Lue keskustelun säännöt.
Top 3 suosikkisi Abban biiseistä? Ja mikä ko. kappaleissa viehättää?
Abba on nyt ollut tapetilla julkaistuaan uusia kappaleita. Innostuin käymään läpi Wikipedian listaa Abban biiseistä. Oma top 3 listani:
1. The piper - vähän keskiaikainen fiilis
2. If it wasn't for the nights - yöllinen tunnelma
3. Take a chance on me - reipasta viestintää, rytmi!
Tässä linkki Wikipedian listaukseen Abban lauluista/biiseistä (vain linkki mahtui tähän):
https://en.m.wikipedia.org/wiki/https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of…
Kommentit (131)
1. Winner takes it all ylivoimainen ykkönen ja kaukana muiden edellä
2. One of us
3. The day before you came
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
The Winner Takes it All, sen ihmeellisen surumielisen tunnelman takia, alussa pelkät koskettimet ja laulaja, jokin yksinäisyyden pohjavire siinä. Erostahan se kertookin.
Money Money Money, tässäkin jonkinlainen autius, joka kiehtoo
Dancing Queen, hienosti eteen päin liukuva elegantti biisi
Trivia: Kun Ruotsin nykyinen kunkku meni naimisiin Silvian kanssa 70-luvulla, Abba esitti häägaalassa Dancing Queen -biisin eka kerran, tässä linkki:
https://royalwatcherblog.com/2017/01/10/abba-dancing-queen-swedish-wedd…
1. Gimme, gimme, gimme (tykkään muutenkin soulista ja discosta)
2. Money, money, money
3. Waterloo
Mulla on vain kaksi suosikkia:
1. Thank you for the music, tämän haluan hautajaisiini
2. Dancing queen, kylmät väreet menee kun se niin muistuttaa omasta nuoruudesta
N49
Vaikea valita vaan kolme mutta laitetaan nyt nämä:
Fernando - kylmät väreet tulee tästä, kaunis melodia ja sanat
Chiquitita - kaunis melodia
Mamma mia - energinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on outo maa. Täällä on soitetua ABBAA ja Queeniä tauotta kanavasta riippumatta joka päivä 80-luvulta saakka, kun mainosradiot tulivat.
Ei haittaisi vaikka en kumpaakaan yhtyettä kuulisi enää koskaan.
Bang-a-boomerang
Honey, honey
Dancing queen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä melkein mahdotonta valita vain kolme, mutta onnistuin sen tekemään - melkein. :D Kolme parasta plus kaksi kunniamainintaa.
1. Eagle
2. Move On
3. So Long
Eaglessa toimii kaikki. Ja huom., valinnan kohteeni on se editoimaton albumiversio, jossa on se ihana kitarasoolo, se pitää ehdottomasti olla mukana! Move On on yksinkertaisesti upea, tekstiltään ja sovitukseltaan. So Long on suosikkini Abban menobiiseistä: "So long, see you honey, can't buy me with your money/you know it's not worth trying/so long, so long, so long!"
Ensimmäinen kunniamaininta on One Man One Woman (jo kolmas The Albumilta!), kahdestakin syystä. Tässä on oltu miehen kanssa yhdessä yli 30 vuotta ja on ollut ylämäkeä ja alamäkeä, mutta aina vain allekirjoitan tekstin: "our love is a precious thing, with the pain and the suffering/and it's never too late for changing". Ja ihana Frida laulaa. :) Toinen syy on vanha koulumuisto, joka välähtää mieleen aina, kun biisin kuulen. Minulla oli tapana ihan pikkulikasta asti kirjoitella pätkiä aina kulloisestakin englanninkielisestä mielibiisistäni koulukirjojen sivuille. Keväällä 1978 kuudesluokkalaisena kirjoitin englannin kirjan sivulle One Man One Womanin kertosäkeen, tykkäsin silloin siitä niin paljon. Kirjat piti sitten antaa opettajalle jonkin tehtävän tarkistusta varten. Saatuani kirjan takaisin tuli huvittunut ja vähän nolo olo, sillä opettaja oli korjannut sivun alalaitaan kirjoittamastani kertosäkeestä väärin asettamani pilkun paikan. Vihreällä kuulakärkikynällä oli vedetty lyijykynämerkintäni yli ja lisätty pilkku sitten oikeaan paikkaan. Se oli one chance to take that, never comes back again eikä one chance to take that never, comes back again, jolla tavalla minä olin sen merkinnyt. :D
Toinen kunniamaininta on Abban toistaiseksi viimeiseltä albumilta The Visitors biisi Like An Angel Passing Through My Room, jonka sanoitusta en varmaan koskaan ole kunnolla kuunnellut, koska keskityn aina Fridan ihanaan ääneen. Niin, ehkä tässä on käynyt selväksi, että Frida oli minulle se suurin naispuolinen ihanteeni lapsena ja nuorena, ja edelleen pidän Fridan ääntä populaarimusiikin kauneimpana naislauluäänenä koskaan.
