Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Työelämä ei voi olla mitään loputonta kotona luumuilua. Kohta kukaan ei enää uskalla lähteä kotoaan ulos oikeaan maailmaan tekemään oikeita asioita.
Juu näinhän se on. Etätyöntekijät ovat kalpeita haamuja, jotka vain öisin vilahtavat katulamppujen valossa säikkynä, hakien purtavaa (heh) 24/vrk auki olevista kaupoista ja juoksevat sydän pamppailen kuihtuneilla jaloillaan äkkiä takaisin kotiin. Juuri sellaisia he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin 3kk jälkeen käymään työpaikalla. Eilen isko jo stressi heräämisestä, itsensä "tälläämisestä" ihmismäiseen kuntoon, työmatkan ajamisesta (40 minuuttia) jne. On niin helppoa aloittaa työt vaan heti kun nousee sängystä ylös. Ainakin mun pitää harkita muuttoa lähemmsä tyuöpaikkaa tai uuden työn hakemista jos ja kun siirrytään taas toimistolle. On oikeasti raskasta kun työpäivään tulee vielä yhteensä 1.5h työmatkojakin omalla autolla.
Hesari tarttunut aiheeseen nyt vähän fiksummin: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008292287.html
Juuri tätä mieltä itsekin. Nyt ollaan uuden äärellä ja kaikkien pitää uudistua. Se ei toimi, että yritettäisiin taantua vanhaan.
"Parhaillaan lähes jokainen yritys ja organisaatio luo ja kokeilee jotakin uutta. Pieni muutos johtaa usein toiseen, ja kun muutokset skaalautuvat läpi koko yritys- ja organisaatiokentän, syntyy kokonaisuudesta suuri muutos.
Suomalainen työelämä uudistuu nyt vauhdikkaammin kuin pitkään aikaan."
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä suurta hypeä mikä liittyy toimistoihin paluuseen. Meilläkin pomot puuhaa nyt pää märkänä kaikkea "ihanaa" yhdessäoloa pari kertaa viikossa. Mennään jotenkin ääripäästä taas toiseen. Nykyään saa melkein anella, että voitaisko jonkun "työhyvinvointihumpan/mitä kuuluu kierrosten" sijaan tehdä ihan vaan töitämme kaikes rauhas.
Joo, ihan sama omalla työpaikallani! Tiimin vetäjä ei puhu mitään töiden tekemisestä, vaan pelkästään yhteisistä lounaista, yhteisistä juhlista, yhteisistä mökkireissuista ...
Mutta en minä tähän työpaikkaan tullut saadakseni sosiaalista elämää, sitä minulla on, vaan koska työtehtävät ovat kiinnostavia ja haluan kehittyä niissä.
Vierailija kirjoitti:
Muttakun "tiimiytyminen" ja yhteishenki ja "yhteensulautuminen" jne.
Olen jo alkanut vihaamaan noita sanoja. Aito yhteishenki ja tiimiytyminen syntyy ihan muuten kuin pussihyppelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimistolla ei jousteta kirjoitti:
Teen kaikki työni tietokoneella joten etätyö on tällähetkellä paras vaihtoehto. Jos pakotetaan takaisin toimistolle avokonttoriin niin tasan tarkkaan tietokone jää työpäivän päätteeksi myös työpaikalle.
Etätyössä on oltu joustavia molemminpuolin. Olen voinut pitää taukoja, aloittaa työpäivän aikaisemmin tai myöhemmin, töitä on voinut tehdä yölläkin jos on ollut tarvetta.
Jos siirrytään toimistolle niin myös työt jäävät sinne.
Näin se pitää mennäkin, ei ole syy tehdä etätöitä. Työt toimistolla ja kotiin vapaa-ajalle. Omasta perheestä kaksi tekee etätöitä, katselen sitä ja mietin että palkka tulee helpolla verraten omaan hoitajan työhön. Ei ihminen ole työnantajaan päin, ei kukaan tehokkuuden vuoksi etää tee vaan mukavuushalusta, on paljon helpompaa. Kukaan ei ennätä vahtia työtehojasi.
