Päästäisitkö 15-vuotiaan opiskelemaan satojen km päähän?

Eikö koulua lähempänä?

Riippuu nuoresta

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 08:01"]Riippuu nuoresta
[/quote]
Niin juuri. Jos yläasteella jo menojalka vipattanut niin tietää mitä siellä uudella paikkakunnalla tehdään kun kukaan ei valvo kotiintuloaikoja yms.

Voisin päästää. Oman lapsen kohdalla harkittiinkin kansanopistolinjaa tosin vain 80km päässä kotoa, mutta sai sit kuitenkin mieluisamman amispaikan 80m päästä kotoa. 

Usein tuonikäisille tarkoitetuissa kouluissa on asuntoloita, joissa meno on sillä tavalla valvotumpaa, että ainakin ne on siivottava kerrran viikossa ja bilettämistä vahditaan sen verran, että sen on pysyttävä salassa (eli ei voi olla ihan yletöntä eikä käsistälipeävää). Ja siellä on muitakin, myls aikuisia, jos tulee "yksinäinen" olo. Näistä toki tullaan oletusarvoisesti viikonlopuksi kotiin, joten on turha sanoa lapselle, että kotiin saa aina tulla - on itsestään selvää, että kotiin tullaan ja että koti on vielä se vanhempien koti.

Asuntola? Juu, tunnen amismaailmasta paljon ihmisiä ja asuntolat on ihan niiden valvojienkin mukaan pahimpia. Siis aivan pahimpia. Mielummin sitten oma kämppä.

En muuten päästäisi. 15-vuotiaan harkintakyky on niin heikko, että parempi vaan olla valvonnassa.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 23:05"]

Pakkohan se olis jos lähempänä ei olisi mieluista ammattikoulua. Lähdin minäkin aikoinaan, ei siinä voinut äiti estellä koska se oli ammatti mitä halusin. Minun tulevaisuus, ei äitini. Onneksi hän kuitenkin kannusti minua sillä oli se minullekin kova paikka.

[/quote]

Näin se menee. Lapsi on kasvatettava pienestä pitäen siten, että teininä pärjää tarvittaessa omillaan. Lapsen tulevaisuus on kuitenkin tärkeämpi kuin se, että äitylillä tulee ikävä. Onhan lapsellakin koti-ikävä, mutta sen kanssa kyllä pärjää, kunhan ei vallan hurjaksi heittäydy.

Asuntolaelämässä on niitä hyviäkin puolia. Siellä kuitenkin on aikuisia valvojia ja kavereitakin, eikä tarvitse ihan omilleen heti muuttaa. Aika moni asuntolassa opiskeluaikana on saanut ikuisia kaverireita asuntola-aikaisista kavereista, niistäkin jotka eivät ole olleet samassa koulussa.

Mulla ei ole lapsia,mutta ainakin itse olisin ollut 15-v täysin kykenemätön yksineloon. Varsinkin noin kaukana..

Mulla alkoi menojalkakin vipattaan vasta pari vuotta tuon jälkeen, ei mulla olis tullu mitään yksinelosta :) Mut tämä homma riippuu täysin lapsesta että millainen se on.

Aiemmin olisin vastannut että en, mutta nyt olen seurannut kavereiden lasten muuttoja tuossa iässä ja näköjään lapset ovat pärjänneet kun on ollut pakko. Riippuisi myös lapsesta, että millainen hän on ja miten osaa kantaa vastuuta. Tuntemani tapaukset ovat olleet sellaisia tunnollisia tyyppejä, joilla on ollut kova halu näyttää, että pärjäävät omillaan. Varsinaisia isoja ongelmia ei ole ollut, mutta koti-ikävää ja kinastelua kämppisten kanssa kyllä. Välillä on vaatinut vanhemmilta venymistä näiden asioiden selvittelyssä, sillä lasten nuoruus näkyy ehkä juuri tällaisten ongelmien käsittelykyvyssä. 

Pakko. Keskiasteen oppilaitoksia lakkautetaan, ensin ammattikoulun puolella ja 2017 kerrotaan, mitkä noin 50 lukiota saavat jatkaa. Monelle nuorelle edessä on muutto pois kotoa 15v iässä, vaikka nyt olisi 4-5 oppilaitosta lähellä kotia.

Tämä keskittäminen koskee myös Helsinkiä, joten lukiossa keskiarvoraja nousee pian reilusti yli 8.

Mitä siitä yleensä seuraa jos 15-18v porukkaa majoittuu samoissa tiloissa? Suosittelen että puhut ainakin ehkäisystä ja alkoholin vaaroista :) nuo ainakin minulla herätti suurta kiinnostusta tuossa iässä.

