Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Susanna sortuu samaan kuin 99% ihmisistä; uskoo sokeasti, että hänen elämäntyylinsä on se ainoa ja oikea. Ja että kyllä olisi maailma parempi ja kaikilla helpompaa, kunhan vain eläisivät kuten hän, Susanna, neljän lapsen täydellinen äiti. Vielä on Suskilla paljon opittavaa elämän monikerroksisuudesta ja että totuuksia on yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
No ainakin hän oppii tässä kateellisten ja pahansuopaisten ihmisten Suomessa sen, että p**kaa tulee niskaan, jos vähänkään uskaltaa sanoa, että elämä on ihan mukavaa neljän lapsen äitinä.
Itsekään en ole kokenut lapsiperhearkea mitenkään niin uuvuttavana, mutta onneksi ei mikään lehti ole tullut haastattelemaan. :D.
Jos keskusteluissa olisi pysytty edes asiassa, mutta kun ruoditaan ulkonäkö hampaita ja kulmakarvoja myöten. Annetaan mt-diagnooseja jne.
Varsinaisia kiusaajia on tällekin palstalle eksynyt aika joukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en täysin ymmärrä näitä positiivisuudesta paasaavia…
Miksi se pitää tehdä negaation kautta ja haukkumalla kaikki muut?
Oikeasti positiiviset ihmiset on sellaisia kuin esim Kiti Kokkonen jonka tekemisistä tulee hyvä ja rento fiilis muillekin.
Sitten on nää superhiihtäjät ja saara-aallot jotka positiivisuuksissaan oksentavat oman pahan olonsa muiden päälle.
Ahaa, eli nyt tekaisit jo pikaisen diagnoosinkin Susannasta ja tulit siihen tulokseen, että oikeasti hän voikin todella pahoin, koska sanoo, että voi todella hyvin. Hän ikään kuin siis "oksentaa" tämän pahan olonsa meidän päällemme kertomalla hyvästä olostaan....Mielenkiintoista.
Diagnoosi ei perustu sanomisiin vaan hänen tekemisiinsä ja riutuneeseen ulkonäköön. Ei näytä onnelliselta ja hyvinvoivalta.Harvat pakkomielteisesti ongelmiaan peittelevät harvoin ovat oikeasti onnellisia. Sitähän tuo loputon tarve päteä ja suorittaa on.
Näytti kyllä onnelliselta ja iloiselta kuvissaan. Olet varmaan itse Miss Universum, joten ei siihen tietenkään tavallisella suomalaisnaisella olekaan saumaa. Susannan ulkonäössä ei ollut mitään vikaa. Ainoa virhe, jonka Susanna on tehnyt, on kertonut julkisesti, että elää mukavaa elämää lastensa kanssa. Siitä virheestä hänet täällä kivitetään ja todennäköisesti joku hullu on jo kerennyt sen lasunkin tekemään. Sinä olet itse sairaalloisen pakkomielteinen etkä näköjään ihan terve.
Hänen elämäntyyli ei kiinnosta pätkääkään joten en todellakaan pahoita mieltäni. Ainut lapseni täytti tänä vuonna 18 vuotta ja me matkustelimme paljon ulkomailla. Jokainen elää tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.
Hänellä on melkein 30 vuotta työikää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.
Niin, nuo vapaathan ovat aivan lakisääteisiä ja koskevat kaikkia vanhemmiksi tulevia Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en täysin ymmärrä näitä positiivisuudesta paasaavia…
Miksi se pitää tehdä negaation kautta ja haukkumalla kaikki muut?
Oikeasti positiiviset ihmiset on sellaisia kuin esim Kiti Kokkonen jonka tekemisistä tulee hyvä ja rento fiilis muillekin.
Sitten on nää superhiihtäjät ja saara-aallot jotka positiivisuuksissaan oksentavat oman pahan olonsa muiden päälle.
Ahaa, eli nyt tekaisit jo pikaisen diagnoosinkin Susannasta ja tulit siihen tulokseen, että oikeasti hän voikin todella pahoin, koska sanoo, että voi todella hyvin. Hän ikään kuin siis "oksentaa" tämän pahan olonsa meidän päällemme kertomalla hyvästä olostaan....Mielenkiintoista.