Minä saan luojan kiitos jatkaa etänä.
Mulla on jopa oma työhuone, joten saisin olla rauhassa, mutta se ei ole pelkästään työpaikan häly ja sosiaaliset kuviot, mitkä minua pitävät kotona.
Säästän valtavasti aikaa siinä, että ei tarvitse siirtyä työpaikalle ja kulkea siellä paikasta toiseen. Se on läpsystä vaihto Teamsissa palaverista toiseen, aikaa menee 10 sekuntia.
Pystyn kotona myös aina joustamaan työpäivästä sekä alku- että loppupäästä, pahimmillaan meille on laitettu palavereja ja klo 7.30 alkaen, kun muuta aikaa ei ole kalentereihin saatu.
En tulisi työpaikalle klo 7.30, joutuisin sitä varten heräämään jo kuudelta.
On ollut ihanaa, kun on saanut nukkua tarpeeksi, on ehtinyt osallistua enemmän lasten arkeen ja on ollut vähemmän työkavereiden biletys- ja koirajuttuja.
Olen etänä paljon paremmin voiva ja tehokkaampi työntekijä kuin tulemalla paikan päälle joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on jo ennen pandemiaa ollut joustava malli ja sama jatkuu edelleen, ei ole pää mennyt sekaisin kotona nyhjäilysta eikä normaaliin paluu ja työn teko eri paikoissa aiheuta mitään ahdistusta tai vastareaktiota.
En ole sen tehokkaampi kotona tai konttorilla, vaan riippuen sen hetkisen työn luonteesta. Joskus parempi toimistolla kun vaaditaan aktiivista yhteistyötä ja osallistumista ja joskus kotona vaikka etäpalaverissa muun maailman kanssa tai yksilötason töitä väsäten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa että moni nauttii etätyön tuomista muutoksista?
Ei se ole ollenkaan vaikeaa!
Se ihmetyttää, että kun Koronan vuoksi monella työpaikalla ollaan ensimmäistä kertaa päästy kokeilemaan etätyötä niin nyt on kauhean vaikeaa, jopa mahdotonta palata entiseen. Tulee päivittäin lähetyksiä kotiin, työmatka on yhtäkkiä aivan mahdottoman pitkä, työkaverit häiritsevät jutuillaan sietämättömästi ja pomo kyttää jokaista liikettä?!?
Ymmärrän, että on helpompaa monella tavalla jäädä vain kotiin, mutta miten ihmeessä te pystyitte tekemään töitä ollenkaan ennen etätöitä jos se nyt tuntuu täysin mahdottomalta ja kaikki lähityötä tekevät ovat mielestänne vain juoruilevia kyttiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla on tilavaa, ja omaa rauhaa. Mutta niin vaan ne eräät eivät halua tulla takaisin. Minulle olis aivan sama, mutta niin kauan kun lähikollegat eivät ole palaamassa, en palaa minäkään.
Ketään ei voi pakottaa, ainakaan meillä. Kuulin kyllä että on paikkoja joissa pakotetaan takaisin. Näillä näkymin meillä tulee olemaan vaikeuksia saada eräitä ihmisiä ylipäätään takaisin, ja suostuu siihen että 1-2 krt/KUUKAUSI olisi paikalla.
En viitsi mennä kuuntelemaan parin katkeroituneen tyypin ikuista valitusta. Jos on itse sotkenut siviiliasiansa, turha kiukutella muille. Kahvitauolla nämä joko mököttävät tai sitten yhtäkkiä puuttuvat toisten sanomisiin ja alkavat haukkua näitä. Koronan aikana noita leppoisia työkavereita taas on ehtinyt jäädä eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko muut huomanneet, että joistain ihmisistä on tullut tässä vuoden sisään todella vihaisia ja ärtyneitä? En tiedä johtuuko se esim pitkästä mökillä olosta vai tästä töihin paluusta. Meiltä yksi lähti jo pois kun töissä käyminen aiheutti niin pahan olon. Toinen, vanhempi nainen, ei pysty nyt tekemään oikein mitään ilman riitaa. Eilenkin käytiin sellainen sähköpostien vaihto, että en tiedä pitäisikö se keskustelu näyttää esimiehelle vai työterveyteen (tietenkään en lähetä kumpaankaan). Ihmisille on varmasti tapahtunut hyviäkin asioita, mutta nämä raivopäät kyllä harmittavat ihan koko tiimin puolesta.
