Erittäin paha ulkonäkötrauma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan pakko monien hyväksyä, ettei kuulu kauneimpaan ryhmään. Elämä voi silti olla yhtä hyvää. Silloin tietysti jos jää kiusaamisten vangiksi pysyvästi, niin silloin elämä ei ole hyvää.

Terapia voi olla hyvä tapa, ehkä. Itse kyllä varmaan kävisin jossain plastiikkakirurgiassa, jos kyse on yksittäisestä ulkonäköongelmasta, joka on korjattavissa.

Mutta voi ulkonäkö olla kokonaisuutena on, riippumatta yksittäisistä ”vioista”.

Jokainen sitä vaan kiinnittää huomiota omiin vikoihinsa, vaikka harvapa sitä täydellinen on. Joillain todellakauniillakin ihmisillä on loputtomat ulkonäkötraumat.

Minun ulkonäköni ei ole "kokonaisuutena ok", koska yksi erittäin merkittävä asia pilaa kasvojeni ulkonäön täysin. En tiedä, auttaisiko plastiikkakirurgia. Tuskin tähän pysyvää ratkaisua löytyisi, no tilapäistä apua ehkä. Meikki auttaa välillä tilapäisesti, mutta aina ei sekään.

Suomessa ei ole tarjolla terapiaa, joka auttaisi tällaiseen. Kaikki terapiassa saamani vinkit ovat sellaisia, joista voi olla apua anorektikoiden hoidossa mutta ei tässä minun asiassani.

- ap

Jos niin on, että jotain ei voi muuttaa, niin silloin se pitää hyväksyä.

Voit itse valita, annatko sen pilata ainutkertaisen elämäsi, vai et.

Moni elää hyvää elämää kaikenlaisista ulkonäkö- ja terveysongelmista huolimatta.

Kerrotko vielä, miten tuo hyväksyminen käytännössä tapahtuu?

- ap

Harjoittelemalla. Sanoit että joistain ohjeista olisi hyötyä anorektikoille, miksei siis sinulle?

Erona on se, että anorektikolla on vääristynyt kuva itsestään, sinulla ilmeisesti "aivan oikea" syy pitää itseäsi rumana (eli ei vääristymää vaan oikea poikkeama ulkonäössä). Itse prosessi toimii pohjimmiltaan samoin, muutetaan harjoituksilla ajatusmalleja.

Harmi ettet saanut terapiasta apua, mutta voit hakea myös itse erilaisia harjoitteita miten parantaa itsetuntoa ja hyväksyä poikkeama. Eri sairauksien hoitoon näitä on monia, jos pystyt muokkaamaan ohjeet omaan tilanteeseen sopiviksi (jättämällä sairauden erityispiirteet pois), voi näistä löytyä se toimiva.

No ei tuokaan toimi. Omalla kohdallani nuo ulkonäkövirheet eivät ole sellaisia mihin kiinnitän muissa ihmisissä huomiota, mutta koen kausia joina saatan olla ihan pakkomielteinen jostain pienestä asiasta ulkonäössäni. En osaa oikeastaan tarkalleen edes sanoa mikä tekee minusta ruman, olen vain.

Se mitä joku pitää rumana on todella subjektiivinen kokemus. Minulla oli nuorempana kaveri jota pidin veistosmaisen kauniina, tässä yhdistyi kaikki kauniina pitämäni piirteet. Muutaman vuoden tuntemisen jälkeen selvisi että tällä oli hirveitä ulkonäkökomplekseja ja tämä piti itseään sysirumana. Eli se oma kuva ulkonäöstä voi olla todella vääristynyt.

Minutkin koulukiusaaminen ja poikien suhtautuminen nuoruudessa sai tuntemaan itseni rumaksi. Myöhemmät positiiviset kokemuksetkaan eivät ole tätä täysin muuttaneet. Nykyään oma suhtautuminen ulkonäkööni on ehdollisen hyväksyvää: meikattuna ja vaatteet päällä tunnen toisinaan itseni kohtalaisen hyvännäköiseksikin (ja ilmeisesti joidenkin mielestä olenkin sitä). Tarvitsen kuitenkin aina niiden tuoman "suojakuoren" ettei katseiden kohteena oleminen ahdistaisi kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Minutkin koulukiusaaminen ja poikien suhtautuminen nuoruudessa sai tuntemaan itseni rumaksi. Myöhemmät positiiviset kokemuksetkaan eivät ole tätä täysin muuttaneet. Nykyään oma suhtautuminen ulkonäkööni on ehdollisen hyväksyvää: meikattuna ja vaatteet päällä tunnen toisinaan itseni kohtalaisen hyvännäköiseksikin (ja ilmeisesti joidenkin mielestä olenkin sitä). Tarvitsen kuitenkin aina niiden tuoman "suojakuoren" ettei katseiden kohteena oleminen ahdistaisi kohtuuttomasti.

Joo, tää tekee asiasta aika työlään korjata. Oma mieli kyllä nuorena oppii uskomaan sen mitä sinusta sanotaan, varsinkin kun kiusaajat toistavat asiaa loputtomiin. Vaikka aikuisena olisi muita kokemuksia, niin ei se nuorena kehitetty uskomus sieltä oikeen meinaa pois lähteä.

Ap on varmasti kuullut tätäkin kyllästymiseen asti, mutta oikeasti se "vika" on yleensä näkyvämpi omiin silmiin kuin toisten. Ja kokonaisuuttahan sitä katsotaan. Harva hakemalla hakee toisista vikoja, useimmiten silmä tarttuu siihen mikä on miellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Ap on varmasti kuullut tätäkin kyllästymiseen asti, mutta oikeasti se "vika" on yleensä näkyvämpi omiin silmiin kuin toisten. Ja kokonaisuuttahan sitä katsotaan. Harva hakemalla hakee toisista vikoja, useimmiten silmä tarttuu siihen mikä on miellyttävää.

Kumman helposti muut ovat sitten aina löytäneet minun vikani. Ihan vaivatta.

- ap

Kyllä tuohon pitäisi nimenomaan terapiasta saada apua. Mutta terapeutin pitäisi olla erikoistunut juuri tuon tyyppisten ongelmien ratkomiseen. Olisi kyllä suuri kysyntä juuri tämän tyyppisesti suuntautuneille terapeuteille, en käsitä miksi tätä ei oteta koulutuksessa huomioon.