Nämä nykyajan nimet - meillä aloitti juuri kk sitten uusi nuori harjoittelija..

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin noi kummalliset nimet on äitin ja iskän keksimiä, vaan ihan itse aikuisena vaihdettuja. Monesti liittyy sukupuolen vaihdokseen.

Sukupuolenkorjausprosessin yleensä käyvät ihmiset joille on tärkeää olla joko mies tai nainen, siksi heidän nimetkin ovat pääsääntöisesti tavallisia miehen tai naisen nimiä. Nämä Kävyt on ihan muita tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Nimenomaan! Muuttuuhan lapset muutenkin. Eikö aikuisena saisi esim. värjätä hiuksiaan, ettei äitylille tule paha mieli, kun se lapsuuden väri oli niin nätti?

Sammal Omenapuun äiti voi hankkia koiran, se ei muutu ilman äidin lupaa.

Aikuiset ihmiset ja kiusaavat toisia nimestä. Hohhoi, ei tartte ihmetellä että lapsetkin kiusaa mitä verisimmin toisiaan, kun jopa aikuisista NIMI voi olla hyvä syy nauraa toiselle ja ilkkua nimeä, kiusata.

Miten tylsä ja ikävä ihminen voi olla, jos "Sammal Omenapuu" tai "Käpy" on kauhein tai vähintään päivittelyn arvoinen asia. Haukutteko myös 80-vuotiasta Viestiä tai 40-vuotiasta Ilmatarta? Kaikki eivät halua olla Piia, Miia tai Kiia.

Monasti vanhemmat ovat täysin syyttömiä näiden henkilöoletettujen luontonimiin. Liisat ja matit ovat ihan itse muuttaneet nimensä havaittuaan tai luullessaan olevansa jotain muuta, kuin mitä alkuperäinen nimi antaa ymmärtää! Rauha heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

minä haluan seurustella ihmisten kanssa, jotka tuottavat siittiöitä, tai paremmin: jotka ejakuloivat, joilla on kivekset ja muutenkin urospuoliset synnynnäiset, itsevalimisteut uroksille sopivat hormonit. Olen syntynyt tällaiseksi, ja minulla on siihen oikeus. Minua ei häiritse, jos työkaverinani on ihminen, josta ei hullukaan saa selvää, että onko biologisesti mies vai nainen, koska hän on ja tulee olemaan vain työkaverini, olkoot vaikka suoraan planteelta frah, ihan sama. Mutta kun puhutaan pariutumisesta ja perheen perustamisesta, niin minulla on oikeus sanoa, että haluan miehen, alkuperäisen ja synnynnäisen miehen, koska koen niin. sukupuolet ovat eriarvioistavia ja sen on määrännyt evoluutio. Evoluutio näyttää meille edelleen tänäkin päivänä, että ihmissuku jatkuu vain ja ainoastaan miesten ja naisten välisenä toimintana, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun ja josta tuo munasolu kehittyy uudeksi ihmiseksi. Se on biologinen fakta. Täysin toinen asia on sitten se, että saako joku mies kokea olevansa enemmän nainen ja haluavansa, että häntä kohdellaan naisena. Tottakai saa. Mutta ei se silti tuota miestä naiseksi (biologiseksi/geneettiseksi naiseksi) muuta. Me voimme sopia niin. Aivan kuin voimme sopia, että Seppo ja Irmeli ovat avioliitossa keskenään, koska sitä itse haluavat,  vaikkei sitä näy heidän geeeneistään.

Perinteisissäkin nimissä on ihmeellisyyttä kerrakseen, jos näkökulmaksi ottaa sukupuolen. Hyvin maskuliinisissa kulttuureissa, kuten Espanjassa etsittäisiin samoin kopiovastaava Pekkaa ;)

