Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko nyt niin, että kun tietää elävänsä itsekkäästi, tuntee tarvetta painaa alas lapsilleen omistautuvia äitejä jotka eivät jätä lapsiaan hoitoon ja ikävöimään äitiään viikon telttaretken takia. Voihan olla että oma mies ihailee lapsille omistautuvia äitejä.
En tiedä, tulee tämäkin vaihtoehto mieleen.
Siis eikö äiti saa enää lähteä viikoksi pois kotoa (ja ottaa yhden lapsista mukaansa)? Missä tämä on päätetty? Milloin siitä tuli narsismin yksi oire? Mikä ihmeen hätä niillä toisilla lapsilla oli siellä isänsä kanssa? Miksei se äiti olisi vaikka sen isänkin kanssa voineet lähteä viikoksi johonkin ja jättää ne lapset (apua) vaikka mummolaan? Oletteko te todella omien lastenne kanssa 24/7? Ai niin, ette ole, koska teidän lapset on tarhassa ja iltapäiväkerhossa ja ohjatuissa harrastuksissa kaiket päivät. No, ehkä se on hyväkin, saavat vähän vapaata marttyyriäidistään, jolla on niiiin raskasta, kun esikoisella oli refluksi!
No ainakin minä ajattelin asian niin että se pikkusisarus oli mullistus myös isosiskolle ja sen alkuajan olimme nimenomaan kaikki yhdessä.
Ja nyt kun lapset on kohta kaikki täysikäisiä, huomaan että se lasten kanssa oleminen on vain luhyt hetki. Hiihtää ehtii sitten vaikla vuorokauden ympäri kun he on lähteneet pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko nyt niin, että kun tietää elävänsä itsekkäästi, tuntee tarvetta painaa alas lapsilleen omistautuvia äitejä jotka eivät jätä lapsiaan hoitoon ja ikävöimään äitiään viikon telttaretken takia. Voihan olla että oma mies ihailee lapsille omistautuvia äitejä.
En tiedä, tulee tämäkin vaihtoehto mieleen.
Siis eikö äiti saa enää lähteä viikoksi pois kotoa (ja ottaa yhden lapsista mukaansa)? Missä tämä on päätetty? Milloin siitä tuli narsismin yksi oire? Mikä ihmeen hätä niillä toisilla lapsilla oli siellä isänsä kanssa? Miksei se äiti olisi vaikka sen isänkin kanssa voineet lähteä viikoksi johonkin ja jättää ne lapset (apua) vaikka mummolaan? Oletteko te todella omien lastenne kanssa 24/7? Ai niin, ette ole, koska teidän lapset on tarhassa ja iltapäiväkerhossa ja ohjatuissa harrastuksissa kaiket päivät. No, ehkä se on hyväkin, saavat vähän vapaata marttyyriäidistään, jolla on niiiin raskasta, kun esikoisella oli refluksi!
No ainakin minä ajattelin asian niin että se pikkusisarus oli mullistus myös isosiskolle ja sen alkuajan olimme nimenomaan kaikki yhdessä.
Ja nyt kun lapset on kohta kaikki täysikäisiä, huomaan että se lasten kanssa oleminen on vain luhyt hetki. Hiihtää ehtii sitten vaikla vuorokauden ympäri kun he on lähteneet pesästä.
Tähän toki vailuttaa se että tein lapsettarkoituksella kahden vuoden ikäeroilla.
Lapsuudenperheessäni oli suuret ikäerot ja se sai äidin valittamaan kun savotta vain jatkuo ja jatkui.
Mä tein noin kolmen päivän reissuja kerran parissa kuukaudessa ja lapset (4-12v) oli isän kanssa sen aikaa. Sit ne isompana on kertoneet että meillä oli aina hirvee ikävä sua kun olit poissa. Muistan itsekin ikävöineeni juuri äitiä kun hän oli poissa.
Mutta to varmaan riippuu siitäkin miten läheinen suhde on. Voihan olla, että jos suhde on etäisempi niin äiti voi hyvin olla viikon poissa ja vaikka isä onkin se jonka poissaololla on suurempi merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla... yksin kotona vauvan tai pienen lapsen kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä.
Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.
Kotiin saa avun nopeammin.
Meilläkään ei tartte kun painaa hälytyslaitteeseen liittyvää namiskaa niin apu tulee.
Tajuton ei painele namiskoita.
Sydänkohtauksessa tai aivoinfarktissa (jotka mainitsit) ei lähde taju noin nopeastiz
Ai ei milloinkaan??? Kerropa lisää, lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.
Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?
Susannalla ei ole uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ura = elämäntehtävä, ammatti.
Esimerkiksi: Akateeminen, poliittinen ura. Laulajan, opettajan ura myös »«. Elämänura. Sotilasura. Aktiiviuransa päättänyt urheilija. Edetä urallaan. Loi huomattavan uran taiteilijana, musiikkimaailmassa. Uran valinta. Antautua jollekin uralle.
Suomisanakirja
Opettajan ura, huomaatteko. Ammatti.
Ketä kiinnostaa joku nobody Susanna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en täysin ymmärrä näitä positiivisuudesta paasaavia…
Miksi se pitää tehdä negaation kautta ja haukkumalla kaikki muut?
