Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.Niin, miksi nykyelämä koostuu monilla pelkästään valittamisesta?!
Onko ymmärrys kadonnut siitäkin, että ne ongelmat voi hoitua paljon helpommin, jos elämään osaa suhtautua positiivisesti, ennemmin kuin valitamalla joka sattumuksesta?!
Kyse ei ole siitä, että joku valittaa ja suhtautuu elämään negatiivisesti, vaan siitä, että moni keskustelija ihmettelee empatian puuttumista. Kaikilla se lapsiperhe arki ei ole helppoa, eikä se johdu asenteesta. Itse olen hyvin positiivinen ihminen, mutta koliikkivauva ja jatkuva väsymys teki arjesta raskasta.
Monella arjen tekee raskaaksi myös esim se että yhteiskunnan palvelut ei toimi. Siinä kun raijaat kolmekin tuntia päivässä lapsia päivähoitoon niin ei paljon oma positiivisuus auta.
Sitäpaitsi aina uutiset on yleensä negatiivisia. Ei se pelkästään lapsiperjeitä koske.
Yhteiskunnanko pitäisi kuljettaa lapsesi hoitoon ja takaisin?
Ei vaan tarjota palveluita asiallisen matkan päästä ja lapset hoitoon lähekkäin.
Itse valitset asuinpaikkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
No eipä ihme jos lapsilla koulussa menee vähän huonosti, jos heille opetetaan tuollainen ajatusmaailma.
Ai pitääkö lillua mielikuvituslaavulla ja valehdella lapsille että luokanope on korkeastikoulutettu uratykki? Miksi?
Suomalainen opettajakoulutus on arvostettu aivan maailman mittapuulla korkeatasoiseksi, etkö ole koskaan kuullut sellaista?
Ei ole ihme, jos koulussa on paljon ongelmia, jos vanhemmat väheksyvät sinun laillasi opettajakoulutusta. Mikä koulutus sillä luokanopella pitäisi olla, jos maisterin tutkinto ei riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.Niin, miksi nykyelämä koostuu monilla pelkästään valittamisesta?!
Onko ymmärrys kadonnut siitäkin, että ne ongelmat voi hoitua paljon helpommin, jos elämään osaa suhtautua positiivisesti, ennemmin kuin valitamalla joka sattumuksesta?!
Kyse ei ole siitä, että joku valittaa ja suhtautuu elämään negatiivisesti, vaan siitä, että moni keskustelija ihmettelee empatian puuttumista. Kaikilla se lapsiperhe arki ei ole helppoa, eikä se johdu asenteesta. Itse olen hyvin positiivinen ihminen, mutta koliikkivauva ja jatkuva väsymys teki arjesta raskasta.
Monella arjen tekee raskaaksi myös esim se että yhteiskunnan palvelut ei toimi. Siinä kun raijaat kolmekin tuntia päivässä lapsia päivähoitoon niin ei paljon oma positiivisuus auta.
Sitäpaitsi aina uutiset on yleensä negatiivisia. Ei se pelkästään lapsiperjeitä koske.
Yhteiskunnanko pitäisi kuljettaa lapsesi hoitoon ja takaisin?
Ei vaan tarjota palveluita asiallisen matkan päästä ja lapset hoitoon lähekkäin.
Itse valitset asuinpaikkasi.
On taas tyhmä kirjoittaja asialla.
Päivähoidon ongelma on se että esim mökkikunnassani paikka voidaan tarjota ison järven toiselta puolelta täysin eri suunnasta kuon työpaikat.
Helsingissä hoitopaikka voi olla Mellunmäessä kun asuu Munkkiniemessä.
Tämä ei ole enää kohtuullista.
