Entä jos valmistuu yli 40-vuotiaana?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:04"]

Ihan mielenkiinnosta, oletko jo hakenut uutta työtä? Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun, jossa pohdittiin nelikymppisten työllistymisestä.

Hyvä, että sinulla ainakin on positiivinen vire päällä. Itsellä taas alkaa olla aika apeat tunnelmat, kun työnhaku on ollut tuloksetonta. Tein siis toisen yliopistotutkinnon työn ohella ja vaikka tällä hetkellä olenkin töissä, ei mikään näiden yt-neuvotteluiden aikakautena tunnu olevan varmaa. 

[/quote]

Olen seurannut vasta muutaman samalta alalta valmistuvan, samansuuntaisen tausta omaavan ystäväni työlistymisprosessia. Hyvin menee, mutta aktiivisuutta vaatii. Jonkunlaista verkostoa pitää luoda jo opiskeluaikana ja pitää hyviä suhteita kaikkiin, esim. opettajiin. Oma-aloitteinen pitää olla, siinä vaiheessa tuntuu olevan peli menetetty jos jää odottamaan kotiin työpaikkailmoituksien julkaisua. Luuri kouraan vaan ja soittoa sinne sun tänne.

Itse olen myös valmis vaihtamaan asuinpaikkaa, jopa tarvittaessa ulkomaille.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:25"] Miksi kukaan edes vaivautuu opiskelemaan noin vanhana? [/quote] No miksi vaivautua tekemään mitään? Ehkä ainakin siksi että ennen eläkeikää on vielä 25-30 vuotta töitä jäljellä? :) Minä haluan mielekkäämmän a paremmin palkatun työn, kuin missä olen aiemmin työskennellyt. En pystyisi työskentelemään nykyisessä duunissani eläkeikään, se nyt on vaan niin. Jos rahkeet riittää muuhunkin, miksi ei? [/quote] No olisit alunperin jo opiskellut paremman tutkinnon, niin ei tarvitsisi enää vanhana miettiä, että syrjitäänkö työmarkkinoilla.

[/quote]

Ei mua kiinnosta syrjutäänkö mua, päteviä työntekijöitä ei syrjitä. Mun opiskelukavereita tuskin monikaan tulee kunnon työpaikkaa allata saamaan, kun kursseista vaan notkutaan läpi oppimatta oikeasti mitään ja rillutellaan vaan opiskelijabileissä. Luulen olevani aika kuumaa kamaa valmistumiseni jälkeen, koska mull aon jo aiempaa työkokemusta toiselta alalta + suosittelijat, sekä lähes täyspäiväinen työhistoria myös opiskeluajalta, kyllä se kertoo työnantajalle mun todistusmerkintöjeni kanssa aika paljon.

Kyllä niitä todistuksiakin yliopistolta kysellään, niihin ja niiden sisältöihin ei tarvitse paneutua mitenkään ekstensiivisesti kun pääaineesta ja sivuaineista on kokonaisuusmerkinnät.
[/quote]

Mutta vastavalmistuneelle ei tarvitse maksaa niin paljon.

No itse valmistun yliopistosta vasta 38-vuotiaana alalle joka työllistää muutenkin todella huonosti, eikä mulla ole aiempaa tutkintoa ja työkokemustakin todella vähän. Olen aika varma etten työllisty, mutta eipä tässä voi enää nuortuakaan.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:08"]

Mutta vastavalmistuneelle ei tarvitse maksaa niin paljon.

[/quote]

Ei haittaa, mulle riittää se viisi tonniakin ennen kuin alkaa ikälisät kasaantua tulevalta alaltani.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:04"]

Ihan mielenkiinnosta, oletko jo hakenut uutta työtä? Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun, jossa pohdittiin nelikymppisten työllistymisestä.

Hyvä, että sinulla ainakin on positiivinen vire päällä. Itsellä taas alkaa olla aika apeat tunnelmat, kun työnhaku on ollut tuloksetonta. Tein siis toisen yliopistotutkinnon työn ohella ja vaikka tällä hetkellä olenkin töissä, ei mikään näiden yt-neuvotteluiden aikakautena tunnu olevan varmaa. 

[/quote]

Olen seurannut vasta muutaman samalta alalta valmistuvan, samansuuntaisen tausta omaavan ystäväni työlistymisprosessia. Hyvin menee, mutta aktiivisuutta vaatii. Jonkunlaista verkostoa pitää luoda jo opiskeluaikana ja pitää hyviä suhteita kaikkiin, esim. opettajiin. Oma-aloitteinen pitää olla, siinä vaiheessa tuntuu olevan peli menetetty jos jää odottamaan kotiin työpaikkailmoituksien julkaisua. Luuri kouraan vaan ja soittoa sinne sun tänne.

