Lue keskustelun säännöt.
Sisarukset kuin yö ja päivä
toivoton
04.09.2021 |
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Olemme siis aikuisia, minä alle 40v, sisarus jo yli 50v. Minä olen se huonosti menestynyt ja elämä vain sarja epäonnistumisia. Sisarus taas saanut sinnikkyydellään menestyvän elämän. Tai en varma miten mutta on oma menestyvä yritys jne. Ja kyllä, olen tästä kateellinen ja katkera, myönnän sen. Osittain tämän erilaisuuden selittää se että sisarus muutti hyvin varhain omilleen, en muista hänestä juurikaan mitään silloin kuin asui kotona. Minua taas iltatähtenä hyysätty ja lellitty ja samalla sitten verrattu pienestä asti sisaruksen että kun mun kanssa ollut aina niin vaikeaa ja sisaruksen kanssa ei mitään ongelmaa. Tämä pienestä asti parempaan sisaruksen vertaaminen on aiheuttanut vuosi vuodelta pahempia traumoja, toki myös muutenkin epävakaa lapsuus sen on tehnyt. Sisaruksen kanssa ei olla koskaan oltu missään tekemisissä. Onko muita samassa tilanteessa olevia että vanhemmat tai toinen vanhempi on tahattomuuttaan tai tahallisesti aiheuttanut tälläistä kärsimystä lapselle vertaamalla muihin? Vai voiko olla että olen vain heikkolahjaisempi? Kärsin vakavista mielenterveyshäiriöistä, vuosien aikana ollut eri tyyppisiä syömishäiriöitä, asioiden sairaalloista hamstrausta, oman lapsen menetys, ihmissuhteissa ongelmia, nuoruudessa holtiton seksielämää ja holtiton elämä muutenkin.. Lista on loputon.
Tuntuu ettei toivoa enää ole. 😔
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisarukset ovat myös ihan toistensa vastakohdat, luonne voi olla selvästi erilainen, toinen on tullut hyvin paljon isäänsä ja toinen minun, vastakohdat täydentää toisiaan, lapsia ei pitäisi arvostella sillä tavalla että kumpi on parempi, vaan löytää molemmista lapsista ne omat vahvuudet.
Nimenomaan näinhän sen pitäisi olla. Mutta minut on kasvatettu tyylillä että ei kannusteta eikä kehuta, mutta virheistä kyllä muistetaan sanoa. Vissiin tyypillistä sota-ajan sukupolville. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisarukset ovat myös ihan toistensa vastakohdat, luonne voi olla selvästi erilainen, toinen on tullut hyvin paljon isäänsä ja toinen minun, vastakohdat täydentää toisiaan, lapsia ei pitäisi arvostella sillä tavalla että kumpi on parempi, vaan löytää molemmista lapsista ne omat vahvuudet.
Nimenomaan näinhän sen pitäisi olla. Mutta minut on kasvatettu tyylillä että ei kannusteta eikä kehuta, mutta virheistä kyllä muistetaan sanoa. Vissiin tyypillistä sota-ajan sukupolville. Ap
Kyllä juuri heille tyypillinen tapa kasvattaa, on uskottu että lapsista ei kasva liian ylpeitä ja itsekeskeisiä, onneksi nykyään tiedetään enemmän psyykkisestä hyvinvoinnista..
No meillä se on mennyt niin, että veljeni on ollut vauvasta asti vaativampi, häntä piti koko ajan heiluttaa, hyssyttää ja hytkyttää ja lapsena oli kovapäisempi ja kiusasi muita lapsia koulussa. Minä taas olin jo vauvana sellainen kiltti, nukuin helposti, en tarvinnut tuttia edes, en rääkynyt ja olin lapsena ja teininä herkkis ujo kiltti tyttö. Ei varmaan tarvitse kenenkään arvuutella kumpi meistä menestyi elämässään paremmin?
En minä silti vanhempiani syytä. Kyllä he parhaansa tekivät ja heillä oli kyllä kädet täynnä töitä veljeni kanssa. Hän kun aina aiheutti ongelmia, teininä jouduttiin jopa poliisin kanssa tekemisiin kun hän sekaantui vähän huonoihin porukoihin. Tavallaan jäin kilttinä lapsena vähemmälle huomiolle koska vanhempieni aika ja voimat meni veljeni sotkuja selvitellessä.
Äitini on usein sanonut, että me lapset ollaan kuin yö ja päivä. Ja niin todella ollaan.
Itsellänikin sisaruksia, jotka ovat kuin yö ja päivä kanssani. Sillä erotuksella vaan, että näitä vanhimpia sisaruksia on lellitty ja me nuoremmat olemme olleet väliinputoajia.
Samassa sisarparvessa voi olla eri lähtökohdat.
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin sisaruksia, jotka ovat kuin yö ja päivä kanssani. Sillä erotuksella vaan, että näitä vanhimpia sisaruksia on lellitty ja me nuoremmat olemme olleet väliinputoajia.
Samassa sisarparvessa voi olla eri lähtökohdat.
Tämä. Äitini ei vain usko, samalla tavalla meidät on kuulemma kasvatettu mutta minusta on silti tullut tälläinen sekopää, hänen sanojensa mukaan. Ja uskoisin että kohdallani voi olla osasyynä myös se että saivat minut hyvin vanhana, olen ymmärtänyt että iäkkäillä synnyttäjillä on suurempi mahdollisuus saada lapsi jolla mielenterveysongelmia myöhemmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin katkera että ajatuksena on ollut katkaista välit kokonaan. Kertoisin toki hänelle mikä siihen syynä. Mutta äidilläni ei ole iän puolesta enää montaa vuotta jäljellä ja tulisin katumaan syvästi jos en olisi tekemisissä hänen viimeisinä elinvuosinaan ja auttamassa tarvittaessa. Rakastan häntä hyvin paljon, ehkä jopa eniten maailmassa ja samalla olen hyvin vihainen ja katkera hänelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen niin katkera että ajatuksena on ollut katkaista välit kokonaan. Kertoisin toki hänelle mikä siihen syynä. Mutta äidilläni ei ole iän puolesta enää montaa vuotta jäljellä ja tulisin katumaan syvästi jos en olisi tekemisissä hänen viimeisinä elinvuosinaan ja auttamassa tarvittaessa. Rakastan häntä hyvin paljon, ehkä jopa eniten maailmassa ja samalla olen hyvin vihainen ja katkera hänelle. Ap
Mulla hyvin sama fiilis. Mutta yritän muistuttaa itseäni, että äitini oli nuori ja hölmö minut tehdessään. Ja on kuitenkin se ainoa ihminen loppupeleissä johon olen voinut aina luottaa 100%, vaikkei täydellinen ihminen olekaan. Kutenkin hän on se ainut ihminen maailmassa joka tekisi kaikkensa mun vuokseni. Kyllä se vaikuttaa varmasti paljon omaan elämääni sitten joskus kun häntä ei enää ole.
Tavallaan ei ole enää ketään sellaista ihmistä jonka luokse voin juosta, kun maailma murjoo. Se on se, mitä paljon tulee vanhetessa mietittyä. Ei ketään jonka luokse voin juosta..
Meillä sisarukset ovat myös ihan toistensa vastakohdat, luonne voi olla selvästi erilainen, toinen on tullut hyvin paljon isäänsä ja toinen minun, vastakohdat täydentää toisiaan, lapsia ei pitäisi arvostella sillä tavalla että kumpi on parempi, vaan löytää molemmista lapsista ne omat vahvuudet.