Eikä perje voi aina muuttaa hoitopaikan perässä varsinlaan jos kolme lasta on eri kaupunginosissa ja yksi sitten neljännessä paikassa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Monella tosiaan menee tuo ura ja työpaikka sekaisin. Ura on se, että työssä etenee aina vaan vastuullisempiin ja parempi palkkaisiin hommiin. Se ei ole edes koulutuskysymys. Ihminen voi tienata hyvin ja olla arvostettu työssään, mutta olla koko elämänsä samassa työssä ei ole ura. Ja joku toinen taas tekee kovasti uraa ilman mitään koulutusta. Vappu Pimiä on hyvä esimerkki. Hän on tehnyt erittäin hyvän uran televisiossa. Joku koko elämänsä kaupunginsairaalan tietokonetukihenkilönä ei ole tehnyt mitään uraa, vaikka olisi valmistunut yliopistosta. Ei, kenelläkään ei tarvitse olla uraa, toisilla tosin on. Se ei tarkoita, että siksi voimme kutsua kaikkia työhistorioita uriksi, koska se kuulostaa kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
No eipä ihme jos lapsilla koulussa menee vähän huonosti, jos heille opetetaan tuollainen ajatusmaailma.
Ai pitääkö lillua mielikuvituslaavulla ja valehdella lapsille että luokanope on korkeastikoulutettu uratykki? Miksi?
Suomalainen opettajakoulutus on arvostettu aivan maailman mittapuulla korkeatasoiseksi, etkö ole koskaan kuullut sellaista?
Ei ole ihme, jos koulussa on paljon ongelmia, jos vanhemmat väheksyvät sinun laillasi opettajakoulutusta. Mikä koulutus sillä luokanopella pitäisi olla, jos maisterin tutkinto ei riitä?
Se ei ole mikään kummoinen koulutus edelleenkään. Vaiika mitä vääntäisit.
Eikä se johda uraan. Saat viran, jumputat 30-40 vuotta ja jäät ihan saman tason virasta eläkkeelle.
Korkeintaan ylenet apulaisrehtoriksi.
Eli uraa ei ole. Edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Minusta taas on idioottimaista vaarantaa muutaman kuukauden ikäisen vauvan henki roikottamalla sitä kunnollisten puhelunverkkojen ulkopuolella erämaassa. Mitä tämä ihminen olisi tehnyt jos vauva tai itse olisi sairastunut vakavasti tai olisi onnettomuus käynyt? Sitten taas tämä pyörällä synnärille. Entä jos napanuora olisi ollut pinteessä tulossa ulos ja mamma polkee tyytyväisenä itse sairaalaan. Hyvät mahdollisut tappaa vauva synnytyksessä. Mutta eihän Susanna lastensa hyvinvoinnista ja terveydestä stressaa. Happy Happy Joy joy vaan.
Kyllä hän varmasti katsoi, että vaeltaa vain alueella, jossa puhelinyhteys toimii. Jos edes oli kahdestaan vauvan kanssa. Sehän ei jutusta käy ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Minusta taas on idioottimaista vaarantaa muutaman kuukauden ikäisen vauvan henki roikottamalla sitä kunnollisten puhelunverkkojen ulkopuolella erämaassa. Mitä tämä ihminen olisi tehnyt jos vauva tai itse olisi sairastunut vakavasti tai olisi onnettomuus käynyt? Sitten taas tämä pyörällä synnärille. Entä jos napanuora olisi ollut pinteessä tulossa ulos ja mamma polkee tyytyväisenä itse sairaalaan. Hyvät mahdollisut tappaa vauva synnytyksessä. Mutta eihän Susanna lastensa hyvinvoinnista ja terveydestä stressaa. Happy Happy Joy joy vaan.
Kyllä hän varmasti katsoi, että vaeltaa vain alueella, jossa puhelinyhteys toimii. Jos edes oli kahdestaan vauvan kanssa. Sehän ei jutusta käy ilmi.
Aijaa. Mistä mäin päättelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
UKK:ssa käyneenä ja kantoliinaa käyttäneenä pari huomiota. Väkeä toki on UKK:ssa, mutta enimmäkseen autiotupien ympäristössä, välimatkat mennään aika yksin. Jos tupien välillä olisi jotakin sattunut, apua olisi voinut joutua odottamaan tuntikausia. Puhelin lakkaa kuulumasta hyvin pian Kiilopään jälkeen ja toimii vain huipuilla, jotka taas ovat "virallisten" reittien ulkopuolella. Polut ovat paikoitellen kivikkoisia, ja vaikka sauvat ovat apuna, kantoliinassa olevan vauvan takaa on hieman hankala nähdä eteensä. Instagramin kuvista päätellen Susanna on käynyt Sokostilla, joten sitä ennen on Luirojärvellä joen ylitys. Joessa on vettä reilusti yli polveen, ellei nyt kuiva kesä ole laskenut vedenpintaa. Sokostilla taas on aikamoista kivikkoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen oli Susanna turvallisuussuunnitelma, joka somen mukaan oli olemassa. Itse en olisi uskaltanut lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
No eipä ihme jos lapsilla koulussa menee vähän huonosti, jos heille opetetaan tuollainen ajatusmaailma.