Itse olen myös valmis vaihtamaan asuinpaikkaa, jopa tarvittaessa ulkomaille.

[/quote]

Entä oletko todellisuudessa vielä hakenut uutta työpaikkaa? Kaikki kertomasi työnhakuun liittyvä on kyllä tuttua.

Alaa vaihtaessani olin hieman päälle kolmikymppinen. Silloin muutaman kuukaden aikana laitoin noin sata hakemusta ja sain useita haastattelupyyntöjä, joista sitten tärppäsikin. Tosin myös palkkatoiveeni oli (liiankin) alhainen nykyiselle alalleni.

Nyt nelikymppisenä minulla on tämän nykyisen alan työkokemusta ja myös niitä kontaktejakin. Kuitenkin lopputulos on ollut se, etten ole uutta työtä (vielä) saanut. Itsellä on myös asuinpaikan vaihtamisesta kokemusta, joten sekään ei olisi este, mutta todellisuudessa alani työt painottuvat juuri Etelä-Suomeen, jossa nyt asun.

Toki alani on nyt sellainen, että liikkeella on runsaasti työvoimaa. Firmat myös irtisanovat, vaikka olisivat tehneet hyvänkin tuloksen.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:13"]No tottakai, jos kolmekymppinenkin joutuu. Kaikki, jotka eivät valmistuneet ennen kuin täyttivät 26, ovat ikuisia luusereita.
[/quote]
toivottavadti jäät dösän alle niin sitten ei ole mtn väliä valmistuitko vai et. Jos vammaudut ja olet sidottu pyörätuoliin kaikki puhuvat avustajallesi eivät sinulle koska olet vammainen luuseri.... niinpä. Silmänräpäys on aika muutokseen.

18: ensi kesänä vasta kun olen saanu kandin kasaan, sitä aiemmin on mun alalla ihan turha yrittää minnekään, kukaan ei voi ottaa töihin. Ala toki vaikuttaa, kaikkina aikoina kaikille aloille vaan ei ole yhtä paljon työpaikkoja kuin valmistuneita olisi.

Oletko harkinnut esim. CIMO:n kautta vuodeksi töihin/harjoitteluun ulkomaille? Siitä ei saa kummoisia rahoja (korkeakouluharjoittelijan palkka), mutta maasta riippuen sillä pärjää ihan hyvin sen vuoden. Tunnen yhden CIMO:n kautta töissä olleen joka takaisin Suomeen tullessaan sai parin kuukauden odottelun jälkeen täältä työpaikan, tosin sekin oli sellainen puhelin kouraan vaan -juttu. Siinä ratkaisi sitten kielitaito ja varmaan sellainen tietynlainen "periksiantamattomuus" jota vaaditaan, että lähtee oikesti ulkomaille tollaseen hommaan. Nyt tuttavani on todella hyväpalkkaisessa asintuntijatehtävässä täällä Helsingissä.

Suomessa on hyötyä spesifistä konkreettisesta koulutuksesta esim. lääkäri. Mikään ole enää varmaa, juristit, ekonomit yms. eivät ole mitään takeita työelämään. Ei ole hyviä koulutuksia vaan kokonaisuus ja rutkasti onnea. Suomessa kokemus ja ikä on rasite. Työ on niin kallista joten kokematon ja halpa saa paikan, noin karrikoidusti. Tekniset jutut ovat sitten erikseen kun pitää jotain osatakin. Eli aina on toivoa huolimatta siitä onko 20 vai 40v.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:19"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:13"]No tottakai, jos kolmekymppinenkin joutuu. Kaikki, jotka eivät valmistuneet ennen kuin täyttivät 26, ovat ikuisia luusereita.
[/quote]
toivottavadti jäät dösän alle niin sitten ei ole mtn väliä valmistuitko vai et. Jos vammaudut ja olet sidottu pyörätuoliin kaikki puhuvat avustajallesi eivät sinulle koska olet vammainen luuseri.... niinpä. Silmänräpäys on aika muutokseen.
[/quote]

No ei se ole mun vika, ettet mennyt nuorena opiskelemaan.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:47"]

"Olisit alunperin opuskellut" jne...mitä kukaan teitää toisen elämästä, ja siitä mihin on milloinkin kypsä? Jos ei ole ihan nuori,olosuhteet elämän ja koulutuksen suhteen on olleet ihan toiset!!!

