Miten toimia ihmisen kanssa joka suuttuu verisesti jos hänen kanssaan on eri mieltä?

Epävakaa. Joko olet samaa mieltä tai olet vihollinen. Kannattaa olla samaa mieltä. Nämä ihmiset ei halua keskustella, vain olla oikeassa.

Myös narsistisia piirteitä omaava ei hyväksy muita mielipiteitä kuin omansa. OLI sukulainen , ei ole enää. Onneksi. Jos näiden pillin mukaan alat hyppiä oma elämä menee ohitse näiden oikkuja totellessa. Ei kiitos.

Se on vihervassari. Älä ainakaan ala puhumaan ihmisoikeuksista...

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Joko olet samaa mieltä tai olet vihollinen. Kannattaa olla samaa mieltä. Nämä ihmiset ei halua keskustella, vain olla oikeassa.

Ja heidän epävakaa identiteettinsä rakentuu sen oikeassaolemisen perustalle. Jos hänen kanssaan on eri mieltä, se aiheuttaa suurta ahdistusta, koska epävakaalle eri mieltä oleminen tarkoittaa, että hänen mielipiteensä on huono ja jos hänen mielipiteensä on huono, hän itse on huono. Siksi he ottavat kaikki asiat kovin henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Joko olet samaa mieltä tai olet vihollinen. Kannattaa olla samaa mieltä. Nämä ihmiset ei halua keskustella, vain olla oikeassa.

Ja heidän epävakaa identiteettinsä rakentuu sen oikeassaolemisen perustalle. Jos hänen kanssaan on eri mieltä, se aiheuttaa suurta ahdistusta, koska epävakaalle eri mieltä oleminen tarkoittaa, että hänen mielipiteensä on huono ja jos hänen mielipiteensä on huono, hän itse on huono. Siksi he ottavat kaikki asiat kovin henkilökohtaisesti.

Eikös tällainen epävakaus tasoitu iän myötä? Kyseessä kuitenkin jo eläkeikäinen ihminen. Tosi raskaasti tuntuu ottavan asiat välillä, jos se että toinen on eri mieltä suututtaa niin paljon että pitää olla kuukausitolkulla vihainen sen jälkeen. 

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Joko olet samaa mieltä tai olet vihollinen. Kannattaa olla samaa mieltä. Nämä ihmiset ei halua keskustella, vain olla oikeassa.

Ja heidän epävakaa identiteettinsä rakentuu sen oikeassaolemisen perustalle. Jos hänen kanssaan on eri mieltä, se aiheuttaa suurta ahdistusta, koska epävakaalle eri mieltä oleminen tarkoittaa, että hänen mielipiteensä on huono ja jos hänen mielipiteensä on huono, hän itse on huono. Siksi he ottavat kaikki asiat kovin henkilökohtaisesti.

Eikös tällainen epävakaus tasoitu iän myötä? Kyseessä kuitenkin jo eläkeikäinen ihminen. Tosi raskaasti tuntuu ottavan asiat välillä, jos se että toinen on eri mieltä suututtaa niin paljon että pitää olla kuukausitolkulla vihainen sen jälkeen. 

T. Ap

Edelleenkin, miksi sukulaisen kanssa olisi pakko olla tekemisissä??

Onkohan kyse nyt koronarotuksista, jotka jakavat ihmisiä ja pistävät välejä poikki. Vai seksuaalisten vähemmistöjen hyväksymisestä kirkollisesti, joka nyt ihan akuutein ongelma esillä. Ja sitten se yksi erimielisyyksiä aiheuttava asia on ilmastovaikutukset, mikä on sallittua ja mikä ei.

Näistä jo saa hyvin mielipidelatautuneita keskusteluja ja välirikkoja, joita on esitetty erityisesti cancel-kulttuurin osalta viime aikoina ihan julkisuudessakin.

Niin mistä asioista sinun on saatava kertoa että olet eri mieltä?

Minun lähipiirissäni on ihmisiä joiden on jatkuvasti päästävä kertomaan miten minun pitäisi toimia toisin elämässäni. Minulla ei näytä olevan oikeutta edes mihinkään tunteisiin, aina on tultava jotenkin alentuvasti selittämään miksi minulla ei ole oikeutta edes harmitella jotain asiaa.

Viime aikoina minulla ei ole enää hermot riittäneet, vaan olen ilmaissut suuttumusta. Varmaan nämäkin näkevät asian niin että minä olen tässä se joka ei kestä eri mieltä olemista. Joskus olisi toivonut vaan tukea, mutta ei ikinä, aina on vaan kerrottava miten heidän mielestään olisi pitänyt/pitäisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Joko olet samaa mieltä tai olet vihollinen. Kannattaa olla samaa mieltä. Nämä ihmiset ei halua keskustella, vain olla oikeassa.

Ja heidän epävakaa identiteettinsä rakentuu sen oikeassaolemisen perustalle. Jos hänen kanssaan on eri mieltä, se aiheuttaa suurta ahdistusta, koska epävakaalle eri mieltä oleminen tarkoittaa, että hänen mielipiteensä on huono ja jos hänen mielipiteensä on huono, hän itse on huono. Siksi he ottavat kaikki asiat kovin henkilökohtaisesti.

Eikös tällainen epävakaus tasoitu iän myötä? Kyseessä kuitenkin jo eläkeikäinen ihminen. Tosi raskaasti tuntuu ottavan asiat välillä, jos se että toinen on eri mieltä suututtaa niin paljon että pitää olla kuukausitolkulla vihainen sen jälkeen. 

