Lue keskustelun säännöt.
En enää pärjää mieheni lapsen kanssa.
09.10.2014 |
Olen ihan hukassa, enkä tiedä mitä tehdä.
Lapsi on ennen asunut äidillään. Kävi meillä usein kylässä ja lomat vietti meidän kanssa ja oltiin ihan päivittäin yhteydessä. Nyt alkusyksystä lapsen äiti ja mieheni sopivat, että lapsi asuu vuoroviikoin meillä.
Lapsen äiti on väsynyt ja sanoi tarvitsevansa enemmän omaa aikaa. Tämä ratkaisu sopi kaikille. Myös lapselle itselleen.
Tyttö on nyt 7 vuotias.
Ongelma on se, että tyttö raivostuu ihan pienistäkin asioista. Maanantaina kun tuli koulusta ja heitti ulkovaatteensa lattialle niin pyysin nätisti laittamaan ne naulakkoon. Alkoi huutamaan minulle, että ei äidin luonakaan tarvitse
Meni omaan huoneeseensa ja rupesi potkimaan seiniä.Yritin lapselle jutella, mutta potkiminen vain jatkui. En saanut sitä loppumaan muuten kun ottamalla tytön syliin ja pitämällä kiinni aika tiukasti. Hetken päästä tyttö rauhoittui ja juttelimme asiasta. Hän lupasi, että ei potki enää ja mielestäni myös ymmärsi, miksi niin ei saa tehdä.
Soitin miehelleni töihin ja kerroin asiasta, juttelimme tytön kanssa vielä kaikki kolme yhdessä illalla.
Soitin myös tytön äidille ja hän sanoi tytön tekevän niin joka päivä hänen luonaan ja hän antaa tytön vain potkia. Pitää oven kiinni, ettei tyttö riehu muualla.
Tänään kun tyttö tuli koulusta, minä olin juuri siivoamassa. Tyttö söi ja kävi tekemään läksyjään olohuoneen pöydän ääreen. Kysyin, tekisikö tyttö läksyt omassa huoneessa, että saisin imuroitua.
Tästä taas alkoi ihan mahoton riehuminen.
Minulla ei ole tyttöön samanlaista auktoriteettiä kuin miehelläni. Miehen ei tarvitse kuin kerran sanoa ja tyttö tottelee.
En enää tiedä kuinka toimia.
Ollaan kysytty tytöltä asuisiko hän mielummin äitinsä kanssa ja viettäisi viikonloput meillä. Mielummin haluaisi olla meidän kanssa.
Mies on jutellut tytön kanssa asiasta, mutta ei sillä tunnu olevan merkitystä.
Mitä ihmettä teemme?
Kommentit (26)
Ei tuo tuosta ainakaan helpommaksi muutu. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa haastavien lasten vanhempien kerhoon. En osaa sanoa mikä auttaa, voin antaa ainostaan vertaistukea. Pienet lapset, pienet ongelmat. Suuret lapset, suuret ongelmat. Sinulla sentään on mahis lähteä kokonaan pois jos oikein pahalta tuntuu. Itse joskus lasken päiviä milloin toi "haaste" voidaan heittää ulos kodistani.
En ole mikään lastenpsykiatri, mutta jos tyttö hulluna kiukuttelee äidilleen ja sinulle, mutta isää tottelee, niin olisiko jokin mustasukkaisuus isää kohtaan, tms? Oliko hän kuinka pieni, kun vanhemmat erosivat? Koita jaksaa vielä, nähtävästi kuitenkin luottaa sinuun kun olet saanut hänet rauhoittumaan.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:30"]
Tervetuloa haastavien lasten vanhempien kerhoon.
[/quote]
Tarkoitit siis huonosti kasvatettujen lasten vanhempien kerhoon.
Ei tuossa muu auta, kuin sitkeästi opettaa lapselle uudet rajat. Tottakai hän laittaa hanttiin jonkin aikaa, mutta eiköhän hän jossain vaiheessa opi.
No, mulla sama tilanne oman lapsen kanssa...
Älä stressaa liikaa, teet vaan parhaasi ja annat isän hoitaa pahimmat asiat. Lapsen äiti on totaalisen väsynyt tuohon, ja siksihän lapsi asuukin teillä nyt enemmän, ja se on vain hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seitsemän vuotias eli juuri alkanut koulu ja kotona "vaikeeta" eli muutoksia pienen elämässä. Meilläkin lapset viskoo tavaransa ja huutaa kun käsken korjaamaan, no potki eivät sentään. Ei siihen taida auttaa muu kun rakkaus. Asioiden ennalta selittäminenkään ei aina auta. Ne lapset saa pettymyksiä ja kelle muulle raivoo kun turvalliselle aikuiselle kun homma ei mene oman mielen mukaan.
