Lue keskustelun säännöt.
Miten voi löytää kumppanin?
14.10.2014 |
Minulla on avioerosta jo reilu 2 vuotta. Kaikki kävi sillä pahimmalla tavalla, mutta en jaksa sitä nyt tässä sen tarkemmin ruotia. Lisäksi minulla on narsistinen äitisuhde taustalla. Näiden kokemusten takia itsearvostukseni on todella huono... hyvinä päivinä pidän itsestäni todella paljon, mutta välillä väkisin vetää mielen maahan, kun on ollut jo niin kauan yksin...
Parin vuoden aikaan mahtuu muutama mies, joihin olen ollut todella ihastunut ja hekin aluksi minuun. Mutta pian huomaan, että kun itse on korviaan myöten ihastunut, niin sitten niitä ei enää kiinostakaan. Osaavat kyllä leperrellä ummet ja lammet, joiden vuoksi kuvittelee, että oikeasti tykkäävät minusta, mutta sitten ei halutakaan mitään ja halutaan tapailla muita ja ihan kohta seurustelevat jonkun toisen kanssa... nytkin on yksi kuvio menossa, jossa mies hehkuttaa, miten ihana olen, oikein potentiaalinen vaimoehdokas ja sielunkumppani, ja nähdessämme on aivan ihana, mutta sitten tuntuu, että häntä ei kiinnosta nähdä tai pitää yhteyttä, jos en itse ehdota/tee sitä...
Olen kyllä miettinyt, että johtuuko se vain siitä, että on kuitenkin pohjimmiltaan niin epävarma itsestään, (vaikka olen kyllä mielestäni varsin mukavaa seuraa toisen läsnäollessa, on luontva olla ja helppo puhua monista asioista) ja kun haluaisi niin kovasti jo jonkun tähän elämään eikä vain yksin mennä eteenpäin... Tuntuu, että toivo on jo mennyt kokonaan... Harmittaakin, että on tavannut kivoja tyyppejä, jotka sitten kuitenkin lähtevät hetikohta pois mun elämästä... Varsinkin, kun niin harvat lopulta saavat minussa noita tunteita aikaan.
Miten mä joskus vielä saisin kokea rakkauden?
Kommentit (16)
Kiitos vastauksesta!
Mielestäni olen rehellinen. Mä haluan oman oloni paremmaksi, siihen olen jo hyvää vauhtia pyrkinyt ja koko ajan menossa parempaan. Ja sen lisäksi HALUAN miehen rinnalleni. Minulla on lapset ja työ, joista olen hyvin onnellinen. Mutta minua ahdistaa ajatus tulevaisuudesta ilman toista, jonka kanssa saa jakaa elämän ilot ja surut... Miten ajattelet, että teeskentelen, missä asioissa, itse en sitä huomaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin itsekin sanot, että miehet lepertelevät sinulle. Niin tulee mieleen, että mitä sitten oikeastaan olet vailla, haluatko tutustua noihin miehiin vai onko tärkeämpää se, että saa hetken tuntea olevansa jalustalla ja kuunnella noita juttuja, joita naiset "haluavat kuulla".
no aika monihan taitaa sinussa herättää tunteita, jos avioerosta vähän yli kaksi vuotta ja jo useita miehiä ollut, jotka ovat herättäneet kiinnostusta. Itsellä vuosi erosta eikä vielä yhtään kiinnostavaa tullut vastaan, en kyllä ole edes etsinyt enkä sillä silmällä katsonut, en ole vielä valmis uuteen suhteeseen, tahdon ensin ns. löytää itseni, oppia olemaan onnellinen yksin, tuntea että riitän itselleni.
Mutta ihan varmasti se oikea tulee vielä sinua vastaan, ei vaan vielä ole tullut! Ja sitä odotellessa kannattaa ehkä keskittyä siihen, että yrittää löytää hyvän elämän ilman miestä, koska ei kukaan toinen voi tehdä sinua onnelliseksi, se onni pitää löytää ihan itsestä. Mielestäni vasta sitten on valmis suhteeseen, jos siis tahtoo oikeasti hyvän suhteen.
