Isäni vittuilee kouluni kestosta.
Olen 23-vuotias ja nyt viimeistä vuotta ammattikoulussa. Tiedän valmistuvani myöhään. Minulla ei ole lukion päättötodistusta, eikä minkään muunkaan alan ammattitutkintoa. Isäni tietää tasan tarkkaan, että kouluni jäi kesken aiemmilla yrityksillä vaikean masennuksen, kiusaamisen ja sairaalajaksojen takia. Mä en vain jaksanut.
Tänään isäni alkoi vittuilemaan, että musta ei tuu yhtään mitään, kun ammattikoulukin on kestänyt yhteensä 6 vuotta. Eli jos hakisin ammattikorkeaan tai yliopistoon niin niissä opinnoissa menee vielä 20 vuotta.
Tuntuu hirveen pahalta, kun olen tehnyt kaikkeni, että saisin ammatin ja nyt, kun olen opinnoissani loppusuoralla, kuulen olevani täysi luuseri.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:20"]Miks ap:lle pitäis ees antaa kritiikkiä?
[/quote]
ilmeisesti masennus on laiskojen vätyksien tekosyy.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:22"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:20"]Miks ap:lle pitäis ees antaa kritiikkiä?
[/quote]
ilmeisesti masennus on laiskojen vätyksien tekosyy.
[/quote]
Mä toivon ettei sulla oo lapsia....
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:22"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:20"]Miks ap:lle pitäis ees antaa kritiikkiä?
[/quote]
ilmeisesti masennus on laiskojen vätyksien tekosyy.
[/quote]
Lääkkeet! :'D
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:27"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:22"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:20"]Miks ap:lle pitäis ees antaa kritiikkiä?
[/quote]
ilmeisesti masennus on laiskojen vätyksien tekosyy.
[/quote]
Mä toivon ettei sulla oo lapsia....
[/quote]
en mä oo oikeesti tota mieltä :D sitähän nää kritiikkiä antavat on tässä sanonut.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:29"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:27"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:22"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:20"]Miks ap:lle pitäis ees antaa kritiikkiä?
[/quote]
ilmeisesti masennus on laiskojen vätyksien tekosyy.
[/quote]
Mä toivon ettei sulla oo lapsia....
[/quote]
en mä oo oikeesti tota mieltä :D sitähän nää kritiikkiä antavat on tässä sanonut.
[/quote]
Ai :D anteeks. Ehkä ois nukkumaan meno aika x)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 01:24"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 01:15"] [quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 01:13"]Anna isällesi anteeksi. Jos isäsi on kuitenkin sinusta pitänyt joten kuten huolta 23-vuotiaaksi asti, on asiat aika hyvin. Sattuu hänellekin joskus huonoja päiviä. Ainakaan missään et maininnut, että vittuilu olisi jatkuvaa. Jos ihan suoraan sanon, niin minun lapseni EI opiskele minun kustannuksellani 40-vuotiaaksi. Ei vaikka mikä olisi, kyllä pistän kortistoon jo ennen sitä jos on pakko. [/quote] mä oon muuttanut 18-vuotiaana omilleni ja en ole koskaan pyytänyt vanhemmiltani mitään, eivätkä he ole elättäneet minua sen jälkeen. Kotona ei todellakaan ollut koskaan kaikki hyvin. Enkä vieläkään pysty siellä muutamaa tuntia kauempaa olla. [/quote] Jos olet ap, niin eihän siellä kotona ole pakko olla jos siellä et asu. Pistät alkuun tuollaiset 6 kuukautta paussia tapaamisissa, niin sitä ei tiedä miten siellä ollaan mielin ja kielin seuraavalla kerralla. [/quote] olen ap. Ja en nyt kuitenkaan halua vanhempiini välejä katkaista. Kuitenkin rakastan heitä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:22"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:20"]Miks ap:lle pitäis ees antaa kritiikkiä? [/quote] ilmeisesti masennus on laiskojen vätyksien tekosyy. [/quote] Lääkkeet! :'D
[/quote]
Määmää, potkitaanko vielä vähän lisää potkittua?
AP, on ihailtavaa, että et ole luovuttanut ja että olet valmistumassa! Toimit omien voimavarojesi mukaan ja olet varmasti oppinut käsittelemään ongelmiasi matkan varrella. Olet hurjan sitkeä! Se jos mikä on kadehdittavaa ja hyödyllinen ominaisuus: aina kaikki ei mene ihan putkeen, mutta selviät ja hoidat asiat lopulta todistetusti, vaikka oma pääkoppasikin olisi sinua vastaan. Jaksa ponnistaa vielä se loppuosa: valmistumisen jälkeen loppujen lopuksi varmaan aika harvoja kiinnostaa, kuinka kauan opinnoissa meni.