I´ve been waiting for you
Dance while the music still goes on
Super trouper
Huippumelodiat, ihana Abba. Miehillä on kyllä pointti, jotkut sanoituksistaan ovat kyllä...no, korneja. Riimittelyä, joka kuulostaa ekaluokkalaisen kynän jäljeltä. Mutta toki eivät äidinkielenään englantia puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hankala valita, kun Abballa on nii laaja tuotanto. Lempibiisit vaihtelevat, kestosuosikkina toki pysyy perinteinen "Winner takes it all", mutta ehkä tämän hetkiset lempparit ovat:
1. She's my kind of girl
2. One of us
3. Head over heels
Tykkään ehkä eniten Abban alkutuotannosta, sekä viimeisestä levystä (okei ei ole enää viimeinen, mutta siinä oli aistittavana surua, kun molemmat parisuhteet olivat päättyneet avioeroon). Alkutuotannossa on taas tietynlaista kepeyttä. Ja myös miehet laulavat!
Toistavat rallit kuten money money money, gimme gimme gimme, take a change on me ovat minusta ehkä heikoimpaa tuotantoa. On nekin hyviä ja meneviä, mutta tykkään enemmän monipuolisemmista lyriikoista.
Abban The Album on mielestäni heidän paras albuminsa.
Myös Super Trouper on loistava.
Muut hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä melkein mahdotonta valita vain kolme, mutta onnistuin sen tekemään - melkein. :D Kolme parasta plus kaksi kunniamainintaa.
1. Eagle
2. Move On
3. So Long
Eaglessa toimii kaikki. Ja huom., valinnan kohteeni on se editoimaton albumiversio, jossa on se ihana kitarasoolo, se pitää ehdottomasti olla mukana! Move On on yksinkertaisesti upea, tekstiltään ja sovitukseltaan. So Long on suosikkini Abban menobiiseistä: "So long, see you honey, can't buy me with your money/you know it's not worth trying/so long, so long, so long!"
Ensimmäinen kunniamaininta on One Man One Woman (jo kolmas The Albumilta!), kahdestakin syystä. Tässä on oltu miehen kanssa yhdessä yli 30 vuotta ja on ollut ylämäkeä ja alamäkeä, mutta aina vain allekirjoitan tekstin: "our love is a precious thing, with the pain and the suffering/and it's never too late for changing". Ja ihana Frida laulaa. :) Toinen syy on vanha koulumuisto, joka välähtää mieleen aina, kun biisin kuulen. Minulla oli tapana ihan pikkulikasta asti kirjoitella pätkiä aina kulloisestakin englanninkielisestä mielibiisistäni koulukirjojen sivuille. Keväällä 1978 kuudesluokkalaisena kirjoitin englannin kirjan sivulle One Man One Womanin kertosäkeen, tykkäsin silloin siitä niin paljon. Kirjat piti sitten antaa opettajalle jonkin tehtävän tarkistusta varten. Saatuani kirjan takaisin tuli huvittunut ja vähän nolo olo, sillä opettaja oli korjannut sivun alalaitaan kirjoittamastani kertosäkeestä väärin asettamani pilkun paikan. Vihreällä kuulakärkikynällä oli vedetty lyijykynämerkintäni yli ja lisätty pilkku sitten oikeaan paikkaan. Se oli one chance to take that, never comes back again eikä one chance to take that never, comes back again, jolla tavalla minä olin sen merkinnyt. :D
Toinen kunniamaininta on Abban toistaiseksi viimeiseltä albumilta The Visitors biisi Like An Angel Passing Through My Room, jonka sanoitusta en varmaan koskaan ole kunnolla kuunnellut, koska keskityn aina Fridan ihanaan ääneen. Niin, ehkä tässä on käynyt selväksi, että Frida oli minulle se suurin naispuolinen ihanteeni lapsena ja nuorena, ja edelleen pidän Fridan ääntä populaarimusiikin kauneimpana naislauluäänenä koskaan.
Ihania muistoja monella, kuten tässäkin ja analyysejä lisäksi! Kiitos, näitä on kiva lukea. Musiikki voi liittyä niin moniin muistoihin ja sanoittaa tunteita.
Tuo Eagle on kyllä upea kappale, olen samaa mieltä. Ja kiva kuulla, että Fridalla on faneja ja totta kai on. Hänen äänensä on sävyltään lämmin ja pehmeä. Moni kai myös fanittaa heleä-äänistä Agnethaa - tai ehkä molempia.
En ollut kuunnellutkaan tuota kappaletta, ihanan rauhallinen, kiitos linkistä! :)
Ap
Abban biiseissä ei ole mitään vikaa - ne on jopa hyviä omassa genressään. Mutta. Niin mutta. Ne soitettiin niin puhki aikoinaan radiossa ja joka puolella mediassa, jotta en ole kestänyt kuunnella niitä enää kolmeenkymmeneen vuoteen.
Autoradion käänsin aikoinaan salamana toiselle kanavalle, kun ensimmäiset kaksi tahtia tuli. Kolmatta ei tullut.
Abba ei ole todellakaan mitää taidetta tai korkeakulttuuria.
