Lue keskustelun säännöt.
Kiellän mieheltäni kaiken
09.10.2014 |
Ongelma on siinä, että en millää haluaisi että mies ryyppää poikien kanssa ilman mua, menee reissuun ilman ja käy kavereiden kanssa mökillä ilman mua. Mutta tätä tapahtuu. Yksi ulkomaanreissu, pari mökkivkl:ää ja kerran pari kuukaudessa ryyppäystä niin, että minä en "saa" olla mukana. Onko ok? Haluaisin että hän joskus jättäisi jotain välistä ja olisi kanssani. Hän ei suostu. Haluaa elää nuoruuttaan (24v). Pitäiskö hänen sitten vaa elää yksin sitä..
Kun hän sitten on jossain ja haluaisin että laitettais viestiä, niin ei. Hänen pitää keskittyä sillon kavereihin. Eli kaikki mitä pyydän, mikään ei käy. Nyt suhde jatkuu vain jos muutun tämän asian suhteen. Eli luovun kaikista toiveistani ja toisen ei tarvitse joustaa yhtään. Ei se niinkään voi mennä. Vai olenko ihan sokea omalle, kenties liian tiukalle, toiminnalle?
Kommentit (32)
Jokaisella pitää olla jonkin verran omaakin elämää. Kyllä minäkin haluan välillä mennä tyttöjen kanssa syömän tai drinksuille.
En pidä siitä, kun mieheni käy ulkona mutta yritän hyväksyä. Tyytyväisempi olisin, jos tulisi aikaisemmin kotiin eikä niin humalassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Ei mies sinusta välitä yhtään, huomaathan sen itsekin. Älä sulje silmiäsi tosiasioilta ja tyydy murusiin, vaan eroa, niin saat oman itsenäisen elämäsi takaisin ja sinun ei tarvitse huolehtia mistään keskenkasvuisista poikasista.
Olen kohta nelikymppinen, parikymmentä vuotta saman miehen kanssa onnellisesti elänyt nainen. Meillä oli molemmilla menevä villi nuoruus yhdessä ja erikseen ja se on yksi onnemme salaisuuksista. Edelleen molemmilla on omia menoja vähintään kerran kuussa, matkojakin välillä, vaikka nykyisin lapset rajoittaakin menoa.
Tässä muutama pointti, joista olen varma.
-Et voi muuttaa miestäsi. Voit ehkä pakottaa hänet kotiin, mutta et voi pakottaa häntä viihtymään.
-Miehesi elämässä tulee olemaan välillä kiehtovampia asioita kuin sinä. Hän voi hurmaantua uudesta työstä, harrastuksesta tms. Et voi roikkua hänessä, vaan sinulla on oltava oma elämä.
-Parisuhteen tehtävä ei ole olla elämäsi sisältö eikä mies ole mikään viihdeorkesteri. Se on ihmissuhde. Niin kuin ystävyyssuhde ekstramaustein. Et pakottaisi ystävääsi seuraneidiksesi, mutta miksi kuvittelet, että sinulla on oikeus pakottaa miehesi?
-Et voi pakottaa miestäsi rakastamaan sinua. Voit tehdä itsestäsi kiinnostavan, hauskan ja oikeasti omaa elämää elävän ihmisen, jolloin hän todennäköisesti pitää sinua viehättävänä pitkään, mutta sekin on tuuripeliä. Ei auta kuin luottaa elämään.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:38"]Olen kohta nelikymppinen, parikymmentä vuotta saman miehen kanssa onnellisesti elänyt nainen. Meillä oli molemmilla menevä villi nuoruus yhdessä ja erikseen ja se on yksi onnemme salaisuuksista. Edelleen molemmilla on omia menoja vähintään kerran kuussa, matkojakin välillä, vaikka nykyisin lapset rajoittaakin menoa.
Tässä muutama pointti, joista olen varma.
-Et voi muuttaa miestäsi. Voit ehkä pakottaa hänet kotiin, mutta et voi pakottaa häntä viihtymään.
-Miehesi elämässä tulee olemaan välillä kiehtovampia asioita kuin sinä. Hän voi hurmaantua uudesta työstä, harrastuksesta tms. Et voi roikkua hänessä, vaan sinulla on oltava oma elämä.
-Parisuhteen tehtävä ei ole olla elämäsi sisältö eikä mies ole mikään viihdeorkesteri. Se on ihmissuhde. Niin kuin ystävyyssuhde ekstramaustein. Et pakottaisi ystävääsi seuraneidiksesi, mutta miksi kuvittelet, että sinulla on oikeus pakottaa miehesi?
