Pahinta ruokaa, jota olet kylässä syönyt?

Tädin luona kokomaksapihvit, kermakastike ja perunamuussi. Se oli elämäni ensimmäinen maksaruoka ja jäi viimeiseksi. Harmitti todella, sillä kaikki muut vetivät ruuan hyvällä halulla ja minäkin olisin halunnut nauttia. Ruoka ei siis ollut epäonnistunut, mutta se pihvi maistui mielestäni aivan karmealta. En viitsinyt jättää pelkkää pihviä lautaselle, joten sinnittelin annoksen puoleen väliin ja väitin vatsani olevan täynnä. Sekin harmitti, sillä muussi ja kastike olivat tosi hyviä.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:15"]

Sukulaistyttö oli saanut päähänsä tehdä joululaatikot. Voin kertoa, ne olivat todella pahanmakuisia. Itsekin varmaan ymmärsi. 

[/quote]

Hah! Olinkohan se minä :D Itsekkin halusin erään joulun tehdä perheelle itse laatikot. Jatkossa syödään kaupasta saatava äitien tekemää.

Joskus teininä serkun luona luonastauolla kaupan maksalaatikkoa ja pinaattilättyjä. Maksalaatikosta en ole ikinä pitänyt ja pinaattilätyt eivät riittäneet peittämään sen makua.

Anoppilassa uunijussi tuotti yllätyksen, oli ekakertalaiselle vähän oudon makuista. Pienen palan sain syötyä.

Mulle ja miehelleni on opetettu, että ruoasta ei ikinä saa sanoa sen olevan pahaa. Voisi sanoa vaikkapa että mielenkiintoinen maku. Ruoalla ei myöskään leikitä. Ollaan pula-ajan lapsia.

Hyi, mitä kielenkäyttöä! Kasvatus?????

Pariskunta, joka mainosti omia kokkailukykyjään ja hifistelivät puheissa joka asiassa, tarjosi illallisen: Kukkoa viinissä=todella kuivaa kanaa, suolatonta risottoa ja lässähtänyttä kohokasta. Itse ruoka oli ihan syömäkelpoista, mutta se edeltävä hehkutus ja brassailu eivät antaneet lisäpisteitä.

No vittu ribs, eli kylki

Ulkomailla vierasperheessä sain pinaattikeittoa, mikä oli tehty kokonaisista pinaatinlehdistä haljussa liemessä. Ne limaiset pinaatinlehdet takertuivat kurkkuun. Serkkuni tarjoama porkkanasosekeitto imelyydessään oli käynnistää myös hissireaktion. Teen itse paljon kasviskeittoja, joten vierastamisesta ei ole kyse.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 22:13"]Mulle ja miehelleni on opetettu, että ruoasta ei ikinä saa sanoa sen olevan pahaa. Voisi sanoa vaikkapa että mielenkiintoinen maku. Ruoalla ei myöskään leikitä. Ollaan pula-ajan lapsia.
[/quote]

Minä vihaan maaiassa eniten sitä, että ei uskalleta sanoa suoraan mitään. Naama ällötyksestä vääntyneenä ollaan että juu, tosi hyvää on, oon vaan niin hirveen täynnä jo :) Suorat sanat heti (ei jälkikäteen) eivät loukkaa mutta jos minua pidetään tyhmänä, niin se jos mikä loukkaa ja vituttaa.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 22:45"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 22:13"]Mulle ja miehelleni on opetettu, että ruoasta ei ikinä saa sanoa sen olevan pahaa. Voisi sanoa vaikkapa että mielenkiintoinen maku. Ruoalla ei myöskään leikitä. Ollaan pula-ajan lapsia.
[/quote]

Minä vihaan maaiassa eniten sitä, että ei uskalleta sanoa suoraan mitään. Naama ällötyksestä vääntyneenä ollaan että juu, tosi hyvää on, oon vaan niin hirveen täynnä jo :) Suorat sanat heti (ei jälkikäteen) eivät loukkaa mutta jos minua pidetään tyhmänä, niin se jos mikä loukkaa ja vituttaa.
[/quote]

*Maailmassa

Tuli tuosta 'vieraanmaan anopista' mieleen kun perheemme Ghanalaiset ystävät tulivat kerran jouluksi kylään ja olivat jotenkin onnistuneet saamaan tullin läpi herkkutuomisia: apinaa. Sitä sitten keittelivät jouluaterialle. Onneksi olin tuolloin vannoutunut vegetaristi, koska jo pelkkä ruuan haju oli vähintäänkin kamala. Ja se tosiaankin keitettiin heille ominaiseen tapaan, eli liesi täysille ja sitten kiehutetaan ilman kantta ainakin tunti. Koko asunnossa leijui keitetyn apinan 'tuoksu'.

Ja ettei tästä saisi kliseistä 'ambomaan ruuat' juttua, niin täytyy sanoa, että olen saanut myös paljon hyviä ruokakokemusia Afrikassa. Kuten kalaruuat Luandassa, Angolassa.

