Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää se millaiseksi monet naiset muuttuvat saatuaan lapsia.
12.10.2014 |
Todella moni nainen muuttuu lasten saannin jälkeen suoraan sanottuna tylsäksi! 99% puheista liittyy lapsiin, mitään ei voida tehdä koskaan ilman lapsia jne. Itsekin olen siis nainen ja minullakin on lapsia.
Toki suurin osa arjesta onkin lapsiperhe-elämää, mutta kyllä omien aikuisten juttujenkin luulisi kiinnostavan. Kaikki omaan itseen liittyvät haavet, tavoitteet ym. tuntuvat kaikonneen näiltä naisilta. Nykyään onkin todella vaikea saada muista äideiksi tulleista ystävistä seuraa mihinkään. Niistäkään, joilla lapset ovat jo isompia. Samoin puheet, aina niitä samoja juttuja lapsiin liittyen, ihan kun mitään omaa itseä ei enää olisi.
Eikä ole kyse siitä, ettei seurani kiinnosta. Kahville kyllä pyydellään, mutta aina niin, että lapset ovat mukana. Jos yritän ehdottaa, että mitä jos mentäisiinkin tällä kertaa ihan kahdestaan, niin jo menee vaikeaksi. Eikä ole kyse myöskään siitä, ettei isä voisi hoitaa lapsia. Mistä lie syystä pitää koko ajan nysvätä niiden lasten kanssa. Tuskin ne lapset nyt pahakseen pistävät jos äiti välillä käy pari tuntia jossain ilman heitä. Ja näiden perheiden isät! He kyllä käyvät harrastamassa, miesten viikonloppureissuilla ja ties missä. Ja näistä sitten naiset marttyyrimaisesti mäkättävät, vaikka itse voisivat tehdä ihan samaa. Moni nainen lakkaa ikäänkuin olemasta yksilö tullessaan äidiksi, tätä ongelmaa ei miehillä näytä olevan.
Kommentit (30)
Niinhän se on. Tuo on yksi syy miksen hankkinut lapsia. En halunnut oman elämän vielä loppuvan...enkä vielä...enkä vieläkään. Nykyään vielä lasten vanhemmilta vaaditaan täydellistä suoriutumista. Etenkin äidiltä. Jos et vahdi lasta joka sekunti, keksi yltiöpäisesti virikkeitä, kuljeta lukuisissa harrastuksissa,
osallistu jokaiseen harrastukseen, vastaa joka ikiseen wilma-viestiin, auta läksyissä ja osallistu koulujuttuihin, kokkaa 5 kertaa päivässä monipuolista ja terveellistä luomuruokaa ja ostele siistejä uusia vaatteita jokaiseen eri tilanteeseen, niin joku tekee lasun. Ei siinä ole aikaa omille jutuille eikä omalle itselle yhtään. Toista se oli joskus ennen vanhaan, vaikka oli paljon suurempia perheitäkin, niin isommat lapset hoiti pienemmät jne. Kukaan ei kytännyt eikä vanhemmilta vaadittu niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lapsettomana ymmärrän sen, että totta kai lapsi on etusijalla ja niin sen pitää ollakin. Ei tähän maailmaan kaivata enää yhtään enempää äitejä, jotka ovat hankkineet lapsen joko hetken mielijohteesta tai siksi, että "pitää" ja sitten suhtautuvat häneen välinpitämättömästi ja juuri perustarpeista huolehtien.
Ainoa asia, mikä minua joissain äidiksi tulleissa naisissa harmittaa, on se alentuva suhtautuminen lapsettomiin ihmisiin (etenkin naisiin) ja katteettomat luulot omasta viisaudesta, jonka heidän mielestään voi saavuttaa vain lapsensaannin kautta. Ei oikein anna viisasta kuvaa itsestään sellainen ihminen, joka ylimielisesti lyttää kaikki, jotka eivät ole samassa elämäntilanteessa kuin hän itse. Tämä ei onneksi ole tyypillistä kaikille lapsen saaneille naisille, lähinnä vain heille, jotka muutenkin määrittelevät itsensä ja elävät muiden ihmisten kautta. Fiksut ja maailmaa laajemmasta vinkkelistä katsovat pysyvät sellaisina äidiksi tultuaankin.
