Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vahinkoraskausepäily, nega - ja surullinen olo -miksi?
15.10.2014 |
Epäilin olevani raskaana monistakin eri syistä. Kuukautiset myöhässä, lisääntynyt ruuanhalu, väsymys. Käytän kuparikierukkaa ehkäisynä, mutta se on muistaakseni vain 97-98% varma, eli pieni riski on että tulee raskaaksi. No tein testin ja oli negatiivinen. Ja minulla on nyt hirveän surullinen olo. Vaikka siis lapsi ei olisi ollut nyt tähän elämäntilanteeseen sopiva, niin jotenkin oli olo että olin raskaana ja jotenkin tulikin olo että haluaisin lapsen. Muilla vastaavia kokemuksi?
Kommentit (6)
Oletko yksinäinen? Onko tarpeeksi ystäviä ja tekemistä niiden kanssa, vai elätkö vaan päiviäsi ja kuukausiasi siinä "ei-sopivassa elämäntilanteessa" miehen kanssa ja käytännössä unohdat sen itse elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:17"]
Oletko yksinäinen? Onko tarpeeksi ystäviä ja tekemistä niiden kanssa, vai elätkö vaan päiviäsi ja kuukausiasi siinä "ei-sopivassa elämäntilanteessa" miehen kanssa ja käytännössä unohdat sen itse elämän?
[/quote]
On ihan tarpeeksi tekemistä. Olen kokoaikatöissä ja lisäksi opiskelen muutamia yliopistokursseja kun töiltäni ehdin. Ystäviä myös riittää ja heitä näen kun aikataulut sopivat yhteen, myös puhelimitse/facebookin kautta ollaan yhteyksissä jos ei ehditä näkemään. Tuo 2:sen "biologinen" juttu kuulostaa järkevältä.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:17"]
Oletko yksinäinen? Onko tarpeeksi ystäviä ja tekemistä niiden kanssa, vai elätkö vaan päiviäsi ja kuukausiasi siinä "ei-sopivassa elämäntilanteessa" miehen kanssa ja käytännössä unohdat sen itse elämän?
[/quote]
On ihan tarpeeksi tekemistä. Olen kokoaikatöissä ja lisäksi opiskelen muutamia yliopistokursseja kun töiltäni ehdin. Ystäviä myös riittää ja heitä näen kun aikataulut sopivat yhteen, myös puhelimitse/facebookin kautta ollaan yhteyksissä jos ei ehditä näkemään. Tuo 2:sen "biologinen" juttu kuulostaa järkevältä.
[/quote]
No sehän kuulostaa hyvältä. Mitäs jos koettaisit hankkiutua raskaaksi? Jos nykyinen mies on väärä isäksi, vaihda miestä. Kai se nyt jostain kertoo jos vahinko-negasta tulet surulliseksi. Biologia tulee kuvaan lähinnä siinä vaiheessa kun ovuloit ja tekee mieli seksiä, ei vahinko-negaa katsellessa, ne on kyllä sun omat tunteet.
Mulla oli nuorena keskenmeno, varhaisessa vaiheessa. En olisi lasta missään nimessä halunnut, en varsinkaan silloisen poikaystävän kanssa. Olisin mennyt aborttiin. Koskaan myöhemminkään en ole lapsia halunnut, silti toisinaan tulee mietittyä minkä ikäinen lapsi nyt olisi, minkälainen hänestä olisi tullut ym. Ehkä se on jotakin "menetetty mahdollisuus" juttuja. Samalla tavalla kun toisinaan ajattelee jotakin vanhaa ihastusta, miten elämä olisi hänen kanssaan mennyt. Hölmöä haihattelua. Enkä tarkoita tuolla sua ap, vaan itseäni :)
Olit jo saanut päähäsi ajatuksen, että sisälläsi kasvaa joku. Tietenkin se vetää mielen matalaksi jos kuitenkin joskus äidiksi haluat. Vaikka elämäntilanne olisi juuri nyt epäsopiva, hetken aikaa ehdit ajatella kantavasi omaa lastasi. Ihan oikea syy surra. Yritähän jaksaa siellä!
Eiköhän se ihan biologiaa ole. Lisääntymisvietti on ihan ihmisen ydintä. Se kaikki muu on vain sitä, että koetetaan luoda parhaat olosuhteet sille, löytää paras mahdollinen kumppani, pitää yllä parhaat mahdolliset olosuhteet jo olemassa olevalle jälkikasvulle, jne.
Nainen on "luotu" ottamaan vauvat vastaan.
Salaa toivot lasta. Se kuparikierukka on siellä vain järkijuttuna.
Alue: Aihe vapaa
Joka kerta kun olen negan tehnyt siihen jotenkin pettyy vaikka useimmiten tilanne on ollut se, että se nega on järjellä ja henkisen jaksamisen kantilta vain positiivinen asia. Luulen, että se on vaan joku "biologinen juttu" tmv.