Diagnoosi ei perustu sanomisiin vaan hänen tekemisiinsä ja riutuneeseen ulkonäköön. Ei näytä onnelliselta ja hyvinvoivalta.Harvat pakkomielteisesti ongelmiaan peittelevät harvoin ovat oikeasti onnellisia. Sitähän tuo loputon tarve päteä ja suorittaa on.
Näytti kyllä onnelliselta ja iloiselta kuvissaan. Olet varmaan itse Miss Universum, joten ei siihen tietenkään tavallisella suomalaisnaisella olekaan saumaa. Susannan ulkonäössä ei ollut mitään vikaa. Ainoa virhe, jonka Susanna on tehnyt, on kertonut julkisesti, että elää mukavaa elämää lastensa kanssa. Siitä virheestä hänet täällä kivitetään ja todennäköisesti joku hullu on jo kerennyt sen lasunkin tekemään. Sinä olet itse sairaalloisen pakkomielteinen etkä näköjään ihan terve.
Pingottunut, harmaa, reikiä keltaisissa hampaissa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.
Hänellä on melkein 30 vuotta työikää jäljellä.
Mutta uraa hänellä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.
Eiköhän hän ole ollut opettajanakin monta vuotta ja ehtii vielä olemaan. Se on ura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet rkotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.
Hänellä on melkein 30 vuotta työikää jäljellä.
Mutta uraa hänellä ei ole.
No onhan. Ura = ammatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Susanna sortuu samaan kuin 99% ihmisistä; uskoo sokeasti, että hänen elämäntyylinsä on se ainoa ja oikea. Ja että kyllä olisi maailma parempi ja kaikilla helpompaa, kunhan vain eläisivät kuten hän, Susanna, neljän lapsen täydellinen äiti. Vielä on Suskilla paljon opittavaa elämän monikerroksisuudesta ja että totuuksia on yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
No ainakin hän oppii tässä kateellisten ja pahansuopaisten ihmisten Suomessa sen, että p**kaa tulee niskaan, jos vähänkään uskaltaa sanoa, että elämä on ihan mukavaa neljän lapsen äitinä.
Itsekään en ole kokenut lapsiperhearkea mitenkään niin uuvuttavana, mutta onneksi ei mikään lehti ole tullut haastattelemaan. :D.
Jos keskusteluissa olisi pysytty edes asiassa, mutta kun ruoditaan ulkonäkö hampaita ja kulmakarvoja myöten. Annetaan mt-diagnooseja jne.
Varsinaisia kiusaajia on tällekin palstalle eksynyt aika joukko.
Näin on! Täällä oli aikaisemmin ketju, jossa kysyttiin, että mitä häpeät suomalaisuudessa yms. ja voin nyt ihan suorilta sanoa, että tässä ketjussa on hyvin kiteytettynä se, mitä eniten häpeän. Tämä kylmä neljän lapsen äidin lynkkaaminen, koska hän on sanonut, ettei kärsi lapsiperhearjesta ja on ollut viikon vaeltamassa lapsensa kanssa, on kyllä vetänyt sanattomaksi välillä. En voinut kuvitella, että jotkut naiset ovat näin täynnä vihaa henkilöä kohtaan, joka ei edes ole tehnyt mitään pahaa. On vain ollut tyytyväinen äiti. Aivan karseeta henkilöön menevää haukkumista! Ja lasut on tehty ja mies haukuttu alistetuksi orjaksi. Nyt Susannalla on jo mielenterveysongelmiakin, kaikkihan sen näkee, kun on noin iloinen ja onnellinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.
Eiköhän hän ole ollut opettajanakin monta vuotta ja ehtii vielä olemaan. Se on ura.
Ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa voi tosiaan olla helppoa, kunhan imettää. Mutta missä 3 muuta lasta on, ja mies? Yksin vauvan kanssa on helpointa mitä voi olla, mutta koko perheestä huolehtiminen jo ihan eri juttu. Toisaalta äidin pitää koko ajan olla vauvan kanssa, joten miksei vaikka luonnossa! Se etu, kun perhe voi jakaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en täysin ymmärrä näitä positiivisuudesta paasaavia…
Miksi se pitää tehdä negaation kautta ja haukkumalla kaikki muut?
Oikeasti positiiviset ihmiset on sellaisia kuin esim Kiti Kokkonen jonka tekemisistä tulee hyvä ja rento fiilis muillekin.
Sitten on nää superhiihtäjät ja saara-aallot jotka positiivisuuksissaan oksentavat oman pahan olonsa muiden päälle.
Ahaa, eli nyt tekaisit jo pikaisen diagnoosinkin Susannasta ja tulit siihen tulokseen, että oikeasti hän voikin todella pahoin, koska sanoo, että voi todella hyvin. Hän ikään kuin siis "oksentaa" tämän pahan olonsa meidän päällemme kertomalla hyvästä olostaan....Mielenkiintoista.
Diagnoosi ei perustu sanomisiin vaan hänen tekemisiinsä ja riutuneeseen ulkonäköön. Ei näytä onnelliselta ja hyvinvoivalta.Harvat pakkomielteisesti ongelmiaan peittelevät harvoin ovat oikeasti onnellisia. Sitähän tuo loputon tarve päteä ja suorittaa on.
Näytti kyllä onnelliselta ja iloiselta kuvissaan. Olet varmaan itse Miss Universum, joten ei siihen tietenkään tavallisella suomalaisnaisella olekaan saumaa. Susannan ulkonäössä ei ollut mitään vikaa. Ainoa virhe, jonka Susanna on tehnyt, on kertonut julkisesti, että elää mukavaa elämää lastensa kanssa. Siitä virheestä hänet täällä kivitetään ja todennäköisesti joku hullu on jo kerennyt sen lasunkin tekemään. Sinä olet itse sairaalloisen pakkomielteinen etkä näköjään ihan terve.
Pingottunut, harmaa, reikiä keltaisissa hampaissa…
Ota se roska siitä ruudultasi pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, ettähurjakunto hänellätäytyy olla. Ha että ajoi synnyttämään polkupyörällä, mies tarakalla, supistusten jo käynnistyttyä? Varmasti tosi poikkeuksellista, että joku kykeneesiihen. On ihmisiä, jotka eivät koe kipua, on ihmisiä, jotka selviävät käytännössä kuoleman tilaisestahypotermiasta jossain onnettomuudessa, mielestäni Susanna kuuluu samaan kategoriaan, niin kaukana mistään ns normaalista, että ei voi kyllä käyttää vertailukohtana, enkä usko että hän ymmärtää millaista yleensä äitiys on useimmille, ja luulee siksi että muillakin pitäisi olla kovin helppoa tai jotain. Mystistä.
Sanoi itse että on addiktio tuo urheileminen. Pakkomielteinen riippuvuus liikkumiseen. Selkeästi on tätä, saa kovat kiksit eikä osaa lopettaa. Jonkun sortin sairaus tuokin, kun ei edes vastasyntynyt saa lopettamaan vaan pitää raahata mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.
Eiköhän hän ole ollut opettajanakin monta vuotta ja ehtii vielä olemaan. Se on ura.
Ei ole
Ura tarkoittaa sitä että ETENEE.
Pelkkä työssä käyminen ei ole ura.
Ammattinimike ei ole ura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko nyt niin, että kun tietää elävänsä itsekkäästi, tuntee tarvetta painaa alas lapsilleen omistautuvia äitejä jotka eivät jätä lapsiaan hoitoon ja ikävöimään äitiään viikon telttaretken takia. Voihan olla että oma mies ihailee lapsille omistautuvia äitejä.
En tiedä, tulee tämäkin vaihtoehto mieleen.