Ai pitääkö lillua mielikuvituslaavulla ja valehdella lapsille että luokanope on korkeastikoulutettu uratykki? Miksi?
Suomalainen opettajakoulutus on arvostettu aivan maailman mittapuulla korkeatasoiseksi, etkö ole koskaan kuullut sellaista?
Ei ole ihme, jos koulussa on paljon ongelmia, jos vanhemmat väheksyvät sinun laillasi opettajakoulutusta. Mikä koulutus sillä luokanopella pitäisi olla, jos maisterin tutkinto ei riitä?
Se ei ole mikään kummoinen koulutus edelleenkään. Vaiika mitä vääntäisit.
Eikä se johda uraan. Saat viran, jumputat 30-40 vuotta ja jäät ihan saman tason virasta eläkkeelle.
Korkeintaan ylenet apulaisrehtoriksi.
Eli uraa ei ole. Edelleenkään.
Onhan se yliopistotason koulutus.
Apulaisrehtorin lisäksi voi edetä rehtoriksi tai vaikka koulutoimenjohtajaksi, pienellä lisäkoulutuksella myös aineenopettajaksi ja mille tahansa koulutusjärjestelmän asteelle, vaikka yliopiston opettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Tällä ihmisellä on vielä pitkä taival siihen että on saanut kasvatettua 4 lastaan kunnon kansalaisiksi. Henkseleitä ei kannata etukäteen paukutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
No eipä ihme jos lapsilla koulussa menee vähän huonosti, jos heille opetetaan tuollainen ajatusmaailma.
Ai pitääkö lillua mielikuvituslaavulla ja valehdella lapsille että luokanope on korkeastikoulutettu uratykki? Miksi?
Suomalainen opettajakoulutus on arvostettu aivan maailman mittapuulla korkeatasoiseksi, etkö ole koskaan kuullut sellaista?
Ei ole ihme, jos koulussa on paljon ongelmia, jos vanhemmat väheksyvät sinun laillasi opettajakoulutusta. Mikä koulutus sillä luokanopella pitäisi olla, jos maisterin tutkinto ei riitä?
Se ei ole mikään kummoinen koulutus edelleenkään. Vaiika mitä vääntäisit.
Eikä se johda uraan. Saat viran, jumputat 30-40 vuotta ja jäät ihan saman tason virasta eläkkeelle.
Korkeintaan ylenet apulaisrehtoriksi.
Eli uraa ei ole. Edelleenkään.
Onhan se yliopistotason koulutus.
Apulaisrehtorin lisäksi voi edetä rehtoriksi tai vaikka koulutoimenjohtajaksi, pienellä lisäkoulutuksella myös aineenopettajaksi ja mille tahansa koulutusjärjestelmän asteelle, vaikka yliopiston opettajaksi.
Tekotutkinto kuten sossu, terveystiedon maisteri jne.
Entinen seminaarikoulutus.
Ei se että opiskelet lisää ja lisää tarkoita että luot uraa. Ura tarkoittaa työelämässä etenemistä.
Ja hyvin hyvin harvalle naiselle aukeaa joku rehtorin pesti taikka koulutoimenjohtaja.
Wikä aineenope ole sen kummempi tuö. Tismalleem samaa virassa jumputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähillä varusteilla aikoo pärjätä ensi reissulla:
"– Ensi kerralla otan mukaan vain pikakahvia. Muuta parannettavaa en keksi."
Tässä on jo todellista selviytyjät-meininkiä. Toivottavasti vauvallekin maistuu kahvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Totesin vain että hänellä ei ole uraa.
