Lue keskustelun säännöt.
Isäni vittuilee kouluni kestosta.
15.10.2014 |
Olen 23-vuotias ja nyt viimeistä vuotta ammattikoulussa. Tiedän valmistuvani myöhään. Minulla ei ole lukion päättötodistusta, eikä minkään muunkaan alan ammattitutkintoa. Isäni tietää tasan tarkkaan, että kouluni jäi kesken aiemmilla yrityksillä vaikean masennuksen, kiusaamisen ja sairaalajaksojen takia. Mä en vain jaksanut.
Tänään isäni alkoi vittuilemaan, että musta ei tuu yhtään mitään, kun ammattikoulukin on kestänyt yhteensä 6 vuotta. Eli jos hakisin ammattikorkeaan tai yliopistoon niin niissä opinnoissa menee vielä 20 vuotta.
Tuntuu hirveen pahalta, kun olen tehnyt kaikkeni, että saisin ammatin ja nyt, kun olen opinnoissani loppusuoralla, kuulen olevani täysi luuseri.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]
Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä.
[/quote]
Kannattaisikohan keskittyä ihan vain niihin omiin saavutuksiin? Turha sitä on muiden ihmisten puolesta hävetä. Ylipäätään elämä on paljon helpompaa ilman "mitähän nuokin nyt minusta/meistä/lapsistani" ajattelee...
[/quote]
Ajatusvirhettä pukkas, siis: - - ilman "mitähän nuokin nyt minusta/meistä/lapsistani" ajattelee..." -ajattelutapaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isät voi olla julmia, tiedän kokemuksesta. Oma isäni sanoi, kun valmistuin ylioppilaaksi ettei olisi koskaan uskonut minusta olevan siihen. Ja en ollu teinivuosina mitenkään raju tms. Ihan normaali, rauhallinen jopa vähän arka tyttö :) Ja koulussa meni ihan hyvin. Se kommentti oli tarkotettu vaan loukkaukseksi.
Sittemmin olen valmistunut amk:sta ja opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa. Isän kanssa en enää vuosiin ole ollut tekemisissä. En tarvitse elämääni ihmisiä, jotka vetää vaan alaspäin.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]
Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä.
[/quote]
Harmi kun se "melkein" maisteri häpeää vanhempiaan. Niin ja toivottavasti siitä tosiaan tulee maisteri, sillä teiltä vanhemmiltahan ei tukea tule jos ongelmia tulis.
Sähän olet nuori vielä!! Ei mitään kiirettä mihinkään. Työelämää jäljellä varmaan 70-vuotiaalsi kun uutisia seuraa... Ilkeä isä sinulla. Jätä hänet urputtamaan keskenänsä ja reippaasti vain eteenpäin elämässä kun olet nyt vauhtiin päässyt!
:( tsemppiä, hienoa että olet valmistumassa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sähän olet täysi luuseri. Mä kun luulin, että tää lukiosta valmistuminen neljässä ja puolessa vuodessa (samoista syistä) ois noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 00:25"]No sähän olet täysi luuseri. Mä kun luulin, että tää lukiosta valmistuminen neljässä ja puolessa vuodessa (samoista syistä) ois noloa.
[/quote]
Painupa vittuun.
isäs jauhaa paskaa. Elä omaa elämääsi ja älä anna äijän käppänän elää kauttasi. Olet rohkea ja upea! Itse lläni meni 10vuotta samoista syistä en ole kuunnellut kenenkään vittuilua asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinhän sulla menee, jos kerta valmistutkin! Isäsi on törppö, vaikka ei sitäkään varmaan ole hauska kuulla :(
Olet vielä hyvin nuori ja voit tehdä vielä mitä vain, jos joskus rupeaa haluttamaan. On myös ihan ok jos ei haluta, akateeminen loppututkinto ei ole mikään suora väylä onneen.
Vaikka tuntuu, että masennuksesta ei parane, voit kuitenkin huomata jonain päivänä, että et ole ollut masentunut enää aikoihin. Itselleni kävi näin ja paljon sua vanhempana menin vielä yliopistoonkin ja valmistuin tavoiteajassa. Jos multa olis kysytty sun ikäisenä uskonko tällaista kohdalleni, niin olisin ehdottomasti sanonut silloin EN.
Kaikkea hyvää sulle! Älä anna muiden määrittää itseäsi jatkossakaan.
Sano isällesi, että hän loukkaa sinua, ja pyydä olemaan kommentoimatta asiaa kokonaan, jos ei ole halua tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo masennus kyllä hyvä syy eikä haukkumisen arvoinen. Itse olen aiemmin ihmetellyt miksi muutamilla tutuilla on mennyt lukiossa 4,5 vuotta, mutta nyt tuo sun viesti sai oivaltamaan että varmaan niilläkin on ollut jotain vastaavaa taustalla.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 00:47"]
Sano isällesi, että hän loukkaa sinua, ja pyydä olemaan kommentoimatta asiaa kokonaan, jos ei ole halua tukea.
[/quote]
Jos isänsä käyttäytyy tuolla tavoin, löytyy yksi aika painava syy masennukseenkin. Tuskin on ollut kovin auvoisaa ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli. Mä olen ollut yliopistossa 10 vuotta ja on myös luuseriolo kun en jaksa tehdä tutkintoa loppuun.
Tsemppiä sulle! Älä välitä isäsi puheista. Olet vielä nuori ja pystyt ihan mihin vain. Elämä edessä.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä.
[/quote]
Kuulostat ihan superpaskalta mutsilta.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:37"]
Ymmärrän isääsi, nimittäin äitinä hävettäisi valtavasti jos oma lapseni olisi yhtä surkean epäonnistunut. Onneksi saman ikäinen lapseni on viittä vaille maisteri. Mieti vähän millainen häpeä olet perheellesi kun et edes apukoulua saa käytyä.
[/quote]
Kannattaisikohan keskittyä ihan vain niihin omiin saavutuksiin? Turha sitä on muiden ihmisten puolesta hävetä. Ylipäätään elämä on paljon helpompaa ilman "mitähän nuokin nyt minusta/meistä/lapsistani" ajattelee...