Vierailija

Että äidit hoitavat edelleen n. 90% lasten asiat, ja ne isät, jotka osallistuvat eivät juuri koskaan muista tai pidä tärkeänä sitä mistä on puhuttu ja päätetty toteuttaa.
Mutta tästä pitää olla ihan hyshys ja esittää iloista, kun isä saapuu, ja toisessa palaverissa sitten selittää ihmettelevälle äidille, että kyllä juu oli puhetta, että toimisimme nyt näin, mutta ilmeisesti tätä ei ole toteutettu. Tehdään sitten kahteen kertaan kaikki ja kaksinkertainen aika kuluu, että saadaan jotain tapahtumaan.
Toisaalta korkeasti koulutetut isät erottuvat tässä suhteessa edukseen.

  • ylös 10
  • alas 1

Kommentit (18)

Vierailija

Vai niin. Kiinnitä huomiota kirjalliseen ulosantiin ja lauserakenteisiin. Tuosta tekstistä on erittäin vaikea saada mitään tolkkua.

Vierailija

Nooh, tajuan pointin. Meidän päiväkodissa lapset hakee ja tuo 95%:sti äiti. Jos isälle silloin harvoin sanoo esim, että huomenna pitäisi tuoda vaihtovaatteita, niitä ei pääsääntöisesti tule. Tai nauretaan aamulla tuotaessa, että "kun meidän Sanni halusi lähteä vain sukkahousuissa enkä nyt muita vaatteita löytänyt".. (ja ulkona 10 astetta ja sataa vettä)
Ja ei ole mitään miesvihaa vaan ihan vaan tosiasia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Hauska oletus sieltä. En työskentele päiväkodissa, mutta teemme yhteistyötä paljon päiväkotien kanssa.
Vedän myös harrastejoukkuetta. Siellä isät ovat aktiivisia, kun sehän on kivaa puuhaa isomman lapsen kanssa.
-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Tämä tekstisi vain vahvistaa aloituksen pointtia. Sinä hoidat metatyön ja mies puuhastelee ruutiinien mukaan.

  • ylös 11
  • alas 2
Vierailija

Meillä menee toisin päin, vaikka päiväkoti ei sitä näe. Minä vien ja yleensä myös haen lapset. Kuitenkin se on mies, joka muistaa esimerkiksi eväspäivät ja kaverisynttärit. Itse olen mennyt jotenkin hirveän hajamieliseksi. Unohtelen kaikenlaisia asioita. Ja etenkin nuo lasten päiväkoti asiat on vain sellaisia, ettei pysy mielessä. Informaatiotulva sieltä kun on aivan loputon.
Harrastusjutuissa olen yleensä ihan kartalla, mutta sieltä tuleekin vain muutaman kerran vuodessa lista tärkeistä päivämääristä ja kun joku tärkeä päivä lähestyy, tarkemmat ohjeet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Tämä tekstisi vain vahvistaa aloituksen pointtia. Sinä hoidat metatyön ja mies puuhastelee ruutiinien mukaan.

Onko sinista siis "metatyö" 90% lasten asioista huolehtimista ja kaikki muu "puuhastelua"? Se, että isä vaikka hoitaa kotona ruokailut ja siihen liittyvät asiat kuten kaupassa käynnin, huolehtii, että lapsilla on sopivan kokoiset vaatteet, käyttää heidät tarvitraessa parturissa, huolehtii viikonlopouisin rutiineiden säilymisestä yms. on kaikki yhtälailla lapsen asioista huolehtimista, sellaista, joka ei näy sinne päiväkotiin, harrastuksiin, neuvolaan tai kouluun, jonne äiti ilmaantuu aina palaveriin huolellisesti täytettyjen lomakkeiden kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Hauska oletus sieltä. En työskentele päiväkodissa, mutta teemme yhteistyötä paljon päiväkotien kanssa.
Vedän myös harrastejoukkuetta. Siellä isät ovat aktiivisia, kun sehän on kivaa puuhaa isomman lapsen kanssa.
-ap

Mikä oletus? Tämähän oli vain esimerkki. Ihan sama missä työssä olet, sinä tuskin olet niin tiiviisti perheen arjessa mukana, että pystyisit sanomaan, miten siellä lasten asiat hoidetaan. Mikäli olet perheen kanssa asuva lastenhoitaja, pahoittelen erehdystäni

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5ain drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Hauska oletus sieltä. En työskentele päiväkodissa, mutta teemme yhteistyötä paljon päiväkotien kanssa.
Vedän myös harrastejoukkuetta. Siellä isät ovat aktiivisia, kun sehän on kivaa puuhaa isomman lapsen kanssa.
-ap

Muutoin kantaa ottamatta, hieman surkuhupaisaa tarttua oletukseen (jota en muuten itse havainnut) kun koko aloituksesi perustuu kohtalaisen röyhkeästi yleistävään ja provosoivaan oletukseen... :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Suloinen tuo holhoava asenne miestäsi kohtaan :) Naiset -> multitaskaus, stressinsietokyky ja priorisointi on oletus, mies -> laitetaan reppu valmiiksi, että selviää töihin ja on sitten siellä nohevana *taputtaa päähän* :DD

