Millaista oli synnyttää 60-luvulla Helsingissä?

Mä muutin Helsinkiin 1980-luvun loppupuolella ja hämmästyin, kuinka huonossa kunnossa oli asunnot. Kaikissa ei ollut omaa vessaa, eikä pesumahdollisuuksia. Muutenkin keittiökalusteet saattoivat olla jostain 1950-luvulta. Itse olin asunut maalla ja meillä tehtiin 60-luvulla remontti, jolloin saatiin kaikki mukavuudet taloon. Lisäksi välillä tehtiin remontteja eli olin tottunut asumaan nykyaikaisissa oloissa. Hämmästyin, kun matkustin yhtäkkisesti johonkin 1950-luvulle takaisin 1980-luvulla pääkaupungissa.  

Tämä nyt vähän meni ohi aiheesta, mutta näin se oli.

Vierailija kirjoitti:

"Ei mua ainakaan passattu yhtään sairaalassa, vaan heti piti alkaa hoitaa vauvaa, vaikka vatsa oli leikattu juuri. Ihan kauheasti kyllä sattu, mutta kyllähän siitä selvittiin. Piti myös mennä syömään yleisiin tiloihin, eikä ruokaa kannettu sängyn viereen. "

Eeh, mä kyllä ihmettelen suuresti miten joku oikein ODOTTAA että siellä osastolla passattaisiin makoilevaa äitiä ...

En mä sitä oikeastaan odotellutkaan, mutta jotkut saattavat kuvitella, että näin tapahtuu. Ei kait tänä päivänä enää makuuteta sitten minkään leikkauksen jälkeen.  Keisarinleikkauskin taitaa olla kuitenkin aika iso leikkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on ollut töissä synnytyssalissa tuohon aikaan ja kertoo että välillä läpsäistiin synnyttäjiä poskille kun olivat niin hysteerisiä kivusta. Että älä ap puhu passaamisesta, osa perheistä asui vielä ilman lämmintä vettä, pesukonetta tai sisävessaa. Ihanaa että asiat ovat menneet eteenpäin.

Ap:han nimenomaan KYSYI, passattiinko, en näe hänen missään kohtaa niin väittäneen :D

Lukekaa ihmiset se aloitus ajatuksella. Mua ihmetyttää kun jengi hikeentynyt välillä ihan kummista väärinkäsityksistä...

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole tapahtunut Helsingissä, mutta tuskin siellä sen kummempaa oli kuin muissa sairaaloissa.

Äiti synnytti lapsensa 60-luvulla. Samassa salissa oli monta synnyttäjää, vain verhot oli välissä. Synnyttäjien piti pysyä sängyissään, liikkua ei saanut. Yksi nainen oli supistuskivuissa noussut sängystä pois ja hänet käskettiin takaisin makaamaan. Nainen oli myös sanonut "perkele" ja sitä oli sitten paheksuttu. Mitään kipulääkkeitä ei annettu, kun Raamatussa sanottiin, että lapset pitää synnyttää kivulla. Kaiken lisäksi piti olla hiljaa, ei saanut valittaa tai huutaa. Yksi synnyttäjä oli valittanut, jolloin kätilö oli käskenyt olla hiljaa ja sanoi, että et sinä silloinkaan valittanut kun lasta pistettiin alulle.

Näin äitinikin kertoi minulle. Vaikka oli hirveät tuskat niin ei uskaltanut hiiskuakaan.

Vierailija kirjoitti:

"Ei mua ainakaan passattu yhtään sairaalassa, vaan heti piti alkaa hoitaa vauvaa, vaikka vatsa oli leikattu juuri. Ihan kauheasti kyllä sattu, mutta kyllähän siitä selvittiin. Piti myös mennä syömään yleisiin tiloihin, eikä ruokaa kannettu sängyn viereen. "

Eeh, mä kyllä ihmettelen suuresti miten joku oikein ODOTTAA että siellä osastolla passattaisiin makoilevaa äitiä ...

Tähystysleikkauksesta (esim. umppari, endometrioosi, sappirakko jne.) on huomattavasti pienemmät haavat ja kivut ja silloin kyllä tuodaan ruoka eteen eikä kukaan odota sinun kykenevän kuin ehkä vessassa käyntiin (siihenkään ei välttämättä yksin) ja kevyeen jalotteluun.

Kokemukseni 90-luvulta(!) synnytin -92 pohjoisen pikkukaupungissa.

Ennen synnytyssaliin menoa ajeltiin alapään karvat ja annettiin peräruiske.

MITÄÄN kipulääkkeitä ei saanut vaikka aneli, kätilö sanoi että "synnytyksen pitää sattuakin!". Synnytin sitten nelikiloisen vauvan ilman mitään puuduketta.