Ei vain siis nykyajan höpötyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

minä haluan seurustella ihmisten kanssa, jotka tuottavat siittiöitä, tai paremmin: jotka ejakuloivat, joilla on kivekset ja muutenkin urospuoliset synnynnäiset, itsevalimisteut uroksille sopivat hormonit. Olen syntynyt tällaiseksi, ja minulla on siihen oikeus. Minua ei häiritse, jos työkaverinani on ihminen, josta ei hullukaan saa selvää, että onko biologisesti mies vai nainen, koska hän on ja tulee olemaan vain työkaverini, olkoot vaikka suoraan planteelta frah, ihan sama. Mutta kun puhutaan pariutumisesta ja perheen perustamisesta, niin minulla on oikeus sanoa, että haluan miehen, alkuperäisen ja synnynnäisen miehen, koska koen niin. sukupuolet ovat eriarvioistavia ja sen on määrännyt evoluutio. Evoluutio näyttää meille edelleen tänäkin päivänä, että ihmissuku jatkuu vain ja ainoastaan miesten ja naisten välisenä toimintana, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun ja josta tuo munasolu kehittyy uudeksi ihmiseksi. Se on biologinen fakta. Täysin toinen asia on sitten se, että saako joku mies kokea olevansa enemmän nainen ja haluavansa, että häntä kohdellaan naisena. Tottakai saa. Mutta ei se silti tuota miestä naiseksi (biologiseksi/geneettiseksi naiseksi) muuta. Me voimme sopia niin. Aivan kuin voimme sopia, että Seppo ja Irmeli ovat avioliitossa keskenään, koska sitä itse haluavat,  vaikkei sitä näy heidän geeeneistään.

piti vielä viestini alkuun laittaa, että onhan se työpaikalla helpompaa, jos on tyyliin 100 työkaveria ja pitää etsiä Seppo, jolle antaa raportti, niin tietää jo oletuksena, että etsin mieheltä näyttävää henkilöä. Ei tarvitse kysyä pahimmillaan 99 ihmiseltä että hei, oletko Seppo, voi puolet ihmisistä rajata heti pois. mutta nämäkin tilanteet kehittyvät. veikkaan, että lähitulevaisuudessa ap:n tapauksessa kerrottaisiin, että vie tämä kävylle, hän on se tyyppi, joka pukeutuu aina unisex ja käyttää kajalia.

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Jos et koskaan edes näe ihmistä, mitä sillä on oikeastaan sinulle väliä onko siellä toisessa päässä nainen vai mies? Jos saat sähköpostin vaikka tilintarkastuksesta, miten se vaikeuttaa suhtautumistasi, jos et tiedä sukupuolta? Suomen kielessä kun et edes tarvitse sitä tietoa viitatessasi ihmiseen, kun aina käytetään sanaa hän. (Tai itse asiassa ei haittaisi vaikka se tilintarkastuksesta viestittelevä olisi koira, kun suurimassa osassa viitataan niin ihmisiin kuin eläimiin sanalla se.)

Ja tosiaan parempi, ettet vaan päädy kansainvälisiin tehtäviin, niissä kun tulee yhtenään vastaa tilanteita, joissa ei nimen perusteella tiedä sukupuolta tai mitä kieltä edes ihmiselle pitäisi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

minä haluan seurustella ihmisten kanssa, jotka tuottavat siittiöitä, tai paremmin: jotka ejakuloivat, joilla on kivekset ja muutenkin urospuoliset synnynnäiset, itsevalimisteut uroksille sopivat hormonit. Olen syntynyt tällaiseksi, ja minulla on siihen oikeus. Minua ei häiritse, jos työkaverinani on ihminen, josta ei hullukaan saa selvää, että onko biologisesti mies vai nainen, koska hän on ja tulee olemaan vain työkaverini, olkoot vaikka suoraan planteelta frah, ihan sama. Mutta kun puhutaan pariutumisesta ja perheen perustamisesta, niin minulla on oikeus sanoa, että haluan miehen, alkuperäisen ja synnynnäisen miehen, koska koen niin. sukupuolet ovat eriarvioistavia ja sen on määrännyt evoluutio. Evoluutio näyttää meille edelleen tänäkin päivänä, että ihmissuku jatkuu vain ja ainoastaan miesten ja naisten välisenä toimintana, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun ja josta tuo munasolu kehittyy uudeksi ihmiseksi. Se on biologinen fakta. Täysin toinen asia on sitten se, että saako joku mies kokea olevansa enemmän nainen ja haluavansa, että häntä kohdellaan naisena. Tottakai saa. Mutta ei se silti tuota miestä naiseksi (biologiseksi/geneettiseksi naiseksi) muuta. Me voimme sopia niin. Aivan kuin voimme sopia, että Seppo ja Irmeli ovat avioliitossa keskenään, koska sitä itse haluavat,  vaikkei sitä näy heidän geeeneistään.