Nauti saavutuksistasi! Olet sen ansainnut.
Jotkut kokevat, että dissaamalla saa toisen ns. ryhdistäytymään ja tsemppaamaan. Isäsi saattaa tarkoittaa hyvää. Sano, että se ei toimi vaan lannistaa sua.
Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä.
[/quote]
apukoulua?
Hieman ihmetyttää tämän keskustelun sävy. Moni kirjoittajista on varmaan itsekin vanhempia. Suhtautuisitteko samalla tavalla oman lapsenne masennukseen tai muihin vaikeuksiin elämässä? Jokainen vanhempi tahtoo lapsensa parasta ja niin varmasti myös ap:n isä. Uskoisin, että isä on vain huolissaan, muttei osaa ilmaista sitä fiksummalla tavalla. Ilman muuta hän toivoo, että oma lapsi valmistuu ja löytää paikkansa elämässä. Monille kauan opiskelleille tilanne on tuttu - perhe ja muutkin sukulaiset vihjailevat, että pitäisi jo valmistua. Yleensä tarkoitus on hyvä, mutta monelle kauan opiskelleella asia on arka ja sitten ollaan turhankin herkkiä. Jos opiskelee normaalia kauemmin (onpa koulutusaste mikä tahansa), tuota vihjailua joutuu valitettavasti kuuntelemaan. Se loppuu kyllä sitten, kun valmistuu.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä.
[/quote]
Kai tiedät että koulutuksen venyminen ei johdu siitä, että olisin tyhmä, vaan siitä, että olin sairas ja edelleenkin yritän parantua ja saada elämäni kuntoon.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä. [/quote] apukoulua?
[/quote]
Nykyinen EHA1?
Ap, voit ihan suosiolla jättää sekä isäsi kommentit että tämän ketjun asiattomat ilkeilyt omaan arvoonsa. Muut eläkööt omia elämiään, sä kuljet omaa polkuasi. Mä valmistuin ammattikoulusta ollessani 28v enkä tasan tarkkaan kuunnellut keneltäkään vähätteleviä kommentteja. Et ole missään nimessä luuseri, vaan selviytyjä, kun sairasteluista huolimatta jaksat kouluakin käydä! Paljon tsemppiä, sulla on hyvä elämä edessä. :)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä. [/quote] apukoulua?
[/quote]
Nykyinen EHA1?
[/quote]
ihan tavallisessa ammattikoulussa kyllä opiskelen, enkä millään apuluokalla.
Vittuile takasin! tai parempaa, katkaise välit isääsi.. mitä sitä suotta pitämään sellasia ihmisiä elämässään jotka aiheuttaa henkistä pahoinvointia! Ajattele omaa mielenterveyttäs, sun masennus voi kuule uusiutua jos sun isä vaan vittuilee sulle. Masennus on härski, kun on kerran sairastunut ja parantunut, niin silti on liian suuri riski että sairastuu uudelleen :/ ja sä itse tiedät sen et valmistut myöhään, so what? :o jotkut ei valmistu ollenkaan.
Älä välitä isäsi vittuilusta. Itsehän tiedät, miksi opintosi ovat viivästyneet: ihan oikeasti syistä. Ei kukaan voi mitään, jos sairastuu! Ei muuta kuin tsemppiä jatko-opintoihin tai työnhakuun. Menestyt varmasti, kun et ole tähänkään mennessä luovuttanut!
Mä opiskelen neljättä vuotta yliopistossa, tätä ennen opiskelin ulkomailla, mutta jouduin keskeyttämään siellä oman oireilun takia. Neljä vuotta olen pakottanut itseni "viemään loppuun sen minkä aloitin", koska luovuttaminen ei ole hyväksyttyä jne. Yhtenäkään vuonna en ole saanut täyttä 60op kasaan. Pidän itseäni laiskana ja tyhmänä, enkä halua myöntää olevani masentunut, koska ilmeisen syvälle on juurtunut tuo "masennus on vain laiskuutta"-klisee. Ulkomailla opiskelu oli mielekkäämpää, koska koin silloin elämälläni olevan jonkinlainen suunta ja meneistynkin opinnoissani kohtalaisen hyvin. Nykyiset opintoni ovat vain kivireki, jota yritän kiskoa maaliviivaa kohden, huonolla menestyksellä. Molemmat vanhempani valittavat opintojeni kestosta, kyseenalaistavat ja suoraan sanoen vähättelevät. Sisarusparvestani olen kuitenkin ainut yliopistossa opiskeleva, suvustanikin ensimmäinen. Ei tunnu riittävän.
Miks ap:lle pitäis ees antaa kritiikkiä?