Abban paras biisi on vieläkin se Eurovision voittaja Waterloo. Sitä parempi on täysin selvästi Lordin voittokappale, joka oli omaperäinen taideteos. Waterloo oli tusinarallatus - toki hyvä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abban biiseissä ei ole mitään vikaa - ne on jopa hyviä omassa genressään. Mutta. Niin mutta. Ne soitettiin niin puhki aikoinaan radiossa ja joka puolella mediassa, jotta en ole kestänyt kuunnella niitä enää kolmeenkymmeneen vuoteen.
Autoradion käänsin aikoinaan salamana toiselle kanavalle, kun ensimmäiset kaksi tahtia tuli. Kolmatta ei tullut.
Abba ei ole todellakaan mitää taidetta tai korkeakulttuuria.
Abban paras biisi on vieläkin se Eurovision voittaja Waterloo. Sitä parempi on täysin selvästi Lordin voittokappale, joka oli omaperäinen taideteos. Waterloo oli tusinarallatus - toki hyvä sellainen.
Ei varmaan olekaan taidetta tai korkeakulttuuria, kaupalliset näkökohdat ovat varmaan mukana. Tuskin he itsekään itseään Suurina Taiteilijoina pitivät.
Ja tuo puhkikuluminenkin pitää varmaan paikkansa. Itse en ole niin paljon radiota kuunnellut, että sitä kautta olisin kyllästynyt.
Mutta olen tosi kiitollinen Abbasta, se on monien muiden pop-muusikoiden ohella antanut paljon hyviä hetkiä ja iloa elämääni etenkin teininä, kun esim. lajissaan varmaan mainiot Hurriganes ja rockabilly eivät napanneet henkilökohtaisesti.
3. Don't shut me down.
Tää Abban uusin biisi pääsi mulla jo top3:n kolmoseksi ihan jo siksi, että Abba on palannut ja biisi hieno!
2. The winner takes it all.
Ollut monessa elämänvaiheessa mulle voima- tai ehkä enemmänkin lohtubiisi.
1 . Kisses of fire.
Koska on vaan niin hyvä. :)
Vierailija kirjoitti:
Abb covereista ei useinkaan ole tullut hittejä, varsinkaan suomalaisista. Johtuu varmaan siitä, että Abban soundi on omalaatuinen. Lea Laven on Fernando parhaimmistoa, Lealla tumma kuten Fridalla.
Ainakin Ring ring ja Waterloo nousivat sinkkulistalle myös Seija Simolan versioina. Lisäksi muistan lapsuudestani, että Virve Rostin Rahaa, rahaa, rahaa (eli tietenkin käännös Money, Money, Money-biisistä) oli sellainen kappale, jota kuuli paljon eri yhteyksissä. Mutta tosiaan muuten, kun ottaa huomioon, miten suosittuja käännösbiisit olivat 70-luvun Suomessa, niin yllättävän heikosti Abban biisit menestyivät käännösmarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abb covereista ei useinkaan ole tullut hittejä, varsinkaan suomalaisista. Johtuu varmaan siitä, että Abban soundi on omalaatuinen. Lea Laven on Fernando parhaimmistoa, Lealla tumma kuten Fridalla.
Ainakin Ring ring ja Waterloo nousivat sinkkulistalle myös Seija Simolan versioina. Lisäksi muistan lapsuudestani, että Virve Rostin Rahaa, rahaa, rahaa (eli tietenkin käännös Money, Money, Money-biisistä) oli sellainen kappale, jota kuuli paljon eri yhteyksissä. Mutta tosiaan muuten, kun ottaa huomioon, miten suosittuja käännösbiisit olivat 70-luvun Suomessa, niin yllättävän heikosti Abban biisit menestyivät käännösmarkkinoilla.
Kisun Hasta Manana soi radiossa 70-luvulla, ja I Do I Do I Do I Do I Do tehtiin nimellä Vai niin vai niin vai niin, mutta sen esittäjästä en ole varma. Lea Laven? Eija Merilä? En jaksa nyt googlata. Mutta ei niitä tosiaankaan paljon ole.
Oliskohan ollut Marion, joka lauloi Dancing Queenin suomeksi.
Muuta en muista, kuin pätkän kertsistä : …” ihailen prinsessaa…”
Lea Laven taisi laulaa sen I do, I do, I do- kappaleen. Siinä laulettiin: ”…naimisiin, vai niin, vai niin, vai niin, vai niin….”
Joku hämärä muistikuva on myös SOS-kappaleesta suomeksi laulettuna.
Varmasti monia muitakin Abban kappaleita on laulettu suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Koko Vauva-palsta on aivan paska, ei muuta kuin klikkailua, ei todellista keskustelua. Surkeaa!
Ja trollausta myös. Mistä haluaisit keskustella?
The Winner Takes it All, sen ihmeellisen surumielisen tunnelman takia, alussa pelkät koskettimet ja laulaja, jokin yksinäisyyden pohjavire siinä. Erostahan se kertookin.
Money Money Money, tässäkin jonkinlainen autius, joka kiehtoo
Dancing Queen, hienosti eteen päin liukuva elegantti biisi