Miten te vanhemmat kestätte jos ja kun lapsenne muuttaa ulkomaille työn perässä? Sitten ei nähdä niin useasti.
Kommentit (14)
Lapseni on itsenäinen minusta irrallaan oleva henkilö joten kestäisin hyvin ettei nähtäisi jatkuvasti.
Miten mun lapset kestää kun me muutamme ulkomaille eläkepäiviksi?
Yksi lapsistamme opiskeli 8kk toisella puolella maapalloa eikä ollut mitenkään vaikeaa, whatasppilla juttelee vaikka 24/7 ilmaiseksi jos ikävä tulee.
Ystävien lapsista jo 3. muutti ulkomaille opiskelemaan vähintään 4 vuodeksi. Ihan normaalia.
Yhteydet toimii hyvin, on whatsapp ja teams jne. Olen iloinen, kun nuoreni saa toteuttaa unelmaansa.
On myös kiva matkustaa tapaamaan lastaan ulkomaille!
Lapseni asuu Suomessa ja nähdään kaksi kolme kertaa vuodessa. Ja ihan hengissä olen.
En ole läheisriippuvainen ja pärjään oikein hyvin.
En tiedä miten kestäisin.
Lapseni on vasta 10v eli ei lähdössä vielä minnekään, mutta olen miettinyt että uskaltaako tässä hankkia lisää lapsia, jotta voisi sitten lähteä tuon perään jos se päättää muuttaa aikuisena ulkomaille?
Olen siis ajatellut, että koska minulla on vain yksi lapsi, niin voin seurata sitä sitten aikuisena sinne minne hän päättäkään muuttaa.
Voin sitten auttaa häntä asioissa, hoitaa mahdollisia lapsenlapsia, kutsua sunnuntaisin syömään jne.
Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta tosissani olen näitä miettinyt….
Miten tuttavan 54-vuotias poika jaksaa viettää vanhempiensa ja varsinkin äitinsä kanssa lähes kaikki lomat? Poika on perheellinen ja asuvat 2 km päästä toisistaan. Soittavat jatkuvasti jos eivät näe.
Tämä on mielestäni outoa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten kestäisin.
Lapseni on vasta 10v eli ei lähdössä vielä minnekään, mutta olen miettinyt että uskaltaako tässä hankkia lisää lapsia, jotta voisi sitten lähteä tuon perään jos se päättää muuttaa aikuisena ulkomaille?
Olen siis ajatellut, että koska minulla on vain yksi lapsi, niin voin seurata sitä sitten aikuisena sinne minne hän päättäkään muuttaa.
Voin sitten auttaa häntä asioissa, hoitaa mahdollisia lapsenlapsia, kutsua sunnuntaisin syömään jne.Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta tosissani olen näitä miettinyt….
Varmaankin lapsesi hankkii lähestymiskiellon sinulle jos noin teet😎. Olisitko halunnut oman äitisi kinteteillesi kun aikuistut😬
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten kestäisin.
Lapseni on vasta 10v eli ei lähdössä vielä minnekään, mutta olen miettinyt että uskaltaako tässä hankkia lisää lapsia, jotta voisi sitten lähteä tuon perään jos se päättää muuttaa aikuisena ulkomaille?
Olen siis ajatellut, että koska minulla on vain yksi lapsi, niin voin seurata sitä sitten aikuisena sinne minne hän päättäkään muuttaa.
Voin sitten auttaa häntä asioissa, hoitaa mahdollisia lapsenlapsia, kutsua sunnuntaisin syömään jne.Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta tosissani olen näitä miettinyt….
Huh, voi lapsi parkaa!! Se varmaan kokee tukehtuvansa kun äiti riippuu kiinni.
Mun esikoinen opiskelee ulkomailla.
Hän halusi sinne joten olen onnellinen että sai mitä halusi.
Vierailija kirjoitti:
Yhteydet toimii hyvin, on whatsapp ja teams jne. Olen iloinen, kun nuoreni saa toteuttaa unelmaansa.
On myös kiva matkustaa tapaamaan lastaan ulkomaille!
Niinpä. Me otettiin käyttöön vielä perinteinen kirjeenvaihto. Oli mukavaa kirjottaa kirjeitä pitkästä aikaa ja kirjeiden saaminen vasta ihanaa olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten kestäisin.
Lapseni on vasta 10v eli ei lähdössä vielä minnekään, mutta olen miettinyt että uskaltaako tässä hankkia lisää lapsia, jotta voisi sitten lähteä tuon perään jos se päättää muuttaa aikuisena ulkomaille?
Olen siis ajatellut, että koska minulla on vain yksi lapsi, niin voin seurata sitä sitten aikuisena sinne minne hän päättäkään muuttaa.
Voin sitten auttaa häntä asioissa, hoitaa mahdollisia lapsenlapsia, kutsua sunnuntaisin syömään jne.Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta tosissani olen näitä miettinyt….
Varmaankin lapsesi hankkii lähestymiskiellon sinulle jos noin teet😎. Olisitko halunnut oman äitisi kinteteillesi kun aikuistut😬
En missään nimessä olisi halunnut :D
Mutta ei äitiäni olisi kiinnostanutkaan, eikä minun ja äitini suhde ole ollut ikinä niin läheinen kuin minun ja lapseni.
Asun kaukana äidistäni, ja hän on käynyt täällä ehkä kaksi tai kolme kertaa?
Siis sen jälkeen, kun lähdin kotoa maailmalle.
Kai sitä sitten jotenkin irtaantuu lapsesta?
En tiedä, kauhea ajatus kyllä. Varmaan seuraisin perässä, viimeistään siinä vaiheessa jos lapsi oikeasti asettuisi toiseen maahan eikä olisi vain opiskelemassa tai komennuksella.
Asun P-Suomessa, lapseni eteläisessä Suomessa. Näemme 2-4 kertaa vuodessa. Ikävä tulee välillä, vaan pahempi olisi jos asuisi aikuinen mies äitinsä kanssa. Ja ei sillä suurta eroa asuuko sadan vai 700 kilometrin päässä. Tosin matkat maksavat sitä enemmän mitä kauempana asutaan.
Mun lapsi muutti ulkomaille opiskelemaan. Enkä nyt osaa sanoa, että nähtäiskö tämän useammin vaikka tyttö asuisi esim. Turussa. Tuskin se sieltäkään joka viikonloppu tulisi käymään.