Mä suhtautuisin tekemättä numeroa raivoamisesta. Selkeet säännöt ja myös hemmottelua ja sylittelyä. Tsemppiä !!
Tyttö oli vuoden ikäinen kun he Erosivat. Mies viettää tytön kanssa paljon aikaa kahestaan.Myös niinä viikkoina kun tyttö on äitinsä luona.
Hän käy meillä aika usein myös silloin kun asuu äidillään.
Meillä on 2 nuorempaa lasta. Vauva ja alle 2-vuotias. Minä ja mieheni jaetaan aikamme ja huomiomme kaikkien lasten kanssa tasapuolisesti. Kaikkia pidetään yhtä tärkeänä.
Tyttö on aika pienestä saakka kutsunut myös minua äidiksi. Haluaa itse kutsua. Ei kukaan tietenkään pakota.Nyt on taas oma aurinkoinen itsensä, mutta muutama tunti sitten tilanne oli aivan toinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi imuroida, jos tyttö on samassa huoneessa?
Tytöltä nyt vaan puuttuu kuri. Koska hän kuuluu sinun perheeseesi, sinun pitää olla auktoriteetti. "Kysyin, tekisikö tyttö läksyt omassa huoneessa, että saisin imuroitua." Ei lapselta kysytä, vaan pyydetään menemään sinne huoneeseensa - jos se tosiaan on tarpeen. - Minä olisin tuossa tilanteessa tullut lapsen seuraksi ja vaikkapa kysäissyt haluaako hän, että autan tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, kun tytärpuoli palaa tänne toiselta vanhemmaltaan kaikki käytöstavat yms ovat poissa. Ei osaa enää pyytää nätisti vaan käskee. Ja muutenkin meno on rauhatonta ja sopimatonta tuon ikäiselle, huoh.
Yritäpä siinä sitten opettaa toiselle tapoja. Toivottavasti ei käy niin kuin teillä, että lapsen äidin takia koko homma on nurinkurin kun päävanhemman kotona saa elää kuin pellossa :|
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:52"]
Tytöltä nyt vaan puuttuu kuri. Koska hän kuuluu sinun perheeseesi, sinun pitää olla auktoriteetti. "Kysyin, tekisikö tyttö läksyt omassa huoneessa, että saisin imuroitua." Ei lapselta kysytä, vaan pyydetään menemään sinne huoneeseensa - jos se tosiaan on tarpeen. - Minä olisin tuossa tilanteessa tullut lapsen seuraksi ja vaikkapa kysäissyt haluaako hän, että autan tehtävissä.
[/quote]
Niin varmaan olisit, jätätkö usein ikävät kotityöt kesken, jotta voit mennä avuksi? Etenkin kun toinen ei taida tarvita apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:47"]
Mikset voi imuroida, jos tyttö on samassa huoneessa?
[/quote]
Mitäs jos alapeukkujen sijaan vastaisitte? Meillä lapset ovat usein huoneessa jossa imuroin, enkä ole huomannut siitä olevan mitään haittaa.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:47"]Mikset voi imuroida, jos tyttö on samassa huoneessa?
[/quote]
Tyttö olisi joutunut väistämään kesken läksyjen. Miksei tekisi omassa huoneessa jossa saa rauhassa tehdä. Etenkin kun ei apua tarvitse. Ja jos tarvitsee niin tulee kyllä sanomaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin olet toiminut tilanteessa! Onnittelut siitä. Mutta, se ainainen mutta. Lapsi on vasta 7v ja nyt elämä muuttunut aika radikaalisti viikko ja viikko systeemillä. Lapsen äidillä ei selvästikään ole voimia laittaa rajoja lapselleen, siksi pyysi teidän apuanne.
Anna isän hoitaa suurimmat osat noista rajojen asettamisista, keskustelkaa niistä kaikki 3 yhdessä ja niistä pidetään kiinni. Täytynee kuitenkin kehua kuinka hyvin olet selviytynyt tilanteesta. Ota se turvallisen aikuisen rooli.
Lapsi nyt kapinoi muuttunutta tilannetta ja omaa "itsenäistymisen" vaihetta. Lapsi toimii niin kuin ikäisilleen kuuluukin. Eka-tokalainen, ollaan niin isoa, mutta niin pieniä, omassa mielessään kuitenkin enempi isoa.