piti vielä viestini alkuun laittaa, että onhan se työpaikalla helpompaa, jos on tyyliin 100 työkaveria ja pitää etsiä Seppo, jolle antaa raportti, niin tietää jo oletuksena, että etsin mieheltä näyttävää henkilöä. Ei tarvitse kysyä pahimmillaan 99 ihmiseltä että hei, oletko Seppo, voi puolet ihmisistä rajata heti pois. mutta nämäkin tilanteet kehittyvät. veikkaan, että lähitulevaisuudessa ap:n tapauksessa kerrottaisiin, että vie tämä kävylle, hän on se tyyppi, joka pukeutuu aina unisex ja käyttää kajalia.

Mä olen miesvaltaisella alalla, joten 90% joka tapauksessa voisi olla Seppo. Sitten niillä kaikilla on lyhyet hiukset tai kaljuja. Sitten 80%:lla kaikilla aina farkut tai reisitaskuhousut ja huppari/t-paita tai vaaleansininen kauluspaita, jos pitää näyttää siistiltä. Ja suurin osa keski-ikäisiä ja keskipainoisia. Jotenkin mekin silti selvitään, vaikka melkein kaikki näyttävät aina Sepolta. Käytännössä ihmiset etsivät intrasta tyypin kuvan tai soittavat. Ja sittenkin jotain petri järvisiä löytyy firmasta viisi.

"Käpy" olisi täällä kätevä lisäys, aina löytyisi ja kaikki löytäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

minä haluan seurustella ihmisten kanssa, jotka tuottavat siittiöitä, tai paremmin: jotka ejakuloivat, joilla on kivekset ja muutenkin urospuoliset synnynnäiset, itsevalimisteut uroksille sopivat hormonit. Olen syntynyt tällaiseksi, ja minulla on siihen oikeus. Minua ei häiritse, jos työkaverinani on ihminen, josta ei hullukaan saa selvää, että onko biologisesti mies vai nainen, koska hän on ja tulee olemaan vain työkaverini, olkoot vaikka suoraan planteelta frah, ihan sama. Mutta kun puhutaan pariutumisesta ja perheen perustamisesta, niin minulla on oikeus sanoa, että haluan miehen, alkuperäisen ja synnynnäisen miehen, koska koen niin. sukupuolet ovat eriarvioistavia ja sen on määrännyt evoluutio. Evoluutio näyttää meille edelleen tänäkin päivänä, että ihmissuku jatkuu vain ja ainoastaan miesten ja naisten välisenä toimintana, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun ja josta tuo munasolu kehittyy uudeksi ihmiseksi. Se on biologinen fakta. Täysin toinen asia on sitten se, että saako joku mies kokea olevansa enemmän nainen ja haluavansa, että häntä kohdellaan naisena. Tottakai saa. Mutta ei se silti tuota miestä naiseksi (biologiseksi/geneettiseksi naiseksi) muuta. Me voimme sopia niin. Aivan kuin voimme sopia, että Seppo ja Irmeli ovat avioliitossa keskenään, koska sitä itse haluavat,  vaikkei sitä näy heidän geeeneistään.

piti vielä viestini alkuun laittaa, että onhan se työpaikalla helpompaa, jos on tyyliin 100 työkaveria ja pitää etsiä Seppo, jolle antaa raportti, niin tietää jo oletuksena, että etsin mieheltä näyttävää henkilöä. Ei tarvitse kysyä pahimmillaan 99 ihmiseltä että hei, oletko Seppo, voi puolet ihmisistä rajata heti pois. mutta nämäkin tilanteet kehittyvät. veikkaan, että lähitulevaisuudessa ap:n tapauksessa kerrottaisiin, että vie tämä kävylle, hän on se tyyppi, joka pukeutuu aina unisex ja käyttää kajalia.

Tässä vähän helpompia ratkaisuita:

A) Kävele paikkaan, jossa on paljon porukkaa ja kysy tietääkö joku kuka on Käpy ja missä hän on.

B) Ota puhelin käteen ja soita Kävylle ja kysy missä on

C) Lähetä Kävylle viesti, että tulee hakemaan raportin sulta.