Fakta.
Mitä sinä riehut?
Ja minä kysyin, että mikä ura hänellä pitäisi olla?
Kerro nyt, minkälainen ura olisi sinusta sellainen, että hän olisi tehnyt "uran"?
En minä ole sanonut että pitäisi olla. Sanoin että hänellä ei ole uraa, mikä osaltaan toki tekee elämän helpoksi. Varsinkin kun virasta on helppo olla poissa ja jopa nostaa palkkaa tekemättä töitä.
Mikä ihme tämä "ura-ajattelu "on? Suurin osa ihmisistä tekee töitä ne vuodet, mitä kukin tekee. Opettajat tekevät opettajan töitä, joku voi edetä rehtoriksi asti tai voi tehdä vaikka väitöskirjan myöhemmin. Avaisit nyt hieman, mikä se sinun urasi on, mikä tekee elämän vaikeammaksi kuin tämä Sannan elämä on? Miten se "ura" estää elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Totesin vain että hänellä ei ole uraa.
Fakta.
Mitä sinä riehut?
Ja minä kysyin, että mikä ura hänellä pitäisi olla?
Kerro nyt, minkälainen ura olisi sinusta sellainen, että hän olisi tehnyt "uran"?
En minä ole sanonut että pitäisi olla. Sanoin että hänellä ei ole uraa, mikä osaltaan toki tekee elämän helpoksi. Varsinkin kun virasta on helppo olla poissa ja jopa nostaa palkkaa tekemättä töitä.
Mikä ihme tämä "ura-ajattelu "on? Suurin osa ihmisistä tekee töitä ne vuodet, mitä kukin tekee. Opettajat tekevät opettajan töitä, joku voi edetä rehtoriksi asti tai voi tehdä vaikka väitöskirjan myöhemmin. Avaisit nyt hieman, mikä se sinun urasi on, mikä tekee elämän vaikeammaksi kuin tämä Sannan elämä on? Miten se "ura" estää elämästä?
Voi hyvä luoja.
Minä vain sanoin että hänellä ei ole uraa.
Ei ole.
Mitä helvetin heikon itsetunnon lukkoa se sinulla kolhaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
No eipä ihme jos lapsilla koulussa menee vähän huonosti, jos heille opetetaan tuollainen ajatusmaailma.
Ai pitääkö lillua mielikuvituslaavulla ja valehdella lapsille että luokanope on korkeastikoulutettu uratykki? Miksi?
Suomalainen opettajakoulutus on arvostettu aivan maailman mittapuulla korkeatasoiseksi, etkö ole koskaan kuullut sellaista?
Ei ole ihme, jos koulussa on paljon ongelmia, jos vanhemmat väheksyvät sinun laillasi opettajakoulutusta. Mikä koulutus sillä luokanopella pitäisi olla, jos maisterin tutkinto ei riitä?
Se ei ole mikään kummoinen koulutus edelleenkään. Vaiika mitä vääntäisit.
Eikä se johda uraan. Saat viran, jumputat 30-40 vuotta ja jäät ihan saman tason virasta eläkkeelle.
Korkeintaan ylenet apulaisrehtoriksi.
Eli uraa ei ole. Edelleenkään.
Onhan se yliopistotason koulutus.
Apulaisrehtorin lisäksi voi edetä rehtoriksi tai vaikka koulutoimenjohtajaksi, pienellä lisäkoulutuksella myös aineenopettajaksi ja mille tahansa koulutusjärjestelmän asteelle, vaikka yliopiston opettajaksi.Tekotutkinto kuten sossu, terveystiedon maisteri jne.
Entinen seminaarikoulutus.
Ei se että opiskelet lisää ja lisää tarkoita että luot uraa. Ura tarkoittaa työelämässä etenemistä.
Ja hyvin hyvin harvalle naiselle aukeaa joku rehtorin pesti taikka koulutoimenjohtaja.
Wikä aineenope ole sen kummempi tuö. Tismalleem samaa virassa jumputtamista.
Aika monessa helsinkiläiskoulussa on kyllä nainen rehtorina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.Niin, miksi nykyelämä koostuu monilla pelkästään valittamisesta?!