Oikeasti positiiviset ihmiset on sellaisia kuin esim Kiti Kokkonen jonka tekemisistä tulee hyvä ja rento fiilis muillekin.
Sitten on nää superhiihtäjät ja saara-aallot jotka positiivisuuksissaan oksentavat oman pahan olonsa muiden päälle.
Ahaa, eli nyt tekaisit jo pikaisen diagnoosinkin Susannasta ja tulit siihen tulokseen, että oikeasti hän voikin todella pahoin, koska sanoo, että voi todella hyvin. Hän ikään kuin siis "oksentaa" tämän pahan olonsa meidän päällemme kertomalla hyvästä olostaan....Mielenkiintoista.
Diagnoosi ei perustu sanomisiin vaan hänen tekemisiinsä ja riutuneeseen ulkonäköön. Ei näytä onnelliselta ja hyvinvoivalta.Harvat pakkomielteisesti ongelmiaan peittelevät harvoin ovat oikeasti onnellisia. Sitähän tuo loputon tarve päteä ja suorittaa on.
Vierailija kirjoitti:
On aina jotenkin surullista, kun äidit haukkuu sellaisia äitejä, jotka elävät elämäänsä vähän toisella tapaa.
Minusta taas on surullista että äiti joka elää elämäänsä vähän toisella tapaa, vähättelee ja aliarvioi muiden äitien elämää. Ylentää itsensä suorittamalla elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtakunnassa kaikki hyvin kun joku Susanna aiheuttaa näin pitkän ketjun? Sallikaa hiukan nauraa..... .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ottaa palstaläskeille koville, että neljän lapsen äiti on kovakuntoinen, hoikka - ja onnellinen.
Ei hän ole mitenkään erityisen hoikka
Ilme on riutunut ja pingottunut.
Hampaat reikäiset ja hoitamattomat.
Hiukset harmaantuneet.
Iho vihreän kelmeä.
20 vuotta ikäisrään vanhemman näköinen.
Sun kannattaa kyllä uusia puhelin tai laite millä kuvia katselet jos noin pahasti jo värejä vääristää :D
Vierailija kirjoitti:
ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla... yksin kotona vauvan tai pienen lapsen kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä.
Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.
Kummassakin on mielestäsi suurempi riski kaatua ja katkaista jalkansa tai kätensä tai lyödä päänsä kotipihalla vai kenties vikkoisella tunturipolulla ja joenylityksessä kahlaamalla. Ei tarvitse sairastua tai saada kohtausta ihan riittää, että käy tapaturma. Voi myös miettiä kumpaan paikkaan saa pikemmin apua. Kotipihalle vai työttömän taipaleen taakse, jossa ei välttämättä ole puhelinverkkoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan vaan siihen että lähtee vaeltamaan eikä apua ole paikalla... yksin kotona vauvan tai pienen lapsen kanssa ollessakin voi saada sairauskohtauksen ja kuolla vaikka sydäninfarktiin tai aivoverenvuotoon sillä aikaa kun ukkokulta on töissä.
Todennäköisyys saada joku kohtaus tunturilla tai kotona on nuorella ihmisellä tilastollisesti onneksi aikalailla pieni.
Kummassako on mielestäsi suurempi riski kaatua ja katkaista jalkansa tai kätensä tai lyödä päänsä kotipihalla vai kenties kivikkoisella tunturipolulla ja joenylityksessä kahlaamalla? Ei tarvitse sairastua tai saada kohtausta ihan riittää, että käy tapaturma. Voi myös miettiä kumpaan paikkaan saa pikemmin apua. Kotipihalle vai tiettömän taipaleen taakse, jossa ei välttämättä ole puhelinverkkoakaan. Korjattu
Täytyy sanoa, ettähurjakunto hänellätäytyy olla. Ha että ajoi synnyttämään polkupyörällä, mies tarakalla, supistusten jo käynnistyttyä? Varmasti tosi poikkeuksellista, että joku kykeneesiihen. On ihmisiä, jotka eivät koe kipua, on ihmisiä, jotka selviävät käytännössä kuoleman tilaisestahypotermiasta jossain onnettomuudessa, mielestäni Susanna kuuluu samaan kategoriaan, niin kaukana mistään ns normaalista, että ei voi kyllä käyttää vertailukohtana, enkä usko että hän ymmärtää millaista yleensä äitiys on useimmille, ja luulee siksi että muillakin pitäisi olla kovin helppoa tai jotain. Mystistä.
Susanna sortuu samaan kuin 99% ihmisistä; uskoo sokeasti, että hänen elämäntyylinsä on se ainoa ja oikea. Ja että kyllä olisi maailma parempi ja kaikilla helpompaa, kunhan vain eläisivät kuten hän, Susanna, neljän lapsen täydellinen äiti. Vielä on Suskilla paljon opittavaa elämän monikerroksisuudesta ja että totuuksia on yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?
En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.
Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.
Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.
Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.
Kyllä lähihoitajakin voi edetä urallaan. Hänet voidaan kouluttaa esim sellaisiin tehtäviin, mitkä eivät varsinaisesti kuulu hänen tehtäviinsä.
Työssä käyvillä isillähän ei ole koskaan lomaa.