D) Lähetä se hiivatin raportti sähköpostilla ja juo tuokin aika kahvia.

Noin mä teen vaikka olisi kyseessä Sirkka tai Raimo, enkä juoksentele ympäriinsä arvailemassa kuka hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

minä haluan seurustella ihmisten kanssa, jotka tuottavat siittiöitä, tai paremmin: jotka ejakuloivat, joilla on kivekset ja muutenkin urospuoliset synnynnäiset, itsevalimisteut uroksille sopivat hormonit. Olen syntynyt tällaiseksi, ja minulla on siihen oikeus. Minua ei häiritse, jos työkaverinani on ihminen, josta ei hullukaan saa selvää, että onko biologisesti mies vai nainen, koska hän on ja tulee olemaan vain työkaverini, olkoot vaikka suoraan planteelta frah, ihan sama. Mutta kun puhutaan pariutumisesta ja perheen perustamisesta, niin minulla on oikeus sanoa, että haluan miehen, alkuperäisen ja synnynnäisen miehen, koska koen niin. sukupuolet ovat eriarvioistavia ja sen on määrännyt evoluutio. Evoluutio näyttää meille edelleen tänäkin päivänä, että ihmissuku jatkuu vain ja ainoastaan miesten ja naisten välisenä toimintana, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun ja josta tuo munasolu kehittyy uudeksi ihmiseksi. Se on biologinen fakta. Täysin toinen asia on sitten se, että saako joku mies kokea olevansa enemmän nainen ja haluavansa, että häntä kohdellaan naisena. Tottakai saa. Mutta ei se silti tuota miestä naiseksi (biologiseksi/geneettiseksi naiseksi) muuta. Me voimme sopia niin. Aivan kuin voimme sopia, että Seppo ja Irmeli ovat avioliitossa keskenään, koska sitä itse haluavat,  vaikkei sitä näy heidän geeeneistään.

piti vielä viestini alkuun laittaa, että onhan se työpaikalla helpompaa, jos on tyyliin 100 työkaveria ja pitää etsiä Seppo, jolle antaa raportti, niin tietää jo oletuksena, että etsin mieheltä näyttävää henkilöä. Ei tarvitse kysyä pahimmillaan 99 ihmiseltä että hei, oletko Seppo, voi puolet ihmisistä rajata heti pois. mutta nämäkin tilanteet kehittyvät. veikkaan, että lähitulevaisuudessa ap:n tapauksessa kerrottaisiin, että vie tämä kävylle, hän on se tyyppi, joka pukeutuu aina unisex ja käyttää kajalia.

Onneksi en ole pomosi. Olisi karseaa, että alaisen pitäisi kysyä läpi 50 miestä löytääkseen Sepon työpaikalta. Ottaisin mieluummin jonkun, joka keksii tehokkaamman keinon löytää oiken henkilön.

Ajatelkaa jos ihmisillä olisi sama sääntö kuin lehmillä, että kaikille samana vuonna syntyneille pitää antaa samalla kirjaimella alkava nimi. 2000 = Anna, Antti, Auvo

2001 = Bettina, Bertil, Bell

jne.

Miettikää millainen kriisi tällä palstalla olisi, kun töihin tulisikin vuonna 2000 syntynyt Jenni.

- Mä luulin, Jenniä paljon vanhemmaksi, mutta sehän oli joku pari kymppinen!

- Miten mä voin löytää ketään töissä, kun en tiedä nimestä minkä ikäistä etsii! Joutuu kysymään kaikilta!

- Ei voi tietää, miten ihmiseen suhtautua, kun etänä ei tiedä minkä ikäinen on.

En ole sukupuolineutraaliudesta intoilijat, mutta ei se mua myöskään mitenkään ahdista, jos en välittömästi tiedä toisesta ihmisestä sukupuolta.

Etunimeni on Satu, asun ja teen töitä ulkomailla firmassa jossa on kymmeniä muita kansallisuuksia. Nimeni kuulostaa monelle miehen nimeltä, suuri osa sähköposteista joita saan tuntemattomilta on osoitettu "Mr" X:lle.