-Et voi pakottaa miestäsi rakastamaan sinua. Voit tehdä itsestäsi kiinnostavan, hauskan ja oikeasti omaa elämää elävän ihmisen, jolloin hän todennäköisesti pitää sinua viehättävänä pitkään, mutta sekin on tuuripeliä. Ei auta kuin luottaa elämään.
[/quote]
Samaa mieltä. Onko ap:lla eriäviä näkemyksiä näistä pointeista? :)
On toki menevä mies, myönnetään, mutta ei sitä ikääkään ole kovin paljon. Ap:ta voin lohduttaa, että kun ikää tulee lähemmäs 30-v, niin menojalka vähenee tuosta useimmilla. Jos jaksat katsella tuota vielä pari vuotta, niin uskon että käänne tulee. Onko opinnot vielä kesken, usein menevyys riippuu myös elämäntilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehes on normaali, sä olet nipo.
Ei tuo oikeasti ole paljon kavereitten kanssa, ja jos kaksi kertaa kuukaudessa juo, niin sekin on tosi vähän. Mitä yhteistä tekemistä teillä muka voi olla niin paljon että pitäis koko ajan olla yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin vaimo soitti kerran minulle ja pyysin että veisin äijän ulos, vaikka baariin. Hän ei enää kestänyt miehen jatkuvaa kotonalorvimista. Aiemmin reippaasta ja puuhakkaasta miehestä oli tullut kotona makaava vätys. No eihänhän siinä mitään ollut tehtävissä. Kaveri oli pari tuntia porukan seurassa ja lähti ennen yhdeksää kotiin. Sen jälkeen en ole ollut yhteydessä enää kymmeneen vuoteen. En usko että ovat enää edes naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä "kiellän mieheltäni kaiken"-tyyppejä on myös niiden joukossa, joiden miehet ei ryyppää ja rällää. Halutaan ilmeisesti vain kontrolloida, ketä tavataan ja millä kokoonpanoilla ja millä muilla ehdoilla. Mies ei saa lähteä lempiharrastukseensa liittyvään viikonloppureissuun, koska äiti tarkoituksella buukkaa juuri samaksi viikonlopuksi reissun siskonsa luokse, esimerkiksi. Äidin omat sukulaiset ja kaverit on tärkeämpiä kuin miehen. sitten kun miehen kaverit alkaa jossain vaiheessa ihmetellä (ja ne alkavat, väistämättä), että miksei mies tule, perustelu on että mies ei oikeasti edes HALUA tulla vaan HALUAA olla perheen kanssa. Epäilemättä monen miehen mielestä helpoimmalla pääsee kun antaa pirttihirmulle periksi. Mielestäni on kuitenkin väärin eristää toinen ystävistään ja harrastuksistaan, jotka juontavat juurensa jopa kymmenien vuosien takaa.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:45"]
Minä lähden oletuksesta, että kun on kerran menty parisuhteeseen ja naimisiin, niin sitten matkat ja juhlimiset tapahtuvat yhdessä. Paremman avioliiton perheleireillä opetetaan, että päätösten pitää aina olla yhteisiä.
[/quote]
Kyllä useimmat asiantuntijat sanovat, että hyvässä parisuhteessa molemmilla asioilla on myös omaa. Olen sen itsekin huomannut, vaikka me mieheni kanssa olemme molemmat kotihiiriä ja tykkäisimme vain nyhjätä kylki kyljessä - kun toisella on omia menoja omien ystävien kansa, se tekee todella hyvää.
Me-henki on ehdottomasti hyvä, mutta molempien täytyy saada säilyttää myös oma minuutensa. Toisen henkilökohtaisia päätöksiä ei tehdä yhdessä. Niistä kyllä kannattaa keskustella yhdessä ja ottaa myös toisen mielipide huomioon, mutta jokaisen aikuisen oikeus ja velvollisuus on tehdä lopullinen päätös omista asioistaan itse.
Ensiavuksi ap:lle suosittelisin keskusteluja ja kompromisseja. Mutta jos ette kerta kaikkiaan pääse tässä asiassa samalle aaltopituudelle, kannattaa miettiä, kuinka tärkeä asia on sinulle. Ovatko mies ja parisuhde muuten niin hyviä, että tämän asian sietää, vai onko tämä sinulle niin iso asia, ettei teillä voi olla yhteistä tulevaisuutta?
Kyllä sitä pitää kumppanistaan tietää missä se menee ja kyllä pitää ihmisen lakata tykkäämästä mistään muusta kuin sen oman kumppanin kanssa olemisesta jos kerran on parisuhteeseenkin mennyt, sitä se sitoutuminen on!!!!1