Avioeron hakeminen, niin että mies ei tiedä

En tiedä ap:n ikää mutta joa 4-vuotiaasta asti tuntenut miehensä niin varmasti tuntee hänet niin hyvin että tietää mikä tapa erota on hänelle paras. Ihmiset muuttuvat, rakkaus voi muuttua tai loppua.. Eikö ole parempi antaa molemmille mahdollisuus kuin säädyllisyyssyistä tai velvollisuudesta puolin ja toisin pysyä siinä? Kuolla sisältäpäin ja ehkä katkeroitua?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:05"]

31, minä tunnen mieheni, tiedän että näin on parhain, hänelle olisi paha paikka kun eroa joutuisi puimaan....ja ei sitä kukaan jaksaisi. Hän on niitä miehiä, jotka menee suremaan erämaamökille joksikin aikaa ja elämä jatkuu. Kyse on ihmisestä jonka olen tuntenut 4vuotiaasta lähtien, eli aika kauan.

[/quote]

Et tunne. Et todellakaan tunne. Vaikka olisit ollut miehesi kanssa 90 vuotta niin SILTIKÄÄN et tunne häntä. Muista se. Mene nyt vaan itseesi, niele ylpeytes ja KESKUSTELE miehes kanssa!

Olet huono ihminen ja hirvittävä läheisillesi. Toivottavasti saat Ebolan.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:03"]

29, ei ole paha paikka. Lapset tottakai tulee käymään ja yksi lapsista on jo maailmalla opiskelemassakin. Ei lapset ole syy jäädä tunnettomaan liittoon, ja omat lapsemme sen ymmärtää kyllä. Minulla on todella läheiset ja rakkaat välit lapsiini. Olemme vuosi eläneet ns matkalaukkuelämää muutenkin, milloin kukin on töiden takia kuukausia poissa kaukanakin. Eroan miehestäni, en lapsistani. 

[/quote]

Jaa, puhuit vaan niin silleen että "jätän kaiken taakseni, uusi elämä tiedossa" että siitä sai sellaisen kuvan. Hyvä jos asia ei ole näin.

Mulle tulee tästä mieleen vaan se, että "on niin siistiä ja coolia tehä tällanen dramaattinen ilmoitus ku Salkkareissaki tehään tällee". Eikö aikuinen, jonka on tuntenut tosiaan sen lähes koko elämänsä, ansaitse edes kasvotusten kuulla totuuden pitkän liiton jälkeen?! En ihan usko, että mies lukee kirjeen, heittää sen mappiin ja on että ookoo.

Tai jospa jättäisit sen tekstarilla...

Up