T. Ap

Ihan jo siitä syystä, että asutaan aivan naapurissa. T. ap

Edelleenkin, miksi sukulaisen kanssa olisi pakko olla tekemisissä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Joko olet samaa mieltä tai olet vihollinen. Kannattaa olla samaa mieltä. Nämä ihmiset ei halua keskustella, vain olla oikeassa.

Ja heidän epävakaa identiteettinsä rakentuu sen oikeassaolemisen perustalle. Jos hänen kanssaan on eri mieltä, se aiheuttaa suurta ahdistusta, koska epävakaalle eri mieltä oleminen tarkoittaa, että hänen mielipiteensä on huono ja jos hänen mielipiteensä on huono, hän itse on huono. Siksi he ottavat kaikki asiat kovin henkilökohtaisesti.

Eikös tällainen epävakaus tasoitu iän myötä? Kyseessä kuitenkin jo eläkeikäinen ihminen. Tosi raskaasti tuntuu ottavan asiat välillä, jos se että toinen on eri mieltä suututtaa niin paljon että pitää olla kuukausitolkulla vihainen sen jälkeen. 

T. Ap

Edelleenkin, miksi sukulaisen kanssa olisi pakko olla tekemisissä??

Usein tällainen on oma vanhempi. Minä rimpuilin narsistivanhemman kiusattacana yli nelikymppiseksi asti. Aina jos yritin etäisyyttä, syyllistettiin ja kiristettiin. Viimein kävi eskalaatio (minuun kohdistui fyysistä väkivaltaa) ja siinä rytäkässä sain välit poikki. Kaduttaa että aivan liian myöhään.

Onko ap:lla siis oma vanhempi vai appivanhempi kyseessä? Noille ei voi mitään. Joko kärsit ja kestät, tai sitten juokset ja muutat satojen kilsojen päähän.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla siis oma vanhempi vai appivanhempi kyseessä? Noille ei voi mitään. Joko kärsit ja kestät, tai sitten juokset ja muutat satojen kilsojen päähän.

Kyllä toinen näistä kyseessä.

T.ap

En olisi yhteydessä.

on kiinni siitä mkä on asian prioriteetti ja painoarvo, kummankin kohdalla.

Aivan ehdottomasti se on moro ja näkemiin.

Mikäs pakko tuollaisen tyypin kanssa on olla tekemisissä, olkoot miten sukulainen hyvänsä.

Sääli sikäli että kyseessä on lasten ainoa elossa oleva isovanhempi, joka kuitenkin mielellään lasten kanssa puuhailee aina välillä kun on "hyviä kausia". En haluaisi ajatella että asiat ovat niin mustavalkoisia, että ainoa vaihtoehto on että välit poikki, mutta vaikeaa se on tulla toimeenkin, etenkin kun on pitkävihainen tapaus kyseessä.

T. ap

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä asioista sinun on saatava kertoa että olet eri mieltä?

Minun lähipiirissäni on ihmisiä joiden on jatkuvasti päästävä kertomaan miten minun pitäisi toimia toisin elämässäni. Minulla ei näytä olevan oikeutta edes mihinkään tunteisiin, aina on tultava jotenkin alentuvasti selittämään miksi minulla ei ole oikeutta edes harmitella jotain asiaa.

Viime aikoina minulla ei ole enää hermot riittäneet, vaan olen ilmaissut suuttumusta. Varmaan nämäkin näkevät asian niin että minä olen tässä se joka ei kestä eri mieltä olemista. Joskus olisi toivonut vaan tukea, mutta ei ikinä, aina on vaan kerrottava miten heidän mielestään olisi pitänyt/pitäisi toimia.

Ehkä voisit sanoa, ennen kuin avaudut ystäville, että "en tarvitse sitten mitään neuvoja, vaan haluan nyt vain purkaa tätä asiaa". Minä nimittäin ennen koin hirveän raskaana sen, että ystävät kyselivät multa, miten kannattaisi mikäkin asia tehdä, tai toivat ongelmiaan esille sillä tavalla, että minä käsitin, että he haluavat nimenomaan, että minä kerron, miten "pitäisi" toimia. Sitten yhtäkkiä tajusin, että minulle itselleni tuputetaan neuvoja, vaikken niitä tahdo, ja aloin miettiä, että menisikö tässä asiassa molempiin suuntiin jotenkin väärin päin. Aloin sitten sen jälkeen jättää neuvojen keksimisen ja käänsin aina kysymyksiksi luettavat avautumiset niin, että kysyin kertojalta, mitä hyviä/huonoja puolia hän näkee missäkin vaihtoehdossa, ja osallistuin niiden pohtimiseen neutraalista näkökulmasta. Alkoi helpottaa huomattavasti! Aloin myös itse sanoa muille, että en oikeastaan ole vailla neuvoja, vaan vain kuuntelijaa ja "seinää", jota vasten pompottaa ideoita. Loppui se tiuskiminen puolin ja toisin :D

Pysyä kaukana, kun eivät ymmärrä normaalia elämä ja ei muuta haluta kuin riidellä. Sitähän se tuollaisten kanssa on. Eroon joka suhteessa, vaikka olisi mikä sukulainen tahansa. Hoitoa tarvitsivat, mutta sitä eivät itse ymmärrä.