Minä olen hakenut sitä onnellisuutta lukemalla monia self help- kirjoja ja etsimällä uusia harrastuksia. Kirjoja kannattaa lukea, mutta sillä silmällä ettei kaikki mitä niissä lukee ole totta, vaan etsiä asioita jotka itsestä tuntuvat hyviltä ja sopivat omaan tilanteeseen. Aluksi luin erokirjoja, sitten mm. läheisriippuvuudesta, häpeästä, tunnelukoista, HOT terapiasta jne.
Tietysti olisin halunnut tutustua paljon enemmän. Ei minulle tarvitse leperrellä kaikkea mahdollista ja mahdotonta, minulle tärkeintä on, että minulla olisi toisen käytöksen perusteella sellainen olo, että se tykkää musta oikeesti just tällaisena ja haluaa olla vain mun kanssa... äh, en mä osaa selittää. On vain jotenkin hämmentävää, että jos miehet (näitä ei siis montaa ole ollut) ovat ensin aivan yltiöihastuneita, niin mikä siinä sitten on, että aivan yhtäkkiä kiinnostus lakkaa...
Voih! Juuri tuollaista se sitten varmaan on. Vai niinhän ne sanoo, että juuri kun luopuu toivosta, elämä yllättääkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerot 1-13 kaikki sun omia löpinöitäsi.
Onkohan sulla joku idioottimagneetti päällä ja vedät jostain syystä puoleesi vääriä tyyppejä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaikki mun kirjottamia juttuja :o Niin varmaan sitten on, jos vetää vääriä puoleensa... :(
Mä oon ollu 22 vuotta yksin, kaikki ei välttämättä löydä itselleen puolisoa. Eihän tää sua auta mutta jos vähän kummiskin, jonkun elämä on tolta osalta vielä surkeampaa kuin sun (vain 2 vuotta) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:14"]
no aika monihan taitaa sinussa herättää tunteita, jos avioerosta vähän yli kaksi vuotta ja jo useita miehiä ollut, jotka ovat herättäneet kiinnostusta. Itsellä vuosi erosta eikä vielä yhtään kiinnostavaa tullut vastaan, en kyllä ole edes etsinyt enkä sillä silmällä katsonut, en ole vielä valmis uuteen suhteeseen, tahdon ensin ns. löytää itseni, oppia olemaan onnellinen yksin, tuntea että riitän itselleni.
Mutta ihan varmasti se oikea tulee vielä sinua vastaan, ei vaan vielä ole tullut! Ja sitä odotellessa kannattaa ehkä keskittyä siihen, että yrittää löytää hyvän elämän ilman miestä, koska ei kukaan toinen voi tehdä sinua onnelliseksi, se onni pitää löytää ihan itsestä. Mielestäni vasta sitten on valmis suhteeseen, jos siis tahtoo oikeasti hyvän suhteen.
Minä olen hakenut sitä onnellisuutta lukemalla monia self help- kirjoja ja etsimällä uusia harrastuksia. Kirjoja kannattaa lukea, mutta sillä silmällä ettei kaikki mitä niissä lukee ole totta, vaan etsiä asioita jotka itsestä tuntuvat hyviltä ja sopivat omaan tilanteeseen. Aluksi luin erokirjoja, sitten mm. läheisriippuvuudesta, häpeästä, tunnelukoista, HOT terapiasta jne.