Esikoista en mutta nuorempi on lähdössä lukioon 100 km päähän vuoden päästä. On luonteeltaan reippaampi, uskon että pärjää. Kyllä se vähän hirvittää. Mun lapsi menee tosin asumaan sukulaisen luo, mutta silti tuntuu hurjalta "luopua" lapsesta jo nyt. 

Eikö peruskoulun päättyessä täytetä jo 16..? Tietysti loppu vuonna syntynyt on syksyllä vielä 15.

Riippuu ihan lapsesta. Joku on varmasti kypsä jo huolehtimaan itsestään, moni ei ole. On riski, että tuossa iässä vapaus menee vastuuntunnon edelle ja elämä menee pelkäksi bailaamiseksi ja hengaamiseksi. Voi pahimmillaan käydä niin, että harrastukset vieraalla paikkakunnalla jää ja koulua ei hoideta. Jos vielä kaveriksi sattuu joku ryyppääjä, voi olla, että lapsi on ihan väärillä teillä. Jokainen varmasti tuntee oman lapsensa ja tietää, millainen riski kenenkin kohdalla asiaan liittyy.

Itse en ole varma, päästäisinkö. Harkitsisin asiaa todella tarkkaan. Jos on joku ala, jolle ehdottomasti haluaa ja sitä ei voi lähempänä opiskella, niin sittenkin miettisin, kävisikö vaikka ensin lukion lähempänä ja lähtisi sitten opiskelemaan tuota alaa.

Olen päästämässä 16-vuotiaan, mutta katsotaan nyt, kun aika kohta koittaa...

En päästäisi, tarkemmin sanottuna en päästäisi Suomalaiseen ammattikouluun. Jos olisin varma, että koulussa pidetään huolta lapsesta ja otetaan hänen tarpeensa huomioon resursseista tinkimättä (vrt. ulkomaalaiset sisäoppilaitokset), niin silloin voisinkin päästää. Valitettavasti amismeininkiä on tullut nähtyä ihan liikaa. Lapset heitteillä keskenään rapistuneissa asuntoloissa, viidakon laki jyllää sosiaalisissa suhteissa ja aikuisia ei mailla halmeilla. :( Päihteidenkäyttö kukoistaa ja vastuulliset aikuiset nostelevat käsiään ilmaan.

Olen päästänyt tänä vuonna. Riipaiseehan se, mutta pakko oli, koska kyseistä koulua ei ihan lähinurkilta löydy. Asuu valvotussa asuntolassa ja tulee joka viikonloppu kotiin.

Pakkohan se on? Lähestulkoon?

En päästäisi.

Itse lähdin 15v eli yläasteen jälkeen 650km päähän opiskelemaan. Äitini antoi luvan, koska luotti minuun ja tiesi, että pärjään

Pakkohan se olis jos lähempänä ei olisi mieluista ammattikoulua.
Lähdin minäkin aikoinaan, ei siinä voinut äiti estellä koska se oli ammatti mitä halusin. Minun tulevaisuus, ei äitini. Onneksi hän kuitenkin kannusti minua sillä oli se minullekin kova paikka.

Itse muutin 15 pois kotoa opiskelemaan 400km päähän kotoa. Vahemmat luottivat ja tiesivät että jos se on sitä mitä haluan niin olkoon niin. Sanoivat että aina saa kotiin tulla jos siltä tuntuy eikä tartte murehtia pärjäämisestä eli tsemppaavat kaiken parhain mahdollisin keinoin. Kokemusten kautta elämä opettaa. 15v on jo hyvä aika itsenäistyä ja oppia vähän elämästä.

Itselle oli paras mahdollinen ratkaisu opiskeluiden kannalta koskaan. Olin peruskoulu ajan kehnohko opiskelija ja pääsin varapaikalta ammattikouluun. Maiseman vaihdos ja aloittaminen puhtaalta pöydältä teki hyvää. Suoritin koulun kiitettävästi Kävin armeijan ja jatkoin AMK:n josta valmistuin myöskin ansioakkaasti. Nyt ikää 25v ja alan erikoistumis opintojen jälkeen palkka 3640e/kk. Tapasin nykyisen vaimoni opiskeluiden aikana ja pieni prinsessakin siunaantui tänä kesänä.

En näe miksi 15v ei voisi päästää? Itselleni se teki todella hyvää ja suosittelen myös muille. Tottakai kotoa lähdettäessä kokeiööaan rajoja mutta tuo kuuluu elämään vanhempien tehtävä ei ole näitä asioita kieltää, sillä nuoret tekevät ne kuitenkin tavalla tai toisella. Antakaa lapsillenne kokemuksia niin te saatte heiltä 100x takaisin myöhemmin kiitosta kokemuksista joita pystyitte tarjoamaan.

Itse olen ikuisesti kiitollisuiden velassa porukoille siitä, että sain itsenäistyä nuorena.