Tuosta kameran pakollisesta päällä pitämisestäkin oli hyvä artikkeli. En tiedä miksi siitäkin piti tehdä "uusi normaali". Olen tehnyt töitä 20 vuotta niin että päivittäin yhteydessä ympäri maailmaa, esimiehet olleet Euroopassa mutta muut kollegat ihan kaikkialta. Todella hyviä suhteita ollut, ihan chattaamalla, sähköpostilla, skype jne. (harvemmin). Ei tullut noiden vuosien aikana mieleen että "hei olispa meillä aina kamerat päällä". Yrityksen sisäisestä lehdestä sitten nähtiin välillä kuvia näistä kollegoista, tai muutamia kertoa vuodessa jossain yhteisessä tapahtumassa jossain maassa saatettiin nopeasti nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni harmittaa eniten se tapa, jolla hybriditöihin palattiin. Lähes kolme kuukautta ennen yrityksen virallista hybridityölinjausta ja yrityksen antamien ohjeiden vastaisesti.
Tiimin vetäjät vain ilmoittivat, että maanantait on kaikkien pakko olla toimistolla. Ei mitään perusteluja, on vain pakko. Ovat toistuvasti ilmoittaneet, että se on aivan ehdoton pakko, ja jos jollain olisi oma preferenssi muuhun, niin sillä ei ole mitään väliä, että ihmisten toiveilla tai hyvinvoinnilla tai parhailla tavoilla tehdä töitä ei ole mitään väliä. Ja hirveä painostus osallistua erilaisiin työpaikan lounaisiin, juhliin, reissuihin.
Tuntuu kuin meitä kohdeltaisiin pieninä lapsina. Ei todellakaan motivoi.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kameran pakollisesta päällä pitämisestäkin oli hyvä artikkeli. En tiedä miksi siitäkin piti tehdä "uusi normaali". Olen tehnyt töitä 20 vuotta niin että päivittäin yhteydessä ympäri maailmaa, esimiehet olleet Euroopassa mutta muut kollegat ihan kaikkialta. Todella hyviä suhteita ollut, ihan chattaamalla, sähköpostilla, skype jne. (harvemmin). Ei tullut noiden vuosien aikana mieleen että "hei olispa meillä aina kamerat päällä". Yrityksen sisäisestä lehdestä sitten nähtiin välillä kuvia näistä kollegoista, tai muutamia kertoa vuodessa jossain yhteisessä tapahtumassa jossain maassa saatettiin nopeasti nähdä.
Meillä on ihan organisaation ylimmältä tasolta ollut koko ajan ohjeistus siihen, että etäpalavereihin olisi hyvä mahdollisuuksien puitteissa osallistua kävelypalavereina, hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Se vain on aika mahdotonta, jos on pakko pitää kameraa päällä. Tottakai jos esitellään tai työstetään paltsussa jossain yhteistä dokumenttia, niin silloin pitää olla ruudun ääressä. Tosin silloinkaan kamera harvoin on välttämätön, kun kaikki katsovat sitä dokkaria. Mutta jos on vain puhetta, niin se olisi fyysisen kunnon takia hyvä pystyä tosiaan tekemään välillä kävelypalaverina, eli pelkän äänen kanssa.
Itsellä sama kokemus siitä, että olen tehnyt kansainvälisesti etätyötä jo parikymmentä vuotta, ja pitkään tekniikka oli tosiaan vain pääosin konffapuheluita. Ei mitään ongelmaa.
