Lue keskustelun säännöt.
Te eronneet: tiesittekö jo alussa, että suhde päättyy eroon?
06.09.2021 |
Osa sanoo, että tiesi jo alttarilla, että suhde ei kestä. Tiesitkö sinä?
Vastaa myös miten kauan suhde kesti ja mikä oli lopullinen eron syy.
Kommentit (9)
Suhdetta on voinut olla ennen alttaria jo vuosia.
Toisaalta kirkossa käynti ei sinänsä tee juuta eikä jaata nykyään. Moni roikkuu kammottavassa suhteessa koska ei vaan saa lähdettyä.
En nyt vastaa kysymykseen mutta mielestäni suhteen kesto ei kerro suhteen merkitystä. Hyvätkin suhteet voivat päättyä.
Toki naimisiin voi mennä vain hääjuhlien takia mutta eikö tuokin ole aika pienen piirin tyyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En alttarilla tiennyt, mutta jotenkin Intuitiivisesti tunsin, ettemme vanhene yhdessä. En tiedä, miksi näin ajattelin. Suhde kesti 20 vuotta ja päättyi miehen sivusuhteesen.
Kun vertaa tuota avioliittoani nykyiseen, niin tuossa suhteessa oli voimakkaita yhteentörmäyksiä. Siis aivan älytöntä vihaa puolin ja toisin. Sellaisia tulivuorenpurkauksia. Ehkä ne riidat söivät suhdetta sisältä päib, vaikka ei niitä koko aikaa ollut. Nykyisessä suhteessani ei sellaisia ole.
No kaikista nuoruuden suhteista tiesin, että eroon tulevat päätymään, mutta siksi en mennytkään naimisiin niiden kanssa. Ei niistä olisi ollut perheenisäksi, mutta niille oli silloin nuorena muuta "käyttöä".
En koskaan alkanut edes seurustella niiden kanssa, joista tiesin että ei. Joten vastaus: en.
En tiennyt. En silloin osannut edes kuvitella eroa. Olin liian rakastunut, enkä kyennyt näkemään totuutta. Kun ex-miehestä selvisi totuus, en aluksi halunnut edes uskoa siihen. Lopulta oli pakko myöntää realiteetit ja lopettaa suhde. Se ero oli kuin pieni kuolema. Tein surutyötä ja minusta loputa kasvoi henkisesti aivan erilainen nainen. Sitä luottavaista, sinisilmäistä hupakkoa, joka luotti miehen sanaan, ei ole enää olemassa.
Vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Uusi, luotettava mies ja parisuhde pelastivat minut epätoivolta, itsesyytöksiltä ja katkeruudelta. Katson elämäni eteenpän, en taaksepäin, siellä ei ole enää mitään minulle tarjolla ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jotenkin vaistosin, nimittäin ihan alussa, kun oli tapailtu pari kertaa (ei seksiä vielä siinä vaiheessa) , soitin että ehkä parempi jatkaa omiin suuntiin. Oli jotain kuukauden tai parin tauko sitten.
Ja ensimmäisen avopuolison kanssa aloin seurustelemaan ihan varmaan vaan siksi, että olin 20 v ja ihan täysin kokematon ja ujo. Ja vaikka mies yritti ensin kaveriani, joka ei alkanut hänen kanssaan millekään ja sitten vasta meikäläistä, suostuin silti treffeille. En sano kuitenkaan virheeksi suhdetta, oltiin toisillemme ensimmäiset. Hän oli minua jonkin verran vanhempi. Oltiin vähän eri aaltopituudella henkisesti, mutta ehkä täydennettiin toisiamme . Tajusin parin vuoden jälkeen, että mies ei halua naimisiin eikä lapsia, vaikka kihloihin mentiinkin ihan alkuvaiheessa
Vierailija kirjoitti:
En alttarilla tiennyt, mutta jotenkin Intuitiivisesti tunsin, ettemme vanhene yhdessä. En tiedä, miksi näin ajattelin. Suhde kesti 20 vuotta ja päättyi miehen sivusuhteesen.
Kun vertaa tuota avioliittoani nykyiseen, niin tuossa suhteessa oli voimakkaita yhteentörmäyksiä. Siis aivan älytöntä vihaa puolin ja toisin. Sellaisia tulivuorenpurkauksia. Ehkä ne riidat söivät suhdetta sisältä päib, vaikka ei niitä koko aikaa ollut. Nykyisessä suhteessani ei sellaisia ole.
Vähän samaa taustaa. Suhde oli sellaista ylä- ja alamäkeä, ja loppuvuosina enemmän yhteentörmäyksiä, että en ikävä kyllä nähnyt yhteistä vanhuutta vaikka lapsikin siihen vielä oikein toivottuna tuli. Ajattelin että ehkä selviämme vanhemmuudesta kuitenkin yhdessä ja sen jälkeen lähdemme eri teille, mutta ero tuli tarpeeseen jo aika pian lapsen jälkeen.
Oltiin liian erilaisia lopulta, erilaiset näkemykset ja erilaiset tarpeet, kokemattomiakin oltiin, ei osattu puhua asioita selväksi, luottamuspulaa alusta asti eikä tätäkään saatu ratkottua, ei vaan enää nähnyt, että vanhempana suunta ja tavoitteet olisivat mitenkään samat.
Uuden suhteen (jo yli kymmenen vuotta) myötä tilanne on aivan eri. Osaa itsekin elää paremmin parisuhteessa ja toinen vastaa ehkä paremmin niihin odotuksiin ja tarpeisiin joita itsellä on. Lisää lapsia tullut ja puoliso täydellinen ja 100% vanhempi myös vanhimmalle. Nyt jo tavallaan odottaa sitä uutta kaksituista aikaa kun lapset itsenäistyy. Tällaista tunnetta ei ollut ensimmäisessä pitkässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että kaikki suhteeni tulevat päättymään eroon, ennemmin tai myöhemmin.
Kyllä. Miehen ulosotto. Haluttomuus edes saada raha-asioita kuntoon. Yksin olisin saanut perheelle kaiken tarjota.