Osastolla oltiin 6 hengen huoneissa, vauvat olivat vauvalassa josta kätilö toi vauvan syömään 4 tunnin välein.

Kerrankin vauvani yöllä itki nälkäänsä, minulla suihkusi maitoa rinnoista, pyydin saada imettää niin ei, hoitaja sanoi että mene lypsyhuoneeseen lypsämään ylimääräinen pois (kyllä, käytävällä oli lypsyhuone, jossa oli 3 automaattilypsykonetta!).

Onneksi ajat ovat muuttuneet sen jälkeen, mutta ei tosiaan tarvitse mennä 60-luvulle saakka 😂

60-70 -luvun vaihteessa lääkäri sanoi äidille, jolta ei tullut maitoa, että jos olisit lehmä, olisi jo lopetettu.

Toisaalta taas moni lopetti imetyksen jo viikkoon pariin, ei silloin mitään tukea tarjottu.

Pääsääntöisesti yksityisyyden suoja oli olematon ja sairaala päätti synnytysasioista ja sairaalassa lapsesta.

Äidillä ei ollut oikeutta loukkaantua mistään: hänelle sai sanoa ihan mitä vain. Eikä silloin oikein osattukaan loukkaantua.

Isää tai ketään muutakaan omaa henkilöä ei saanut synnytykseen mukaan.

Ja Arvo Ylppökö oli tällaisen synnärijärjestelmän arkkitehti? Aika na ts ii meininkiä. Onneksi naisia ei Suomessa enää kiduteta tuolla asialla.

Vierailija kirjoitti:

Ja Arvo Ylppökö oli tällaisen synnärijärjestelmän arkkitehti? Aika na ts ii meininkiä. Onneksi naisia ei Suomessa enää kiduteta tuolla asialla.

Kyllä. Lastenlinna on hänen aikaansaannoksiaan ja muutamat aivopierut siihen päälle. Varmasti on ollut pätevä lääkäri, oli ulkomaita myöden hakemassa oppia.

Näistä vanhemmista synnytyksistä on myös kirja, joka etenee kyllä nykyaikaan. Suomi synnytti on sen nimi

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole tapahtunut Helsingissä, mutta tuskin siellä sen kummempaa oli kuin muissa sairaaloissa.

Äiti synnytti lapsensa 60-luvulla. Samassa salissa oli monta synnyttäjää, vain verhot oli välissä. Synnyttäjien piti pysyä sängyissään, liikkua ei saanut. Yksi nainen oli supistuskivuissa noussut sängystä pois ja hänet käskettiin takaisin makaamaan. Nainen oli myös sanonut "perkele" ja sitä oli sitten paheksuttu. Mitään kipulääkkeitä ei annettu, kun Raamatussa sanottiin, että lapset pitää synnyttää kivulla. Kaiken lisäksi piti olla hiljaa, ei saanut valittaa tai huutaa. Yksi synnyttäjä oli valittanut, jolloin kätilö oli käskenyt olla hiljaa ja sanoi, että et sinä silloinkaan valittanut kun lasta pistettiin alulle.

Olisi varmaan ollut mukavampaa synnyttää vanhaan malliin saunassa kätilön avustuksella. Nykyäänhän kotisynnytykset taas yleistyvät kun ihmiset muutenkin alkavat arvostaa omavaraisuutta ja haluavat pois yhteiskunnan valvonnasta.

Synnytin teinityttönä Kätilöopistolla 60-luvun lopulla. Kivut olivat hirveät. Ei mitään kipulääkettä. Vauva oli yli nelikiloinen. Osastolla vauva kannettiin tiukassa käärössä syömään neljän tunnin välein. Häntä ei ehtinyt ihailla eikä pidellä sylissä. Sukulaiset näkivät vauvan vain lasin takaa vierailuaikana.

Kun iltatähteni syntyi 90-luvulla, oli kaikki muuttunut! Kokemus oli hieno kivunlievityksineen ja ilokaasuineen. Synnytyshuoneessa oli rauhallinen tunnelma ja hämärä valaistus. Ja mikä parasta, osastolla sain pitää vauvaa vierelläni koko ajan. Tästä jäi hieno ja onnellinen muisto.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on ollut töissä synnytyssalissa tuohon aikaan ja kertoo että välillä läpsäistiin synnyttäjiä poskille kun olivat niin hysteerisiä kivusta. Että älä ap puhu passaamisesta, osa perheistä asui vielä ilman lämmintä vettä, pesukonetta tai sisävessaa. Ihanaa että asiat ovat menneet eteenpäin.

Synnyttäjiä myös solvattiin jos oli enemmän kuin kaksi lasta. Se oli normi josta ei olisi saanut poiketa.