No, minä elin elämäni ja tein kaiken minkä halusin ensin, urat ja matkat ja eri maissa asumiset. Ja sitten 40 v. minusta tuli äiti. Nyt se menee kaiken muun edelle. Oma valintani ja minulle tämä toimii. Ei kiinnosta enää juosta baareissa eikä matkoilla ym. Mutta ymmärrän, että toiset tekee toisin ja sekin on ok. Pääasia on etsiä ne omanlaiset ihmiset ja elää omanlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minä lapsettomana ymmärrän sen, että totta kai lapsi on etusijalla ja niin sen pitää ollakin. Ei tähän maailmaan kaivata enää yhtään enempää äitejä, jotka ovat hankkineet lapsen joko hetken mielijohteesta tai siksi, että "pitää" ja sitten suhtautuvat häneen välinpitämättömästi ja juuri perustarpeista huolehtien.
Ainoa asia, mikä minua joissain äidiksi tulleissa naisissa harmittaa, on se alentuva suhtautuminen lapsettomiin ihmisiin (etenkin naisiin) ja katteettomat luulot omasta viisaudesta, jonka heidän mielestään voi saavuttaa vain lapsensaannin kautta. Ei oikein anna viisasta kuvaa itsestään sellainen ihminen, joka ylimielisesti lyttää kaikki, jotka eivät ole samassa elämäntilanteessa kuin hän itse. Tämä ei onneksi ole tyypillistä kaikille lapsen saaneille naisille, lähinnä vain heille, jotka muutenkin määrittelevät itsensä ja elävät muiden ihmisten kautta. Fiksut ja maailmaa laajemmasta vinkkelistä katsovat pysyvät sellaisina äidiksi tultuaankin.
Tuo alentuva suhtautuminen pohjautuu yleensä siihen kateuteen lapsettomien vapaudesta ja siitä että heillä on yhä elämänsä ja persoonansa, kun äidit on vain äitejä. Omaa tästä kateudesta ja menetyksestä johtuvaa pahaa oloa yritetään sitten parantaa luomalla mielikuvia siitä miten he äidit ovat nyt monin verroin parempia kuin lapsettomat. Mielikuvia vahvistetaan haukkumalla. Se tekee itselle hyvän olon, kun haukkuu porukalla ja tulee tunne että mielikuvat on totta ja muutkin äidit on samaa mieltä että parempia tässä nyt ollaan. Etenkin nuorena äideiksi tulleet tuntuvat kokevan eniten tätä kateutta ja pahaa oloa. He ovat menettäneet elämänsä ja oman itsensä niin aikaisin.
Hommaa sinäkin lapsia, niin sitten olette yhtä tylsiä ja kiinnostuksen kohteet on samat.
Minusta on vaan hyvä, että naiset kiinnostuvat lapsistaan ensisijaisesti, että jaksavat hoitaa niitä. Mitä siitäkin tulisi jo äidit vaan viuhottais menemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmasti tämä äitien osittainen "persoonattomuus" johtuu myös siitä, että naista ei nähdä enää muuna kuin äitinä. Mulle kävi lasten saannin jälkeen niin päin, että mun ei enää vaan oletettu olevan kiinnostunut mistään muusta eikä mua enää pidetty kiinnostavana. Multa lakattiin kysymästä, mitä kuuluu, ja sama trendi jatkuu vaikka lapset ovat jo eskari- ja kouluiässä. Korkeintaan kysytään "Mitä teille kuluu". Kun yritän kertoa mistä tahansa vaikka omaan elämääni liittyvästä, harrastuksista, lukemistani kirjoista tm. mut keskeytetään tai puhutaan päälle. Äitiys ikäänkuin vei kaiken uskottavuuden mun mielipiteiltänikin. Paljon tätä tekevät vanhimmat kaverit, jopa lapsuudenystävät, mutta pahimpia ovat miehen sukulaiset. Sieltä toki tulee eniten syyllistämistä siitä, että teen mitään muuta, kuin olen äiti.
