Mitä ajattelet 48-vuotiaasta naisesta jolla parisänky ja sänky täynnä pehmoleluja. Ei oo naimisissa eikä oo lapsia.

Maaninen?

Vierailija kirjoitti:

No. Mitä sanotte miehestä jonka makkari pursuaa pornolehtiä ja alastomia naisia esittäviä julisteita? Ei o naimisissa koskaan ollu.

Asunnossa en on käyny, tämä o ihan fiktiivinen keissi, mutta periaatteessa mahdollinen!

Kui kui. Kui tykkäätte!

Sairas tietenkin.

Optimisti varmaan ainakin tuon parisängyn suhteen.

Paljon mukavampaa olla toiveikas, kuin hankkia kapea sänky, johon ei mahdu yövieraita. Pehmolelut ihan jees, jos sellaisista tykkää. Onhan niitä aikuisia paljon, jotka jopa pukeutuu pehmoleluiksi, nämä turret.

Vierailija kirjoitti:

Hieman outoa.

Kun muutin kotoa pois parikymppisenä, otin mukaani muutamia pehmoja, mutta aika nopeasti vein suurimman osan takaisin vanhempieni komeroon. En tehnyt pehmoilla mitään ja ne oli vain ärsyttäviä sänkyä pedatessa. Eivät ne olleet mitenkään kainalokavereita tai lohduttavia juttuja, vaan vain pehmoleluja. Muuttojen myötä turhat tavarat vähenivät edelleen. Lasten syntyessä pehmoja alkoi tulla taas ja aikanaan niilläkin oli oma tärkeä paikkansa, mutta nyt kun lapset ovat jo teinejä, ei pehmoleluja enää näy muualla kuin varaston laatikossa. Iso osa on viety myös kierrätykseen ja hyvä niin, vain tärkeimmät ovat tallessa.

Jos jonkun sänky olisi niitä pullollaan, niin alkaisin heti miettimään, että onko tyypillä joku pakonomainen tarve ostaa pehmoleluja. Ovatko ne edes järjestyksessä, vai hujanhajan pitkin petiä? Onko naisen asunto muutenkin tavaraa pullollaan ja ja keräileekö hän muuta roinaa? Veikkaan, että kyllä kerää ja kämpästä löytyy maniassa ostettuja purnukoita, kippoja, jotain hänen mielestään tosi söpöjä ja hassuja juttuja.

Tuossa on tyylipuhdas pitäkää tunkkinne -kehitelmä. :D

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes saman ikäinen, lapseni ovat jo aikuisia ja en ymmärrä pehmoja, joita on ilmeisesti kymmeniä, ehkä yli satakin. Ymmärrän hyvin muutaman, mutta parisängyn täydeltä en. Leikkiikö nainen niillä? Onko niille kaikille nimet ja jopa persoonallisuus? Karseaa.

Ihmettelen myös mammoja (tai ehkä mammoja on vain yksi ja hän kirjoittelee ymmärtäväiset kommentit), jotka ymmärtävät lelumassat.

Hehe. Satakunta niitä on, kaikilla nimet ja persoonat! Ovat halikavereita! Puolisoa jos halaa, tulee liian kuuma.

Ehkä olenkin hullu ja nauran matkalla lelukauppaan. Mitäs sitten?

Minulla on 2 pehmolelua. Pidän niistä koska ne on pehmeitä ja pörröisiä. Lapsiakin on, mutta aikuisia. Pidän vain pehmeästä ja pörröisestä. En halua lemmikkiä niin lelut on korvike. Joten minusta on ihan ok :)

Aika yllättävää, miten paljon parisängystä ja pehmoleluista päätellään ja miten voimakkaita tunteet ovat.

Mikä mahtoi vaivata erästä kollegaani, joka toi vahvan reaktionsa näkyviin, kun toinen kollega toi minulle lahjaksi pehmolelun? Hän selitti kahvipöydän toisesta päästä, että hän ei yhtään ymmärrä pehmoleluja. Ei ymmärtänyt silloinkaan, kun hänen lapsensa olivat pieniä, mutta kuitenkin salli lelut näille ja heitti lopulta salaa pois. Hän näytti monta kertaa, kuinka pehmolelut oikein puistattivat häntä. Minun saamaani pehmoa hän pystyi katsomaan vain sivusilmällä. "Hyi." Voisiko joku ketjun pehmoleluninhoajista kertoa, mistä tämänsuuntaiset tunteet ovat peräisin?

En oikein mitään. On mullakin pehmoleluja ja olen avoliitossa. Kumppani on ostanut mulle pehmoleluja myös. Ei niitä nyt hirveästi ole eikä ne ole mun sängyssä yhtä possua lukuunottamatta, jota halaan yöllä kun nukun paremmin niin. Yksi 80cm korkea nalle mulla on ollut 9-vuotiaasta lähtien ja saa olla jatkossakin :D Olen 31-vuotias ihan normaali vastuullinen aikuinen