[/quote]
Ei niitä miehiä nyt niin montaa ole ollut, muutama vain. Mutta tuo on ihan totta, että itsensä kanssa pitää osata olla onnellinen. Se kehitys minulta on rikkinäisessä kodissa jäänyt kesken, sen eteen olen työtä jo tehnty/apua saanut ja työstäminen jatkuu. Ja olen myös paljon luekskellut kirjallisuutta. Silti se tyhjyys sisällä vielä kalvaa, eli en ole valmis? Välillä vaan tuntuu niin kohtuuttomalta, että montako vuotta vielä täytyy olla yksin... miksi ei olisi mahdollista, että kun tietää muutoksen tarpeen ja on jo sillä tiellä, niin eikö siinä joku silti voisi rinnalla kulkea... Ehkä tämä tämänhetkinen ahdistus koskee kuitenkin ennemmin tämän viimeisimmän "suhteen" epävarmuutta (mitään lopullista ei ole vielä sanottu, mutta epäilys lopputulemasta on vahva) kuin sitä, että on ilman kumppania...
Ei mitenkään.
Mulla erosta jo vuosia, ja alan olla siinä loppupäätelmässä että mua varten vaan ei ole olemassa ketään joka mua rakastaisi.
Mun itsetunto on ihan, olen ihan nätti ja mukava, olen käsitellyt menneisyyden möröt ja hyvinkin valmis jo parisuhteeseen. Epätoivoinen takertuja-tyyppi en ole.
Olen käynyt ihmisten ilmoilla, baareissa ja nettitreffailukin on tuttua. Live-elämässä harvemmin mitään sutinaa syntyy, pari työpaikkaromanssia on ollut mutta ei niistä lopulta mitään tullut. Baareissa taas tapaa kyllä miehiä, mutta ne ovat vain pelkkää hauskanpitoa vailla. Netissä taas pörrää toinen toistaan omituisempia tapauksia, eikä niistä todellakaan ole parisuhteeseen. Vaikka olenkin ollut jo vuosia sinkkuna, joku taso on mullakin.
Taas nettitreffailuun pettyneenä päätin, että antaa sitten olla. Mä todellakin olen loppuelämäni sinkkuna enkä edes haaveile enää mistään muusta. Kunnollisia miehiä, jotka kiinnostuisivat musta vakavissaan, ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis just tuommoisia tyyppejä mullakin tullut vastaan, ensin leperrellään ummet ja lammet ja ollaan niin ihastuneita, kunnes täysin yhtäkkiä ilmoitetaankin että "kipinää ei ole" tai että "en mä sittenkään tiedä mitä mä haluan".
En tosiaan jaksa niitä enää.
t. nro 11
Menet baariin, katsot sieltä sopivan oloisen miehen ja menet juttelemaan. Ei tarvi edes antaa pildeä, ensimmäisellä kerralla, kunhan annat sille puhelinnumeron, johonka soittaa. Muuta kysyttävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vaihtoehto on, ettö teet nettideittiprofiilin, valitset vastanneista miehistä sopivan ja menet treffeillä. Jos haluat olla oikein rohkea ja räväkkä, niin laitat itse viestiä sopivan oloiselle miehelle.
Joo, baarit on tullut koluttua tässä parin vuoden aikana melko tarkkaan. Ongelma vain on se, että kiinnostavia on siellä niin vähän ja myös se, että mä en vaan kehtaa mennä tekemään aloitetta (olen kuulemma kovin upea ja näyttävä nainen, mutta itse en sitä vain näe...). Sama vika noissa nettiprofiileissa, niitäkin on joskus kokeitu, mutta laihoin tuloksin. Lisäksi mun treffailua rajoittaa se, että lapset on mulla suurimman osan ajasta, että treffeillä vaikea käydä... Eniten harmittaa, että miksi just ne vähät kiinnostavat ensin ovat niin palavasti ihastuneita minuun ja sitten aivan yhtäkkiä ovatkin ihan ahistuneita minusta ja eivät halua enää mitään sen enempää...
koita olla rehellinen tunteillesi.
MITÄ HALUAT ELÄMÄLTÄSI? Mistä asioista olisit onnellinen, aidosti.
koita pyrkiä näihin päämääriin ja lopeta teeskentely, ITSELLESI, ja MUILLE.
t. mies