Miesten arvioiva katse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.

Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.

Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.

Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.

Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.

Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?

Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?

Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?

Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta. 

Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta. 

Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.

Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.

Kovasti teitä tällä palstalla riittää, joita jokainen maapallon mies on kohdellut kaltoin.

Mitä hourit? Jokainen täysjärkinen ihminen tajuaa, että trollien ylilyönnit ("jokainen maapallon mies") ovat vain kömpelöitäy yrityksiä vedättää keskustelu pois validista aiheesta.

Yksi ainoa kusipäinen mies voi pilata MILJOONAN hyvän miehen maineen. Se kannattaa pitää mielessä, kun seuraavan kerran syyllistätte väkivallan uhreja (naisia) siitä, että he pelkäävät miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.

Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.

Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.

Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.

Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.

Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?

Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?

Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?

Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta. 

Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta. 

Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.

Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.

Kovasti teitä tällä palstalla riittää, joita jokainen maapallon mies on kohdellut kaltoin.

Mun on helppo loppujen lopuksi uskoa että tällaisia naisia on ihan oikeasti olemassa.

Hommahan menee tosiasiassa niin, että jos ihminen on syntynyt poikkeuksellisen rumaksi, niin sosiaaliset interaktiot voivat olla hänelle lähes pelkästään negatiivisia, koska muut ihmiset kohtelevat tällaisia ihmisiä yleensä joko huonosti tai sitten eivät huomioi ollenkaan.

Muistan kun kerran lyhyt ja ruma mies tilitti humalassa minulle että äitiään lukuun ottamatta kukaan nainen ei ole koskaan huomioinut häntä muuten kuin siirtymällä kauemmaksi hänestä. Tuo avasi itselleni ainakin paremmin miten raakaa elämä voi rumana ihmisenä olla. Riittävän kauan kun saat tuollaista kohtelua, niin ihminen taitaa jo olla "menetetty tapaus". Uskon että tässä ketjussa kirjoittavat tietyt naiset ovat tällaisen kohtelun lopputulosta.

Vanhempana naisena surettaa, että miehet eivät näe "ihmisenä" eli nimenomaan näkevät naisena ja sivuuttavat pikaisesti sen sijaan, että voisivat tervehtiä/jutella kuten tekevät itselleen vieraiden miesten kanssa.

Eli koen kyllä, etttä näkevät minut nimenomaan naisena muttei seksuaalisesti haluttavana. Sitähän en edes halua vaan ystävällistä kanssakäymistä arjen eri tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.

Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.

Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.

Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.

Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.

Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?

Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?

Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?

Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta. 

Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta. 

Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.

Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.

Kovasti teitä tällä palstalla riittää, joita jokainen maapallon mies on kohdellut kaltoin.

Mun on helppo loppujen lopuksi uskoa että tällaisia naisia on ihan oikeasti olemassa.

Hommahan menee tosiasiassa niin, että jos ihminen on syntynyt poikkeuksellisen rumaksi, niin sosiaaliset interaktiot voivat olla hänelle lähes pelkästään negatiivisia, koska muut ihmiset kohtelevat tällaisia ihmisiä yleensä joko huonosti tai sitten eivät huomioi ollenkaan.

Muistan kun kerran lyhyt ja ruma mies tilitti humalassa minulle että äitiään lukuun ottamatta kukaan nainen ei ole koskaan huomioinut häntä muuten kuin siirtymällä kauemmaksi hänestä. Tuo avasi itselleni ainakin paremmin miten raakaa elämä voi rumana ihmisenä olla. Riittävän kauan kun saat tuollaista kohtelua, niin ihminen taitaa jo olla "menetetty tapaus". Uskon että tässä ketjussa kirjoittavat tietyt naiset ovat tällaisen kohtelun lopputulosta.

Juuri näin. En edes tiedä olenko poikkeuksellisen ruma (en ainakaan lapsena ollut, en syntynyt rumaksi), mutta useat miehet ovat antaneet ymmärtää, että olen heille äärimmäisen vastenmielinen.

T: Tuo jolta kysyttiin onko minulla ainoatakaan hyvää kokemusta miehistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällistyin kun muutuin näkyväksi heti kun laihdutin. Aiemmin, 10 vuoden ajan, olin täysin olematon, jota ei edes katsottu, ja nyt yllättäen tullaan flirttailemaan.