Italian pata

Tuli toinenkin kamala ruokamuisto mieleen. Gröönlannissa perinteisesti mädätettyä valaan lihaa. En saanut 50 senttiä lähemmäksi suuta. Sieltä löytyi kyllä paljon mielenkiintoisia kalatuotteita. Eri tavoin kuivatettuja lajikkeita kauppa täynnä. Silloin kyllä heittäydyin hienohelmaksi, vaikka aika seikkailulliseksi itseni koenkin.

113

Eräs tuttava pyysi minut ja silloisen uuden miesystäväni luokseen syömään. Asunnossa oli alushousuja kuivumassa ovenkahvoilla ja muutenkin kämppä oli kuin myrskyn jäljiltä. Emäntä alkoi kokata meille tortilla-aineksia pesemättömällä pannulla, käsitteli salaattia pesemättömin käsin. Huuhtaisi vähän likaisia lautasia, joille asetteli ruoan tarjolle. Eipä hirveästi tehnyt mieli syödä. Muutenkin illan emäntä oli vähän turhan tuttavallinen miesystävääni kohtaan. Oli melko selvää, että hän yritti vietellä miestä auvoisena kotihengettärenä. Ei toiminut :D

Ex-anopin tekemissä ruoissa ja leivonnaisissa oli AINA hiuksia. Harmi, kun muuten kyllä osasi kokata ja leipoa. Hänellä oli tapana kammata hiukset keittiössä. Joo, ja ei ollut mikään yksiö keittokomerolla, vaan talo, jossa useampi huone. Että miks just keittiössä piti niitä haivenia levitellä...

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 17:10"]

Soijarouhe ei juuri maistu itsessään miltään, mutta soijarouhe maustetaan usein maustetaan maistumaan joltain. Usein soijarouheen pahasta mausta saa kiittää maustajaansa.

[/quote]

Tai sitä, että ruuan tarjoaja mainitsee näille vänisköille, että siinä on soijarouhetta.

Karjalanpaisti, jossa oli ihan liikaa suolaa. Lihoja suolavedessä! Ja tykkään karjalanpaistista muuten.

Jotenkin lohdullista, että muidenkin anopit tarjoavat mielenkiintoisia keitoksia. Oma anoppini ei kaada pastan keitinvettä pois keittämisen jälkeen, vaan jättää makaronit siihen lillumaan. Pahimmillaan ne ovat lionneet kattilassa parikin tuntia ennen tarjoilua, koska anoppi ei koe mitään tarvetta aikatauluttaa ruoanlaittoa. Se on uskomatonta, miten suuriksi makaronit todellakin turpoavat! Mutta limaisten, jo kylmenneiden makaronien lusikoiminen vaatii kyllä asennetta. Muutenkin anopilla on tapana jättää ruoat pitkäksi aikaa pöydälle odottamaan. Esim. iltaruoalle tehty kattila saattaa odottaa lämpimässä seuraavan päihän lounastajia. Hyvänä puolena miehelleni on kehittynyt rautainen vatsa. Mutta mun on vaikeaa syödä anoppilassa mitään. Jos saan tarjoilut jotenkin nieleskeltyä alas, on edessä suurella todennäköisyydellä ripuli tai ainakin vatsanväänteitä.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:59"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 02:12"]

Kanan jalkoja, siis sitä varvasosaa paistettuna. Sellaista sitkeää paskaa ja taisi olla kynnetkin vielä tallella. Samalla aterialla oli naudan penistä, joka tulee hyvänä kakkosena, ei kuitenkaan koostumukseltaan ollut niin kamala kun varpaat. Nämä ensivierailulla anoppilassa joten kohteliaisuudesta söin. Siellä on vuosien varrella tarjottu muutakin mun mielestä oksettavaa, mutta olen jo oppinut kieltäytymään kohteliaasti. Anoppi siis ei ole suomalainen ja kokkaa paikallista ruokaa, eikä oikein ymmärrä miksei hänen herkkunsa uppoa suomityttöön :)

[/quote]

Apua :D Afrikkalainen?
[/quote]
Joo Afrikassa asuu tämä anoppi. Mä olen erinäisistä syistä Afrikan reissuilla nykyään vegetaristi, eli käytännössä syön vaan esim riisiä pelkiltään kun ravintoloissakaan ei saa riisin lisäksi mitään muuta kuin lihaa (jos sitä voi lihaksi kutsua. Suomessa ei kelpuutettaisi edes koiran nappuloihin). Sinänsä tykkään afrikkalaisesta ruuasta, ja itse asiassa itsekinkokkaan afrikkalaisittain useamman kerran viikossa. Afrikan päässä ongelma on lihan laatu, siellä kun syödään ihan oikeesti se ihan koko eläin jokaista sorkkaa ja silmää myöten. Tämä on tietysti tosi hyvä, ei lihaa saisikaan heittää hukkaan, mutta tällainen hemmoteltu suomineito ei ole tottunut eikä aijokaan tottua :)

Kylmänä rippijuhlapöydässä tarjottu jonkilainen munakasrulla jossa käytteenä ainakin sieniä ja vuohenjuustoa. (päälle päin ei tiennyt mitä sisälsi ja ei sillä sekunnilla ollut emäntää vieressä keltä kysyä tarjoiluista) Oksennus meinasi tulla, niin pahaa oli.