Hauskinta on kun joku soittaa ensimmäistä kertaa, minulla on varsin kirkas ääni ja kun vastaan koko nimellä kuulen toisesta päästä ihmettelevää hiljaisuutta ja "I'm trying to reach Mr X" -tyylistä kommenttia. Kun vastaan että juu, puhelimessa, hämmennys jatkuu. Tajuaa selvästi että toisessa päässä raksuttaa että onkohan tämä nyt joku identiteettijuttu tms. Nykyään kun eivät ihmiset uskalla suoraan kysyä sukupuolta.. No huumorillahan näistä selviää.

Käy näitä toisin päinkin, viime viikolla soitin uudelle kollegalle nimeltä Anne ja möreä-ääninen mies vastasi. Jälkikäteen selvitin että hän tulee alueelta Hollannista jossa Anne on ihan perinteinen miehen nimi. :-)

Ap:n ei kannata tosiaan työskennellä kansainvälisessä yrityksessä tai missään englanninkielisessä maassa. Siinä onkin miettimistä, onko Madison, Toni tai Sam mies vai nainen. Lukuisista muista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

minä haluan seurustella ihmisten kanssa, jotka tuottavat siittiöitä, tai paremmin: jotka ejakuloivat, joilla on kivekset ja muutenkin urospuoliset synnynnäiset, itsevalimisteut uroksille sopivat hormonit. Olen syntynyt tällaiseksi, ja minulla on siihen oikeus. Minua ei häiritse, jos työkaverinani on ihminen, josta ei hullukaan saa selvää, että onko biologisesti mies vai nainen, koska hän on ja tulee olemaan vain työkaverini, olkoot vaikka suoraan planteelta frah, ihan sama. Mutta kun puhutaan pariutumisesta ja perheen perustamisesta, niin minulla on oikeus sanoa, että haluan miehen, alkuperäisen ja synnynnäisen miehen, koska koen niin. sukupuolet ovat eriarvioistavia ja sen on määrännyt evoluutio. Evoluutio näyttää meille edelleen tänäkin päivänä, että ihmissuku jatkuu vain ja ainoastaan miesten ja naisten välisenä toimintana, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun ja josta tuo munasolu kehittyy uudeksi ihmiseksi. Se on biologinen fakta. Täysin toinen asia on sitten se, että saako joku mies kokea olevansa enemmän nainen ja haluavansa, että häntä kohdellaan naisena. Tottakai saa. Mutta ei se silti tuota miestä naiseksi (biologiseksi/geneettiseksi naiseksi) muuta. Me voimme sopia niin. Aivan kuin voimme sopia, että Seppo ja Irmeli ovat avioliitossa keskenään, koska sitä itse haluavat,  vaikkei sitä näy heidän geeeneistään.

piti vielä viestini alkuun laittaa, että onhan se työpaikalla helpompaa, jos on tyyliin 100 työkaveria ja pitää etsiä Seppo, jolle antaa raportti, niin tietää jo oletuksena, että etsin mieheltä näyttävää henkilöä. Ei tarvitse kysyä pahimmillaan 99 ihmiseltä että hei, oletko Seppo, voi puolet ihmisistä rajata heti pois. mutta nämäkin tilanteet kehittyvät. veikkaan, että lähitulevaisuudessa ap:n tapauksessa kerrottaisiin, että vie tämä kävylle, hän on se tyyppi, joka pukeutuu aina unisex ja käyttää kajalia.

Meidän työpaikalla on tietokoneohjelma johon syötät "Seppo" ja saat nähtäväksi oikean kerroksen johon on pyssyn tähtäimellä merkitty oikea pöytä ja viereen sen Sepon pärstä, titteli, ja puhelinnumero. On muuten kätevä systeemi. Löytyy oikeat Sepot, Mirjamit, Käpyt, Printterit, printterit ja kokoushuoneet ihan kartan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nimissä ei ole kysymys nimimuodin luonnollisista vaihteluista, vaan "sukupuolen moninaisuudesta" (ällötys). Nimellä viestitään sitä, että ei haluta tunnustaa sukupuolen binäärisyyttä (joka on fakta). Kun Annelista tuleekin Sammal Omenapuu hän viestii sillä maailmalle, että ei enää ole nainen (muttei tietenkään mieskään, koska sehän on niin toksista). Sitten hän kokee voimakasta ylemmyyttä, kun ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua, eivätkä oikein kehtaa kysyä, että kumpi ole (jos ei ole nähty). Koska sukupuolet eivät enää ole tärkeitä ja vain ahdasmieliset ihmiset enää niin ajattelevat. Annelin äiti tosin joskus tuntee surua ja haikeutta, kun se nimi aikoinaan oli niin nätti ja sopi tytölle hyvin, mutta mitäs äidin tunteistä, sen vanhan fossiilin, joka ei ymmärrä, että nykyään sukupuolia voi olla vaikka miljoona!