Siis eikö äiti saa enää lähteä viikoksi pois kotoa (ja ottaa yhden lapsista mukaansa)? Missä tämä on päätetty? Milloin siitä tuli narsismin yksi oire? Mikä ihmeen hätä niillä toisilla lapsilla oli siellä isänsä kanssa? Miksei se äiti olisi vaikka sen isänkin kanssa voineet lähteä viikoksi johonkin ja jättää ne lapset (apua) vaikka mummolaan? Oletteko te todella omien lastenne kanssa 24/7? Ai niin, ette ole, koska teidän lapset on tarhassa ja iltapäiväkerhossa ja ohjatuissa harrastuksissa kaiket päivät. No, ehkä se on hyväkin, saavat vähän vapaata marttyyriäidistään, jolla on niiiin raskasta, kun esikoisella oli refluksi!
No ainakin minä ajattelin asian niin että se pikkusisarus oli mullistus myös isosiskolle ja sen alkuajan olimme nimenomaan kaikki yhdessä.
Ja nyt kun lapset on kohta kaikki täysikäisiä, huomaan että se lasten kanssa oleminen on vain luhyt hetki. Hiihtää ehtii sitten vaikla vuorokauden ympäri kun he on lähteneet pesästä.
Tässä tapauksessa se kolmaskin lapsi oli jo 4 vai 5... Oli 4kk oltu jo kotona (voi ei, varmaan myös lenkkeilty...). Äiti oli viikon vaeltamassa vauvan mukanaan, isät ja muut lapset kotona (isäkin saattoi käydä lasten kanssa lenkillä, voi ei!)
Tässä ei ole kukaan sanonut, ettei lasten kanssa voisi olla rankkaa.
On tahdottu muistuttaa, että aina lasten kanssa ei ole rankkaa (ilman, että lapsetkaan kärsii) joihinkin asioihin voi vaikuttaa, joihinkin ei.
Kyllä alkaa olla hullua tämä hiihtolenkkien ja vaellusviikon tuomitseminen. Suomessa on ollut myös naispresidentti ja on tällä hetkellä naispääministeri. Molemmat ovat äitejä (voivat olla esikuvia myös veloilla toki). Suomi ei ole mikään Afganistan. Täällä saa nainen nukkua laavussa ilman miestä ja hiihtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Tietenkin opettajalla voi olla ura, jos hänen asemansa ja palkkansa nousee. Jos sinä valmistut opettajaksi Jyväskylästä ja vuosien saatossa vaihdat aina parempaan työpaikkaan ja lopulta päädyt rehtoriksi, jonnekin sveitsiläiseen yksityiskouluun, olet tehnyt hitonmoisen uran. Mutta se, että sai Junttilasta kieltenopettajana viran 29 vuotiaana ja pääset sieltä samasta työpaikasta eläkkeelle, niin sinulla nyt vaan ei valittavasta ollut uraa, vaan ihan vaan työpaikka. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko nyt niin, että kun tietää elävänsä itsekkäästi, tuntee tarvetta painaa alas lapsilleen omistautuvia äitejä jotka eivät jätä lapsiaan hoitoon ja ikävöimään äitiään viikon telttaretken takia. Voihan olla että oma mies ihailee lapsille omistautuvia äitejä.
En tiedä, tulee tämäkin vaihtoehto mieleen.
Siis eikö äiti saa enää lähteä viikoksi pois kotoa (ja ottaa yhden lapsista mukaansa)? Missä tämä on päätetty? Milloin siitä tuli narsismin yksi oire? Mikä ihmeen hätä niillä toisilla lapsilla oli siellä isänsä kanssa? Miksei se äiti olisi vaikka sen isänkin kanssa voineet lähteä viikoksi johonkin ja jättää ne lapset (apua) vaikka mummolaan? Oletteko te todella omien lastenne kanssa 24/7? Ai niin, ette ole, koska teidän lapset on tarhassa ja iltapäiväkerhossa ja ohjatuissa harrastuksissa kaiket päivät. No, ehkä se on hyväkin, saavat vähän vapaata marttyyriäidistään, jolla on niiiin raskasta, kun esikoisella oli refluksi!
No ainakin minä ajattelin asian niin että se pikkusisarus oli mullistus myös isosiskolle ja sen alkuajan olimme nimenomaan kaikki yhdessä.