Ylipainoisen vaimon kanssa ei kehdata näyttäytyä missään, hoikan kanssa käydään kaikki kissanristiäiset.

Sen pinnallisempaa olentoa ei ole kuin mies. Ei mikään ihme, että naiset meikkaa ja leikkauttaa itseään. Ulkonäkö=ihmisarvo.

Tämä. Mutta siinäkin on kultainen keskitie eli jos nainen alkaa olla liian kaunis, hän muuttuu objektiksi. Se rako, missä nainen nähdään ihmisenä, on aika kapea.

Yhden yön panoksi kelpaava ruma nainen on miehille objekti siinä missä kauniskin nainen. Herää kysymys, onko yksikään nainen miehille yhtään mitään muuta.

Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa? Kokenut koskaan läheisyyttä miehen kanssa? Onko mies ikinä sanonut sinulle että rakastaa sinua?

Tiivistettynä: oletko koskaan elämässäsi kokenut mitään positiivisia kokemuksia miehistä?

Olen seurustellut miesten kanssa, mutta oliko se positiivista... No jaa. Miksi kysyt?

Negatiivinen kokemus parisuhteesta oli varmasti vain ja ainoastaan miehen vika. Se, että iso osa kansasta osaa elää onnellisessa parisuhteessa ei tätä sinun käsitystä miksikään muuta. 

Olin tässä yks päivä treffeillä naisen kanssa joka haukkui kaikki miehet maanrakoon ja kehuskeli käyneensä sadoilla treffeillä mutta ei ollut vielä löytänyt kunnon miestä. Siinä tuli vain mieleen, että missä vaiheessa aikuinen ihminen katsoo peiliin ja alkaa miettimään omaa vastuuta. 

Nämä palstan katkeromammat elävät jossain ihan omassa maailmassaan, jossa miehet ovat suunnilleen Mordorin örkkejä. He eivät ilmeisesti lainkaan havaitse niitä ihan tavallisia ihmisiä, joita tulee joka paikassa vastaan päivittäin, ja jotka viettävät helppoa, tasapainoista ja kivaa elämää parisuhteissa ja perheissä, kaikki sulassa sovussa keskenään.

Yleensä siihen katkeruuteen on jokin syy. Kun on nuoresta pitäen saanut kuulla julmaa ulkonäön arvostelua ja haukkumista pojilta/miehiltä ja sen jälkeen vähättelyä ja rajua henkistä väkivaltaa parisuhteessakin, kyllä siitä jälki jää. Myönnän pelkääväni miehiä, enkä luota yhteenkään.

Kovasti teitä tällä palstalla riittää, joita jokainen maapallon mies on kohdellut kaltoin.

Mitä hourit? Jokainen täysjärkinen ihminen tajuaa, että trollien ylilyönnit ("jokainen maapallon mies") ovat vain kömpelöitäy yrityksiä vedättää keskustelu pois validista aiheesta.

Yksi ainoa kusipäinen mies voi pilata MILJOONAN hyvän miehen maineen. Se kannattaa pitää mielessä, kun seuraavan kerran syyllistätte väkivallan uhreja (naisia) siitä, että he pelkäävät miehiä.

Ei kukaan voi pilata kenenkään muun mainetta kuin omansa. Jos sinä valitset suhtautua ihmisiin jollakin irrationaalisella vihalla, niin se on pelkästään oma vikasi.

Miehen näkökulmasta sama efekti toistuisi jos 165 senttisestä tulisi yhtäkkiä "yön yli" 185 senttinen.

Tottakai naiset huomaavat pitkän miehen ihan eri tavalla. Olemme kaikki visuaalisia eläimiä.

Tämä ei ole vastalause kenenkään muun kokemukselle:

Oma kokemukseni, ihan ok näköisenä, normaalipainoisena naisena on, että huomio/katseet ovat vähentyneet paljon sitten nuoruuden. Lähentelen neljääkymppiä.

Niin mietin vain, että enkö huomaa katseita/naisena pitämistä, mutta ymmärtäisin, jos yhdessä yössä lihoisin 40 kg, vai ovatko nämä ketjun laihduttaneet naiset selvästi nuorempia.

Nosto

Up