Ihan hyvältä mieheltä kuulostaa, mutta luultavasti pystysi pärjäämään, jos mahdollisuus annettaisiin. Kiva kuitenkin, että autatte toisianne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Suloinen tuo holhoava asenne miestäsi kohtaan :) Naiset -> multitaskaus, stressinsietokyky ja priorisointi on oletus, mies -> laitetaan reppu valmiiksi, että selviää töihin ja on sitten siellä nohevana *taputtaa päähän* :DD

Ihan hyvältä mieheltä kuulostaa, mutta luultavasti pystysi pärjäämään, jos mahdollisuus annettaisiin. Kiva kuitenkin, että autatte toisianne.

Erikoinen komentti, mistä sait sen käsityksen, ettei "pysty pärjäämään"? Ja miksi lasten pitäisi lähteä päiväkotiin ilman vaihtovaatteita, että isä "saisi mahdollisuuden" selviytyä niistä lasten reppujen pakkaamisesta itsekin? Tai miksi hänen ylipäätään pitäisi pärjätä näiden kanssa yksin, saati miksi se on holhoavaa, että yhteisten lasten asioista huolehditaan yhdessä?

Vierailija

Meillä oli eksän kanssa jossain vaiheessa sellainen jako että minä vein aamulla lapsen päiväkotiin ja hän haki. Se oli ihan hirveä. Mies ei ikinä muistanut mitään... riitoja oli usein.

Hoidin melkolailla yksin kaikki lasten vanhempain vartit yms joita kyllä koulumaailmassa riittää.

2 v sitten erosin ja Mies halusi ottaa pääsääntöisen vastuun lapsista. Arvatkaa vaan joudunko paimentamaan eksää silti. Tällä viikolla oli lapsen lääkäri, johon molempien vanhemien piti osallistua, niin hän vaan UNOHTI.

Ap osui ja upposi!

Vierailija

Olen ollut laittavinani merkille, että lapsistaan huolehtivaan ja vastuuta kantavaan isään saatetaan edelleen turhautavan usein suhautua hyvin kaksijakoisesti  Kärjistän nyt rajusti Joko niin, että hän on ihailtu ja arvostettu sankari; joka on uhrautunut ja kaikkensa antanut yli-ihminen. Tai sitten reppanana luuserina, jolle kumppani (lapsen äiti) on tehnyt katalan tempun kun on mennyt sairastumaan fatalisti tai sitten lapsien äiti on muuten huono ihminen koska eihän nyt kukaan järkevä nainen voi luottaa ja uskoa, että laps(I)en isä onnistuisi ilman hänen vähintään ensin suorittamaan ohjelmintia laps(i)en hoidosta ja vastuunkannosta.

Mutta joo. Tasa-arvoon on edelleen matkaa, eikä sen esteenä ole vain me miehet.    

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Suloinen tuo holhoava asenne miestäsi kohtaan :) Naiset -> multitaskaus, stressinsietokyky ja priorisointi on oletus, mies -> laitetaan reppu valmiiksi, että selviää töihin ja on sitten siellä nohevana *taputtaa päähän* :DD

Ihan hyvältä mieheltä kuulostaa, mutta luultavasti pystysi pärjäämään, jos mahdollisuus annettaisiin. Kiva kuitenkin, että autatte toisianne.

Kai tässä nyt lasten asioista huolehtimisesta puhuttaessa puhutaan lasten eikä aikuisten miesten repuista, hyvänen aika sentään!?
Täytyy myöntää, että en minäkään luota, että mies lapsen repun saa aamulla kiireessä pakattua joten teen sen itse illalla, holhoavaa olen ajatellut tämän olevan vain lasta kohtaan, enkä ole tullut edes ajatelleeksi, että se jotenkin vaikuttaisi miehen töihin selviämiseen, sinne hän varmasti selviää vaikka muksu menisi sukkasiltaan päiväkotiin...

Noin muutoin osaa kyllä hoitaa lapsen asioita siinä missä minäkin, vaikka ei aina muistakaan, onko sillä lapsella nyt päällä samat vaatteet kuin aamulla ja oliko se torstai vai perjantai kun päiväkodissa on lelupäivä.

Vierailija

Minäkin työskentelen perheiden kanssa ja kyllä, isät jäävät hirmu helposti sivuun lasten asioista. On ammattilaisen asia muistaa huomioida isä, houkutella hänet aktiiviseksi toimijaksi lasten elämässä, jos hän ei sellainen jo ole. 

Omassa perheessäni mieheni hoitelee tällä hetkellä paljon enemmän lasten asioita kuin minä. On yleensä mukana lääkäreissä, vanhempainvarteissa jne. Tietty on ollut aika, kun tilanne oli toisinpäin. Nautin tästä todella eikä minulla ole mitään tarvetta päsmäröidä. Juttelemme tietysti kotona ja mieheni vie myös minun näkemykseni eteenpäin, jos sitä tarvitaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minäkin työskentelen ²perheiden kanssa ja kyllä, isät jäävät hirmu helposti sivuun lasten asioista. On ammattilaisen asia muistaa huomioida isä, houkutella hänet aktiiviseksi toimijaksi lasten elämässä, jos hän ei sellainen jo ole. 

