Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain perinnöksi koiran - en jaksa enää. Onko koirille olemassa rauhoittavia?
04.09.2021 |
Tässä sitä on nyt muutamat kuukaudet hieman totuteltu uudenlaiseen elämään, kun minusta tuli hieman yllättäen taas koiranomistaja. Koira ei tunnu olevan moksiskaan, asettui heti taloksi ja sille tielle jäätiin.
Eipä siinä mitään. Kiva koira. Tuo mukavasti iloa ja eloa elämään. Ihan hyväkäytöksinenkin - niin siis paitsi silloin, kun pitäisi lähteä herran kanssa lenkille.
Voi hyvä jumala sentään. Miten kaikki voikaan olla niin mielenkiintoista? En koiran aiemmista elintavoista sen suuremmin tiedä, mutta mielessä kyllä on käynyt, että onko tätä koiraa säilötty koko pienen ikänsä jonkun kiven alla vai miksi kaikki tuntuu olevan niin uutta, ihanaa ja ihmeellistä?
Kaikki, siis aivan kaikki vastaantulijan on potentiaalisia kavereita. Sekä lapset että aikuiset, kissat että koirat. Kun joku tulee lenkillä vastaan, niin sama toistuu aina. Häntä vispaa, peppu heiluu, hihnan päässä tepsutellaan tai hypitään tasajalkaa, välillä pitää jopa vokalisoida kun aiemmin mainitut ei tunnu riittävän. Ei sentään kisko itseään henkihieverissä eteenpäin, tyytyy pelkkään hihna kireällä olemiseen. Pyöräilijät onneksi ehtivät huitaista ohi ennen kuin ehtii heittää kierrokset kattoon, luojalle kiitos siitä.
"Hei! Katsos muori, siellä on kaveri! Mennään leikkimään - äkkiä, tule jo, NYT MENNÄÄN!"
No mutta kun piru vie ei me kaikkien kanssa voida olla kavereita! Jotkut kyllä mielellään pysähtyvät ja tämä onnesta soikeana tervehtii ja tekee tuttavuutta. Lasten kanssa osaa olla yllättävänkin varoen, muiden koirien kanssa mielellään leikkisi hyvinkin mielellään. Kenenkään kanssa ei ole saanut riitaa aikaiseksi.
Lenkkeily tämän koiran kanssa ei ole enää laisinkaan mukavaa. Silloin kyllä viihdyn, kun aamuvarhain mennään kävelykierrokselle muu maailman vielä nukkuessa, mutta huokaisen aina pitkään, kun on päivä/iltalenkin aika.
Pakko pätkäistä tämä maratoniviesti kahteen osaan. Älkää vielä paetko paikalta, vedän henkeä ja jatkan alla olevassa viestissä >>
Kommentit (32)
Harrasta sen kanssa jotain noutajalle sopivaa lajia. Vaikka metsäjälki. Tai nosework. Mene johonkin noutajatreeneihin. Tai mene paikkaan, jossa se saa noutaa palloa tms. kyllikseen. Ole onnellinen, että se on vain innoissaan ja iloinen, ei peloissaan eikä aggressiivinen. Ja on sisällä rauhallinen ja kiltti, monet nuoret noutajat vouhkaa myös sisällä aamusta iltaan. Ota lenkille mukaan pallo, herkkuja tms. ja näytä sitä koiralle ja houkuttele ennen vastaantulijoita, sitten palkkaa pallolla/namilla kun kiinnittää sinuun huomiota ja ohitus ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkut tai muut harhautukset ei ole ainakaan toistaiseksi toimineet. Kaikki muu unohtuu, kun horisontissa siintää kaveriehdokas.
Ja totta, "perinnön" olisin voinut jättää väliinkin, mutta eipä tuolle höntille muutakaan paikkaa ainakaan äkkiseltään ollut. Uusi koti löytyisi varmasti, jos laittaisi ilmoitusta nettiin, mutta en enää tohdi luopuakaan. Eipä ainakaan käy aika pitkäksi!
AP
Minullakin on ollut juuri tuon kaltainen labradori, kaikki oli kestämättömän mielenkiintoista ja ihanaa. Vieraita kun tuli siitä riemu repesi ja niiden ympärillä pyörittiin koko ajan ja pötköteltiin, omistajalla ei niin väliä missä menee. Nyt on saksanpaimenkoira ja sitä kiinnostaa omistaja ei vieraat ihmiset. Vieraiden tullessa haukkuu hetken käy nuuhkaisemassa ja siirtyy kauemmas tarkkailemaan tilannetta tai tulee minun viereen makoilemaan, parempi näin päin. Labradori oli ihana koira, mutta erittäin rasittava tohottaja, saksanpaimenkoira sopii minulle paljon paremmin. Labradoria yritettiin kouluttaa paljon enemmän mitä tätä nykyistä ei ole juurikaan koulutettu, rodulla kyllä on suuri merkitys koiran kohdalla.
