Miesten arvioiva katse
Pitäisi kai olla kiitollinen. Olen laihduttanut yli 10 kiloa ja miehet ovat alkaneet katsoa minua arvioivasti, sillain koko vartalon skannaten. Luultavasti eivät ole pitäneet näkemästään, ylipainoa on vielä runsaasti jäljellä. Mutta olen siis päässyt takaisin nais-kategoriaan oltuani painavampana näkymättömät, merkityksettömät-kategoriassa. Jotenkin vähäinen arvonnousuni ilahduttaa. Oletteko muut laihduttaneet huomanneet samaa?
Kommentit (89)
Minuakin skannasivat, kun kävin viime viikolla uimahallissa. Olen hoikka, mutta reisissä selluliittia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, useimmilla miehillä on silmät, ja he toisinaan katsovat niillä asioita. Ne siat.
Ja vaikka miehillä on nämä silmät, niin jotain kumman syystä vanhat naiset, lihavat naiset ja rumat naiset ovat miehille näkymättömiä.
No, aika harvoin me naisetkaan katsomme vanhoja, lihavia tai rumia miehiä muuten kuin kauhistellaksemme.
Jos mies tai nainen lihoo merkittävästi, niin hänen viehätysvoimansa vastakkaisen sukupuolen silmissä romahtaa.
Tämä ilmiö pätee 100% samalla tavalla miehiin kuin naisiinkin, jonka takia pidänkin naisten jeesustelua tästä asiasta äärimmäisen tekopyhänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, useimmilla miehillä on silmät, ja he toisinaan katsovat niillä asioita. Ne siat.
Ja vaikka miehillä on nämä silmät, niin jotain kumman syystä vanhat naiset, lihavat naiset ja rumat naiset ovat miehille näkymättömiä.
Ihmisen silmä vaan etsii kauneutta. Samalla tavalla naiset ihailevat komeaa miestä, ja kavahtavat poispäin rumaa miestä.
Tällaisia me ihmiset vaan ollaan. En tiedä mihin tämmöisestä oikein kannattaa reklamoida. Jumalalle ehkä?
Ei siinä ole mitään pahaa, että ihminen haluaa katsella miellyttäviä asioita. Siinä on, että naista ei pidetä ihmisenä, jos hän ei ole viehättävä.
Höpsis nainen voi olla todella viehättävä vaikkei olisi kaunis, tämänkaltaista viehättävyytä ei vain näe pelkästään ulkokuorta katsomalla vaan se vaatii paljon aikaa.
Ei se välttämättä edes vaadi aikaa. Olen omasta mielestäni ei-kaunis nainen, en osaa pukeutua mitenkään hienosti tai edes suurin piirtein normaalisti. Ja silti miehet aina katsoo minua päin ja hymyilee. Vaikka olen jo 43, että minun pitäisi feministien mukaan olla miehille näkymätön tässä vaiheessa.
Luulin pitkään että se johtuu siitä, että minulla on niin hieno koira, mutta sitten huomasin että ne hymyilee ilman koiraakin.
Voisihan ne tietysti hymyillä siksikin, että näytän naurettavalta, mutta silloin varmaan hymyilisi naisetkin, ja naiset yleensä katsoo minua vihaisesti. Paitsi nyt kun hommasin sellaisen filthy hobbitses -henkisen viitan. Nyt kaikki ihmiset hymyilee minulle hyväntuulisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se taida olla niin, että valtaosa naisista pitää siitä, että oma ulkonäkö kerää huomiota miehiltä, mieluiten "oikeanlaisilta" (lue: niiltä joita nainen pitää komeina).
Vaikka moni nainen "kauhistelee" miesten katseita, niin useimmat valitsevat tunkeilevat katseet kuin sen, että kukaan ei huomio/katso.
Kyllä paljon mieluummin valitsisin katseiden puuttumisen täysin kuin katseet (ja valitettavan usein myös pokausyritykset) miehiltä, jotka eivät minua millään tasolla viehätä. Niistä tulee epämiellyttävä, ahdistunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, useimmilla miehillä on silmät, ja he toisinaan katsovat niillä asioita. Ne siat.
Ja vaikka miehillä on nämä silmät, niin jotain kumman syystä vanhat naiset, lihavat naiset ja rumat naiset ovat miehille näkymättömiä.
Ei kai miesten silmissä mitään vikaa ole, kyllä minä vanhat, lihavat ja rumat naiset näen. Mutta on se minun mielestäni ihan normaalia jos mies katsoo kauemmin/tarkemmin jotain kaunista velaa kuin rumaa ja ylipainoista naista.
Ja sekin on tietty aivan sattumaa, että pidät Sihteeri-Sirpaa pätevämpänä kuin lihavaa Tohtori-Tiinaa.
En todellakaan, mistä ihmeestä sinä tuon keksit? Aikamoinen aivopieru sinulta.
Mutta todennäköisesti katsoisin sirpsakkaa Sihteeri-Sirpaa kauemmin kuin lihavaa Tohtori-Tiina ja pitäisin Sirpaa fyysisesti haluttavampana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Olin vain utelias tietämään onko sinulla elämässäsi mitään positiivisia kokemuksia miehistä, tai mitään hyvää sanottavaa kenestäkään tuntemastasi miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Etpä sinä tiedä, mitä kaikkea olen kokenut. Koettu väkivalta jättää jälkensä, tekee kyyniseksi ja saa pelkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Etpä sinä tiedä, mitä kaikkea olen kokenut. Koettu väkivalta jättää jälkensä, tekee kyyniseksi ja saa pelkäämään.
Ehdottomasti. Sen takia kannattaakin katsoa peiliin ja analysoida tilannetta. Kannattaa lukea Daniel Kahnemanin kirjoituksia ja varsinkin WYSIATI-akronymia (What You See Is All There Is) ja siitä johtuvia kognitiivisia vinoumia. E
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.
Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku vanha käppänä ukko tuijottaa, ajatellaan mikä inhottava pervo. Kun nuori adonis tuijottaa, ajatellaan ihanaa kun huomioidaan! Kyllä laihduttaminen ja kuntoilu kannatti :)
Voipi olla, että miehetkin suhtautuvat nuoren ja kauniin vs. vanhan ja ruman naisen tuijotukseen eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.
Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.
Ikävä kuulla että miehet ovat kohdelleet sinua kaltoin koko elämäsi. Tuon perusteella ymmärrän täysin ettet halua olla missään tekemisissä miesten kanssa.
Hyvää loppuelämää joka tapauksessa!
Kaikki mun tuntemat lihavat naiset on suosittuja miesten keskuudessa.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.
Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.
Ikävä kuulla että miehet ovat kohdelleet sinua kaltoin koko elämäsi. Tuon perusteella ymmärrän täysin ettet halua olla missään tekemisissä miesten kanssa.
Hyvää loppuelämää joka tapauksessa!
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.
Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.
Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.
Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.
Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.
Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?
Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?
Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?
Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta.
Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta.
Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.
Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.
Kovasti teitä tällä palstalla riittää, joita jokainen maapallon mies on kohdellut kaltoin.
Minua ei kiinnosta vieraiden miesten katseet.
Jos kiinnostaisi, niin ryhtyisin pornotähdeksi.
Höpsis nainen voi olla todella viehättävä vaikkei olisi kaunis, tämänkaltaista viehättävyytä ei vain näe pelkästään ulkokuorta katsomalla vaan se vaatii paljon aikaa.