Avioeron hakeminen, niin että mies ei tiedä

15, sorry, en kuulu niihin jotka tuhlaavat elämäänsä, en tuhlaa sitä edes naamakirjassa. =) 

20 ei tule draamaa. Mä lähden pois kokonaan, siis itseasiassa aloitan uuden elämän ihan toisella mantereella. Lapset on jo aika isoja. Mies saa kaiken omaisuuden.

Kusipää.

Tieto voi tulla postissa, mutta jos ei mukana olevassa kuoressa palauta kuittausta, että on saanut tiedon, eroa ei käsitellä käräjäoikeudessa, ennen kuin haastemies on toimittanut tiedon toiselle osapuolelle.

Kuulostaa ihan kauhealta mutta ei meistä kukaan ole ap, emme me elä hänen elämäänsä. On helppo tuomita ulkopuolisena. Ehkä se ei ole ihan noin kevyttä miltä vaikuttaa ja vaikka olisikin.. hänen (ainoa) elämänsä. Jos pahalta tuntuu ja vielä on mahdollisuus johonkin, niin miksi ei? Tapaa en ymmärrä mutta kai hänellä on syynsä siihenkin. 16

16, kiitos =) Kuulostaa varmaan "kevyeltä" mutta ei ole. Olen suunnitellut tätä jo reilun vuoden. Teen ehkä väärin jonkun mielestä, mutta teen myös miestäni kohtaan väärin, jos jään liittoon, jossa en tunne lainkaan rakkautta. 

Olen vielä suht nuorekas ja minulla on uusi elämä (ei uusi mies) odottamassa töineen kaikkineen. 

Kaiken omaisuuden ja sitä on aika paljon, jätän miehelleni, omat rahani ymv pidän toki itselläni. 

Tunnen mieheni, lähtöni näin on hänelle kivuttomampi kuin se että sitä puitaisiin viikkoja.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:44"]

On sellaisiakin tilanteita missä oman hengen ja terveyden kannalta on parempi toimia salaa ja yllättäen. En tiedä onko tässä tapauksessa näin, mutta kaikki eivät ole raukkiksia ja toisen tunteista vähät välittäviä tehdessään sen tuolla tavalla.

[/quote]

Toki, mutta noi ap:n viljelemät hymiöt kyllä kertoo jotai ihan muuta kuin väkivaltaisesta suhteesta

Voi olla isoillekin lapsille oikeasti tosi paha paikka, jos äiti noin vain hylkää ja lähtee toiselle puolelle maapalloa kun ei enää huvitakaan elää perheensä kanssa...

Miten ihmeessä haluat päättää avioliiton ilman keskusteluja miehesi kanssa jo tässä vaiheessa? Kyllä sen verran pitäisi olla vastuuntuntoa myös toisesta, että puhuisi tuntemuksistaan. Vaikka ero tuleekin, niin toisella on hyvissä ajoin oikeus tietää missä mennään. Kyllä säälittää se sinun miehesi.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:58"]

16, kiitos =) Kuulostaa varmaan "kevyeltä" mutta ei ole. Olen suunnitellut tätä jo reilun vuoden. Teen ehkä väärin jonkun mielestä, mutta teen myös miestäni kohtaan väärin, jos jään liittoon, jossa en tunne lainkaan rakkautta. 

Olen vielä suht nuorekas ja minulla on uusi elämä (ei uusi mies) odottamassa töineen kaikkineen. 

Kaiken omaisuuden ja sitä on aika paljon, jätän miehelleni, omat rahani ymv pidän toki itselläni. 

Tunnen mieheni, lähtöni näin on hänelle kivuttomampi kuin se että sitä puitaisiin viikkoja.

[/quote]

No ootko ees kokeillu alkuunsa ihan asiallista keskustelua? On väärin olettaa tuntevansa toinen läpikotaisin, koska koskaan et voi tietää miten miehesi reagoi. Sinä käyttäydyt todella teinix tyylisesti ja säälittävästi. En vaan tajua, miksei aikuiset voi keskustella keskenään asioista fiksusti. Ehei, kun kaikki pitää tehä jotenkin ihan muuten.

29, ei ole paha paikka. Lapset tottakai tulee käymään ja yksi lapsista on jo maailmalla opiskelemassakin. Ei lapset ole syy jäädä tunnettomaan liittoon, ja omat lapsemme sen ymmärtää kyllä. Minulla on todella läheiset ja rakkaat välit lapsiini. Olemme vuosi eläneet ns matkalaukkuelämää muutenkin, milloin kukin on töiden takia kuukausia poissa kaukanakin. Eroan miehestäni, en lapsistani. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:44"]

On sellaisiakin tilanteita missä oman hengen ja terveyden kannalta on parempi toimia salaa ja yllättäen. En tiedä onko tässä tapauksessa näin, mutta kaikki eivät ole raukkiksia ja toisen tunteista vähät välittäviä tehdessään sen tuolla tavalla.

[/quote]

Toki, mutta noi ap:n viljelemät hymiöt kyllä kertoo jotai ihan muuta kuin väkivaltaisesta suhteesta

[/quote]Ne voisi myös kertoa vapaaksipääsemisen riemusta pahasta liitosta

31, minä tunnen mieheni, tiedän että näin on parhain, hänelle olisi paha paikka kun eroa joutuisi puimaan....ja ei sitä kukaan jaksaisi. Hän on niitä miehiä, jotka menee suremaan erämaamökille joksikin aikaa ja elämä jatkuu. Kyse on ihmisestä jonka olen tuntenut 4vuotiaasta lähtien, eli aika kauan.

Ensin mä ajattelin kysyä ap oletko masentunut ja sitten kitåroitta jotain empaattisten, mutta päädyinkin kysymään, miksi ihmeessä tehdä salaa? Miksi ei puhua?

Mikä sulla on? Onks sulla lapsia?

Miks sä menit avioon? Myötä-ja vastamäessä?

Miksi sä tällaista mietit? 

Oletko turhautunut?

Miksi ja mihin?

33, totta, mutta liitto ei ole paha, elämä on ollut varsin rikasta, mutta rakkaus on osaltani kuollut jo parisen vuotta sitten aivan täysin, ja minulla tosiaan on aivan uusi elämä odottamassa ja työ, olen järjestänyt niitä jo kauan.

Miksi kukaan ei kiinnitä huomiota siihen että ei ole uutta miestä? Minusta sillä on merkitystä. Hyvässä mielessä.

En ole masentunut enkä tunne mitään negatiivisia tunteita. Olen innoissani kun pääsen aloittamaan uutta elämää ja kaikki muukin on aivan hyvin, tunnen mieheni ja tiedän että tämä asia on sellainen että näin on paras hänelle. jätän toki kirjeen.

Hain vastikään avioeroa, lähetin paperit käräjäoikeuteen (helsingin) ja kahden päivn kuluttua tuli molemmille paperit takaisin. Oli tosi nopeaa toimintaa!

Itse jos olisin tuo mies, ilmoittaisin, että lapset lähtee sitten lastenkotiin.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:09"]

En ole masentunut enkä tunne mitään negatiivisia tunteita. Olen innoissani kun pääsen aloittamaan uutta elämää ja kaikki muukin on aivan hyvin, tunnen mieheni ja tiedän että tämä asia on sellainen että näin on paras hänelle. jätän toki kirjeen.

[/quote]Onnea uuteen elämään! Luulen että toi "kevytmielisyys" on sitä että tiedät tekeväsi oikein, ehkä pitkän ja kipeän jossittelun ja punnitsemisen jälkeen kun ratkaisu on tehty on sydän kevyt ja varma, tietää toimivansa oikein?