[/quote]

Juuri näin. Ja lisäisin tähän vielä, että nopeasti muuttuvassa maailmassa ei useinkaan voi ennustaa, mikä on se ala, joka elättää vielä kymmenenkään vuoden kuluttua, saati eläkeikään asti!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:24"]

18: ensi kesänä vasta kun olen saanu kandin kasaan, sitä aiemmin on mun alalla ihan turha yrittää minnekään, kukaan ei voi ottaa töihin. Ala toki vaikuttaa, kaikkina aikoina kaikille aloille vaan ei ole yhtä paljon työpaikkoja kuin valmistuneita olisi.

Oletko harkinnut esim. CIMO:n kautta vuodeksi töihin/harjoitteluun ulkomaille? Siitä ei saa kummoisia rahoja (korkeakouluharjoittelijan palkka), mutta maasta riippuen sillä pärjää ihan hyvin sen vuoden. Tunnen yhden CIMO:n kautta töissä olleen joka takaisin Suomeen tullessaan sai parin kuukauden odottelun jälkeen täältä työpaikan, tosin sekin oli sellainen puhelin kouraan vaan -juttu. Siinä ratkaisi sitten kielitaito ja varmaan sellainen tietynlainen "periksiantamattomuus" jota vaaditaan, että lähtee oikesti ulkomaille tollaseen hommaan. Nyt tuttavani on todella hyväpalkkaisessa asintuntijatehtävässä täällä Helsingissä.

[/quote]

18 tarkentaa: olen siis valmistunut toiseen tutkintooni vuonna 2007 ja olen työelämässä. Sinänsä CIMO ei olisi minua varten. Kielitaidosta toki on nykyiselläkin alallani hyötyä. Pitänee vaan alkaa katsomaan mahdollisia työpaikkoja myös ulkomailta.

Nyt kun olen hakenut, olen yrittänyt löytää paikkoja, joissa voisin kehittyä nykyiseen verrattuna. Ilmeisimmin pitää alkaa kuitenkin hakemaan myös nykyistä työtä vastaavia paikkoja. Työpaikallani siis on tällä hetkellä yt-neuvottelut ja yhtään ei tiedä kuinka niissä käy. Toisaalta tähän asti on töitä riittänyt hyvin ja osaamiseni on monipuolista, mutta olen jo oppinut, ettei näistä koskaan tiedä... 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:25"] Miksi kukaan edes vaivautuu opiskelemaan noin vanhana? [/quote] No miksi vaivautua tekemään mitään? Ehkä ainakin siksi että ennen eläkeikää on vielä 25-30 vuotta töitä jäljellä? :) Minä haluan mielekkäämmän a paremmin palkatun työn, kuin missä olen aiemmin työskennellyt. En pystyisi työskentelemään nykyisessä duunissani eläkeikään, se nyt on vaan niin. Jos rahkeet riittää muuhunkin, miksi ei? [/quote] No olisit alunperin jo opiskellut paremman tutkinnon, niin ei tarvitsisi enää vanhana miettiä, että syrjitäänkö työmarkkinoilla.

[/quote]

Ei mua kiinnosta syrjutäänkö mua, päteviä työntekijöitä ei syrjitä. Mun opiskelukavereita tuskin monikaan tulee kunnon työpaikkaa allata saamaan, kun kursseista vaan notkutaan läpi oppimatta oikeasti mitään ja rillutellaan vaan opiskelijabileissä. Luulen olevani aika kuumaa kamaa valmistumiseni jälkeen, koska mull aon jo aiempaa työkokemusta toiselta alalta + suosittelijat, sekä lähes täyspäiväinen työhistoria myös opiskeluajalta, kyllä se kertoo työnantajalle mun todistusmerkintöjeni kanssa aika paljon.

Kyllä niitä todistuksiakin yliopistolta kysellään, niihin ja niiden sisältöihin ei tarvitse paneutua mitenkään ekstensiivisesti kun pääaineesta ja sivuaineista on kokonaisuusmerkinnät.

[/quote]

Ei ainakaan voi syyttää turhasta pessimismistä.

No tuota, nelikymppisenä minä vasta aloitin opinnot, ja nyt viisikymppisenä olen viimein valmistumassa. Syy venähtäneisiin opintoihini on mikäs muukaan kuin työnteko. Kysyntää on enemmän kuin ehdin tehdä. Tosin en ole työllistynyt yritykseen työntekijäksi vaan perustin itse oman toiminimen, mutta se johtuu kyllä enemmänkin tämän alan käytännöistä kuin iästäni. Jos en olisi lähtenyt opiskelemaan, olisin nyt todennäköisesti työtön, turhautunut ja ainakin puolittain masentunut. Ainakin minulle tämä on kannattanut paitsi taloudellisesti, niin myös henkisen hyvinvoinnin kannalta.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:27"]

Suomessa on hyötyä spesifistä konkreettisesta koulutuksesta esim. lääkäri. Mikään ole enää varmaa, juristit, ekonomit yms. eivät ole mitään takeita työelämään. Ei ole hyviä koulutuksia vaan kokonaisuus ja rutkasti onnea. Suomessa kokemus ja ikä on rasite. Työ on niin kallista joten kokematon ja halpa saa paikan, noin karrikoidusti. Tekniset jutut ovat sitten erikseen kun pitää jotain osatakin. Eli aina on toivoa huolimatta siitä onko 20 vai 40v.