Eihän se, että nimi ilmoittaa kantajansa sukupuolen, ole mikään objektiivinen fakta vaan kulttuurillinen tapa, johon on ollut poikeuksia aina. Ja lopulta, miksi on niin tärkeää, että nimi ilmoittaa kantajansa sukuelintyypin täsmällisesti?

PS. Miksi tässä tarinassa nimenomaan "Annelin" äidin tunteet nimen suhteen mietityttävät? Jos nimi on vaihdettu niin selkeästi lapsen kokemus omasta nimestään on nyt parempi. Ja lapsihan sen nimen kanssa elää päivittäin.

Tuo ihmisten sukuelinten tietämisen pakkomielle on mielestäni todella outoa näin yleisesti. Eikö AP tavallaan myöntänyt, että oma suhtautuminen ihmiseen muuttuu sukupuolen tullessa tietoonsa? Haluavatko nämä ihmiset väen vängällä kohdella eri sukupuolia eriarvoistavasti? Eihän sukupuolella ole oikeastaan mitään väliä käytännössä suurimmassa osassa kanssakäymisestä, tyyliin lääkäri ja seurustelu pois lukien.

minä haluan seurustella ihmisten kanssa, jotka tuottavat siittiöitä, tai paremmin: jotka ejakuloivat, joilla on kivekset ja muutenkin urospuoliset synnynnäiset, itsevalimisteut uroksille sopivat hormonit. Olen syntynyt tällaiseksi, ja minulla on siihen oikeus. Minua ei häiritse, jos työkaverinani on ihminen, josta ei hullukaan saa selvää, että onko biologisesti mies vai nainen, koska hän on ja tulee olemaan vain työkaverini, olkoot vaikka suoraan planteelta frah, ihan sama. Mutta kun puhutaan pariutumisesta ja perheen perustamisesta, niin minulla on oikeus sanoa, että haluan miehen, alkuperäisen ja synnynnäisen miehen, koska koen niin. sukupuolet ovat eriarvioistavia ja sen on määrännyt evoluutio. Evoluutio näyttää meille edelleen tänäkin päivänä, että ihmissuku jatkuu vain ja ainoastaan miesten ja naisten välisenä toimintana, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun ja josta tuo munasolu kehittyy uudeksi ihmiseksi. Se on biologinen fakta. Täysin toinen asia on sitten se, että saako joku mies kokea olevansa enemmän nainen ja haluavansa, että häntä kohdellaan naisena. Tottakai saa. Mutta ei se silti tuota miestä naiseksi (biologiseksi/geneettiseksi naiseksi) muuta. Me voimme sopia niin. Aivan kuin voimme sopia, että Seppo ja Irmeli ovat avioliitossa keskenään, koska sitä itse haluavat,  vaikkei sitä näy heidän geeeneistään.

Sinä saat pariutua ihan millä kriteereillä haluat. Eli voit aivan hyvin rajata parinhakusi vain siittiöitä tuottaviin, vähintään 180 cm yksilöihin, joilla on paksu parta, kengän numero 45 ja luomi vasemmassa kiveksessä.

En vai ymmärrä mitä tällä on tekemistä työkaverisi kanssa. Ja jos nyt sattuisi olemaankin, voit selvittää ennen pariutumista tuottaako potentiaalinen kumppani siittiöitä ja löytyykö luomea.

Itselläni on ollut paljonkin tietoisia ja tiedostamattomia kriteereitä puolison suhteen, mutta en ymmärrä miten se liittyy kaikkiin muihin maailman ihmisiin, jotka eivät kriteereitä täyttäneet. Tai miksi heitä olisi kiinnostanut tippaakaan.

Ei sitä ennen näitä omia nimiä muuteltu ihan jollain leimaveron hinnalla. Eikös siihen pitänyt anoa lupa ihan presidentiltä? Siis Kekkosen aikaan?