Tosiystävät ja alkoholi

En edes itse tiedä, miksi tätä päädyin tänne kirjoittamaan. Kenties siksi, että salaa toivon asianomaisten lukevan tämän. Tai sitten en.

Meillä on pitkäaikainen ystäväpariskunta, jonka kanssa on vietetty aikaa lähes parikymmentä vuotta. On yhteisiä harrastuksia, sekä lasten yhteisiä harrastuksia. Vuosien varrella ollaan vietetty lukuisia humalaisia iltoja, muutaman kerran vuodessa.
No, harrastusten kautta tietysti tutustutaan myös uusiin ihmisiin ja mukaan "piiriin" on tullut uusia ihmisiä, joten aiempi kaksi pariskuntaa harrastamassa on nyt useampi pariskunta harrastamassa. En ole asiasta millään tavalla mustasukkainen, päinvastoin mukava että pieneen piiriin sopii uusiakin ihmisiä.

Mutta olen huolissani enkä tiedä mitä tehdä. Mieli tekisi puhua asiasta, mutta en tiedä miten, joten todennäköisesti jätän asian sikseen ja pikkuhiljaa luisun ulos tästä ystäväpiiristä. Tämän alkuperäisen ystäväpariskunnan alkoholin käyttö on riistäytynyt täysin käsistä näiden muiden ollessa läsnä. Jokaviikonloppuista kahden päivän ränniä, joka vaikuttaa jo kaikkeen muuhunkin tekemiseen. On kamala seurata vierestä, kun tappelette krapulassa, kunnes lähtee uuteen nousuun. Menneenäkin viikonloppuna ruokin kerran lapsenne, koska se kaljan juonti uusien ystävien kanssa oli niin tärkeää, että ei ehtinyt lapsille ruokaa antaa. Katsokaa itseänne, ette edes näytä terveiltä humalassa enää. Näytätte pelottavilta, ette enää pysty hillitsemään alkoholin käyttöänne. Se näennäinen hyväosaisuus omakotitaloineen ja hyvine työpaikkoineen ei kohta enää hämää ketään, osamaksulla latviasta tilatut kaljakuormat alkaa näkymään viikonlopuissanne.

Sen lisäksi, että olen huolissani teistä, olen myös surullinen. Suru tulee siitä, että pikkuhiljaa luisun ulos teidän elämästä. Ette te edes sitä itse todennäköisesti huomaa. Kutsut kahvittelemaan ovat historiaa, koska nykyään kutsutaan kaljoittelemaan. Ja koska emme kaljoittele joka viikonloppu, niin olemme jäämässä ulkopuolisiksi.

Ryhdistäytykää hyvät ihmiset, edes lastenne takia.