Itse tein jopa oman väitöskirjani loppuun niin, että ohjaajani oli eri maassa, kun oli ottanut professuurin ulkomailta. Olimme tiiviisti lähes päivittäin yhteydessä väikkärin loppurutistuksen suhteen, ja yhteistyö sujui Englantiin paljon paremmin kuin se sujui saman kaupungin sisällä joihin ihmisiin. Se on niin paljon ihmisistä ja asenteesta kiinni. Ihan sama joskus kv. firmassa. Vieressä kaiket päivät kököttävä ihminen saattoi kieltäytyä kaikesta yhteistyöstä ja tiedonjakamisesta, ja sitten joku Lontoossa tai Amsterdamissa tms. oleva saattoi tehdä huippuhyvää yhteistyötä ja tiedonjakamista puolin ja toisin, vaikka tapasimme ehkä vain kerran vuodessa.
Ensi maanantaina mennään toimistolle. Läppärit ja muut IT-tarvikkeet tuotava mukana. Se on loppu nyt. Työntekijät keräsivät nettiadressin, joka toimitettiin HR:lle ja pomolle, että miettikää nyt oikeasti, koska 75% haluaa jatkaa vähintään hybridimallilla. Ei mitään vastausta, maanantaina kamat mukaan ja toimistolle, maanantai-iltapäivällä on vielä "paluujuhlat" eli jotain makkaran grillausta. Onneksi alani työpaikkoja on vapaana, joten hakemusta vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko muut huomanneet, että joistain ihmisistä on tullut tässä vuoden sisään todella vihaisia ja ärtyneitä? En tiedä johtuuko se esim pitkästä mökillä olosta vai tästä töihin paluusta. Meiltä yksi lähti jo pois kun töissä käyminen aiheutti niin pahan olon. Toinen, vanhempi nainen, ei pysty nyt tekemään oikein mitään ilman riitaa. Eilenkin käytiin sellainen sähköpostien vaihto, että en tiedä pitäisikö se keskustelu näyttää esimiehelle vai työterveyteen (tietenkään en lähetä kumpaankaan). Ihmisille on varmasti tapahtunut hyviäkin asioita, mutta nämä raivopäät kyllä harmittavat ihan koko tiimin puolesta.
Minä olen ollut jo kohta 2 kuukautta takaisin toimistolla. Sinä aikana olen saanut pitää 2 etätyöpäivää kun lapsi odotti koronatestitulosta. Meidän osastolla kaikki ovat todella pahalla päällä ja itsekin vain ottaa päähän koko ajan. Päivästä menee 3 tuntia töihin lähtemiseen tai sieltä kotiin tulemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko muut huomanneet, että joistain ihmisistä on tullut tässä vuoden sisään todella vihaisia ja ärtyneitä? En tiedä johtuuko se esim pitkästä mökillä olosta vai tästä töihin paluusta. Meiltä yksi lähti jo pois kun töissä käyminen aiheutti niin pahan olon. Toinen, vanhempi nainen, ei pysty nyt tekemään oikein mitään ilman riitaa. Eilenkin käytiin sellainen sähköpostien vaihto, että en tiedä pitäisikö se keskustelu näyttää esimiehelle vai työterveyteen (tietenkään en lähetä kumpaankaan). Ihmisille on varmasti tapahtunut hyviäkin asioita, mutta nämä raivopäät kyllä harmittavat ihan koko tiimin puolesta.
Minä olen ollut jo kohta 2 kuukautta takaisin toimistolla. Sinä aikana olen saanut pitää 2 etätyöpäivää kun lapsi odotti koronatestitulosta. Meidän osastolla kaikki ovat todella pahalla päällä ja itsekin vain ottaa päähän koko ajan. Päivästä menee 3 tuntia töihin lähtemiseen tai sieltä kotiin tulemiseen.