[/quote]

Aika pitkälti sun kanssa samaa mieltä, mutta kyllä samasta työstä maksetaan sama palkka oli vastavalmistunut työntekijä sitten nuorempi tai vanhempi. Yksityispuolella saa esittää palkkatoiveen, mutta jokainen vanhempana valmistunut varmasti ymmärtää, ettei kauheasti kannata revitellä siinä palkkatoiveessa tällaisina aikoina, vaan toivoa sitä palkkaa mitä vastavalmistuneet kyseisestä työstä nyt yleisesti saavat. Toki jos teitääe ttä alalla on tosi hyvä työtilanne ja työntekijän markkinat, voi toivoa melkein mitä vaan joten kuten kohtuullisuuden rajoissa olevaa summaa.

Monilla korkeakoulutetuilla aloilla kokemus ja ikä eivät ole rasitteita, niihin ei voida edes ottaa kouluttamattomia henkilöitä, yliopistokoulutuksen osalta lähes aina on näin. Kokemuksen puute voi olla rasite, mutta se on ihan sama olit nyt sitten vastavalmistunut 25- tai 40-vuotias. 40-vuotiaalla on kuitenkin työkokemusta joltakin muulta alalta ja mahdollisesti esim. ihan erilainen esiintymistaito, tai joku muu taito joka normaalistikin karttuu kun ikää tulee, vaikkapa vaan itsevarmuus ja kyky tuoda itseään positiivisesti esille, joillain aloilla sekin on tärkeä meriitti. Naisilla on vielä se, että lapset on monesti jo tehtyjä siinä vaiheessa, tämä on valitettavasti nykypäivän työelämässä etu, vaikka niin ei pitäisi kyllä olla.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:32"]

Ei ainakaan voi syyttää turhasta pessimismistä.

[/quote]

Eipä niin, mutta en minä pessimismillä aikaisempaa (ja toistaiseksi nykyistäkin) työpaikkaani ja palkkaanikaan saanut. Pessimisti ei pety, mutta ei kyllä saakaan mitään. Opinahjossani on käynyt myös liuta alumneja kertomassa omasta työnhaustaan ja poikkeuksetta ketään niistä ei varsinaisesti voi sanoa kainoiksi kukkasiksi, mutta siinä on epäilemättä syy minkä vuoksi kyseisillä ihmisilläkin on toiveidensa työpaikat.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:37"]

No tuota, nelikymppisenä minä vasta aloitin opinnot, ja nyt viisikymppisenä olen viimein valmistumassa. Syy venähtäneisiin opintoihini on mikäs muukaan kuin työnteko. Kysyntää on enemmän kuin ehdin tehdä. Tosin en ole työllistynyt yritykseen työntekijäksi vaan perustin itse oman toiminimen, mutta se johtuu kyllä enemmänkin tämän alan käytännöistä kuin iästäni. Jos en olisi lähtenyt opiskelemaan, olisin nyt todennäköisesti työtön, turhautunut ja ainakin puolittain masentunut. Ainakin minulle tämä on kannattanut paitsi taloudellisesti, niin myös henkisen hyvinvoinnin kannalta.

[/quote]

Kuullostaa hienolta! Millä alalla olet, mitä teet?

Riippuu mille allale valmistuu ja minkälaisilla taidoilla ja kontakteilla. Itse laskelmien mukaan valmistun 38-vuotiaana jos kaikki menee kuten suunnittelin. En huolehdi työnsaannista, saan töitä ihan varmasti, koska olen pätevä.

No tottakai, jos kolmekymppinenkin joutuu. Kaikki, jotka eivät valmistuneet ennen kuin täyttivät 26, ovat ikuisia luusereita.

Miksi kukaan edes vaivautuu opiskelemaan noin vanhana?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:25"]

Miksi kukaan edes vaivautuu opiskelemaan noin vanhana?

[/quote]

No miksi vaivautua tekemään mitään? Ehkä ainakin siksi että ennen eläkeikää on vielä 25-30 vuotta töitä jäljellä? :) Minä haluan mielekkäämmän a paremmin palkatun työn, kuin missä olen aiemmin työskennellyt. En pystyisi työskentelemään nykyisessä duunissani eläkeikään, se nyt on vaan niin. Jos rahkeet riittää muuhunkin, miksi ei?