Ja nyt kun lapset on kohta kaikki täysikäisiä, huomaan että se lasten kanssa oleminen on vain luhyt hetki. Hiihtää ehtii sitten vaikla vuorokauden ympäri kun he on lähteneet pesästä.
Tässä tapauksessa se kolmaskin lapsi oli jo 4 vai 5... Oli 4kk oltu jo kotona (voi ei, varmaan myös lenkkeilty...). Äiti oli viikon vaeltamassa vauvan mukanaan, isät ja muut lapset kotona (isäkin saattoi käydä lasten kanssa lenkillä, voi ei!)
Tässä ei ole kukaan sanonut, ettei lasten kanssa voisi olla rankkaa.
On tahdottu muistuttaa, että aina lasten kanssa ei ole rankkaa (ilman, että lapsetkaan kärsii) joihinkin asioihin voi vaikuttaa, joihinkin ei.Kyllä alkaa olla hullua tämä hiihtolenkkien ja vaellusviikon tuomitseminen. Suomessa on ollut myös naispresidentti ja on tällä hetkellä naispääministeri. Molemmat ovat äitejä (voivat olla esikuvia myös veloilla toki). Suomi ei ole mikään Afganistan. Täällä saa nainen nukkua laavussa ilman miestä ja hiihtää.
Hän nimenomaan haukkuu muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko nyt niin, että kun tietää elävänsä itsekkäästi, tuntee tarvetta painaa alas lapsilleen omistautuvia äitejä jotka eivät jätä lapsiaan hoitoon ja ikävöimään äitiään viikon telttaretken takia. Voihan olla että oma mies ihailee lapsille omistautuvia äitejä.
En tiedä, tulee tämäkin vaihtoehto mieleen.
Siis eikö äiti saa enää lähteä viikoksi pois kotoa (ja ottaa yhden lapsista mukaansa)? Missä tämä on päätetty? Milloin siitä tuli narsismin yksi oire? Mikä ihmeen hätä niillä toisilla lapsilla oli siellä isänsä kanssa? Miksei se äiti olisi vaikka sen isänkin kanssa voineet lähteä viikoksi johonkin ja jättää ne lapset (apua) vaikka mummolaan? Oletteko te todella omien lastenne kanssa 24/7? Ai niin, ette ole, koska teidän lapset on tarhassa ja iltapäiväkerhossa ja ohjatuissa harrastuksissa kaiket päivät. No, ehkä se on hyväkin, saavat vähän vapaata marttyyriäidistään, jolla on niiiin raskasta, kun esikoisella oli refluksi!
No ainakin minä ajattelin asian niin että se pikkusisarus oli mullistus myös isosiskolle ja sen alkuajan olimme nimenomaan kaikki yhdessä.
Ja nyt kun lapset on kohta kaikki täysikäisiä, huomaan että se lasten kanssa oleminen on vain luhyt hetki. Hiihtää ehtii sitten vaikla vuorokauden ympäri kun he on lähteneet pesästä.
Tässä tapauksessa se kolmaskin lapsi oli jo 4 vai 5... Oli 4kk oltu jo kotona (voi ei, varmaan myös lenkkeilty...). Äiti oli viikon vaeltamassa vauvan mukanaan, isät ja muut lapset kotona (isäkin saattoi käydä lasten kanssa lenkillä, voi ei!)
Tässä ei ole kukaan sanonut, ettei lasten kanssa voisi olla rankkaa.
On tahdottu muistuttaa, että aina lasten kanssa ei ole rankkaa (ilman, että lapsetkaan kärsii) joihinkin asioihin voi vaikuttaa, joihinkin ei.Kyllä alkaa olla hullua tämä hiihtolenkkien ja vaellusviikon tuomitseminen. Suomessa on ollut myös naispresidentti ja on tällä hetkellä naispääministeri. Molemmat ovat äitejä (voivat olla esikuvia myös veloilla toki). Suomi ei ole mikään Afganistan. Täällä saa nainen nukkua laavussa ilman miestä ja hiihtää.
Hän nimenomaan haukkuu muita.
Missä?
Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.