Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet 48-vuotiaasta naisesta jolla parisänky ja sänky täynnä pehmoleluja. Ei oo naimisissa eikä oo lapsia.
Kommentit (68)
En tiedä miksi olisin sellaisen naisen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin, että siinä on kerrankin aikuinen, joka elää kuten haluaa elää eikä luule, että pehmot on joku häpeällinen juttu aikuisilla. Monista tänne vastanneista taas ajattelen, että siinäpä on takakireetä porukkaa, jotka yrittää kovasti olla aikuista. Yrittävät niin kovasti, ettei heidän mielestään ole kuin yksi (nalleton) tapa olla aikuinen.
Huolestuisin nalleista vasta sitten, jos ne vievät kaiken tilan asunnossa ja omistaja suhtautuu niihin kuin ne olisivat tietoisia olioita tai palvoo niitä alttarilla. Pelkkä nallejen omistaminen ja niiden kanssa nukkuminen tai niiden halaaminen ei huolestumista tai kummastelua aiheuta.
On onnellinen eikä mikään takakireä mamma
Vierailija kirjoitti:
On onnellinen eikä mikään takakireä mamma
Ei ehkä takakireä, mutta ei kyllä tervekään. Ymmärrän, että jollakin lapsella on pehmoja, mutta jos aikuisella ihmisellä on sänky täynnä pehmoleluja, niin eihän niillä ole mitään virkaa. Ne ovat vain turhaa tavaraa, jolla ei ole mitään merkitystä ja turhaa tavaraa keräilevät ihmiset ovat usein erikoisia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vaihe jäänyt lapsuudessa elämättä. Aikuistuminen jollain tavoin kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On onnellinen eikä mikään takakireä mamma
Ei ehkä takakireä, mutta ei kyllä tervekään. Ymmärrän, että jollakin lapsella on pehmoja, mutta jos aikuisella ihmisellä on sänky täynnä pehmoleluja, niin eihän niillä ole mitään virkaa. Ne ovat vain turhaa tavaraa, jolla ei ole mitään merkitystä ja turhaa tavaraa keräilevät ihmiset ovat usein erikoisia tyyppejä.
Silti taulut, yms turhat koristeet on ok ja "tervettä"? Takakireiden tekopyhyyttä sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, että siinä on kerrankin aikuinen, joka elää kuten haluaa elää eikä luule, että pehmot on joku häpeällinen juttu aikuisilla. Monista tänne vastanneista taas ajattelen, että siinäpä on takakireetä porukkaa, jotka yrittää kovasti olla aikuista. Yrittävät niin kovasti, ettei heidän mielestään ole kuin yksi (nalleton) tapa olla aikuinen.
Huolestuisin nalleista vasta sitten, jos ne vievät kaiken tilan asunnossa ja omistaja suhtautuu niihin kuin ne olisivat tietoisia olioita tai palvoo niitä alttarilla. Pelkkä nallejen omistaminen ja niiden kanssa nukkuminen tai niiden halaaminen ei huolestumista tai kummastelua aiheuta.
Näihin nalleihin ei yleensä lapsivieraat saa koskea 🙄
Vierailija kirjoitti:
Joku vaihe jäänyt lapsuudessa elämättä. Aikuistuminen jollain tavoin kesken.
Kannattaisi kokeilla, lapsena osaa nauttia elämästä eikä ota kaikkea niin vakavasti.
Ankeaa on noin kalkkisten ajatusmaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On onnellinen eikä mikään takakireä mamma
Tai pelokas ja turvaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On onnellinen eikä mikään takakireä mamma
Tai pelokas ja turvaton.
Näin takakireät mammat juuri sanoisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempien luona asui 70-luvulla iäkäs, lapseton ja dementoitunut sukulainen, jolla oli nukke ja nukenvaunut. Sai jotain lohtua niistä.
Vierailija kirjoitti:
Näihin nalleihin ei yleensä lapsivieraat saa koskea 🙄
Mitä sitten? On hänen omaisuutta. Vaikka onkin pehmoleluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähes saman ikäinen, lapseni ovat jo aikuisia ja en ymmärrä pehmoja, joita on ilmeisesti kymmeniä, ehkä yli satakin. Ymmärrän hyvin muutaman, mutta parisängyn täydeltä en. Leikkiikö nainen niillä? Onko niille kaikille nimet ja jopa persoonallisuus? Karseaa.
Ihmettelen myös mammoja (tai ehkä mammoja on vain yksi ja hän kirjoittelee ymmärtäväiset kommentit), jotka ymmärtävät lelumassat.
Ihan sama, mitä tuollaisella ihmisellä on sängyssään, kunhan tekee työnsä, maksaa veronsa ja pidättäytyy laittomuuksista.
Ei kypsä seurusteluun, siksi varmaan onkin sinkku.
Mulla on parisänky, ja jos vieraita tulee niin pehmolelut varmaan nostan sen päälle. Yleensä ovat olohuoneessa siskon lasten leikittävinä, mutta en minä niitä viitsi sinne jättää jos ketään muuta tulee käymään. Että revi siitä mitä haluat.
En mitään.
Muttamitå ajattelette typerien aloitustentekijästä ap?
Joku amis katkeroitunut tyyppi
No. Mitä sanotte miehestä jonka makkari pursuaa pornolehtiä ja alastomia naisia esittäviä julisteita? Ei o naimisissa koskaan ollu.
Asunnossa en on käyny, tämä o ihan fiktiivinen keissi, mutta periaatteessa mahdollinen!
Kui kui. Kui tykkäätte!
Hieman outoa.
Kun muutin kotoa pois parikymppisenä, otin mukaani muutamia pehmoja, mutta aika nopeasti vein suurimman osan takaisin vanhempieni komeroon. En tehnyt pehmoilla mitään ja ne oli vain ärsyttäviä sänkyä pedatessa. Eivät ne olleet mitenkään kainalokavereita tai lohduttavia juttuja, vaan vain pehmoleluja. Muuttojen myötä turhat tavarat vähenivät edelleen. Lasten syntyessä pehmoja alkoi tulla taas ja aikanaan niilläkin oli oma tärkeä paikkansa, mutta nyt kun lapset ovat jo teinejä, ei pehmoleluja enää näy muualla kuin varaston laatikossa. Iso osa on viety myös kierrätykseen ja hyvä niin, vain tärkeimmät ovat tallessa.
Jos jonkun sänky olisi niitä pullollaan, niin alkaisin heti miettimään, että onko tyypillä joku pakonomainen tarve ostaa pehmoleluja. Ovatko ne edes järjestyksessä, vai hujanhajan pitkin petiä? Onko naisen asunto muutenkin tavaraa pullollaan ja ja keräileekö hän muuta roinaa? Veikkaan, että kyllä kerää ja kämpästä löytyy maniassa ostettuja purnukoita, kippoja, jotain hänen mielestään tosi söpöjä ja hassuja juttuja.