Omassa perheessäni mieheni hoitelee tällä hetkellä paljon enemmän lasten asioita kuin minä. On yleensä mukana lääkäreissä, vanhempainvarteissa jne. Tietty on ollut aika, kun tilanne oli toisinpäin. Nautin tästä todella eikä minulla ole mitään tarvetta päsmäröidä. Juttelemme tietysti kotona ja mieheni vie myös minun näkemykseni eteenpäin, jos sitä tarvitaan. 

Onko ammattilaisen tehtävä myös houkutella äiti osallistuvaksi, jos isä hoitaa kaiken? Aivan, ei niin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on melkoiset luulot itsestäsi, tosiasiassa et tuollaisten lyhyiden satunnaisten tapaamisten perusteella pysty kertomaan perheen tilanteesta yhtään mitään.

Meillä mies vie lapset päiväkotiin aamulla kun päiväkoti on työpaikkansa vieressä. Yleensä kauheassa kiireessä ja stressissä, työasiat pyörii jo mielessä, ei varmasti saa pakattua edes reppuun kaikkea tarpeellista, joten teen sen valmiiksi illalla. Sitten menee töihin ja keskittyy niihin. Eikä muuten varmasti muista kertoa minulle yhtään mitään mitä päiväkodissa ovat aamulla sanoneet, joten yllätyn aina, jos hakiessa kysellään jonkun lippusen tai lappusen perään, mikä on isälle annettu.

Silti isä hoitaa kotona lasten asioita ihan yhtälailla, usein jopa enemmän, koska minä työskentelen toisinaan myös viikonloppuisin. Työnjako vain on se, että minä hoidan "paperihommat" ja pidän kalenteria, isä on taas enemmän hands on tehtävissä ja tykkää kiertää lasten kanssa vaikkapa vaatekaupassa ja hoitaa sen puolen. Päiväkodille tämä varmasti näyttäytyy siltä, että isä on ihan pihalla eikä osallistu lasten asioihin juuri ollenkaan.

Työskentelen muuten myös itse lasten kanssa harrastuspuolella, joten siitäkin näkökulmasta sanoisin, että höpöhöpö, ei se 5min drop off tai satunnainen pidempi juttutuokio kerro vielä yhtään mitään, toisinana sitä toista vanhempaa ei näe koskaan ja silti lapsi puhuu hänestä kuin olisi joka päiväisessä arjessa tosi läsnä.

Suloinen tuo holhoava asenne miestäsi kohtaan :) Naiset -> multitaskaus, stressinsietokyky ja priorisointi on oletus, mies -> laitetaan reppu valmiiksi, että selviää töihin ja on sitten siellä nohevana *taputtaa päähän* :DD

Ihan hyvältä mieheltä kuulostaa, mutta luultavasti pystysi pärjäämään, jos mahdollisuus annettaisiin. Kiva kuitenkin, että autatte toisianne.

Erikoinen komentti, mistä sait sen käsityksen, ettei "pysty pärjäämään"? Ja miksi lasten pitäisi lähteä päiväkotiin ilman vaihtovaatteita, että isä "saisi mahdollisuuden" selviytyä niistä lasten reppujen pakkaamisesta itsekin? Tai miksi hänen ylipäätään pitäisi pärjätä näiden kanssa yksin, saati miksi se on holhoavaa, että yhteisten lasten asioista huolehditaan yhdessä?

Joo, ei ole tarpeen lasten olla ilman vaatteita, jotta isä saisi mahdollisuuden harjoitella vastuullisuutta. Juuri tuota tarkoitan. Aikuinen ihminen huolehtii lasten vaatteet joita tarvitsevat, ottaa muistiin asiat joita lasten asioissa kerrotaan, jos muuten "unohtuu". Ei liian vaikeaa. Mies voi olla kyvytön, koska häntä ei jaksa kiinnostaa. Koska ei tarvitse kiinnostaa. Koska joku katsoo päältä ja vielä hellyyttelee avutonta. Mennään miehentahtisesti, asia kerrallaan <3 Tuo asennehan on isien suhteen tytöttelyä vastaava juttu. Hieman alentavaa täysvaltaiselle, kyvykkäälle aikuiselle.

Eihän se nyt niin voi olla, että yksinhuoltajien lapsillakin puolet asioista olisi rempallaan, kun niistä ei vaan ole mahdollista suoriutua. Onnistuu kyllä, yleensä. Jos joskus jotain unohtuu, ei ole niin justiinsa. Mutta taatusti kukaan ei huolehdi reppua valmiiksi, jotta lapsilla olisi edes vaatetta mukana... Tuo asenne isyydessä laajemmin. Vain se. Ei yhdessä tekeminen tai asioiden jakaminen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla