Lue keskustelun säännöt.
Perheellisenä opiskelemaan oikikseen - onnistuuko?
13.10.2014 |
Olen kahden lapsen kolmekymppinen äiti ja haluaisin vaihtaa alaa. Oikeustieteen opinnot kiinnostaisivat kovasti. Ensin aikaa kuluisi tietysti pääsykokeisiin lukemiseen ja sittenhän se lukeminen vasta alkaisi, jos opiskelupaikka irtoaisi. Minulla on ennestään amk-tutkinto eli opiskelu ei ole täysin vierasta.
Onko kellään kokemusta, miten tällainen yhtälö voisi toimia? Miten olette sumplineet ajankäytön opiskelun ja perheen välillä? Oletteko joutuneet tekemään isojakin uhrauksia, jotta rahat riittäisivät (kuten muutto omistusasunnosta takaisin opiskelija-asuntoon)? Miten olette sopineet asiat työnantajan kanssa?
Olisin erittäin kiitollinen vastauksista! :)
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 00:00"]Mitä pääsykokeet vaatii ?
[/quote]
Lukemista ja ulkoaoppimista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 22:34"]No enpä ole ite ennen kuullut, että arvosanoilla olisi kovin suurta merkitystä. Mutta kyllähän tuolla perheellisiä on, sekaan vaan! [/quote] No tota.. Ei niillä ole jos ei kiinnosta mihin paikkaan pääsee harjoitteluun. Itse pääsin yhteen helsingin suurimmista asianajotoimistoista ja voin kertoa että arvosana vaikutti ja aika hyvin on nyt jalkaa oven välissä toisin kuin jollain sellaisella joka päätyi koulun omaan kansliaan kun ei päässyt muualle..
[/quote]
Arvosanoissa katsotaan kokonaisuutta ja työn kannalta olennaisia arvosanoja. Tiedän kyllä useammankin huipputoimistossa työskennelleen, jolla on arvosanoissa ykköstä, kolmosta ja vitosta iloisesti sekaisin :)
[/quote]
Niin on, kartutetun työkokemuksen lisäksi persoona ja asenne vaikuttaa paljon myös. Lisäksi, aina puhutaan "huippu-uran" tekemisestä näissä tietyissä toimistoissa. Juridisella alalla voi työllistyä mielenkiintoisiin asiantuntijatehtäviin, eivät kaikki ole edes pyrkimässä asianajouralle.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 00:03"]
"Pääseekö ammattitutkinnolla edes pääsykokeisiin ??'" - Ainakin tällä hetkellä pääsee, mutta (hieman) vaikeampi on päästä sisään, koska opsikelijat otetaan sisään kahdessa kiintiössä yksinkertaistaen ns. ylioppilaskiintiössä, jossa oteteaan sisään ne, jotka saavat pääsykokeesta ja ylppäreiden yhteen lasketuista pisteistä parhaat pisteet ja ns. vapaa kiintiiö jossa otetaan sisään ne, jotka eivät ole ylioppilastia, mutta jotka saavat pääsykokeesta riittvät pisteet. Ylioppilaskiintiö on yleensä suuremp. Lisäksi ne, jotka eivät pääse ylioppilaskiintiössä sisään voivat tulla valituksi, myös vapaassa kiintiössä, johon heidät siirretään automaattisesti eli hakijan ei hakuvaiheessa tarvitse itse päättää kummassa kiintiössä hakee paikkaa. Oikikseen hakee vuosittain aika monta jolla on vähintäänkin hyvät yo-paerit, joten käytännössä aika moni sisään päässyt on ylioppias, mutta toki vapaan kiintiön kautta on päätynyt oikikseen opiskelemaan henkilöitä ammattikoulupohjalta. - Ymmärtääkseni mihinkään suomen yliopistoon / koulutusohjelmaan ei enää edelllytetä, että ehdottomasti ja vain ja ainoastaan sellainen henkilö, joka on ensin kirjoittanut ylioppilaaksi voi tulla valituksi. - Voisi melkein kysyä provosoivasti, ehkä hieman, että mitä sillä ylioppialstutkinnnolla on enää merkitystäkään Suomessa? - Sillä monessa muussa maassa duunaripohjalta ei ole mitään asiaa opiskelemaan yliopistoon, kuin korkeintaan hyvin jat ia verraten suurella rahalla..
[/quote]
Ylioppilastutkinnollahan ei ole mitään merkitystä, myöhemmin tulet sen huomaamaan itsekin, kukaan ei sun todistustasi kysele, eikä ketään kiinnosta sun ylioppilastaustasi. Ei ole mitään hyötyä pitää järjestelmiä niin erillään toisistaan, koska ihmiset haluavat vaihtaa kuitenkin elämänsä suuntaa jossakin vaiheessa ja se tulisi kalliiksi, jos lukio pitäisi käydä vielä ammattitutkinnon päälle.
Ja kyllä sinne yliopistoon pääsee, vaikkei valintapisteita sieltä lukiopohjalta olekaan.
Tunnen muutamia ammattitutkinnolla yliopistoon menneitä ja olen itsekin yksi heistä ja voinpa kyllä sanoa, että ihan eri pohjalta siellä opiskelut aloitin kuin lukiosta tulleet toverini, paremmalla. Tosin työkokemustakin oli ehtinyt karttua muutama vuosi välissä. Myös toimeentulo opiskelujen aikana on parempaa, kun voit työskennellä mahdollisesti (minä voin) täydellä palkalla omassa ammtissasi, etkä hantttaroida jossakin Siwan kassalla tai nälkäpalkkaisena siivoojana. Ei käy kateeksi.
Tuli vasta mieleeni Ap ja muut oikikseen "vanhemmalla iäll'" haluavat ja tai paremmin te, jotka mietitte, että miten onnistuu mm. perheen ja tai työn ohella, niin miksi ette harjoittelisi ja tai kertaisi opiskelua avoimen yliopiston puolella? Jos ja tai kun pääsette siään niin voitte hyväksilukea avoimen puolella suorittamanne kurssit osaksi tutkintoa. Osa avoimen puolella suoritettavista kursseista on mahd. käydä samaan aikaan "varsinaisten opiskelijoiden" kanssa, joten tällainen "koe" tai harrastus saattaa auttaa näkemään sisältäpäinkin sitä, mitä (mm.) oikiksessa opiskelu on tai, mitä se voisi olla. Ja millaisia tyyppejä siellä on. Joku toinen voi tietysti käyttää saman katselemalla telkkaria ja vetämällä keppanaa, mutta yksittäisten avoimen yliopiston puolella suoritetuista kursseista saattaa olla hyötyä, etten sanoisi sivistää, teki sitten tulevaisuudessa mutä hyvänsä.
Kiitos rohkaisevista vastauksistanne!
Joku tuolla kirjoitti, ettei pääsykoe ole mikään läpihuutojuttu ja että eikö ensin pitäisi päästä sisään ennen kuin alkaa miettiä tulevaa vapaa-aikaa. Itse taas ajattelen niin, että mieluummin ensin selvitän, miten opiskelu vaikuttaisi elämääni ja mitä uhrauksia se vaatisi niin tarkasti etukäteen on mahdollista.
Pääsykokeeseen lukeminen on niin iso rutistus, että siihen ei kannata ryhtyä, jollei ole varma, että pystyy hoitamaan myös opinnot, jos pääsee tiedekuntaan sisään.
En ole kiinnostunut statuksesta vaan siitä, että koulutus avaisi paljon mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Olen ollut töissä jo vuosia ja tiedän, miten tärkeää on tehdä työtä, josta pitää.
Olen käynyt avoimen kursseja jo aikaisemmin ja tarkoitus olisi nytkin tarkoitus käydä avoimen kursseja. Niiden lisäksi olen ajatellut lukea vanhoja pääsykoekirjoja.
Pääsykoekirjat saa ostaa ymmärtääkseni huhtikuussa vaikka ne julkistetaan jo ennen sitä. Korjatkaa, jos olen väärässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, kappalejako ei näköjään näy vastauksessani (nro 54) ollenkaan, pahoittelut!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti pystyt yhdistämään perheen ja oikisopinnot. Mutta rehellisesti sanottuna luulen että tuohon yhtälöön on vaikea enää mahduttaa työtä (ellei jotain osa-aikaista löydy). Eli taloudellisesti voi tehdä tiukkaa.
Kannattaa huomioida kuten eka (?) kommentoija kertoikin, että mikäli työllistyt yksityiselle puolelle, ei kannata haaveilla 40 tunnin työviikoista. Siellä ei ketään kiinnosta onko lapset kotona odottamassa, vaan töitä pitää tehdä täysillä ja ne on pitkiä päiviä. Toki sieltä saatu kokemus auttaa sitten samaan myöhemmin hyväpalkkaisia legal counsel -tyyppisiä töitä joissa työpäivät ovat inhimillisempiä.
Itse aloitin oikiksessa 23-vuotiaana sinkkuna, joten sinänsä ihan eri tilanne. Mutta opiskelusta sen verran, että se on todellista täyspäivähommaa, jos meinaat normiajassa (4-5 vuotta) valmistua. Eli päivät luennolla ja illat nenä kiinni kirjassa. Tentteihin joutuu välistä lukemaan yötä myöten. Näin siis, jos haluat panostaa myös arvosanoihin - näitä oikeasti katsotaan harjoittelupaikkaa ja ensimmäistä työpaikkaa hakiessasi.
Omassa tilanteessani taloudellinen kireys ei haitannut ja asuin 3 hengen kimppakämpässä. Mutta lasten kanssa tuo ei tietenkään toimi. Itse kävin töissä todella vähän, jotta pystyin keskittymään opiskeluun. Sen mitä kävin, olin perhetutun firmassa, joten työajat olivat todella joustavat ja tuntipalkka kohtalainen. Puhdasta nepotismia siis.
Mikä on tulevaisuuden urahaaveesi? Yksityiselle puolelle haikaillessa kannattaa huomioida, että kilpailu "internshipeistä" on todella kovaa ja työpäivät todella pitkiä. Parin firman kokemuksella monilla uraan panostavilla naisilla ei ole lapsia vielä 35-vuotiaanakaan. Tietysti poikkeuksia on. Ja on myös erilaisia firmoja ja niiden lisäksi myös julkinen sektori.
Työ ei ole ihan sellaista glamuuria kuin tv-sarjat antavat ymmärtää, tietenkään. Mutta itse pidän kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole kokemusta oikisopintojen yhdistämisestä perhe-elämään, mutta voin kyllä kuvitella, että se on tosi rankkaa. Opiskelu on jo itsessään niin vaativaa, ainakin jos siinä haluaa menestyä hyvin.
Minkä ikäisiä ap:n lapset ovat? Vaikuttaa varmasti aika paljon, onko kyse ihan pienistä vai vähän isommista lapsista.
Läsnäolopakkoa ei ole? Eikö nuoret opiskelijat yleisesti ole töissä päivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä ole ite ennen kuullut, että arvosanoilla olisi kovin suurta merkitystä. Mutta kyllähän tuolla perheellisiä on, sekaan vaan!
Kannattaa ap tarkistaa, että onko sinulla enää mahiksia päästä oikikseen korkeakoulu-uudistusten takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 22:34"]No enpä ole ite ennen kuullut, että arvosanoilla olisi kovin suurta merkitystä. Mutta kyllähän tuolla perheellisiä on, sekaan vaan!
[/quote]
No tota.. Ei niillä ole jos ei kiinnosta mihin paikkaan pääsee harjoitteluun. Itse pääsin yhteen helsingin suurimmista asianajotoimistoista ja voin kertoa että arvosana vaikutti ja aika hyvin on nyt jalkaa oven välissä toisin kuin jollain sellaisella joka päätyi koulun omaan kansliaan kun ei päässyt muualle..
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 22:38"]Kannattaa ap tarkistaa, että onko sinulla enää mahiksia päästä oikikseen korkeakoulu-uudistusten takia
[/quote]
Esim. Helsingin yliopisto ei ota vielä ensi keväänä ensikertalaiskiintiötä käyttöön joten ei pitäisi olla ongelmaa nyt tulevana keväänä..
Sisäänpääsy on vaikein juttu. Ennen sitä ei kannata liikaa suunnitella. Vähintään 3 kk intensiivistä ja häiriötöntä lukemista vaatii. Yrityiskertoja ehkä 2-3 vuotta? Harva pääsee ensi yrittämällä sisään.
Jos on työsuhde, niin hae ihmeessä opintovapaata ja koulutustukea. On ansiosidonnaisen suuruinen ja 19 kk maksimissaan. Ei kannata enää aikuisena tuhlata aikaa työssäkäyntiin, jos tutkinnon haluaa. Ja useimmissa yliopistoissa pystyy monimuoto-opiskella ettei tarvitse niin olla läsnä. Itse opiskelen Kuopiossa ja asun Helsingissä perheeni kanssa. Kannattaa myös hyödyntää avoimen yliopiston puoli, monesti verkkokurssit on siellä.
??