oli edellytys. Paaset yli tasta, ap!! Voit myos selvittaa taman ja antaa anteeksi, ajan kanssa, ja lastesi takia myos.

Kuule kyllä tosta selviää. Mun miehellä oli 2 v suhde toiseen naiseen ja oli ollut seksiäkin. Mies ei halunnut kuitenkaan erota vaan sitten selvitettiin asiat, käytiin terapiassa aika kauan ja ollaan onnellisempia kun ennen sitä koska se tavallaan pakotti heräämään ja näkemään parisuhteen tilan ja panostamaan siihen. Meilläkin oli lapset pieniä niin arki oli rankkaa eikä ollut muka aikaa hoitaa parisuhdetta. Kannattaa nyt ottaa miehen kanssa kahden keskistä aikaa ja vaikka aika terapiaan ja alkaa puhua asioita halki. Kun on pienet lapset niin mielestäni on väärin luovuttaa ja pistää heti ero vireille.

Hän...tossako se sun pettäminen oli. Ota nyt pää pois perseestä nainen! Pitkissä suhteissa on ihan luonnollista ihastua muihin. Tahto on se joka pitää suhteen pystyssä ja tahtoa miehelläsi on ollut jos kerran ei ole mennyt edes suutelemaan tätä naista. Totta kai olet loukkaantunut mutta mieti mistä tämä vahva reaktiosi johtuu (avioero). Onko sinulla menneisyydessä tuon entisen pettämisen lisäksi muita hylkäämisen kokemuksia tms? Voisi johtua niistä. Ei avioliittoa tuollaisen takia heitetä menemään.

Samaa mieltä kuin muutama edellinen. Ehän tuossa mitään pettämistä ole. Kai nyt totta helvetissä kuka vaan aikuinen ihminen ai saa käydä kenen kanssa hyvänsä kahvilla ja syömässä, vai pitääkö sun miehesi aina tehdä tiliä siitä, mitä kenestäkin naisesta ajattelee? Ihan totta, nyt järki käteen, reaktiosi kuulostaa todella typerältä. Itseänikin on petetty aiemmisssa suhteissa, ja nyt tekisi itseni mieli pettää miestäni, koska olen todella ihastunut erääseen toiseen, mutta enpä ole mitään tehnyt, eikä mikään himo, vaikka kuinka suurta olisikin, mielestäni tee minusta petturia, päinvastoin.

Oma mies ihan samanlainen. 5 vuotta olen noita juttuja sietänyt perheen kasassa pitämisen takia. Ei tuommoinen ihminen arvosta kumppaniaan pätkääkään. Aina kun pahin pöly on laskeutunut niin menee hetki ja jotain vastaavaa ilmenee. Henkisesti itse ihan palasina, mutta mikäs siinä, kunhan lapset ei joudu kärsimään (tämän palstan oppien mukaisesti). 

Pelasta itsesi tältä helvetiltä.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 10:12"]

Oma mies ihan samanlainen. 5 vuotta olen noita juttuja sietänyt perheen kasassa pitämisen takia. Ei tuommoinen ihminen arvosta kumppaniaan pätkääkään. Aina kun pahin pöly on laskeutunut niin menee hetki ja jotain vastaavaa ilmenee. Henkisesti itse ihan palasina, mutta mikäs siinä, kunhan lapset ei joudu kärsimään (tämän palstan oppien mukaisesti). 

Pelasta itsesi tältä helvetiltä.

[/quote]

Kyllä ne lapsetkin kärsii tuosta. Tällä palstalla lauotaan monesti niin älyttömiä kommentteja.

Ei kellään oo oikeutta kohdella toista noin. Voin kuvitella että sattuu yhtä paljon kuin esim. alkoholistin tai muun addiktin puolisona. Ei mikään estä sua lähtemästä ja jättämästä tollasta kusipäätä. Olisitte varmasti 10000 kertaa onnellisempia ilman sarjapettäjä-äijää. Lapsetkin saavat häntä katselemalla todella huonon miehen mallin - ja sinua katselemalla huonon naisen mallin, niin kauan kuin se malli on 'mies saa tehdä ihan mitä tahansa, nainen vain katselee vierestä ja kärsii'

Meilläkin samaa ollut mutta eihän lapset tiedä mitään. Minä sitten niitä miehen kanssa selvittelen. Mäkin olen kyllä miettinyt tän kuvion mielekkyyttä kun tuntuu että se aina muutaman vuoden päästä. Mikä tarve miehellä sitten? Eikö saa tarpeeksi huomiota kotoa, pönkittää sitten omaa itsetuntoaan sillä? Meillä ainakin miehellä on huonot taidot ilmaista omia tunteitaan ja ajatuksiaan ja melko huono itseluottamus. En tiedä miten osaisin auttaa. Nyt taas kun on selvittelyt meneillään niin vaikea antaa positiivista palautetta kun tuntuu että mies on heikko, itsekäs eikä ota minua huomioon. Toimii vaan oman mielihalunsa mukaan. Lisäksi pakenee ongelmia eikä uskalla kohdata ja selvittää niitä.

Mä en ymmärrä.
Mulla on välit lähentyny mieheni sukulaismiehen kanssa niin, että soitellaan tai vähintään viestitellään päivittäin. Yleensä myös nähdään viikon aikana vähintään kerran. Ollaan halailtu toisiamme ja puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä. Mieheni kanssa en pysty keskustelemaan, mutta tämän mieheni sukulaisen kanssa pystyn puhumaan. Hän on minulle kuin sielunkumppani, jonka kanssa voin olla oma itseni ja johon luotan täysin. Hän on mulle kaikki kaikessa, kuten miehenikin. Mieheni hyväksyy asian täysin. Hänelle se ei ole ongelma, koska tietää, että mä kaipaan juttuseuraa ja tästä sukulaisesta sitä saan.
Hän on mulle tuki ja turva, hän on se joka auttaa mut jaksamaan synkeinä aikoina vain olemalla läsnä. Hän on mulle todella rakas ja tärkeä ihminen, enkä todellakaan halua häntä menettää viereltäni ikinä! Hän on minulle ystävä!

Mä olen ihastunut työkaveriin vuosia sitten, ihana mies joka huomioi mua ja oli kiinnostunut. Toki mielenkiintoa lisäsi sekin että oli komea ulkomaalainen. Oma liitto nitisi silloin liitoksissaan, oli vaikea vaihe menossa. Mies sai tietää ja räjähti täysin vaikka kyse oli ihan viattomasta flirtistä. Toki toinen mies olisi jossain vaiheessa pyrkinyt mun pöksyihin mutta mä en kiinnittänyt sellaiseen huomiota, tuo flirtti riitti. Lopetin sen heti ja pian vaihdoin työpaikkaakin joten tuo jäi.

Miehelläni on itsellään ollut syvä ihastuminen työkaveriinsa, vieläkin on viestit tallessa sähköpostissaan (joo, käytämme joskus samaa sp joten olen lukenut ne sieltä) eli niillä on merkitystä hänelle yhä vaikka ovat eri firmoissa töissä nykyään. En tiedä - enkä välitä tietää vaikka mieheni samassa kaupungissa käydessään viettäisi aikaa tuon naisen kanssa tai olisi suhteessa, ainahan tuo tulee kotiin mun luo.

En mä omista miestäni eikä hän minua, kyllä tän yhdessäolon täytyy perustua vapaaehtoisuuteen. Enkä  usko ollenkaan että on vain yksi oikea kumppani, varmasti ihastuksia tulee ja menee.

niin, kyllä pitäisi ensin selvittää itselleen asiat. Sitähän ei sellainen ole tehnyt joka pysyy suhteessa ja silti haikailee muita. SIksi se on niin säälittävää. Itse sorruin kerran samaan, pitkän raskaan liiton päättyessä. Mutta ei kannata, sillä koen nyt, että 20 vuoden  uskollisuus ja "hyvänä vaimona" eläminen ikään kuin pyyhkiytyi pois tällä yhdellä tyhmyydelläni. Älkää pettäkö!

Itse olen myös ollut rikki, jos toinen on osoittautunut epäluotettavaksi. Siksi niin kauhean vaikea luottaa enää kehenkään. Ja silti haluaisi....

Koita kestää ja usko kuitenkin, että vielä on hyviä asioita edessä päin! Olet ajatuksissani <3

up

Sen mitä sain tänään tietää niin kyse ei ole mistään seksisuhteesta vaan enemmänkin tunnepuolen paskaa.

Onko hätiköityä viedä eropaperit heti aamulla oikeuteen?

Eropapereitten vieminen on tällaisessa tilanteessa erittäin hätiköityä. Jos keskustelu miehesi kanssa ei onnistu, ja vaikka onnistuisikin, niin minusta olisi järkevää hakeutua heti perheterapiaan tai perheneuvojalle. Tässä on vielä kaikki mahdollisuuden avioliiton pelastamiseen ja sen jatkumiseen onnellisenakin.

Jos Suomessa kaikki ne avioliitot, joissa on ollut tuota "tunneppuolen paskaa" olisivat kaatuneet, niin paljon nykyistä enemmän olisi eroja.

Tsädääm, nyt sinulle näyttäytyy totuus ihmisyydestä: tunteilleen ei mitään voi! Aivan kuten miehesikin, myös sinä saatat joskus rakastua toiseen vaikka olisitkin naimisissa ja sitoutuneet. Kysymys on nyt siitä että mitä nyt, ohjaavatko tunteet vaiko maltti?

Puhu ystävälle, vedä kännit, itke silmät päästä ja juttele miehen kanssa viikon kuluttua. Anna myös hänen päästä ääneen ja kuuntele-

Ps. Tunnepaska on vähän ristiriitainen termi.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:26"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:13"]

Sait miehesi ajettua vieraisiin omalla käytökselläsi, jos kotona on kaikki hyvin, ei ole tarvetta pettää.

Nalkutit, pihtasit ja loisit miehen rahoilla? Ulkonäkösikin vähän niin ja näin?

[/quote]

Tosi mies osaa sanoa ensin kiitos hei ja lähteä sitten uuden pillun perään. Tuollainen mies on LUUSERI!!!
[/quote] No ap puhui "tunnepuolen paskasta", joten täältä heruu jonkinlaista ymmärrystä myös miestä kohtaan...