Miksi lapsen antamista adoptioon saa paheksua mutta abortoimista ei?
Kysymys tulikin jo otsikossa. Miksi ihmeessä aborttia pidetään naisen omana päätöksenä, henkilökohtaisena asiana jota ei saa tuomita mutta adoptiota ei? Eikö adoptiokin ole oma henkilökohtainen valinta jota pitää kunnioittaa?
Jos huono taloudellinen tilanne, lapsen vammaisuus tai se että ei yksinkertaisesti halua lapsia riittää syyksi tehdä abortti niin kaiken järjen mukaan lapsi pitäisi voida antaa adoptioon samoista syistä. Jotenkin vain tuntuu että jos esim. abortin sijaan antaisi vammaisen lapsen synnytyksen jälkeen pois niin sitä paheksuttaisiin kovasti ja äitiä pidettäisiin hirviönä joka hylkäsi lapsensa. Jos adoptioon antamista saa sanoa lapsen hylkäämiseksi niin silloin saa varmaan myös sanoa aborttia murhaksi?
Kommentit (7)
kumpikaan ei kuulu kenellekkään ulkopuoliselle hevon vittua.
Mun mielestä kyllä vammaisen lapsen ehdoin tahdoin synnyttäneet ovat vastuussa lapsesta. Vaikeasti vammainen tuskin helposti saa adoptioperhettä. Eri juttu, jos vammaisuus tulee yllätyksenä.
abortista ei tarvitse kertoa kellekään muulle kuin korkeintaan lapsen siittäneelle miehelle.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 14:33"]Mun mielestä kyllä vammaisen lapsen ehdoin tahdoin synnyttäneet ovat vastuussa lapsesta. Vaikeasti vammainen tuskin helposti saa adoptioperhettä. Eri juttu, jos vammaisuus tulee yllätyksenä.
[/quote] Ei äiti voi lapsensa vammaisuuteen vaikuttaa (jos ei johdu päihteistä) niin ei se ole lapsen vammaisuudesta millään tavoin vastuussa.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 14:33"]Mun mielestä kyllä vammaisen lapsen ehdoin tahdoin synnyttäneet ovat vastuussa lapsesta. Vaikeasti vammainen tuskin helposti saa adoptioperhettä. Eri juttu, jos vammaisuus tulee yllätyksenä. [/quote] Ei äiti voi lapsensa vammaisuuteen vaikuttaa (jos ei johdu päihteistä) niin ei se ole lapsen vammaisuudesta millään tavoin vastuussa.
[/quote]
Mutta äiti voi vaikuttaa päätökseen jo ennen synnytystä? Eikös rakennevirheistä kerrota jo ultrassa? Tietysti jos on käynyt niin onnettomasti, että ongelmat ilmenevät vasta synnytyksessä.... Mutta silloinkin, onko sekään vammaisen lapsen etu, että äiti antaa hänet pois? Varsinkin kun tutkimukset osoittavat, että adoptointi ei ole herkkua kenellekkään, ei lapselle eikä vanhemmalle. Ja aika harva adoptiolasta hakeva vanhempi on valmiita ottamaan vammaista lasta itselleen. Heillä on tervettä lasta huonommat mahdollisuudet päästä onnelliseen perheeseen :(
Joka tapauksessa molemmat päätökset ovat henkilökohtaisia, enkä tuomitse kumpaakaan päätöstä. Itse tekisin varmaan abortin, sillä en usko henkisten voimavarojeni kestävän adoptiota. Koen, että se on syntymättömälle sikiöllekkin helpompaa, kun ei tarvitse 15-vuotiaana ihmetellä, miksi äiti antoi pois. Ymmärrän silti erinomaisesti myös niitä, jotka kokevat elämän niin arvokkaana lahjana, että haluavat sen tulevalle lapselle antaa, vaikkakaan eivät kokisikaan olevansa valmiita vanhemmuuteen.
Minä taas ajattelen täysin toisin päin. Abortti on erittäin vastuuton ja itsekäs teko. Jos ei lasta halua tai pysty pitämään niin oikea vaihtoehto on antaa se adoptioon. Jokaisella ihmisen alulla on oikeus elämään eikä lasta tarvitse murhata vain siksi että itseä ei huvita alkaa vanhemmaksi.
Nostelen vielä. Miksi adoptiota paheksutaan niin paljon ja bioäitejä pidetään joinain toisen luokan kansalaisina, alimpana ihmissaastana ja ongelmatapauksina kun taas aborttia pidetään ihan ok ratkaisuna vaikka lapsen pystyisi ihan hyvin pitämään. Vastauksia olisi kiva saada.