Onko ymmärrys kadonnut siitäkin, että ne ongelmat voi hoitua paljon helpommin, jos elämään osaa suhtautua positiivisesti, ennemmin kuin valitamalla joka sattumuksesta?!
Kyse ei ole siitä, että joku valittaa ja suhtautuu elämään negatiivisesti, vaan siitä, että moni keskustelija ihmettelee empatian puuttumista. Kaikilla se lapsiperhe arki ei ole helppoa, eikä se johdu asenteesta. Itse olen hyvin positiivinen ihminen, mutta koliikkivauva ja jatkuva väsymys teki arjesta raskasta.
Monella arjen tekee raskaaksi myös esim se että yhteiskunnan palvelut ei toimi. Siinä kun raijaat kolmekin tuntia päivässä lapsia päivähoitoon niin ei paljon oma positiivisuus auta.
Sitäpaitsi aina uutiset on yleensä negatiivisia. Ei se pelkästään lapsiperjeitä koske.
Yhteiskunnanko pitäisi kuljettaa lapsesi hoitoon ja takaisin?
Ei vaan tarjota palveluita asiallisen matkan päästä ja lapset hoitoon lähekkäin.
Itse valitset asuinpaikkasi.
Niistä vaihtoehdoista, joita on tarjolla ja puhun rahat riittää. Suomessa edullista asumista kasvukeskuksista on liian vähän samoin kuin esim lastenhoito paikka on otettava sieltä mistä sattuu saamaan.
Vierailija kirjoitti:
UKK:ssa käyneenä ja kantoliinaa käyttäneenä pari huomiota. Väkeä toki on UKK:ssa, mutta enimmäkseen autiotupien ympäristössä, välimatkat mennään aika yksin. Jos tupien välillä olisi jotakin sattunut, apua olisi voinut joutua odottamaan tuntikausia. Puhelin lakkaa kuulumasta hyvin pian Kiilopään jälkeen ja toimii vain huipuilla, jotka taas ovat "virallisten" reittien ulkopuolella. Polut ovat paikoitellen kivikkoisia, ja vaikka sauvat ovat apuna, kantoliinassa olevan vauvan takaa on hieman hankala nähdä eteensä. Instagramin kuvista päätellen Susanna on käynyt Sokostilla, joten sitä ennen on Luirojärvellä joen ylitys. Joessa on vettä reilusti yli polveen, ellei nyt kuiva kesä ole laskenut vedenpintaa. Sokostilla taas on aikamoista kivikkoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen oli Susanna turvallisuussuunnitelma, joka somen mukaan oli olemassa. Itse en olisi uskaltanut lähteä.
Jatkan vielä vaelluksen näkökulmasta. Jossakin Susanna sanoi huuhdelleensa vaippaharsoja tunturipuroissa. Toivottavasti tämä oli toimittajan sanoja. Tunturipuroista kun nimittäin moni ottaa juomavetensä Lapissa vaeltaessaan. Siinä jos on vauvankin kakkavaipat huljuteltu, niin ei mahda vatsa tykätä. Eihän ruokailuastioitakaan saa huuhdella juoksevassa vedessä tai rantavedessä vaan astiat huuhdotaan aina kuivalle maalle.
Vierailija kirjoitti:
No yhdestä asiasta olen Susanna Ylisen kanssa samaa mieltä, neljän lapsen kanssa äitiyslomaaikana ei ole kovinkaan raskasta. Ja itse olin 40 vuotias saatuani kuopuksen. Ja uskon että on enimmikseen asenteesta kiinni.
Hieman raskaampaa oli kun palasi töihin.
Minä taas olen sitä mieltä, että firman omistajan, jossa mieheni on töissä , elämä äitiysloman aikaan on äärettömän raskasta. Hän synnytti toisen lapsensa huomattavasti etuajassa. Vietettyä useamman viikon sairaalassa. Hän pääsi kotiin lapsen kanssa.