Meillä ilmoitettiin elokuun alussa - ilman mitään kyselyjä, ilman mitään keskusteluja, ilman mitään yritystäkään ottaa ihmisten mielipiteitä huomioon - että toimistolla on nyt pakko olla vähintään 1-2 päivää viikossa ja vielä nimettiin ne päivät. Itse olen ollut epämotivoitunut ja kiukkuinen siitä lähtien, verrattuna siihen tosi hyvään työn imuun joka oli vielä kesäkuussa. Epäilen että näin on muillakin.
Tuntuu, että meidän työpaikalla on työnteko jäänyt aika sivuasiaksi elokuun alusta lähtien kun fokus on ollut vain ihmisten pakottamisessa takaisin toimistolle ja erilaisten "yhteishenki" -kekkereiden järjestämisessä.
Ja ei, en koe tärkeimmäksi yhteishengelle sitä, että juodaan kaljaa yhdessä. Paljon tärkeämpää olisi, että olisi oikeaa tiimihenkeä sen työn tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Toimistolla ei jousteta kirjoitti:
Teen kaikki työni tietokoneella joten etätyö on tällähetkellä paras vaihtoehto. Jos pakotetaan takaisin toimistolle avokonttoriin niin tasan tarkkaan tietokone jää työpäivän päätteeksi myös työpaikalle.
Etätyössä on oltu joustavia molemminpuolin. Olen voinut pitää taukoja, aloittaa työpäivän aikaisemmin tai myöhemmin, töitä on voinut tehdä yölläkin jos on ollut tarvetta.
Jos siirrytään toimistolle niin myös työt jäävät sinne.
Näin se pitää mennäkin, ei ole syy tehdä etätöitä. Työt toimistolla ja kotiin vapaa-ajalle. Omasta perheestä kaksi tekee etätöitä, katselen sitä ja mietin että palkka tulee helpolla verraten omaan hoitajan työhön. Ei ihminen ole työnantajaan päin, ei kukaan tehokkuuden vuoksi etää tee vaan mukavuushalusta, on paljon helpompaa. Kukaan ei ennätä vahtia työtehojasi.
Kyllä, siinä on kyse mukavuudenhalusta. Monella kyse on myös siitä, että tykkää tehdä omaa työtänsä ja haluaa työssään päästä flow-moodiin. Se on oikeasti nautinnollista :)
Tietotyötä tekevillä on suuri motivaatio saada tehtyä työ mahdollisimman sujuvasti ja ilman keskeytyksiä. Ihan jo siitä syystä, että jokaisen keskeytyksen jälkeen pitää palata taaksepäin työssään. Pitää alkaa miettimään, että mitä olin tekemässä, mikä ajatus minulla olikaan tässä jutussa jota juuri keskeytyksen ilmaantuessa olin tekemässä. Joskus sen ajatuksen löytämiseen voi mennä hyvinkin pitkä aika. Jos huonosti käy, ei sitä enää tavoita enää lainkaan. Tietotyöläiselle on todella turhauttavaa vääntää samaa juttua moneen kertaan, ihan vaan pelkästään keskeytysten takia. On se sitä varmaan hoitajallekin. Olisi varmasti tylsää aina vaan ottaa samaa verikoetta uudestaan ja uudestaan, tai kipsata samaa jalkaa 5 kertaa saman päivän aikana, ihan vaan siksi että joku tulee rikkomaan kipsin ennenkuin se on edes valmis.
Tietotyössä hyvin pienikin häiriö voi harhaannuttaa ajatuksen, tai johtaa siihen, että löytymäisillään olevasta ratkaisusta ei ehdi saada kiinni. Ei siinä jaksa paljoa kiinnostaa seisooko esimies selän takana kyttäämässä vai ei.
Toki tämä kaikki voi näyttää helpolta istuskelulta ja kahvittelulta tai netissä surffaamiselta sellaiselle, joka tekee itse ihan erityyppistä työtä. Mutta niinhän se menee vähän kaikkien ammattien ja töiden kanssa.
Mitä vähemmän ymmärtää toisen tekemästä työstä, sitä helpommalta ja yksinkertaisemmalta se näyttää.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sinua etätyössä noin kovasti pelottaa?