Tsemppiä teille! Kyllä ne asiat siitä lutviutuu, lapsi sopeutuu ja suurin rooli on nyt isällä sekä biologisella äidillä, miten niitä rajoja aletaan luomaan. Sinua unohtamatta, kuullostat harvinaisen selväjärkiseltä äitipuolelta! Hatun nosto sinulle, kuulostat ihanalta ihmiseltä :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:47"]Mikset voi imuroida, jos tyttö on samassa huoneessa? [/quote] Tyttö olisi joutunut väistämään kesken läksyjen. Miksei tekisi omassa huoneessa jossa saa rauhassa tehdä. Etenkin kun ei apua tarvitse. Ja jos tarvitsee niin tulee kyllä sanomaan. Ap.
[/quote]
Jos olisit antanut olla, se olisi ollut tytön oma valinta. Hän näkee, että imuroit. Hän tietää, että hänen on joko väistettävä kun tulet kohdalle, tai sitten hän voi mennä omaan huoneeseensa tekemään rauhassa. Sen sijaan pyysit häntä pois huoneesta, jotta saisit rauhassa imuroida. Silloin hän kokee, ettei hänen länsäolonsa ollut tervetullutta vaan häädät hänet pois. Itsekin ihmettelisin, jos mieheni käskisi minut pois huoneesta, koska aikoo imuroida.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:52"]
Tytöltä nyt vaan puuttuu kuri. Koska hän kuuluu sinun perheeseesi, sinun pitää olla auktoriteetti. "Kysyin, tekisikö tyttö läksyt omassa huoneessa, että saisin imuroitua." Ei lapselta kysytä, vaan pyydetään menemään sinne huoneeseensa - jos se tosiaan on tarpeen. - Minä olisin tuossa tilanteessa tullut lapsen seuraksi ja vaikkapa kysäissyt haluaako hän, että autan tehtävissä.
[/quote]
Niin varmaan olisit, jätätkö usein ikävät kotityöt kesken, jotta voit mennä avuksi? Etenkin kun toinen ei taida tarvita apua...
[/quote]
Varmasti jätän. Lapsi on aina ykkössijalla.
Hei ap, mikäli tyttö on ekalla luokalla, ymmärrän täysin kiukuttelun. Oma ekaluokkalaiseni, joka ei ole tuolla lailla kiukutellut koskaan, on heittäytynyt kerrassaan mahdottomaksi. Ymmärrän sen johtuvan tästä suuresta muutoksesta, koulun alkamisesta siihen liittyvine "isoksi kasvamisineen". Kyse on ensimmäisestä suuresta irtiotosta vanhemmista ja kodista. Lapseni on itsensä kanssa hieman hukassa ja huomaan selvästi kiukkukohtausten jälkeen, että häntä hieman pelottaa oma käytöksensä. Syli ja halaaminen on silloin hyvä paikka vanhemman huutamisen sijaan.
Miehesi tyttärelle myös tämä muutos asumisjärjestelyissä on suuri muutos. Sinä olet aikuinen, sinun tehtäväsi on auttaa lasta. Sinuna yrittäisin luoda lapseen keskustelusuhteen, luottamuksellisen sellaisen. Vie hänet vaikka kahdestaan syömään johonkin, niin voitte jutella tasavertaisemmassa tilanteessa. Koita saada lapsi avautumaan tunteistaan. Ole tukena, älä lyttää. Koska et ole biologinen äiti, voisit olla ystävä. sitä lapsi luultavasti tarvitsee juuri nyt.
Minusta hoidit hienosti aloituksssa kuvailemasi tilanteen. Lapsi luottaa sinuun. Osoitit olevasi turvallinen aikuinen, joka hoitaa homman, kun hän ei itse siihen pysty. Tsemppiä jatkoon!
Lapsi kiukuttelee, koska on väsynyt ja ehkä vähän epävarmakin aina noiden kodin vaihtamisten takia. Hän on tosi pieni ja joutuu sopeutumaan kahden erilaisen kodin elämäntapaan ja olemaan mieliksi monelle aikuiselle. Vielä kouluakin pitäisi pienen oppia käymään.
Paras lääke on lähellä olo ja hellyys. Anna lapsen olla samassa huoneessa läksyineen ja unohdella tavaroitaankin joskus, vaikka hyvä järjestys onkin kivaa. Anna hänen kiukutella, kun uskaltaa sen tehdä eikä sulkeudu hiljaiseen kiltteyteen. Siitä seuraa ahdistuneisuutta ja masennusta, kun teini-ikä kolkuttelee. Ihan oikeasti, uusperheessä on niin paljon tekemistä tunneasioiden kanssa ja erilaisten kasvatusnäkemysten yhteensovittamisessa, että jättäkää vaikka imurikin välillä nurkkaan. Ensimmäiset asiat ensimmäiseksi.
Pahoittelen pötköä. Mobiilissa ei vieläkään rivivälit toimi.