Voin antaa kohtelusta pari esimerkkiä: mulla ja miehelläni, lasten isällä, on yhteinen harrastus. Eräs kaveri esitteli meidät uudelle tyttöystävälleen, joka harrastaa samaa asiaa kuin me, seuraavanlaisesti: "Tässä on 'Heikki' ja 'Henna', 'Heikin' vaimo. 'Heikki' muuten harrastaa samaa juttua kuin sinä, kulta." Toinen tapaus liittyy opiskeluihini: kurssin alussa piti esittäytyä ja kertoa itsestä ja omasta elämästä asioita. Mainitsin toki perheenikin, mutta kerroin harrastuksistani ja mielenkiinnon kohteistani ja motiiveistani kouluttautua lisää. Toisten piti sitten mainita pari asiaa, jotka jäi mieleen minusta, ja suurimmalla osalla jäi mieleen vain se että olen äiti ja kudon sukkia HUOLIMATTA siitä, että mulla sattui olemaan yhteinen harrastus useamman toisen kurssille osallistujan kanssa.
Joten kiinnittäkääpä itse huomiota siihen, millaisten linssien läpi niitä "mammoja" tiiraatte, ja minkä verran siitä persoonattomuudesta on ihan teidän omaa projisointianne. Sanottakoon vielä, että ei kukaan, jota kohdellaan paskasti, halua jakaa itsestään mitään tämän paskasti kohtelijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on selvä että pitää olla itsekäs oman jälkikasvunsa parhaaksi. Biletysseuralle on oma aikansa siellä parikymppisenä?
Tuskin aloittaja nyt tarkoitti että pitäisi mihinkään "bilettämään" lähteä. Ei kaikki ajanviete ystävien kanssa ole mitään "bilettämistä". Ihan voi vaan mennä kahville johonkin tai muuten viettää normaalisti aikaa.
Ei meidän ainakaan tarvitse ystävieni kesken ryypätä jotta olisi hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaa sinäkin lapsia, niin sitten olette yhtä tylsiä ja kiinnostuksen kohteet on samat.
Minusta on vaan hyvä, että naiset kiinnostuvat lapsistaan ensisijaisesti, että jaksavat hoitaa niitä. Mitä siitäkin tulisi jo äidit vaan viuhottais menemään!
Luetun ymmärtäminen:
"Todella moni nainen muuttuu lasten saannin jälkeen suoraan sanottuna tylsäksi! 99% puheista liittyy lapsiin, mitään ei voida tehdä koskaan ilman lapsia jne. Itsekin olen siis nainen ja minullakin on lapsia."
Itse ajattelen että ei muutu äitiyden myötä, vaan on aina ollut vähän persoonaton ja tehnyt asioita koska kuuluu ja muutkin tekee. Lapsen saanti tuo tämän vaan selkeämmin esille. Usein nämä ihmiset puhuvat paljon lapsiin liittyvistä asioista kuten vaatteista, muskareista, vaippamerkeistä eikä esim. omasta äitiyden kokemuksesta ja siihen liittyvistä tunteista tms.
Ihminen jolla on oma persoona ei lapsen saannin myötä menetä kiinnostustaan maailman asioihin ja varsinkaan omien intohimojen kohteisiin ja ala puhua vain kestovaipoista ja vaippaihottumasta vaikka olisikin rajoittanut omaa elämäänsä lapsen saannin myötä.
Puhumattakaan lastensaannin jälkeisistä muutoksista naisen alap äähän ja muuhunkin vartaloon...