Onko painoa kertynyt sinulle? Kokeile jos laihdutus auttaa niin jaksat ulkoilla koiran kans juosten.
Harjoittele sitä huomion ottamista ja palkkaamista ilman häiriötä ensin, jotta koira tietää, mitä siltä odotetaan. Etäisyys on tosi tärkeä. Jos ollaan liian lähellä, koira ei ole enää palkan imussa. Eli sinun on syytä ottaa harjoitteluvaiheessa riittävästi etäisyyttä ja harjoitella palkkausta sellaisella matkalla, että koiran huomio pysyy vielä palkassa ja sinussa ja koira pysyy vielä rauhallisena. Sitten kun alkaa sujua ja koira hallitsee itsensä, voi etäisyyttä alkaa vähentää ja lopulta voitte toivottavasti ohittaa ihan normi kävelytiellä. Vaatii kuitenkin paljon harjoittelua, koska koira toimii nyt niin kuin se on tähän saakka onnistunut toimimaan ja saanut palkaksi ne kontaktit ihmisiin ja koiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä veemäistä saada koira perinnöksi.... Pakkohan se olisi hoitaa kuitenkin.
antaisin sille vihtavuoran muroja rauhoittuisi lopullisesti. mikä pakko olisi kenenkään rakkia hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä veemäistä saada koira perinnöksi.... Pakkohan se olisi hoitaa kuitenkin.
antaisin sille vihtavuoran muroja rauhoittuisi lopullisesti. mikä pakko olisi kenenkään rakkia hoitaa?
Vedä vihtavuoden murosi ihen itseesi vaan ja anna normaalien ihmisten olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä aggressiivinen mesoaja olisi paljon ikävämpi kohtalo, voihan sen näinkin ajatella. Ihan hyvä tuurihan tässä on sinällään käynyt. Haluan uskoa, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi käy, vaikka aina ei jaksa usko riittää.
Koira tosiaan on leikattu vuosikkaana eli kolmisen vuotta sitten. Lieköhän rauhoitti koiraa, vai olikohan meno vieläkin villimpi aikoinaan? Labradori tosiaan on.
Kiitos vinkeistä. Aloitin jo hieman googlettelemaan reaktiivisen koiran kanssa toimimisesta ja jatkan tätä taas hetkisen kuluttua.
Tutulta kuulostaa,ole iloinen siitä,että koira on hyväluontoinen ja iloinen 😁 Mieluummin näin päin kuin remmirähjä. Tämä vaattii itseltäsi totuttelua ja ehkä koirallesi juuri tuota reaktiivisen koiran koulutusta. Hitsit kun kiva koira,näin kokeneena koirien omistajana voin näin sanoa,vaikka koet asian eri tavalla ainakin tällä hetkellä.Paljon iloa elämääsi,koita nähdä asia positiivisella tavalla.
Koiralla on sYdän täynnä rakkautta ja meinaa oikein pakahtua siihen,näyttää sen kaikille ulkoillessaan💖 Näe asia positiivisuuden kautta ja koita opettaa,anna rakkautta takaisin 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko kateellinen koiralle siitä, miten avoin ja ihana sen maailma on? Vai häpeätkö sitä?
Vaikka tiedän mistä puhut, minä olen itsekin utelias ja sosiaalinen ja nauttisin tuon koiran kanssa lenkkeilystä täysillä. Jos jaksat hyväksyä että persoonanne eroavat, ehkä voit oppiakin koiraltasi jotain?
Vierailija kirjoitti:
Harjoittele sitä huomion ottamista ja palkkaamista ilman häiriötä ensin, jotta koira tietää, mitä siltä odotetaan. Etäisyys on tosi tärkeä. Jos ollaan liian lähellä, koira ei ole enää palkan imussa. Eli sinun on syytä ottaa harjoitteluvaiheessa riittävästi etäisyyttä ja harjoitella palkkausta sellaisella matkalla, että koiran huomio pysyy vielä palkassa ja sinussa ja koira pysyy vielä rauhallisena. Sitten kun alkaa sujua ja koira hallitsee itsensä, voi etäisyyttä alkaa vähentää ja lopulta voitte toivottavasti ohittaa ihan normi kävelytiellä. Vaatii kuitenkin paljon harjoittelua, koska koira toimii nyt niin kuin se on tähän saakka onnistunut toimimaan ja saanut palkaksi ne kontaktit ihmisiin ja koiriin.
Minulla on ollut kolme labbista, ja tämä on toiminut itselläni. Toistoa, toistoa, toistoa. Tottelevaisuuskoulutusta myös paljon, se auttoi. Labbikset on onneksi niin ahneita, että ruuan voimalla ne saa yleensä -lopulta- älyämään mikä on toivottua käytöstä :) Kaikki myös luonnostaan rauhoittuvat viimeistään noin 7-vuotiana.
Alue: Aihe vapaa
Anna se mulle!!!!