Hänen oma äitinsä on kuollut ja hänen isänsä on yli 70 vuotias. Joten sieltä puolelta ei ole apua. Lapsi itki paljon, eikä nukkunut kunnolla. Toinen lapsi haki paljon huomiota äidistään. Isä auttoi minkä pystyi. Neljän kuukauden iässä lapselle tapahtui jotain ja he veivät lapsen sairaalaan. Taas viikkoja siellä tutkimuksissa. Lopputulos. Firmaa pitäisi pyörittää. Vanhempaa lasta pitäisi hoitaa ja nuoremmalla lapselle on diagnostiositu harvinainen geneettinen sairaus ja elinaikaa 3kk- 2v. Joten on aivan turha puhua etteikö ihmisten elämä voi olla raskasta.
Oikealla asenteella kaikki järjestyy. NOT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyönpä minäkin lusikkani soppaan. Olin kerran seminaarissa, jossa käsiteltiin lasten erityistarpeisuuksia. Siellä mainittiin kuinka adoptiolapsilla on aikuisina matalampi koulutustaso kuin adoptiovanhemmillaan. Yleisöstä nousi katsoja, joka oli eri mieltä tutkimustuloksen kanssa. Ilmeni että tämä vastarannankiiski kertomansa mukaan odotti adoptiolasta. Kai hän ajatteli, että jos hän kasvattaa lapsen taitavasti niin lapsesta tulee hänen toivomustensa kaltainen (toivoi ilmeisesti lapselleen jo etukäteen korkeakoulutusta). Tämä sivuhuomiona siihen, ettei kasvatus poista ihmisten ominaisuuksia ja haasteita.
No sehän on ihan maakohtaista.
Esim Kiinasta tulleista tutkimuksissa on todettu että menestyvät koulussa paremmin kuin biolapset.
Mun adoptiolapseni on molemmat olleet kympin oppilaita, käyneet huippulukion ja opiskelevat nyt yliopistossa.
Adoptiolapsia ei pidä niputtaa sen kummemmin kuin muitakaan.
Yleensä muuten adoptiovanhemmat tietää nää asiat paremmin kuin ulkopuoliset…
Jopa paremmin kuin puolueettomat tutkijat. Mutta voisiko olla, että osa adoptiolasten mielenterveysongelmista johtuu myös siitä, ettei vanhempi hyväksy lasta sellaisena kuin hän on? Aika kovat paineet varmaan sellaisella lapsella jonka vanhemmat ajattelee opintomenestyksen olevan vain tahdon asia.
Laitapa se tutkimuslinkki tänne sitten.
Ja kyllä, adoptiovanhemmat tietää nämä asiat paremmin kuon joku random kouluttaja.
No ilmeisesti tällä kouluttajalla on ollut tuo tutkimus käytännössä? Tuskinpa asia hänelle on mikään agenda?
Sekä omani että puolisoni sisaruksella on adoptiolapsia, yhteensä heitä on viisi. Vanhempien esimerkistä huolimatta, kukaan heistä ei ole korkeakoulutettu. En tiedä miksi.Ai nytkö et edes tiedä oliko sillä tutkimus käytössä. Vakuuttavaa.
Laitapa se linkki ko tutkimukseen. Muuten on mahdoton keskustella siitä.
Epäilenpä että nuo sukulaislapset keksit nyt päästäsi.
En ole tuo seminaarissa ollut. Oletan että joku tilasto on ollut takana.
Sinulla meni näköjään tunteisiin. Sinun lapsesi on yhtä arvokas ja toivottavasti rakastettu, hankkii hän korkeakoulutusta tai ei. Älä unohda sitä.
Oletat? Joku varmaan sanoi? Ilmeisesti?
Tutkimusta ei näy, ei kuulu.
Mutta adoptiolapsia ja -perheitä kohtaan kohdistetaan kollektiivisesti solvaamista ja vihapuhetta.
Ei mennyt tunteisiin, ei. Järkeeni koskee kamala käytöksenne.
No kyllä tämä tunteisiin menemiseltä vaikuttaa.
Juu mistä lähtien metsässä käveleminen, metsässä grillaaminen ja mahdollisesti yöpyminen teltassa on ollut extreme-laji tai muutenkaan sellaista mihin vauvaa ei voisi mukaan ottaa. Kotiinsakin on moni kuollut.